Lue keskustelun säännöt.
Exän reaktio yhteydenottoon teki surumieliseksi
03.05.2025 |
Olen onnellisesti avoliitossa hyvän miehen kanssa. Tätä ennen olen seurustellut vakavasti kerran. Tuosta on jo useita vuosia aikaa. Erosimme tuon poikaystävän kanssa hyvissä väleissä, ja alkuun tapasimme vähän väliä, kävimme mm. syömässä. Se sitten luonnostaan väheni ja väheni, ja nyt en ole nähnyt häntä pariin vuoteen. Hänkin seurustelee tahollaan. En tiedä hänen elämästään muuta kuin sen, mitä joskus sosiaalisen median kautta välittyy minulle saakka.
Useimmiten en tietenkään ajattele koko tyyppiä, mutta jokin aika sitten vanhojen valokuvien katseleminen sai aikaan ihmeellisiä tunteita. Koko se aika, kun olin hänen kanssaan, tuntuu täysin epätodelliselta. En jotenkin edes kunnolla muista yhteistä asuntoamme tai yhteiselämäämme muutenkaan. Se tuntuu kuvitelmalta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Päädyin kysymään häneltä viestitse, miten hänellä menee. Hän vastasi yhdellä sanalla että hyvin menee. Kysyin tarkentavasti, asuuko hän vielä samalla paikkakunnalla kuin ennen, eikä hän enää vastannut. Annoin sitten olla.
Tuon jälkeen hän on ollut mielessäni vähän väliä. Ihmeellistä, että olen viettänyt elämästäni useamman vuoden ihmisen kanssa, joka on nyt noin etäinen. Ja miksiköhän hän ei halunnut keskustella ollenkaan? Hänellä on siihen toki oikeus, minusta olisi vaan ollut hauskaa vaihtaa muutama sana. En todellakaan kaipaa häntä edes ystäväksi, mutta silti tuli jotenkin surumielinen olo siitä, että olimme joskus niin tärkeät toisillemme, ja nyt aivan yhdentekeviä. Tai no, minua kyllä olisi kiinnostanut jutella vähän ja kuulla mitä hänen elämässään on tapahtunut. Emme ole koskaan riidelleet pahasti, olemme vain vuosien aikana lakanneet pitämästä yhteyttä.
On vaikea edes täsmentää, millaisia tunteita pääni sisällä liikkuu. Entisen elämän muisteleminen teki olon hieman epämukavaksi, kun se kaikki ei edes tunnu minun elämältäni enää. Minäkö tosiaan asuin siinä kaupunkikaksiossa silloisen mieheni kanssa, minäkö tosiaan ruokin yhteisen akvaarion kaloja ja virkkasin päiväpeittoa parisänkyymme? Ehkä myös vähän loukkaannuin, kun hän on ilmeisesti tehnyt päätöksen ettemme ole enää yhteyksissä. En kyllä sitä aikonutkaan, olisi vain ollut kiva kuulla missä hän nykyään asuu, on töissä ja sellaisia perusasioita.
Oletteko te muut vain jättäneet entiset kumppanit kokonaan ajatuksistanne?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen juuri tällainen ihminen, joka saattaa ottaa vuosien jälkeen yhteyttä exään tai esimerkiksi johonkin vanhaan kaveriin ihan vaan kysyäkseen mitä kuuluu ja vaihtaakseen muutaman sanan. Joidenkin exieni kanssa pidän säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä ja joskus muutaman vuoden välein ehkä nähdään ihan kaverillisissa merkeissä. Puolisoani tämä ei onneksi häiritse eikä hän pidä sitä uhkana sen enempää kuin minäkään hänen entistä elämäänsä. AP:n tapauksessa uskoisin, että hänen exänsä puolisoa se taas haittaa ja ex oli siksi vähäsanainen.
Olet vaan utelias ihminen, mutta ei sinua oikeasta kiinnosta mitä heille kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaadin, että vaimon pitää hävittää kaikki kuvat menneistä miehistään puhelimestaan. Ne ei kuulu meidän yhteiseen elämään mitenkään ja se olisi loukkaus minua kohtaan jos pitäisi kuvia vielä mukanaan ja niitä välillä katselisi. Melkoisesti suutuin kun löysin vaimon puhelimesta vuosien yhteiselon jälkeen kuvan exästään pelkkä pyyhe päällään sohvalla jalat levällään istuen. Vaimo vain vaikeana selitti että ei tiedä miten sellainen vielä siellä oli. Poistettiin yhdessä kuva.
Me ollaan tavattu nuorina, ennen kännyköitä, mutta oli itsestäänselvää että exien valokuvat hävitetään kun yhteen muutettiin. Ei niitä uuteen yhteiseen kotiin halunnut kumpikaan.
Ihan sairasta touhua. Miksi jo eletty elämä pitää poistaa? Sulla on sairaan huono itsetuntuo, jos et kestä eksän menneisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Minä vaadin, että vaimon pitää hävittää kaikki kuvat menneistä miehistään puhelimestaan. Ne ei kuulu meidän yhteiseen elämään mitenkään ja se olisi loukkaus minua kohtaan jos pitäisi kuvia vielä mukanaan ja niitä välillä katselisi. Melkoisesti suutuin kun löysin vaimon puhelimesta vuosien yhteiselon jälkeen kuvan exästään pelkkä pyyhe päällään sohvalla jalat levällään istuen. Vaimo vain vaikeana selitti että ei tiedä miten sellainen vielä siellä oli. Poistettiin yhdessä kuva.
Olisin lopettanut suhteen sinuun ja juossut karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaadin, että vaimon pitää hävittää kaikki kuvat menneistä miehistään puhelimestaan. Ne ei kuulu meidän yhteiseen elämään mitenkään ja se olisi loukkaus minua kohtaan jos pitäisi kuvia vielä mukanaan ja niitä välillä katselisi. Melkoisesti suutuin kun löysin vaimon puhelimesta vuosien yhteiselon jälkeen kuvan exästään pelkkä pyyhe päällään sohvalla jalat levällään istuen. Vaimo vain vaikeana selitti että ei tiedä miten sellainen vielä siellä oli. Poistettiin yhdessä kuva.
Me ollaan tavattu nuorina, ennen kännyköitä, mutta oli itsestäänselvää että exien valokuvat hävitetään kun yhteen muutettiin. Ei niitä uuteen yhteiseen kotiin halunnut kumpikaan.
Ihan sairasta touhua. Miksi jo eletty elämä pitää poistaa? Sulla on sairaan huono itsetuntuo, jos et kestä eksän menneisyyttä
Eksän menneisyyttä?? 😂
Joka tapauksessa, kerroin tuossa jo perustelut. Mitään sairasta siinä ei kyllä ole, kyse on vain paperinpaloista 😊
Ei kait kukaan pidä ikuisesti yhteyttä exään? Pidän normaalimpana hänen reaktiotaan kuin sitä, että vielä vuosien jälkeen haihattelet hänen peräänsä. Ja jos nykyinen suhteesi on onnellinen, ei taida kauan olla sitä, jos puolisollesi selviää, että yrität viestitellä exälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ansaitset olla surumielinen kun tuolla tavalla toisten elämää sohit.
Huomautan myös, että näiden yhteydenottojen vastaanottajana ne ovat tulleet hyvin erikoisiin aikoihin ja erikoisilla teemoilla. Esimerkiksi eräs, joka ei halunnut lasta kanssani vaan seurustella korkeampistatuksisen naisen kanssa, otti yhteyttä juuri silloin kuin sain lapsen. Ihan pokkana sanoi, että haluaisikin kanssani lapsen. Samoin toinen ex otti yhteyttä juuri tuolloin.
Se impulssi mikä tulee, että "mitähän sille ja sille kuuluu" ei synnyt tyhjästä. Mutta sitä voi miettiä kaksi kertaa, kannattaako siihen reagoida. Tekee itsestään aikamoisen pellen jos alkaa ehdottelemaan, että "minä haluaisinkin sinun kanssasi lapsia" kun vastaanottaja pitelee juuri vastasyntynyttä sylissään. Ei voi muuta sanoa, kuin että se juna meni jo ja sinä kirjaimellisesti kieltäydyit nousemasta siihen, kun se oli laiturilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaadin, että vaimon pitää hävittää kaikki kuvat menneistä miehistään puhelimestaan. Ne ei kuulu meidän yhteiseen elämään mitenkään ja se olisi loukkaus minua kohtaan jos pitäisi kuvia vielä mukanaan ja niitä välillä katselisi. Melkoisesti suutuin kun löysin vaimon puhelimesta vuosien yhteiselon jälkeen kuvan exästään pelkkä pyyhe päällään sohvalla jalat levällään istuen. Vaimo vain vaikeana selitti että ei tiedä miten sellainen vielä siellä oli. Poistettiin yhdessä kuva.
Olisin lopettanut suhteen sinuun ja juossut karkuun.
Pitää sen verran pystyä kunnioittamaan puolisoaan, että näyttää teoillaan kuka on hänelle se tärkein. Jos säilyttää yksinkertaisia kuvia existään, joissa vaikka seistään vain yhdessä ja katsotaan kameraan, niin ei sellaisilla kuvilla pitäisi olla enää mitään merkitystä, ellei sitten ole pettämiseen taipuvainen ja haaveile menneistä suhteista ja haluaa pitää ovea raollaan myös uusille. Ei kiitos tällaisille kaksinaamaisille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne tuo menneen ajan epätodellinen hämmästely ja muistojen hiipuminen. Itse olen ihmetellyt ihan samaa kahdestakin menneestä suhteesta, joissa kuitenkin asuttiin monta vuotta yhdessä.
Päättyneen suhteen jälkeen jatketaan elämää eteenpäin, ei ole mitään syytä muistella menneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaadin, että vaimon pitää hävittää kaikki kuvat menneistä miehistään puhelimestaan. Ne ei kuulu meidän yhteiseen elämään mitenkään ja se olisi loukkaus minua kohtaan jos pitäisi kuvia vielä mukanaan ja niitä välillä katselisi. Melkoisesti suutuin kun löysin vaimon puhelimesta vuosien yhteiselon jälkeen kuvan exästään pelkkä pyyhe päällään sohvalla jalat levällään istuen. Vaimo vain vaikeana selitti että ei tiedä miten sellainen vielä siellä oli. Poistettiin yhdessä kuva.
Me ollaan tavattu nuorina, ennen kännyköitä, mutta oli itsestäänselvää että exien valokuvat hävitetään kun yhteen muutettiin. Ei niitä uuteen yhteiseen kotiin halunnut kumpikaan.
Ihan sairasta touhua. Miksi jo eletty elämä pitää poistaa? Sulla on sairaan huono itsetuntuo, jos et kestä eksän menneisyyttä
Ei se ole mennyttä jos sitä aktiivisesti muistellaan, se on hyvinkin elävää.
Ihmisellä on rajallinen kapasiteetti myös ajatuksissaan, ja jos siellä on 15 eksää ja muistomerkit heistä, miksi kukaan haluaisi sen 16:sta paikan? Jos ette ole valmiita päästämään irti menneistä, älkää menkö uuteen suhteeseen.
Minulla on kirjahyllyssä valokuvakansiota. Osa ajalta ennen kuin tapasin nykyisen aviomieheni. Kuvia on esim opiskeluajoilta silloisista kavereista ja on siellä muutama kuva ensimmäisestä poikakaveristani. Mies tietää sen eikä tunnu haittaavan. Tosi harvoin katson noita kuvia mutta ei tulisi mieleenikään repiä kansiosta osaa kuvia välistä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen juuri tällainen ihminen, joka saattaa ottaa vuosien jälkeen yhteyttä exään tai esimerkiksi johonkin vanhaan kaveriin ihan vaan kysyäkseen mitä kuuluu ja vaihtaakseen muutaman sanan. Joidenkin exieni kanssa pidän säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä ja joskus muutaman vuoden välein ehkä nähdään ihan kaverillisissa merkeissä. Puolisoani tämä ei onneksi häiritse eikä hän pidä sitä uhkana sen enempää kuin minäkään hänen entistä elämäänsä. AP:n tapauksessa uskoisin, että hänen exänsä puolisoa se taas haittaa ja ex oli siksi vähäsanainen.
En ymmärrä miksi ei voi tyytyä vastaukseen, että hyvin menee. Alatko sinä kaivella syvemmin, etkä tyydy yksinkertaiseen vastaukseen? Jos sanotaan, että hyvin menee, niin minkä hemmetin takia pitää alkaa kaivella vielä lisää? Ei kaikkia kiinnosta jutustella enää eksänsä kanssa eikä siinä ole mitään te
No kun nyt kerran kysyt, niin tottakai tyytyisin yksisanaiseen vastaukseen, jos sellaisen saisin enkä enää sellaiseen ihmiseen ottaisi yhteyttä. Hiljaa itsekseni kyllä varmaan miettisin, miksi toinen oli niin tyly, mutta samapa tuo sinänsä. Me ihmiset kuitenkin ollaan erilaisia eikä näin ole onneksi käynyt. Huonoissa väleissä en ole eronnut kenenkään kanssa ja silloin on helppo olla ystävällisissä väleissä myös jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaadin, että vaimon pitää hävittää kaikki kuvat menneistä miehistään puhelimestaan. Ne ei kuulu meidän yhteiseen elämään mitenkään ja se olisi loukkaus minua kohtaan jos pitäisi kuvia vielä mukanaan ja niitä välillä katselisi. Melkoisesti suutuin kun löysin vaimon puhelimesta vuosien yhteiselon jälkeen kuvan exästään pelkkä pyyhe päällään sohvalla jalat levällään istuen. Vaimo vain vaikeana selitti että ei tiedä miten sellainen vielä siellä oli. Poistettiin yhdessä kuva.
Olisin lopettanut suhteen sinuun ja juossut karkuun.
Pitää sen verran pystyä kunnioittamaan puolisoaan, että näyttää teoillaan kuka on hänelle se tärkein. Jos säilyttää yksinkertaisia kuvia existään, joissa vaikka seistään vain yhdessä ja katsotaan kameraan, niin ei sellaisilla kuvilla pitäisi olla
Valokuvien katselu on muutenkin ihan hämärää touhua. Ihan kuin sen toisen muistot - joku lapsuus vaikka - olisivat itselle millään tavalla relevanttia tai mielenkiintoista informaatiota. Elämää eletään nyt ja eteenpäin. Pitäisi oll tekemässä uusia, yhteisiä muistoja sen sijaan, että katsellaan kuinka tässä minä olen sen ja sen kanssa, ja tässä minä äidin kanssa, ym.
Voi toki haukkua mustasukkaisuudesta, kun ei halua käyttää aikaansa tuollaiseen. Mutta realistisesti, ajatteletteko että se toinen haluaa seurustella jonkun museon kanssa? Eläkää, menkää ja tehkää yhdessä. Kokekaa uutta, kokeilkaa uusia asioita, omaksukaa uusia ajatuksia, luokaa uutta. Vammaista tuollainen mausoleuimien ja arkistojen keräily sekä niiden nuohoaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kirjahyllyssä valokuvakansiota. Osa ajalta ennen kuin tapasin nykyisen aviomieheni. Kuvia on esim opiskeluajoilta silloisista kavereista ja on siellä muutama kuva ensimmäisestä poikakaveristani. Mies tietää sen eikä tunnu haittaavan. Tosi harvoin katson noita kuvia mutta ei tulisi mieleenikään repiä kansiosta osaa kuvia välistä pois.
Jos niitä on kohtuullisessa suhteessa muun eletyn elämän kanssa ja niiden rooli elämässänne on noin vähäinen, kuin viedä pari senttiä tilaa kirjahyllystä, niin olkoot. Useimmiten ihmiset ihan hierovat toisten naamoihin näitä asioita ja yhteistä aikaa käytetään menneiden muisteluun. Ei minua kiinnosta sen enempää se lapsuuden kaveriporukkasikaan, kuin se eksä. Se on menneisyyttä. Museokamaa.
Vierailija kirjoitti:
Niukka vastailu voi kertoa myös siitä, että ei mene erityisen hyvin. Jos viimeinen exäni kyselisi minulta kuulumisiani nyt, tuskin jaksaisin vastata mitään. Niin suuri elämänkriisi on tullut käytyä läpi viime kuukausina (ei siis liity mitenkään exään). Toki eromme oli exän puolelta erittäin huonosti hoidettu ja lähinnä ihmetyttäisi, jos hän kehtaisi kuulumisiani kysellä.
Minulle yksi ex laittoi kuulumisten kyselyä, kun hänellä itsellään oli lähtenyt elämä täyteen alamäkeen, ja itselläni meni kivasti.
En vastannut mitään. En aio enää olla se ihminen, jonka seura alkaa hirvittävästi kiinnostaa siinä vaiheessa, kun oma elämäni voisi tuoda parannusta toisen elämäntilanteeseen.
En ole koskaan ymmärtänyt mustasukkaisuutta kumppaneiden existä. Mutta olenkin muutenkin kummallinen, kun en ole yhdenkään kanssa myöskään eronnut riidoissa. Elämä on liian lyhyt sellaiseen. En myöskään ikinä olisi ihmisen kanssa joka tuntisi omista existäni, saati heidän valokuvistaan, mustasukkaisuutta. Ihmiset on niin pikkusieluisia, tuntuu että minulla on satavuotiaan sielu.
N35
Mustasukkaisuus kertoo huonosta itsetunnosta ja epävarmuudesta
Ex si kunnioittaa nykyistä kumppaniaan ja ei halua viestitellä kanssasi.
ja kysymykseesi en pidä yhteyttä, menneet on menneitä.