Kummilapsen vanhemmilta tuli pyyntö ostaa rippiristi

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli ihan vaan ilmoitusluontoisena asiana viesti kummilapsen vanhemmilta: kultaliikkeessä odottaa maksua kummilapsen itsensä valitsema rippiristi. Mitään ei oltu sovittu etukäteen.. 

 

Törkeää. Pakko kysyä, minkä hintaisesta rippirististä tässä oli kysymys?

- sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostat halvan hopearistin. Ei noita ikinä käytetä.

Kyllä muuten käytetään.

itse en käyttänyt, oli iso, ei kultainen ei hopeinen, heitin roskiin muutaman vuoden kuluttua, kummitädiltä ja se oli ainoa mitä sain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota pikavippi.

Ei ole kyse siitä saisinko järjestettyä rahat tähän, vaan siitä, etten halua käyttää niin paljoa rahaa lahjaan.

ap

Mitäs suostuit kummiksi silloin aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummin velvollisuus on antaa konfirmoidulle kummilapselle rippiristi. Se on perinne ja osa suomalaista kulttuuria. Jos ei viitsi edes tätä pientä kummintehtävää tehdä, ei ehkä kannata ryhtyä kummiksi. Ikävää kyllä lapselle näin jälkikäteen kuulla, että kummia ei kummius kiinnosta. 

 

Kummin velvollisuus ei ole ostaa rippiristiä kummilapselle vaan se on ollut aina  vanhempien velvollisuus . 

Ehkä siellä Hesassa, missä ei rakenneta mitään juuria ja yhteisöjä, mutta kyllä sydänsuomessa kummi ostaa ristin. 

Onpa ihmiset törkeitä nykyään. Onneksi en kuulu kirkkoon eikä ole kummilapsia. 

Nuorilla kyllä nykyisin näkee paljon ristejä kaulassa ihan arkenakin. Omatkin lapseni käyttävät niitä ajoittain, uskonnollisemmat seutakuntanuoret jatkuvasti. Siksi voi olla erityisen tärkeää, että risti on mieluinen eikä mikä tahansa. Jos jotenkin pystyt toiveen mukaisen ristin hankkimaan, niin se varmasti olisi kummilapselle mieluinen.

Kalevalakoruja saa edullisemmin kultasepänliikkeistä ja esim keväisin on paljon tarjouksia. Ostin Väinö ristin ja maksoin 130 e.

Jos jotenkin pystyt hankkimaan - toive on ihan pöyristyttävän hintainen! 

Vierailija kirjoitti:

"Mielestäni lahjan antaja päättää mitä lahjaksi antaa. Ei pyytäjä. Eikä siinä ole mitään hävettävää minkä summan käyttää lahjaan , lahjan pyytäjällä on peiliin katsomisen paikka ja hän voi hävetä mutta ei he sitä tee. Olen skipannut aika monta "härskiä" lahjapyyntöä tähän asti, ja tulen tekemään näin jatkossakin. Emme itse ole ikinä pyytäneet tai esittäneet toiveita lahjaan,emmekä tee sitä tulevaisuudessakaan."

Olen täysin eri mieltä. Me ollaan aina kysytty lahjojen saajalta (tai lapsen vanhemmilta), mitä hän haluaisi tai tarvitsisi. En halua ostaa jotain oman mieleni mukaista asiaa, joka onkin saajan mielestä epämieluinen tai turha. Täysin hukkaan heitetty lahja. 

Jep. Jos haluaa ostaa jotain, voi ostaa sen itselleen. Muille se on turhaa roinaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostat halvan hopearistin. Ei noita ikinä käytetä.

Kyllä muuten käytetään.

Henkilölle, joka ei ole nimenomaan toivonut halpaa hopearistiä, ei kannata ostaa sellaista. Tässäkin lapsi toivoo Kalevala Korua.

Eikö käy normaali ohut ketju ja risti kultainen????? Ei pidä määritellä, vaan se että toivoo ristikorua. 

Miksi pitäisi väkipakolla ostaa sellaista mitä toinen ei halua? Maailmassa on paljon turhaa tavaraa. Saman tien voisi sitten käyttää vanhempiensa ristejä, turha ostaa omaa. 

Osta käytettynä. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorilla kyllä nykyisin näkee paljon ristejä kaulassa ihan arkenakin. Omatkin lapseni käyttävät niitä ajoittain, uskonnollisemmat seutakuntanuoret jatkuvasti. Siksi voi olla erityisen tärkeää, että risti on mieluinen eikä mikä tahansa. Jos jotenkin pystyt toiveen mukaisen ristin hankkimaan, niin se varmasti olisi kummilapselle mieluinen.

Jos on oikeasti uskossa, riittää ristiksi kaksi risua. Eikä missään nimessä käytä mitään pakanallisia Kalevalan Väinämöisen ristejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostat halvan hopearistin. Ei noita ikinä käytetä.

Kyllä muuten käytetään.

Henkilölle, joka ei ole nimenomaan toivonut halpaa hopearistiä, ei kannata ostaa sellaista. Tässäkin lapsi toivoo Kalevala Korua.

Se halpaan hopearistiin laitettu raha on tässä tapauksessa hukkaan heitettyä, koska ei tule sitä ikinä käyttämään, jos toivoo muuta. Ei tuo reilun satasen risti minusta ole mikään kosmisen kallis sylikummin lahjaksi. Itse en tuossa tilanteessa kehtaisi mitään halpisristiä antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostat halvan hopearistin. Ei noita ikinä käytetä.

Kyllä muuten käytetään.

itse en käyttänyt, oli iso, ei kultainen ei hopeinen, heitin roskiin muutaman vuoden kuluttua, kummitädiltä ja se oli ainoa mitä sain

Ajat ovat muuttuneet. Nykyään nuoret käyttävät rippiristejä tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kalevalakoruja saa edullisemmin kultasepänliikkeistä ja esim keväisin on paljon tarjouksia. Ostin Väinö ristin ja maksoin 130 e.

Juu, ei niitä sillä listahinnalla tarvitse ostaa. Jos olet pääkaupunkiseudulta, niin Malmin korupajassa on usein hyviä tarjouksia.

Vierailija kirjoitti:

Risti tarkoitti ainakin ysärillä pientä sievää ristiä. Tuossa virhe pyytäjältä, että ohjaa ja vaatii tiettyä ristiä, kalevalaa. Pyytäjän olisi pitänyt jäädä odottamaan teetkö jatkokysymyksen; minkälaista olit toivomassa. 

 

aika hyvä bisnes pyytäjältä. 

Nyt ei olla ysärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mielestäni lahjan antaja päättää mitä lahjaksi antaa. Ei pyytäjä. Eikä siinä ole mitään hävettävää minkä summan käyttää lahjaan , lahjan pyytäjällä on peiliin katsomisen paikka ja hän voi hävetä mutta ei he sitä tee. Olen skipannut aika monta "härskiä" lahjapyyntöä tähän asti, ja tulen tekemään näin jatkossakin. Emme itse ole ikinä pyytäneet tai esittäneet toiveita lahjaan,emmekä tee sitä tulevaisuudessakaan."

Olen täysin eri mieltä. Me ollaan aina kysytty lahjojen saajalta (tai lapsen vanhemmilta), mitä hän haluaisi tai tarvitsisi. En halua ostaa jotain oman mieleni mukaista asiaa, joka onkin saajan mielestä epämieluinen tai turha. Täysin hukkaan heitetty lahja. 

Juuri näin, lahja tarpeeseen eikä omien varojen/halujen mukaan.

Yleisesti ottaen, kyllä lahjat tarvii lähtökohtisesti tottakai budjetoida omiin varoihin sopiviksi, jos nyt ei ole mikään kovin varakas tai rikas. Köyhällä nyt varsinkaan ei ole edes mitään mahdollisuutta kalliita ostella. Toiveita voi tietenkin kysellä. Usein jokin mieluisa asia löytyy löytyy vähemmälläkin rahalla.

Jos sylikummi ei halua ostaa kummilapselle mieluista rippiristiä, niin ihmettelen vaan, että miksi ylipäätään on ryhtynyt kummiksi.

Sylikummi ostaa kummilusikan ja rippiristin ja näissä ei kitsastella, kun ovat ainutkertaisia juttuja. Joulu- ja synttärilahjat voi sitten olla edullisempia.

Vierailija kirjoitti:

Kummin velvollisuus on antaa konfirmoidulle kummilapselle rippiristi. Se on perinne ja osa suomalaista kulttuuria. Jos ei viitsi edes tätä pientä kummintehtävää tehdä, ei ehkä kannata ryhtyä kummiksi. Ikävää kyllä lapselle näin jälkikäteen kuulla, että kummia ei kummius kiinnosta. 

Niin. Minulla on kaksi kummilasta, eivät ole sisaruksia. Toinen heistä sai aikoinaan rippiristin lahjaksi sylikummeiltaan ja minä hankin hänelle muuta mieluisaa n. 200 eurolla. Toisen sylikummiksi lupautuessani vanhemmat tiesivät etten ole koskaan ollut se kaikkein ns. kristillisin ja kirkollisin henkilö joten eivät edes odottaneet minun hankkivan rippiristiä ja lahjatoiveita kysyessäni sain tiedon että lapsi saa vanhemmiltaan lahjaksi suvussa kulkeneen perintörippiristin ja minä annoin lahjaksi muuta mieluisaa n.100 eurolla ja lisäksi 100 euroa rahaa yhteen isompaan toiveeseen johon kerää rahaa vähitellen.

Ensimmäinen lapsi tuli jo täysi-ikäiseksi joten katson täyttäneeni kummin velvollisuuteni muistamisien (syntymäpäivät, joulu jne.) osalta. Toki elämän varrelle tulee sitten tulevaisuudessa mahtumaan mahdollisia valmistujaisia, häitä, ristiäisiä jne. joissa luonnollisesti nuorta tulen osaltani muistamaan. Samoin olen ajatellut toimia nuoremman kummilapseni kanssa.