Kummilapsen vanhemmilta tuli pyyntö ostaa rippiristi

Minusta tuntui että juuri minun olisi ostettava kaikki kummilapsini lahjat, vaikka muitakin kummeja oli. Myöhemmin tuli ruikutusta ettei kummilapsi saanut lusikkaa. Vuosien päästä kun lapsi oli melkein aikuinen. Ihmettelin että nytkö se pitäisi hommata?? En hommannut. Enkä lähettänyt enää yhtäkään lahjaa rippiäisten jälkeen. Olin siihen mennessä lahjonut ties miten monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mielestäni lahjan antaja päättää mitä lahjaksi antaa. Ei pyytäjä. Eikä siinä ole mitään hävettävää minkä summan käyttää lahjaan , lahjan pyytäjällä on peiliin katsomisen paikka ja hän voi hävetä mutta ei he sitä tee. Olen skipannut aika monta "härskiä" lahjapyyntöä tähän asti, ja tulen tekemään näin jatkossakin. Emme itse ole ikinä pyytäneet tai esittäneet toiveita lahjaan,emmekä tee sitä tulevaisuudessakaan."

Olen täysin eri mieltä. Me ollaan aina kysytty lahjojen saajalta (tai lapsen vanhemmilta), mitä hän haluaisi tai tarvitsisi. En halua ostaa jotain oman mieleni mukaista asiaa, joka onkin saajan mielestä epämieluinen tai turha. Täysin hukkaan heitetty lahja. 

Juuri näin, lahja tarpeeseen eikä omien varojen/halujen mukaan.

Yleisesti ottaen, kyllä lahjat tarvii l

Silloin ei kannata ostaa mitään, ihan oikeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostat halvan hopearistin. Ei noita ikinä käytetä.

Kyllä muuten käytetään.

itse en käyttänyt, oli iso, ei kultainen ei hopeinen, heitin roskiin muutaman vuoden kuluttua, kummitädiltä ja se oli ainoa mitä sain

Ajat ovat muuttuneet. Nykyään nuoret käyttävät rippiristejä tosi paljon.

Silti sen hankintahintaa ei sanells kummeille. Kummi voi antaa lahjan rahana. Kummilapsi käyttäköön saamansa lahjarahat miten itse haluaa vaikka siihen rippiristiin. 

Hyvin on toiminut kummilasten ja oman lapsen kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli ihan vaan ilmoitusluontoisena asiana viesti kummilapsen vanhemmilta: kultaliikkeessä odottaa maksua kummilapsen itsensä valitsema rippiristi. Mitään ei oltu sovittu etukäteen.. 

 

Toivottavasti et maksanut. Törkeys huipussaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli ihan vaan ilmoitusluontoisena asiana viesti kummilapsen vanhemmilta: kultaliikkeessä odottaa maksua kummilapsen itsensä valitsema rippiristi. Mitään ei oltu sovittu etukäteen.. 

 

Törkeää. Pakko kysyä, minkä hintaisesta rippirististä tässä oli kysymys?

- sivusta

Hinta oli noin satasen luokkaa, mikä oli täysin ok kahdelle kummille. Se että kummilapsi sai itse valita mieleisensä oli tässä  hyvä. Etukäteen sovittuna asiassa ei olisi ollut mitään ongelmaa, päinvastoin. 

Hieman törkeänä pidin kun ei oltu sovittu edes hintaluokkaa tai mitä ollaan ostamassa, kauppaan vaan lunastaman lahja, minkä hintaakaan ei etukäteen tiedetty. Itselläni ei olisi pokkaa koskaan toimia noin.

Vierailija kirjoitti:

Kysy osallistuuko vanhemmat ristin kustannuksiin, muuten katsot edullisempaa

Ei tietenkään osallistu. Hehän järjestävät juhlat.

Itse sain lahjaksi rippiristin toisilta isovanhemmiltani. On edelleen yli 30 vuoden jälkeen tallessa, Jerusalemista tuotu ihan kaunis risti joka ei ole arvometallia mutta en ole sitä koskaan käyttänyt ja nykyään en edes voi kun nikkeliä sisältävät korut aiheuttavat iho-oireita.

Vierailija kirjoitti:

Ostat halvan hopearistin. Ei noita ikinä käytetä.

Juuri siksi, kun ovat niitä kympin ristejä. Rumia ja noloja. Halpuus näkyy.

Ihme persaukisten kokoontumisajot taas. Mitä lupautuu kummiksi, jos ei ole kertaakaan valmis satsaamaan kummisuhteeseen.

Katsoisin löytyykö käytettynä sopuhintaan toiveristi. Tai kysyisin muut kummit kimppalahjaan mukaan. Minusta on ok kysyä ostaako kummi ristin. Se ei ole ok, että pyydetään noin kallista täsmätuotetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muut kummit tuttuja? Ota yhteyttä ja ostatte yhdessä ristin. 

On. Kiitos, tämä on hyvä idea. Voitaisiin jakaa kolmeen osaan. Sekin tosin on enemmän kuin olin budjetoinut..

ap

Ymmärrän sinua, olet ilmeisesti hyvin tarkka ja periaatteellinen rahankäyttäjä. Se ei ole väärin.

Jos olisit sellaisessa tilanteessa, jossa rahaa ei oikeasti ole, kertoisin vanhemmille kohteliaasti, että toive ylittää maksukykysi. Tässä ilmeisesti on kyse ennemmin periaatteesta eli siitä, että et haluaisi käyttää lahjaan enempää kuin 50 euroa sisältäen myös kortit, ruusut ja paketoinnit. 

Minulla ei ole kummilapsia, mutta mietin tilannetta tästä näkökulmasta: kummilapsesi pääsee ripille kerran. Se on nuoren elämässä ensimmäinen isompi juhla, ja sellaiseen voisi siksi panostaa hieman enemmän kuin vuosittain toistuviin synttäreihin. Rippijuhlia seuraava suurempi juhla on se, kun hän valmistuu lukiosta (tai jostain muusta toisen asteen koulusta). 

Kuinka paljon yleensä käytät rahaa yhteen lahjaan? Esim. lastesi synttärilahjat tai kummilapsen lahjat? Oletko suunnitellut rippilahjan budjetin realistisesti? Mitä olisit ostanut omalla budjetillasi, jos olisit saanut päättää ihan itse?

Kuinka vakavana pidät sitä, jos suunnittelemasi budjetti ylittyy n. 15 eurolla? 175 euroa jaettuna 3:lla on 58 euroa. Siihen päälle kortti ja ruusu. Yleensä lasten toiveet muuttuvat myös kalliimmiksi ja spesifimmeiksi, kun ikää tulee. Minusta Kalevala Korun risti ei ole erityisen törkeä toive nuorelta ja hänen vanhemmiltaan varsinkaan, jos sen pystyy jakamaan kaikkien kummien kesken. 

Niin ja hei ap, katso, onko sitä ristiä Kalevala Korun pre loved -valikoimassa! Hyväkuntoisia ja laadukkaita käytettyjä koruja edullisemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostat halvan hopearistin. Ei noita ikinä käytetä.

Kyllä muuten käytetään.

On myös ihmisiä, jotka nimenomaan pitävät enemmän hopeasta kuin kullasta, eikä rahallinen arvo ole heille oleellisinta.

Minua ei ole pyydetty koskaan kummiksi, näitä lukiessani en ihmettele.. olen matalapalkkainen pätkätyöläinen duunariammattissa. Kummeiksi on valittu varakkaita ihmisiä joilta odotetaan kalliita lahjoja ja muistamisia. Ei käy kateeksi. Vaikka joskus toivoinkin kovasti kummiksi pääsyä. Olisi ollut ihana viedä kummilasta vaikka luontoretkille, leffaan ja muutenkin viettää mukavaa aikaa ja olla tukena ja luotettavana aikuisena mukana elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole pyydetty koskaan kummiksi, näitä lukiessani en ihmettele.. olen matalapalkkainen pätkätyöläinen duunariammattissa. Kummeiksi on valittu varakkaita ihmisiä joilta odotetaan kalliita lahjoja ja muistamisia. Ei käy kateeksi. Vaikka joskus toivoinkin kovasti kummiksi pääsyä. Olisi ollut ihana viedä kummilasta vaikka luontoretkille, leffaan ja muutenkin viettää mukavaa aikaa ja olla tukena ja luotettavana aikuisena mukana elämässä.

Kyse ei ole kalliista lahjoista, vaan kummin kyvystä tarvittaessa suorittaa se toinen velvollisuus, eli huolehtia lapsen elatuksesta, jos vanhemmat eivät siihen kykene. Kalliit lahjat ovat symboli sille, että kykyä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole pyydetty koskaan kummiksi, näitä lukiessani en ihmettele.. olen matalapalkkainen pätkätyöläinen duunariammattissa. Kummeiksi on valittu varakkaita ihmisiä joilta odotetaan kalliita lahjoja ja muistamisia. Ei käy kateeksi. Vaikka joskus toivoinkin kovasti kummiksi pääsyä. Olisi ollut ihana viedä kummilasta vaikka luontoretkille, leffaan ja muutenkin viettää mukavaa aikaa ja olla tukena ja luotettavana aikuisena mukana elämässä.

Kyse ei ole kalliista lahjoista, vaan kummin kyvystä tarvittaessa suorittaa se toinen velvollisuus, eli huolehtia lapsen elatuksesta, jos vanhemmat eivät siihen kykene. Kalliit lahjat ovat symboli sille, että kykyä löytyy.

Tyhmempää en ole kuullut... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole pyydetty koskaan kummiksi, näitä lukiessani en ihmettele.. olen matalapalkkainen pätkätyöläinen duunariammattissa. Kummeiksi on valittu varakkaita ihmisiä joilta odotetaan kalliita lahjoja ja muistamisia. Ei käy kateeksi. Vaikka joskus toivoinkin kovasti kummiksi pääsyä. Olisi ollut ihana viedä kummilasta vaikka luontoretkille, leffaan ja muutenkin viettää mukavaa aikaa ja olla tukena ja luotettavana aikuisena mukana elämässä.

Kyse ei ole kalliista lahjoista, vaan kummin kyvystä tarvittaessa suorittaa se toinen velvollisuus, eli huolehtia lapsen elatuksesta, jos vanhemmat eivät siihen kykene. Kalliit lahjat ovat symboli sille, että kykyä löytyy.

Kummilla ei ole mitään elatuksesta huolehtimisen velvollisuutta. Ainoastaan kristillisen kasvatuksen velvollisuus, joka on nykyään kyllä tyystin unohtunut. Eikä kummit ole lahja- automaatteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummin velvollisuus on antaa konfirmoidulle kummilapselle rippiristi. Se on perinne ja osa suomalaista kulttuuria. Jos ei viitsi edes tätä pientä kummintehtävää tehdä, ei ehkä kannata ryhtyä kummiksi. Ikävää kyllä lapselle näin jälkikäteen kuulla, että kummia ei kummius kiinnosta. 

 

Kummin velvollisuus ei ole ostaa rippiristiä kummilapselle vaan se on ollut aina  vanhempien velvollisuus . 

Ehkä siellä Hesassa, missä ei rakenneta mitään juuria ja yhteisöjä, mutta kyllä sydänsuomessa kummi ostaa ristin. 

Kyllä ihan aina vanhemmat on ostaneet rippiristin. Se oli jo kun pääsin itse ripille enkä ole Hesasta vaan ihan sydänsuomesta ollut aina. Todellakin näin,mistä lienee joku keksinyt tämän että kummi ostaa rippiristin.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole pyydetty koskaan kummiksi, näitä lukiessani en ihmettele.. olen matalapalkkainen pätkätyöläinen duunariammattissa. Kummeiksi on valittu varakkaita ihmisiä joilta odotetaan kalliita lahjoja ja muistamisia. Ei käy kateeksi. Vaikka joskus toivoinkin kovasti kummiksi pääsyä. Olisi ollut ihana viedä kummilasta vaikka luontoretkille, leffaan ja muutenkin viettää mukavaa aikaa ja olla tukena ja luotettavana aikuisena mukana elämässä.

Kiteytit oikein hyvin kummin tehtävät. Tuota se parhaimmillaan on, tosin monen vanhemman mielestä ei. Kun niitä, ehkä kalliitakin , lahjoja pitää lapsen saada. Minulla on  kolme kummilasta, kaikki aikuisia ja väleissä ollaan vaikkei ihan joka päivä nähdä, enkö ole lahjonut kalliilla lahjoilla. Ja se rippiristi, en ole ostanut sitä kenellekään. Jokaisen kummilapseni vanhemmat kyllä ostivat sen lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskaa väännät ap.

Kummilapsen vanhemmat eivät tuollsista kummeilta pyytele.

Useat nuoret eivät enää edes toivo, eivätkä halua rippilahjaksi, mitään ristikoruja.

Sitä kultainen ristiriipus on hyvin kallis lahja.  Etenkin näinä tiukkoina aikoina.

Miksi tää palsta on nykyisin aina  täynnä, yhtä samaa roskaa?

Kalevala Korut ovat pronssia!

Kalevalakoruja on sekä pronssista, hopeasta että kullasta.  Pronssiset on halvimpia.

Jos aapeen juttu on totta, niin minä ostaisin sen ristin ja sillä siisti.  Keskituloinen ihminen pystyy kyllä sen ostamaan, tuleehan niitä yllättäviä menoja muutenkin aina välillä ja niihinkin on rahat raavittava.

Mutta tämän jälkeen en sitten enää muistaisi sitä kummilasta mitenkään.  Ei enää synttärilahjaa, joululahjoja, ei valmistujaislahjoja, ei häälahjoja eikä mitään.  Jos kysyvät tästä, niin voi aivan hyvin sanoa, että meidän suvussa on aina toimittu niin, että rippilahja on sitten se viimeisin kummilapselle ostettu lahja.  Ja näin aiot sinäkin menetellä.

Joillekinhan ne lahjanostamiset ei lopu ikinä, jos siihen ruljanssiin lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan. Kannattaa,muistaa,että täällä on ihmisiä tyyliin toimeentulotuella, sairaseläkkeellä (minä, sen 50 annoin, ja annan saman ylioppilaana varmaan), sitten varakkaita tai hyvin toimeentulevia pariskuntia!

Yksin asuva työtön vs hyvin toimeentuleva pariskunta. Voisiko näille 100 euroa olla eri asia??

Jotenkin unohtuu tämä asia näköjään.

Ei se sellaisen hyvin toimeentulevan kukkarossa ehkä tunnukaan joku yli sataaen lahja.

Ja parempituloisillakin voi olla budjetti vedetty tiukalle, jotkut ottaa asuntolainaa rohkeammin kuin toiset. Siinä sitten kärvistellään vuosikausia. Ei sitä jonkun rippijuhlan takia aleta vaihtaa asuntoa halvempaan.