Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yhteenmuutto toisen omistamaam asuntoon
02.05.2025 |
Olemme keskustelleet naisystäväni kanssa yhteenmuutosta, mutta emme ole päässeet yhteisymmärrykseen raha-asioista.
Minulla lähes kokonaan maksettu omistusasunto, jossa haluan asua jatkossakin naisystäväni kanssa. Olen sanonut, ettei hänen tarvitse maksaa asumisesta mitään tai voi maksaa vaikka laskuja, ruuan tms. Se ei hänelle käy, vaan haluaisi itsellekin omaisuutta. Minusta ei ole järkevää myydä osuutta asunnosta, koska mahdollisen eron tullessa asiat mutkistuvat ja pitää maksaa varainsiirtoveroja valtiolle edestakaisin. Hän ei myöskään halua maksaa minulle vuokraa, koska tuntisi olevansa alisteisessa asemassa.
Miten muut olette ratkaisseet asian?
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen riskinä ilmaiseksi asumisen toisen omistamassa asunnossa. Voidaanko tuo tulkita oikeudessa siten, että nainen on saanut rahanarvoista etua, josta hän joutuisi maksamaan esim eron tapahtuessa? Jonkinlainen vuokrasopimus pitäisi olla vähintään. Naisella ei ole muuten mitään turvaa eron tullessa, vaan voit käytännössä potkia hänet pihalle melko vapaasti. Sama juttu, jos sinä vaikka kuolisit ja siihen päättyisi teidän suhteenne. Avopuolisolla ei ole mitään mahdollisuutta jäädä asuntoon.
Väliaikaisesti toisen asunnossa asuminen on ihan ok, mutta pidempiaikaisena ratkaisuna minun on hyvin vaikea ymmärtää asiaa. Paras ratkaisu olisi löytää yhteinen asunto ja säilytät vaikka nykyisen asuntosi itselläsi, jos et halua sitä myydä.
Kumppanisi haluaa varmasti itsekin vakiintua ja asua omassa asunnossa. Asia on järkiperusteinen, mutta myös tunteilla on paljon
Kuka ihme haluaa tehdä testamentin avopuolisonsa hyväksi, jos ei halua avopuolisonsa kanssa edes ostaa yhteistä asuntoa? Tai naisen näkökulmasta: miksi ihmeessä haluaisin periä mieheltä asuntoa, maksaa tästä perintöverot, kun vaihtoehtona olisi ollut yhdessä omistaa asunto ja valita se asunto edes mieleisekseen, järjestellä asiat alustapitäen niin, että molemmilla on mahdollisuus jäädä omaan asuntoon asumaan. Avopuolison kuollessa hänen rintaperillisillä on edelleen sanavaltaa perinnön suhteen, vaikka puolisolle olisi testamentattu asunto. Jostain se perinnön lakiosa pitää edelleen jakaa. Ei varmaan AP:lla muuta varallisuutta ole, kun varainsiirtoveron maksaminenkin oli yksi syy olla myymättä asunnon _puolikasta_.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kuka ihme haluaa tehdä testamentin avopuolisonsa hyväksi, jos ei halua avopuolisonsa kanssa edes ostaa yhteistä asuntoa? Tai naisen näkökulmasta: miksi ihmeessä haluaisin periä mieheltä asuntoa, maksaa tästä perintöverot, kun vaihtoehtona olisi ollut yhdessä omistaa asunto ja valita se asunto edes mieleisekseen, järjestellä asiat alustapitäen niin, että molemmilla on mahdollisuus jäädä omaan asuntoon asumaan. Avopuolison kuollessa hänen rintaperillisillä on edelleen sanavaltaa perinnön suhteen, vaikka puolisolle olisi testamentattu asunto. Jostain se perinnön lakiosa pitää edelleen jakaa. Ei varmaan AP:lla muuta varallisuutta ole, kun varainsiirtoveron maksaminenkin oli yksi syy olla myymättä asunnon _puolikasta_. "
Meillä on testamentti toisillemme vaikka ei ole yhteistä asuntoa. Lisäksi kummallakin on säästöjä sen verran, että niillä saa kaikki perintöverot maksettua. Mulla on oma asunto vuokralla ja asutaan yhdessä miehen asunnossa. Ihan hyvin toimii näin. Rintaperillisiä ei ole kummallakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asuin omakotitalossa kun tapasin mieheni. hän muutti luokseni. hän itse halusi maksaa "vuokraa", joka oli puolet lainanhoitokuluistani (olikohan laina kk noin 600 tuolloin).
Sittenmies teki excelin, johon laski meidän tulot ja menot, jakoi tulojen mukaan noin fifty-sixty (enemmän tienaavalle 51% ja toiselle 49%) ja sitten molemmat laittoi tuon summan yhteiselle tilille, josta maksettiin kaikki laskut ja pakolliset menot. Tehtiin vielä erillinen tili, johon siirrettiin ruokarahaa ja sille tilille molemmilla oli kortti.
Loppurahat jäi kummallekin leikkirahaksi.
Ei hän halunnut enkä olisi antanut osuutta kiinteistöstä.Mitä teidän suhteelle tapahtui. Mies kyllästyi lopulta maksamaan lainaasi?
Mikä ihme sua vaivaa, kun kommentoit tuohon sävyyn? Normaalissa suhteessa molemmat maksaa jotain, ei niin että toinen maksaa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa huomaa, miten vaikeaa suomalaisten on ymmärtää semmoista asiaa kuin tuloerot, edes omassa parisuhteessaan. Haetaan vain jotain tasa-arvoisuuden ideologiaa ja uskotaan siihen sitten ajattelematta, miten asiat realistisesti ottaen oikeasti ovat.
Jos toisella on lähes maksettu asunto ja toinen asuu vuokralla, tätä tuloeroa ei sovitella siten, että vuokralla asuja ostaa tältä toiselta puolet siitä asunnosta. Etenkin hullua on tuudittautua ajatukseen, että näin vältytään tilanteelta, jossa "kartutetaan toisen omaisuutta" ja ollaan näin tasa-arvoisia eron sattuessa.
Ajatelkaa nyt naiset jumankauta järjellä. Kaverilla on asunto, jonka hinta-arvio on sanotaan nyt 200 000 e. Hänellä on lainaa maksamatta 50 000 e. Te ostatte puolikkaan asunnosta, eli maksatte 100 000 e.
Lopputulos: kaverilla on säästössä 50 000 e ja omistus puolikkaasta asunnosta. Teillä on lainaa 1
Kuten edellinen huomautti, ei nämä tajua. Tuloeroja voi olla ja erittäin usein onkin myös puolisoiden välillä. Kovin usein toinen tienaa enemmän ja toinen vähemmän. Se on vain fakta ja pitää ottaa huomioon, kun suhdetta perustaa, eli kestääkö oma polla sitä että toinen tienaa vähemmän tai enemmän kuin itse.
Sen vuoksi joku mussutus mun pitää omistaa talosta puolet tai olen turvaton on älytöntä. Jos tienaat huomattavasti vähemmän kuin se, jonka kanssa yhteen muutat, se asiahan ei muutu, vaikka miten saisit toisen myymään omaisuutensa, jotta sä saat sen unelmakämpän. Eiku siis puolet siitä unelmakämpästä.
Totuus siis on, että toinen tulee aina erossa vahvemmilla kuin sinä, vaikka valheellista turvaa puolikkaasta kämpästäsi saisitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota ap kämppis.
Eikun ihmeessä myy asuntosi hintaan mihin hyvänsä, että leidi ei pahoita mieltään. On niin törkeää ehdotella, että asuisi puoli-ilmaiseksi.
Sen vuoksi joku mussutus mun pitää omistaa talosta puolet tai olen turvaton on älytöntä. Jos tienaat huomattavasti vähemmän kuin se, jonka kanssa yhteen muutat, se asiahan ei muutu, vaikka miten saisit toisen myymään omaisuutensa, jotta sä saat sen unelmakämpän. Eiku siis puolet siitä unelmakämpästä.
Totuus siis on, että toinen tulee aina erossa vahvemmilla kuin sinä, vaikka valheellista turvaa puolikkaasta kämpästäsi saisitkin.
Tässä on pointti, jota itsekin olen yrittänyt sanoa. Jos siis lähdetään yhdessä asumiseen ja avioliittoon siltä pohjalta, että pitää koko ajan olla viiskyt-viiskyt ja varmistellaan, että varmasti oma asema ei hyödytä toista niin sehän on toivoton taistelu, jos toinen nyt vain tienaa enemmän tai on ennen liittoa hankkinut enemmän/perinyt jne.
En tiedä, miksi se on vaikea myöntää, että ihmiset eivät ole tasa-arvoisia tässä mielessä koskaan, vaan lähtökohdat ovat erilaisia. Ymmärrän sen, että huonommin tienaavasta tilanne voi tuntua kurjalta. Mutta ei sen kannattaisi antaa liittoa pilata. Eli passiivisaggressiivisesti kiukutella, että minä en sitten tähän pihaan kukkia istuta, eli kantaa koko ajan mukana sitä kaunaa, että toisella on ollut paremmat mahdollisuudet mistä syystä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet pahoissa ja kalliiksi tulevissa ongelmissa. Lopputuloksena joudut myymään asunnon, ostamaan naisen mieleisen (=kalliin) asunnon ja irtaimistosikin, mukaanlukien vaatteet, joudut myymään tai viemään kaatopaikalle, koska nainen ei siedä mitään sellaista jonka mies on joskus hankkinut, vaan kaiken täytyy olla sellaista kuin nainen haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap aiotko asua loppuelämäsi nykyisessä asunnossasi?
Mitä relevanssia? Ei nykyistä asuntoa silti myydä ennen kuin tiedetään, että toisen kanssa asuminen sujuu. Etenkään nykyisessä tilanteessa ei, kun hinnat on vielä matalalla ja vasta nousussa.
Sulta menee kaikki alta kumminkin, koska et tuosta ilman avioliittoa selviä. Asukaa mieluummin erillänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap aiotko asua loppuelämäsi nykyisessä asunnossasi?
Mitä relevanssia? Ei nykyistä asuntoa silti myydä ennen kuin tiedetään, että toisen kanssa asuminen sujuu. Etenkään nykyisessä tilanteessa ei, kun hinnat on vielä matalalla ja vasta nousussa.
Sitä, että jos ap aikoo jääräpäisesti asua ihan koko loppuelämänsä juuri tuossa talossa ilman aikomustakaan muuttaa jossain vaiheessa, tämä olisi hyvä sille naiselle tuoda esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap aiotko asua loppuelämäsi nykyisessä asunnossasi?
Mitä relevanssia? Ei nykyistä asuntoa silti myydä ennen kuin tiedetään, että toisen kanssa asuminen sujuu. Etenkään nykyisessä tilanteessa ei, kun hinnat on vielä matalalla ja vasta nousussa.
Sitä, että jos ap aikoo jääräpäisesti asua ihan koko loppuelämänsä juuri tuossa talossa ilman aikomustakaan muuttaa jossain vaiheessa, tämä olisi hyvä sille naiselle tuoda esiin.
Miksi haluaisi? Nythän on kysymys tästä tilanteesta, jossa nainen on laittanut yhteenmuuton ehdoksi sen, että ap myy puolet lähes maksetusta asunnostaan. Minusta täysin kohtuuton vaatimus. EI se, että ap ei tähän suostu kerro mistään loppuelämän jääräpäisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan miehen omistamassa talossa. Ollaan naimisissa ja meillä on lapsia. Mulle on itselleni ihan sama kuka tämän talon omistaa ja nimenomaan en olisi halunnut ostaa tästä puolikasta tms. Mulla ei ole mitään tarvetta omistaa asuntoa tai voin ostaa sitten vaikka sijoitusasunnon/asuntoja tai tehdä muita sijoituksia jos haluan kartuttaa omaa varallisuuttani. Maksan itse tulojen mukaisesti pientä vuokaa (tai nyt hoitovapaan ajan en maksa mitään). Meille tämä kuvio sopii hyvin ja se ydinpointti on se, että me ollaan perhe ja tämä on meidän koti. Ei ole väliä kuka teknisesti omistaa mitäkin. Jos joskus eroamme niin olkoon sitten niin. En mieti sellaisia talon omistuksen kannalta nyt. Ja toisaalta, onhan se melkein helmpompikin vain lähteä kun ei ole omaa rahaa tässä talossa kiinni. Mutta siis elämässä voi sattua mitä vaan ja ei noita erojuttuja hirveästi kannata etukäteen miettiä.
Lainan lisäksi menee vesi, sähkö ja yhtiövastike niin enemmän kun kohtuullista maksaa niistä ns vuokrana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni puoliso ei olisi oikea, jos hän toimii liiaksi tunteella. Esimerkiksi se, että muutettaisiin vuokralle asumaan vain sen vuoksi, ettei voi asua toisen omistusasunnossa, ei käy järkeen. Kyllä asioista pitää voida sopia muutenkin kuten myös sisustamisesta yms ilman, että täytyy kaikki laittaa kokonaan uusiksi.
Oletko tullut ajatelleeksi, että järjellähän se toinen siinä ajattelee?
Onko järkevää muuttaa toisen omistamaan asuntoon, toinen kieltäytyy yhteisomistuksessa vedoten siihen, että hankalampaa sitten kun....eikun siis jos ero tulee?
Tunteella ajattelisin, jos miettisin että ei haittaa, rakkaus on tärkein.
Mutta ei. Koti on minulle sen verran tärkeä, että nimeni täytyy olla jossakin paperissa, että minulla on siellä oikeus olla ja asua. Kun tosiaan, ero tulee monelle. Siinä sitten ole pihalla kapsäkkien kanssa pohtimassa, ett
Ihan sama 6 kuukauden irtisanomisaika ja muut vuokralla asumisen ehdot on siinä kumppanin asunnossakin jos haluaa erota. Yksityisellä vuokralla se lähtö tulee sitten molemmille yllätyksenä, vaikka ei olisi eroa edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan miehen omistamassa talossa. Ollaan naimisissa ja meillä on lapsia. Mulle on itselleni ihan sama kuka tämän talon omistaa ja nimenomaan en olisi halunnut ostaa tästä puolikasta tms. Mulla ei ole mitään tarvetta omistaa asuntoa tai voin ostaa sitten vaikka sijoitusasunnon/asuntoja tai tehdä muita sijoituksia jos haluan kartuttaa omaa varallisuuttani. Maksan itse tulojen mukaisesti pientä vuokaa (tai nyt hoitovapaan ajan en maksa mitään). Meille tämä kuvio sopii hyvin ja se ydinpointti on se, että me ollaan perhe ja tämä on meidän koti. Ei ole väliä kuka teknisesti omistaa mitäkin. Jos joskus eroamme niin olkoon sitten niin. En mieti sellaisia talon omistuksen kannalta nyt. Ja toisaalta, onhan se melkein helmpompikin vain lähteä kun ei ole omaa rahaa tässä talossa kiinni. Mutta siis elämässä voi sattua mitä vaan ja ei noita erojuttuja hirveästi kannata etukäteen miettiä.
Sitten kun miehesi jättää sinut ja vaihtaa nuorempaan, huomaat asuvasi kaupungin vuokrayksiössä kun ex-miehesi asuu kokonaan maksetussa talossa.
Ei se naista köyhdytä yhtään, että hänen rahansa eivät ole sidottu talon seiniin. Päinvastoin, hän sijoittaa ne samat rahat rahastoihin tai osakkeisiin, jotka menisivät muuten lainanlyhennykseen. Rahastot ja osakkeet tuottavat pitkällä aikavälillä varmasti paremmin kuin mitkään omakotitalot, eikä ole asunnon omistamiseen ja myyntiin liittyviä riskejä eli nainen tästä järjestelystä hyötyy taloudellisesti.
Alue: Aihe vapaa
Hän kuoli.