Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä sinulle alkoi tulla kolotuksia ja kremppaa?
01.05.2025 |
Olen pian 40. Tuntuu, että joka päivä kolottaa jostain. Milloin niska, milloin selkä. Ihan hyväkuntoinen olen ja liikun säännöllisesti. Silti päivittäin johonkin koskee. Onko tämä normaalia?
Kommentit (79)
Siinä 25-26 vuotiaana. Olen tehnyt rankkaa lastenhoitotyötä nuoresta pitäen ja minulla on paljon perussairauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28-vuotiaana, 3-vuotiaan vilkkaan lapsen äitinä. 20 kg painoa lapsella, väkisinkin tulee tilanteita joissa täytyy napata lapsi syliin ja kantaa. Vedän nykyään viikoittain, lähes päivittäin, kipulääkettä kun menee niska-hartia seuru aivan jumiin. Tuntuu että vanhenin lapsen saamisen myötä n. 10-15 vuotta. Yövalvominenkin jäi päälle vaikka lapsi nukkuu yöt jo heräilemättä. Säpsähtelen 1-5 kertaa yön aikana hereille, eli kovin levollista ei ole uneni. Raskauden aikaisia kiloja on edelleen karistettavana melkein 10 kiloa. Ei auta salilla käyminen eikä lenkkeily. Varmaan tämä kokonaistilanne pisti kilot jumiin. Olen aika surullinen itseni tolasta.
Ruokavalio on ainoa mikä auttaa laihtumaan.
Tuossahan ihminen kertoo, että uni on silppua. Kun unenlaatu on huono, ei painokaan putoa. Asia on selitetty täälläkin miljoona kertaa. Mielestäni kannattaa puhua asiasta lääkärille ja pyytää vaikka doksepiinia unettomuuteen. Se ei ole unilääke. Se ei ole rauhoittava eikä se vedä pöhnään. Se ei lihota, kuten money unettomuuteen määrätyt masennuslääkkeet.
28 vuotiaana alkoi niskat jumittaa ja ylipäätään kaikki kolotukset ym alkoi :) ihanaa vanheta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28-vuotiaana, 3-vuotiaan vilkkaan lapsen äitinä. 20 kg painoa lapsella, väkisinkin tulee tilanteita joissa täytyy napata lapsi syliin ja kantaa. Vedän nykyään viikoittain, lähes päivittäin, kipulääkettä kun menee niska-hartia seuru aivan jumiin. Tuntuu että vanhenin lapsen saamisen myötä n. 10-15 vuotta. Yövalvominenkin jäi päälle vaikka lapsi nukkuu yöt jo heräilemättä. Säpsähtelen 1-5 kertaa yön aikana hereille, eli kovin levollista ei ole uneni. Raskauden aikaisia kiloja on edelleen karistettavana melkein 10 kiloa. Ei auta salilla käyminen eikä lenkkeily. Varmaan tämä kokonaistilanne pisti kilot jumiin. Olen aika surullinen itseni tolasta.
Ruokavalio on ainoa mikä auttaa laihtumaan.
Tuossahan ihminen kertoo, että uni on silppua. Kun unenlaatu on huono, ei painokaan putoa. Asia on selitett
Lue jatkokommentti.
19-vuotiaana kroppa hajosi ensimmäisen kerran. Sen jälkeen oli parempiakin kausia, mutta 41-vuotiaana alkoi kokopäiväsairaus ja -kolotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
43. Varsinkin niinä työpäivinä, kun en ehdi ollenkaan istua.
Vierailija kirjoitti:
40 on nuori, silloin pitäisi olla hehkeä ja huippukunnossa.
No mä en kyllä ollut tuossa iässä enää nuori. Verenpaine oli pysyvästi koholla aiemmin sairastetun raskausmyrkytyksen jälkeen, allergiat olivat todella laajat (nekin näköjään pysyvästi), päivittäin pitää jumpata tiettyjä lihasryhmiä, jos aion välttää kivut ja invalidisoivat krampit. Siitä ei mennyt kuin vuosi, kunnes esivaihdevuodet alkoivat yhä pahenevine terveysongelmineen.
Hyvä, jos joku on vielä hehkeä ja huippukunnossa tuossa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
40 on nuori, silloin pitäisi olla hehkeä ja huippukunnossa.
Olen kyllä hehkeä, mutta kolotukset on jo tulleet, ja vähän väliä joutuu pitämään reenitaukoa jonkun taudin vuoksi. Hormonit toimii eri aikaan eri ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Siinä 25-26 vuotiaana. Olen tehnyt rankkaa lastenhoitotyötä nuoresta pitäen ja minulla on paljon perussairauksia.
Totta. Selkä minultakin petti n.36-viuotiaana. Fyssari sanoi, että se pienten sängyissä roimikkuminen nukuttaessa on pahinta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon 43 ja ei ole mitään.
Ihmettelen kun samanikäiset ystävät valittaa ties mistä, närästys, lihaskivut, jäykkyys, selkäkivut, migreeni jne.
En ole mikään erityisen urheilullinen, mutta kevyttä arkiliikuntaa on paljon, touhuan ja puuhailen melkein koko ajan. Mulla ei ole autoa ja kävelen tai pyöräilen. Olen hoikka ja samassa painossa kuin lukioikäisenä.
N43
Liikun monipuolisesti kehohuoltoa unohtamatta ja olen hoikka, mutta lihaskipuja, nivelkipuja ja selkäkipuja on. Elämä on.
Olen yli 100kg ja 49-vuotias. Vieläkään ei ole kremppaa. Polvet ja lonkat pelaa. Mutta tiedostan ongelman ja olen aloittanut elämäntapamuutoksen. 10kg on lähtenyt tammikuusta, jäljellä vielä 30kg. Hitaasti ja varmasti nyt on mentävä. Viimeinen aika, kun vielä nivelet on kunnossa ja diabeteskin on pysynyt kaukana. (suvussa diabeetikkoja) Verenpainekin ok ja veriarvot kunnossa. Siis olen vielä kaikin puolin terve, joten nyt on viimeinen hetki tehdä asialle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50+ mutta ei pahoja. Jaloissa vähän. Löytyi kuvatessa myös synnynnäinen vika, mitä ei ole koskaan hoidettu mutta ei se elämää ole haitannut, mutta selittää paljon kömpelyydestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40 on nuori, silloin pitäisi olla hehkeä ja huippukunnossa.
Olen kyllä hehkeä, mutta kolotukset on jo tulleet, ja vähän väliä joutuu pitämään reenitaukoa jonkun taudin vuoksi. Hormonit toimii eri aikaan eri ihmisillä.
Ihminen jolla on "kolotuksia" ei ole enää hehkeä. Tuo näkyy jo liikkumisessa ja kaikessa ja tekee kävelystä ikääntyneen taapertamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon 43 ja ei ole mitään.
Ihmettelen kun samanikäiset ystävät valittaa ties mistä, närästys, lihaskivut, jäykkyys, selkäkivut, migreeni jne.
En ole mikään erityisen urheilullinen, mutta kevyttä arkiliikuntaa on paljon, touhuan ja puuhailen melkein koko ajan. Mulla ei ole autoa ja kävelen tai pyöräilen. Olen hoikka ja samassa painossa kuin lukioikäisenä.
N43
Voi kuule, mulla oli aivan sama 43vuotiaana, vaan eipä ole enää 47vuotiaana. Tein jopa vaihdevuositestin ja sen mukaan en ole vielä vaihdevuosissa , niinpä vaan tullut korotuksia..ja ihon kuivuus tekee ensimmäiset (kyllä , ensimmäiset ) harakanvarpaat !
Vierailija kirjoitti:
Oon 43 ja ei ole mitään.
Ihmettelen kun samanikäiset ystävät valittaa ties mistä, närästys, lihaskivut, jäykkyys, selkäkivut, migreeni jne.
En ole mikään erityisen urheilullinen, mutta kevyttä arkiliikuntaa on paljon, touhuan ja puuhailen melkein koko ajan. Mulla ei ole autoa ja kävelen tai pyöräilen. Olen hoikka ja samassa painossa kuin lukioikäisenä.
N43
Lihavat mammat alapeukuttaa.
Liikkeessä pysyminen nimenomaan on pitkän iän ja toimintakyvyn salaisuus.
-sivusta
Vierailija kirjoitti:
45-vuotiaana alkoi tuntua siellä ja täällä kolotuksia ja silmät alkoi kuivumaan hurjasti. Eikä nuo oireet ole vähenemään päin vaan jatkuvasti saa nykyään olla sopeutumassa ja tottumassa johonkin uuteen tuntemukseen, koska mikään ei enää mene ohi ja katoa kokonaan. Ei ajan kanssa, ei levolla, ei lääkkeellä eikä liikkeellä.
Ikääntyminen on aivan hanurista.
Mulla tuo silmien kuivuminen alkoi muutamaa vuotta aiemmin. Nuorempana se oli merkki A-vitamiinin puutoksesta ja siihen tehosi A-vitamiinilisä. Nyt sitä saa olla napsimassa koko ajan, etteivät silmät olisi liian kuivat. Ilmeisesti mullakin vika on hormoneissa eikä A-vitamiinin puutteessa.
Urheilua harrastavana olen tottunut siihen, että lihaskivut kuuluvat elämään. Se on makeata kipua, kun kunnon treenin jälkeisenä päivänä jaloissa tuntuu.
Ylimääräisistä iän tuomista kolotuksista en osaa vielä sanoa mitään.
M46
Olen 38v., selkä tulee helposti kipeäksi. Sukurasite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40 on nuori, silloin pitäisi olla hehkeä ja huippukunnossa.
Olen kyllä hehkeä, mutta kolotukset on jo tulleet, ja vähän väliä joutuu pitämään reenitaukoa jonkun taudin vuoksi. Hormonit toimii eri aikaan eri ihmisillä.
Ihminen jolla on "kolotuksia" ei ole enää hehkeä. Tuo näkyy jo liikkumisessa ja kaikessa ja tekee kävelystä ikääntyneen taapertamista.
Ei se kolotus välttämättä ole jatkuvaa,vaan esimerkiksi aamulla on kankea ja kolottaa, mutta sitten loppupäiväksi helpottaa.
Päälle 60-vuotiaana alkoi tulla jäykkyyttä liikkeelle lähtiessä esim. pidemmän istumisen tai automatkan jälkeen. Menee ohi muutamassa minuutissa. Pieniä kolotuksia joskus ristiselässä, joskus varpaassa tai ranteissa. Varmaan nivelrikkoa, sillä sitä on suvussa. En syö särkylääkkeitä ja liikun kohtuullisesti. Venyttely ja hieronta tärkeitä. Olen sitä mieltä, että mitä vanhemmaksi tulee, kotikonstit ja luomumenetelmät omien kolotusten hallitsemiseksi on viisasta opetella. Särkylääkkeet ja sohva on tuhon tie. N 65 v.