Missä iässä sinulle alkoi tulla kolotuksia ja kremppaa?

Nys olen 51 v mies, muts vielä ei ole mitään kolotuxia ilmennyt. Polvetkin on hyvässä kunnossa, koska ylipainoa ainakaan ei ole, toki polvet voivat muistakin syistä tulla huonoiksi, kuitenkin. Salilla käyn ja venyttelenkin.

Selkäsairaus todettiin kun olin 30v. ja se alkoi pahenemaan kun olin 37v. Nivelet on paskana. Kaularangassa on hermopinne.

50+

Ei ole tullut.

t. Viisikymppinen

Sekä miehellä että naisella nivelkipuja aiheuttaa kulumat kuin kylmä,  mutta hormonin puute tetanus estrogeeni puute.  Kylmä kuuma tunteisiin vaikuttaa myös kilpirauhanen vajaatoiminta.  Korvaus hoitoa saa kyllä kun löytää hyvän lääkärin. Kuuma hunaja helpottaa ja kun vähentää sokeria . 

Vierailija kirjoitti:

45-vuotiaana alkoi tuntua siellä ja täällä kolotuksia ja silmät alkoi kuivumaan hurjasti. Eikä nuo oireet ole vähenemään päin vaan jatkuvasti saa nykyään olla sopeutumassa ja tottumassa johonkin uuteen tuntemukseen, koska mikään ei enää mene ohi ja katoa kokonaan. Ei ajan kanssa, ei levolla, ei lääkkeellä eikä liikkeellä.

Ikääntyminen on aivan hanurista.

Hormonikorvaushoitoa kehiin. Sillä loppuu nuo vaivat.

Mulkku on käynyt pehmeämmäksi ja niska jäykemmäksi. M50

Vierailija kirjoitti:

Oon 43 ja ei ole mitään.

Ihmettelen kun samanikäiset ystävät valittaa ties mistä, närästys, lihaskivut, jäykkyys, selkäkivut, migreeni jne.

En ole mikään erityisen urheilullinen, mutta kevyttä arkiliikuntaa on paljon, touhuan ja puuhailen melkein koko ajan. Mulla ei ole autoa ja kävelen tai pyöräilen. Olen hoikka ja samassa painossa kuin lukioikäisenä.

N43

Migreeni nyt ei ole iästä kiinni.

Alle 20 v. oli jo ensimmäinen pidempi fyysinen kremppa.

+ 60v polven nivelrikko alkoi oirehtia, nyt olen 65v niin voi valita kuinka paljon polvi kestää kävelyä. 

Olen 42vee mies. Vielä ei ole ollut mitään.

Vierailija kirjoitti:

+ 60v polven nivelrikko alkoi oirehtia, nyt olen 65v niin voi valita kuinka paljon polvi kestää kävelyä. 

Siis kun jäin eläkkeelle. 

28-vuotiaana, 3-vuotiaan vilkkaan lapsen äitinä. 20 kg painoa lapsella, väkisinkin tulee tilanteita joissa täytyy napata lapsi syliin ja kantaa. Vedän nykyään viikoittain, lähes päivittäin, kipulääkettä kun menee niska-hartia seuru aivan jumiin. Tuntuu että vanhenin lapsen saamisen myötä n. 10-15 vuotta. Yövalvominenkin jäi päälle vaikka lapsi nukkuu yöt jo heräilemättä. Säpsähtelen 1-5 kertaa yön aikana hereille, eli kovin levollista ei ole uneni. Raskauden aikaisia kiloja on edelleen karistettavana melkein 10 kiloa. Ei auta salilla käyminen eikä lenkkeily. Varmaan tämä kokonaistilanne pisti kilot jumiin. Olen aika surullinen itseni tolasta.

Vähän yli viisikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

28-vuotiaana, 3-vuotiaan vilkkaan lapsen äitinä. 20 kg painoa lapsella, väkisinkin tulee tilanteita joissa täytyy napata lapsi syliin ja kantaa. Vedän nykyään viikoittain, lähes päivittäin, kipulääkettä kun menee niska-hartia seuru aivan jumiin. Tuntuu että vanhenin lapsen saamisen myötä n. 10-15 vuotta. Yövalvominenkin jäi päälle vaikka lapsi nukkuu yöt jo heräilemättä. Säpsähtelen 1-5 kertaa yön aikana hereille, eli kovin levollista ei ole uneni. Raskauden aikaisia kiloja on edelleen karistettavana melkein 10 kiloa. Ei auta salilla käyminen eikä lenkkeily. Varmaan tämä kokonaistilanne pisti kilot jumiin. Olen aika surullinen itseni tolasta.

Ruokavalio on ainoa mikä auttaa laihtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28-vuotiaana, 3-vuotiaan vilkkaan lapsen äitinä. 20 kg painoa lapsella, väkisinkin tulee tilanteita joissa täytyy napata lapsi syliin ja kantaa. Vedän nykyään viikoittain, lähes päivittäin, kipulääkettä kun menee niska-hartia seuru aivan jumiin. Tuntuu että vanhenin lapsen saamisen myötä n. 10-15 vuotta. Yövalvominenkin jäi päälle vaikka lapsi nukkuu yöt jo heräilemättä. Säpsähtelen 1-5 kertaa yön aikana hereille, eli kovin levollista ei ole uneni. Raskauden aikaisia kiloja on edelleen karistettavana melkein 10 kiloa. Ei auta salilla käyminen eikä lenkkeily. Varmaan tämä kokonaistilanne pisti kilot jumiin. Olen aika surullinen itseni tolasta.

Ruokavalio on ainoa mikä auttaa laihtumaan.

Ja nukkumaan.

Ei ole vielä tullut. Täytän tänä vuonna 56. Menkatkin vasta loppui.

49v, eikä vielä vaivoja  , mutta joutuu vähän rennommin ottaan salilla,tai menee toipuessa pari päivää enempi ku nuorena.

46 v, ei ole kummempia vaivoja. Esivaihdevuodet lienevät jo päällä. Olen hoikka ja lenkkeilen sekä jumppaan.

Vierailija kirjoitti:

On normaalia. Joillekin tulee jo aiemmin hormonimuutoksia tms. Sitä yrittää keksiä miten krempat saa pois ja osa ei tunnu menevän.

Mulla oli selkäkipuja vähän alle 50, teen fyysistä työtä. Hain hormonikorvauksen jota syönyt pari vuotta: selkä ei enää ilmoittele, tosin teen nyt hieman kevyempää työtä.

Väsyttää kyllä, olen aina ollut huono nukkuja mutta kestänyt unettomuutta. Jokin tuossa asiassa on vähän muuttunut eli energisyys laskenut. Vähän harmittaa jos tämä on pysyvää. 

En todellakaan pidä itseäni vielä vanhana, toki keski-ikäisenä ja ihan kohtuuhyväkuntoisena sellaisena. Jokin perusmelankolia vaikuttanee haluun esim liikkua. Toisaalta rakastan nukkumista ja unissani toteutan kaikkea sitä vaillejäänyttä mihin en irl kyennyt. Siis mielellä on vähintään kaksi elämää, toiset elelevät paljon vielä haavemaailmoissaankin mutta itse en ole tuossa hyvä. Unet sitten hieman lohduttavat.

Kyllä se alkoi jo vähän ennen kolmeakymppiä. Tein vuosikymmenen todella fyysistä työtä. Muutamia tapaturmia ja rasitusvammoja. Kolmenkympin korvilla opiskelin uuden ammatin ja aloin tehdä istumatyötä. Siitä alkoi sitten niska- ja hartiaongelmat. Vähentyneen fyysisen rasituksen paikkasin juoksuharrastuksella jolloin viimeistään kävi ilmi, että minulla on huonot polvet.

Fyysisesti olen aina ollut hyvässä kunnossa, joten tilanne voisi olla paljon huonompikin. Mutta kyllä se kroppa on kolmenkympin ylityksen jälkeen herkästi kertonut, että nyt on istuttu liikaa, juostu liikaa, tehty jotain tiettyä liikettä liikaa tai ei ole tehty mitään tarpeeksi...