Lue keskustelun säännöt.
20 vuotta työelämässä (mitä olen oppinut, mitä olen nähnyt ja mihin lopputulokseen olen päätynyt)
01.05.2025 |
Näiden vuosien aikana olen työskennellyt kahdeksassa eri työpaikassa monella eri alalla. Pohjana ammattitutkinto ja erinäisiä täydennyskoulutuksia. Kirjoitin myös ammattikoulupohjalta ylioppilaaksi, jos sen voi koulutuksena mainita. En tiedä, mutta ainakin kuulostaa hyvältä ja antaa itsestäni älykkäämmän vaikutelman.
Heti kättelyssä pitää todeta, että en ole nauttinut kovinkaan monesta hetkestä työelämästä. Jonkinlainen pieni perusvitutus on ollut aina tykyttämässä ohimolohkossa. Olen tavannut matkani varrella helvetin mukavia ihmisiä, mutta myös niitä kolikon toisia puolia on tullut yhtä paljon vastaan. Työ itsessään antaa elämälle paljon, mutta aika usein suomalaiset työilmapiirit ovat aika ummehtuneita. Työn sisällöllä ei itselleni juuri mitään väliä, kunhan sinne on kiva mennä ja siellä viihtyy. Yhdestäkään työpaikasta en ole saanut potkuja, olen lähtenyt itse paremman palkan perässä tai silkasta mielenkiinnosta toiseen työpaikkaan. Nykypäivänä tämä ei luultavasti onnistuisi enää.
Omasta mielestäni suomalainen työelämä ei eroa juurikaan peruskoulusta. Kaikki samat ilmiöt ovat hyvin similaareja ja helposti havaittavissa. Osa ihmisistä myös henkisesti jumissa tässä peruskoulumentaliteetissa ja ehkä eivät edes itse tiedosta sitä. Työpaikoilla vallitsee aivan samanlainen draama, laumakulttuuri, juoruilukulttuuri ja kuppikunnat. Kiusaamista unohtamatta. Välitunteja ei ole, mutta tupakkatauot/kahvitauot ovat ehkä korvanneet tämän. Ehkä kiusaamisesta on myös muodostunut jollain tasolla työelämässä monelle jonkinlainen ase, jolla turvataan oma tai kaverin työpaikka. Moni purkaa työstressiä tai onnetonta elämäänsä muihin kiusaamalla heitä ja hakemalla tätä kautta jotain täyttämystä sisäiselle tyhjiölle. Joku saattaa kadehtia jotain tai loukkaantua jostain, ja tästä alkaa pahimmassa tapauksessa vuosien piina.
Mielestäni suomalaisessa työelämässä annetaan aivan liikaa painoarvoa sosiaaliselle luovimiselle ja erinäisille suhteille. Moni saa työpaikan vaikka ei omaa minkäänlaista koulutusta, kokemusta tai edes orastavaa lupaavaa potentiaalia tehtäviinsä. Koska sattuu olemaan jonkun kaveri, sukulainen tai vaikka parisuhteessa oikean henkilön kanssa. Yksityisessä firmassa ymmärrän tämän käytöksen. Mutta kun puhutaan yhtiöistä, jonne "ei omistajat" alkavat luovimaan ystäviään, sukulaisiaan, ties ketä niin ne työt vaan kasaantuvat ennen pitkää muiden tehtäväksi. Se työkuorman jakautuminen muodostuu täysin vääräksi. Lisäksi se dynamiikka on ihan vinksahtanut. Alkaa muodostumaan jonkinlainen asetelma, että toiset tulevat työpaikalle viettämään keskenään aikaa ja tapaamaan kavereita. Ja toiset raatamaan orjina peräsuoli pitkänä.
1/2
Kommentit (71)
Kaupungin hommiin otetaan sukulaisia, harvemmin pörssiyhtiöihin toki kesätöihin voi päästä. Mutta työ on ollut aina "sarja köyhän tekemiä pakkoliikkeitä" ei muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä on kiva käydä mutta en mä sinne asumaan jäisi
Ainakaan ICT alalla ei kannata vaihtaa työpaikkaa, jos ei saa jotain parannusta palkkaan, työmatkoihin, etätyömahdollisuuksiin. Paitsi tietysti jos nykyinen työ/pomo on niin ahdistavaa, ettei mitenkään kestä. Työpaikkoihin vaaditaan sitä ja tätä ja toivotaan tuota. Luvataan mielenkiintoista ja haastavaa työtä. No haasteita tosiaan riittää, kun työ on kuitenkin huonosti johdettua ja porukka vaihtuu koko ajan. Just kun alkaa joku homma olla hanskassa, niin se siirretään toiselle ja itselle tulee taas jotain uutta ähkittävää, kun sen tekijä lähti pois. Siinä sitten opettelet uutta ja neuvot seuraajaasi. Samanlaista touhu on joka paikassa. Nykyisessä työssä minua pitää etätyömahdollisuus. Vain silloin tällöin pitää käydä työpaikalla kissanristiäisissä.
Edellisessä työpaikassani oli sinänsä ihan osaava työntekijä, joka eteni urallaan. Lupasi kokouksissa sitä sun tätä ja teetti selvitykset työkavereilla, joilta tämä toki sujui nopeammin. Esitteli tulokset kokouksissa passiivissa ominaan; Tutkimuksessa selvisi tämmöistä. Sai sitten kaipaamansa ylennyksen. Selän takana naureskelimme, että onhan se hyvä jos joku tykkää palaveerata joka päivä, niin meidän muiden ei tarvitse kärsiä niissä kuuntelemassa jahkailuja. Vaikka saakin bruttona tonnin kuussa enemmän, niin ei haittaa.
Huomasin et allergia työkavereihin vain paheni enkä kykene koskaan enää töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkenen argumentoida, että parhaiten nykypäivän työelämässä pärjäävät yksilöt, jotka eivät häpeä yhtään mitään. Mitä enemmän kehtaa, sen paremmin pärjää.
Itse työ ja sen osaaminen on vähän niin kuin menettänyt monessa työpaikassa merkityksensä. Jonkun kuppikunnan jäsenyys on tärkeämpää. On melkein tärkeämpää olla pidetty ja osa jotain porukkaa, kuin on osata tehdä työnsä, johon sinut on alun perin palkattu. Loppupeleissä ahkeruudella ja osaamisella saavuttaa vain lisää töitä tehtäväksi. Tavallaan ahkeruudesta rangaistaan lisätöillä ja oletetaan että kykenet tekemään aina vain enemmän töitä (samalla rahalla luonnollisesti). Parhaimmat hommat jaetaan monessa paikassa palkintona ns. "yhtiön miehille" tai joillekin ns. oikean sosiaalisen suhteen omaaville henkilöille. Pätevin niitä harvoin saa, ei eroa juurikaan valtakunnan politiikasta.
Helvetinmoinen e
Ihmiset palaa loppuun kun firmat säästää ja tehdään töitä liian pienellä henkilöstömäärällä. Aina ei kannata kehdata sillä siinä huomaa vain roihuvia siltoja takanaan. Tärkeintä on olla rakentava, päämärätietoinen, ymmärtäväinen, asettaa omat rajat, tulla sopuun erilaisten ihmisten kanssa, tukea ja olla kannustava elämänmyönteinen. Se että osaa tehdä työstään viihtyisää ja tehokasta hyvillä peliliikkeillä tarjoaa mahdollisuuden myös edetä urallaan ja motivoi jaksamaan. Töiden ei pidä antaa kasautua vaan systemaattisesti ja järjestelmällisesti toimiessaan huomaa että työnjälki on laadukasta eikä mene hosumiseksi kiireessä paineen alla ja saa kiitosta ja arvostusta tehdystä työstä.
Töiden ei pidä antaa kasautua??? Mitäs, jos olet ABC:lla ja etukäteen ilmoittamatta tulee viisi bussillista nälkäisiä asiakkaita? Tai olet traumapolilla ja sattuu suuronnettomuus?
Olet muuten harvinaisen väärässä. Suomalaisissa firmoissa on todella paljon löysää. Eli pieni porukka tekee ja muu esittävät tekevää. Ei mikään ihme että meidän tuottavuus laskee jatkuvasti.
Yritysten johtajiksi palkataan nykyään generalisteja, jotka eivät oikeasti osaa mitään muuta kuin puhua itsestään selvyyksiä.
Kertokaa please heti missä on löysää?
t. ravintola-alalla uupunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole aina ystävällinen ja avulias, mutta lopulta AJA AINA OMAA ETUASI kuvan takana. Siinä oppi näin 26 vuoden työputken matkalta.
N52
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen aloittajalle koska olen ulkoistettu työntekijä, enkä ikään kuin kuulu joukkoon/taloon.
Jotenkin nöyryyttävää kun yhdellä ihmisellä on isossa talossa eri säännöt kuin muilla ja eri sosiaalitilat ja kaikki, eikä saa osallistua mihinkään yhteisiin tilaisuuksiin tai mitään.
Ruokalippujakaan alakerran ruokalaa ei saa kuten muut, eli juuri ne paremmin tienaavat saavat ruoan johonkin 50% hintaan ja minulle ei talon pienipalkkaisimpana ole tuonne ilman etulappuja mitenkään varaa, tämä nyt vain 1 esimerkki näistä eri säännöistä, näitä on vaikka kuinka paljon.
Näiden lisäksi tutustuminen työpaikalla on vaikeaa ja hidasta ja melko turhaakin, koska meillä yleensä 1-3 vuoden välein joutuu vaihtamaan kohdetta, eli taloa ja sitten on taas uudet naamat ja kaikki alkaa alusta.
Että semmosta vaan.
Noinhan se menee. Eniten tienaavat saavat parhaat edut ja alennukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on pitkäaikaistyötön siksi, ettei pärjää tuossa nykyisen työelämän koulunpiha-ilmapiirissä sosiaalisesti. Se on niin raakaa touhua usein. Koomisinta oli kun havaitsin tuon saman kulttuurin kerran myös kuntouttavassa työtoiminnassa, pomo savusti minut ulos kuntouttavasta työtoiminnasta. En jäänyt kaipaamaan. Ihan niin hyvin ei olisi työelämään kuntouttamisen tarvinnut simuloida oikeaa työelämää.
Moni ei pärjää edes työttömänä kun työkkärin sedät ja tädit savustaa tilastoista intopinkeenä. Suomi on hyvin sairas maa.
Minulle kävi niin, että töissä kiusattiin ja sieltä jouduin sitten työkkäriin kiusattavaksi (uhkailtiin, kiristettiin, syyllistettiin jne. kyllä te tiedätte mitä se on). Suomi on kyllä kiusaajien luvattu maa!
Olet muuten harvinaisen väärässä. Suomalaisissa firmoissa on todella paljon löysää. Eli pieni porukka tekee ja muu esittävät tekevää. Ei mikään ihme että meidän tuottavuus laskee jatkuvasti.
Yritysten johtajiksi palkataan nykyään generalisteja, jotka eivät oikeasti osaa mitään muuta kuin puhua itsestään selvyyksiä.