Lue keskustelun säännöt.
20 vuotta työelämässä (mitä olen oppinut, mitä olen nähnyt ja mihin lopputulokseen olen päätynyt)
01.05.2025 |
Näiden vuosien aikana olen työskennellyt kahdeksassa eri työpaikassa monella eri alalla. Pohjana ammattitutkinto ja erinäisiä täydennyskoulutuksia. Kirjoitin myös ammattikoulupohjalta ylioppilaaksi, jos sen voi koulutuksena mainita. En tiedä, mutta ainakin kuulostaa hyvältä ja antaa itsestäni älykkäämmän vaikutelman.
Heti kättelyssä pitää todeta, että en ole nauttinut kovinkaan monesta hetkestä työelämästä. Jonkinlainen pieni perusvitutus on ollut aina tykyttämässä ohimolohkossa. Olen tavannut matkani varrella helvetin mukavia ihmisiä, mutta myös niitä kolikon toisia puolia on tullut yhtä paljon vastaan. Työ itsessään antaa elämälle paljon, mutta aika usein suomalaiset työilmapiirit ovat aika ummehtuneita. Työn sisällöllä ei itselleni juuri mitään väliä, kunhan sinne on kiva mennä ja siellä viihtyy. Yhdestäkään työpaikasta en ole saanut potkuja, olen lähtenyt itse paremman palkan perässä tai silkasta mielenkiinnosta toiseen työpaikkaan. Nykypäivänä tämä ei luultavasti onnistuisi enää.
Omasta mielestäni suomalainen työelämä ei eroa juurikaan peruskoulusta. Kaikki samat ilmiöt ovat hyvin similaareja ja helposti havaittavissa. Osa ihmisistä myös henkisesti jumissa tässä peruskoulumentaliteetissa ja ehkä eivät edes itse tiedosta sitä. Työpaikoilla vallitsee aivan samanlainen draama, laumakulttuuri, juoruilukulttuuri ja kuppikunnat. Kiusaamista unohtamatta. Välitunteja ei ole, mutta tupakkatauot/kahvitauot ovat ehkä korvanneet tämän. Ehkä kiusaamisesta on myös muodostunut jollain tasolla työelämässä monelle jonkinlainen ase, jolla turvataan oma tai kaverin työpaikka. Moni purkaa työstressiä tai onnetonta elämäänsä muihin kiusaamalla heitä ja hakemalla tätä kautta jotain täyttämystä sisäiselle tyhjiölle. Joku saattaa kadehtia jotain tai loukkaantua jostain, ja tästä alkaa pahimmassa tapauksessa vuosien piina.
Mielestäni suomalaisessa työelämässä annetaan aivan liikaa painoarvoa sosiaaliselle luovimiselle ja erinäisille suhteille. Moni saa työpaikan vaikka ei omaa minkäänlaista koulutusta, kokemusta tai edes orastavaa lupaavaa potentiaalia tehtäviinsä. Koska sattuu olemaan jonkun kaveri, sukulainen tai vaikka parisuhteessa oikean henkilön kanssa. Yksityisessä firmassa ymmärrän tämän käytöksen. Mutta kun puhutaan yhtiöistä, jonne "ei omistajat" alkavat luovimaan ystäviään, sukulaisiaan, ties ketä niin ne työt vaan kasaantuvat ennen pitkää muiden tehtäväksi. Se työkuorman jakautuminen muodostuu täysin vääräksi. Lisäksi se dynamiikka on ihan vinksahtanut. Alkaa muodostumaan jonkinlainen asetelma, että toiset tulevat työpaikalle viettämään keskenään aikaa ja tapaamaan kavereita. Ja toiset raatamaan orjina peräsuoli pitkänä.
1/2
Kommentit (71)
Jos olet noin monessa paikassa ollut ap, niin et ole ehtinyt kiinnottyä kunnolla mihinkään työpaikkaan. Kaikessa ryhmien muuttumistilanteissa, tässä tapauksessa työporukka, tapahtuu sama elinkaari: alkuhuuma, sitten joku kriisi ja vasta sen jälkeen lähtee käyntiin ryhmän toiminta kunnolla. Olet luultavasti lähtenyt nostelemaan, kun ekat vaikeudet ovat tulleet. Tiedoksi, niin on joka paikassa, ettei ole aina kuin ruusuilla tanssimista. Aikuisuuteen kuuluu myös osata suhteuttaa asiat oikeaan mittakaavaan, ihan joka asiasta ei kannata olla vihamielinen pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi ihmetellä palstalaisten pahaa oloa kun katsoo aloituksen peukkumääriä.
En pysty samaistumaan lainkaan, mutta mulla on toki vähän vähemmän työpaikkoja listalla. Opiskeluaikana tein muutamassa eri paikassa töitä ja sen jälkeen nyt reilusti yli 10 vuotta isossa insinööritoimistossa ja ei kyllä ole samanlaisia havaintoja AP:n kanssa.
Kaikki joutuu ihan itse tekemään omat työnsä ja ovat koulutettuja hommiinsa.
Ja siitä tulikin mieleeni, pitää taas pysytellä palstalta pois, tämä on erittäin haitallinen mielenterveydelle eikä sovellu harvoja ketjuja lukuunottamatta kenellekään.
Moi moi!
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi ihmetellä palstalaisten pahaa oloa kun katsoo aloituksen peukkumääriä.
En pysty samaistumaan lainkaan, mutta mulla on toki vähän vähemmän työpaikkoja listalla. Opiskeluaikana tein muutamassa eri paikassa töitä ja sen jälkeen nyt reilusti yli 10 vuotta isossa insinööritoimistossa ja ei kyllä ole samanlaisia havaintoja AP:n kanssa.
Kaikki joutuu ihan itse tekemään omat työnsä ja ovat koulutettuja hommiinsa.
Ja siitä tulikin mieleeni, pitää taas pysytellä palstalta pois, tämä on erittäin haitallinen mielenterveydelle eikä sovellu harvoja ketjuja lukuunottamatta kenellekään.
Moi moi!
Luotan enemmän enemmistön mielipiteeseen kuin sinun.
Vierailija kirjoitti:
Itse koin raskaiksi jatkuvat muutokset. Kun kerran opetteli hyvin jonkin työn, ohjeet, toimintatavat, menetelmät ja pääsi ryhmään, jossa viihtyi, niin pian tuli muutos, organisaatiota muutettiin, työt jaettiin uudelleen, menettelyjä muutettiin, ryhmät hajautettiin ja sekoitettiin ja kaikki piti aloittaa ikään kuin alusta ja uutena. Vaihtelunhaluisille se varmaan sopii. Ei pääse kyllästymään. Mutta jos haluaa tuntea tekevänsä työtä, jonka osaa ja jossa viihtyy, niin tuollainen on hankalaa.
Täysin samaa mieltä. Itsekin tykkäisin, että työssä ja työnkuvassa olisi mahdollisimman vähän turbulenssia. Ei minua kiinnosta työelämässä mikään säännöllinen uuden opettelu. Haluan myös tuntea osaavani työn, enkä olla sellainen että osaa paljon kaikenlaista, mutta ei mitään oikeasti kunnolla.
Suomalainen työelämä ja työnantajat ovat pääosin täysin perseestä. Joitakin harvoja fiksuja firmoja ja pomoja on olemassa mutta ovat enemmän poikkeus kuin sääntö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi ihmetellä palstalaisten pahaa oloa kun katsoo aloituksen peukkumääriä.
En pysty samaistumaan lainkaan, mutta mulla on toki vähän vähemmän työpaikkoja listalla. Opiskeluaikana tein muutamassa eri paikassa töitä ja sen jälkeen nyt reilusti yli 10 vuotta isossa insinööritoimistossa ja ei kyllä ole samanlaisia havaintoja AP:n kanssa.
Kaikki joutuu ihan itse tekemään omat työnsä ja ovat koulutettuja hommiinsa.
Ja siitä tulikin mieleeni, pitää taas pysytellä palstalta pois, tämä on erittäin haitallinen mielenterveydelle eikä sovellu harvoja ketjuja lukuunottamatta kenellekään.
Moi moi!
Luotan enemmän enemmistön mielipiteeseen kuin sinun.
Vahvistusharha. Kärpäset ei ole väärässä.
Oikeastiko täällä kuvitellaan, että töissä käydään moikkaamassa kavereita ja oikeita töitä ei tarvitse tehdä? Ne sellaiset firmat ei kauaa pysy pystyssä.
Enemmän töissä kilpaillaan tarjolla olevista töistä. On huono merkki, jos itselle ei riitä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi ihmetellä palstalaisten pahaa oloa kun katsoo aloituksen peukkumääriä.
En pysty samaistumaan lainkaan, mutta mulla on toki vähän vähemmän työpaikkoja listalla. Opiskeluaikana tein muutamassa eri paikassa töitä ja sen jälkeen nyt reilusti yli 10 vuotta isossa insinööritoimistossa ja ei kyllä ole samanlaisia havaintoja AP:n kanssa.
Kaikki joutuu ihan itse tekemään omat työnsä ja ovat koulutettuja hommiinsa.
Ja siitä tulikin mieleeni, pitää taas pysytellä palstalta pois, tämä on erittäin haitallinen mielenterveydelle eikä sovellu harvoja ketjuja lukuunottamatta kenellekään.
Moi moi!
Luotan enemmän enemmistön mielipiteeseen kuin sinun.
Vahvistusharha. Kärpäset ei ole väärässä.
Oikeastiko täällä kuvitellaan, että töissä käydään
Ainoastaan sinä kuvittelet noin.Normaali ihminen hahmottaa, että nyt puhuttiin asioista suuressa kuvassa ja luotiin sitä kuvaa minkälaista se todellisuus on. On olemassa hyviä työpaikkoja ja huonoja, mutta kummastakin löytyy aivan varmasti samoja ilmiöitä
Konsulttina ja varsinkin etätöissä välttää 90 prosenttia mainituista ongelmista.
- asiakkaat ja sitä myötä työyhteisö vaihtuvat noin 6kk - 1,5 vuoden välein, sisäpiirejä ei ehdi syntymään ja mahdollisia m..kujakin jaksaa muutaman kuukauden.
- konsultilta edellytetään ainakin hyvissä paikoissa ettet puhu paskaa kenestäkään selän takana
- etätöissä ei supatella kahvi- tai tupakkaringeissä sisäpiirin juttuja (ts. ei haukuta selän takana)
Mielestäni kun uralla on itse edennyt, niin työilmapiirissä on menty myös loivasti parempaan suuntaan vuosien varrella. Toki vieläkin joskus mukana on tyyppejä joilta äiti on evännyt tissin pienenä ja antanut korvikkeeksi kyynärpäätä, ja joilla nykyinen toimi on vain välivaihe uralla kun keskitysleirin vartijan virkoja ei ollut avoimena. Noiden kanssa ei kannata oikein muuta kuin jatkaa matkaa ja vaihtaa työpaikkaa, ihmeparantumisia ei ole luvassa.
Senioridevaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta työelämässä on opettanut sen että opettele työsi hyvin, aseta rajat, älä kuuntele yhtään vittuilua keneltäkään.
Tuossa on pointtinsa. Järjestys pitää ymmärtää.
1. opettele työsi hyvin
2. pidä huoli että sinä olet vaikeasti korvattava
3. älä välitä aiheettomasta vittuilusta
4. pistä AIHEETTOMAT mustamaalaajat sinne minne ne kuuluvat
Vierailija kirjoitti:
Tämä on totta. Mutta miksi työpaikoilla sallitaan tällainen kahtiajaottelu, siis että osa laiskottelee ja käy töissä lähinnä tapaamassa työkavereita ja loput tekevät näiden laiskamatojenkin työt. Eihän se palvele ketään! Työteho ei ole edullinen työnantajalle, palkkaa maksetaan lorvimisesta ja hyvät ja osaavat työntekijät palavat loppuun. Myöskin epäpätevät pääsevät etenemään uralla vaikka talossa olisi oikeasti päteviä. Kertokaa mulle miksi.
Tämä sallitaan, koska johto ei koe ongelmaksi eikä halua puuttua. Riittää, että jotkut raatavat, niin sitten ne laiskottelijat voivat keskittyä vaikkapa päivän lounaan tilaamiseen ja ruokatoimituksen odotteluun aamupäivän ajaksi. Epäpätevät ja heikot työntekijät pääsevät etenemään, koska puhuvat toisista pahaa selän takana, korostavat itseään jatkuvasti ja käyttävät lopulta kyyneliä saadakseen haluamansa (naistyöntekijät).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalinen luoviminen ja kaveri/sukulaissuhteet tärkeämpiä kuin osaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Myöskin 20 vuotta työuraa takana ja voin allekirjoittaa kaiken. Kunpa työn tekeminen hyvin ja hyvät käytöstavat riittäisivät, mutta ei. En ole koskaan halunnut osallistua kuppikuntiin tai lähteä muutenkaan pelailemaan, joten olen jäänyt usein ulkokehälle. Olen ollut kuitenkin pätevä ja tehokas tekemään työtäni ja auttanut kollegoita tarpeen mukaan, joten siitä olen saanut arvostusta, mutta myös lokaa niskaan joiltakin kollegoilta ahkeruuden takia ja ylennykset ja palkinnot ovat menneet paljon huonommin suoriutuneille suosikeille.
Monessa paikassa on viidakon lait, vaikka piirtoheittimellä voidaankin heijastaa muuta taululle. Huomasin kanssa jo alkuun, että vaikka olisit kohtelias, tehokas ja hoitaisit työsi esimerkillisesti, niin sillä ei ole käytännössä mitään väliä. Paljon tärkeämpää on olla osa jotain porukkaa ja ikään kuin siirtää sitä sosiaalista kanssakäymistä työpaikan ulkopuolelle. Osallistua kaikiin mahdollisiin kissanristiäisiin ja tapahtumiin. Viettää aikaa työpaikan ulkopuolella aikaa työkavereiden kanssa jne. Ongelmakseni muodostui se, että tämä ei kiinnostanut yhtään. En edes osallistunut pikkujouluihin ym. tapahtumiin, koska ei ollut minkäänlaista kiinnostusta. En koskaan kokenut oloani työpaikoilla niin rentoutuneeksi, että olisin tahtonut vapaa-ajallakin olla näiden työkavereiden seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin ja sen voisi vielä lisätä, että parhain mahdollinen tilanne olisi ainakin itselleni onnistua työllistämään itseni yrittäjänä mahdollisimman vähällä ihmiskontaktilla.
Itse kanssa räpiköinyt yli kymmenen vuotta työelämässä ja voin samaistua täysin aloitukseen. Enemmistö työpaikoista ollut surkeita ja sairaita. Ikävä kyllä nykyinen työ kanssa yhtä tuskaa, lisäksi olen joutunut silmätikuksi, kun olen uskaltanut puhua työpaikan ongelmista. Mutta näinä aikoina ei oikein ole tarjolla muita kuin matalapalkkaisia orjahommia. Tällä hetkellä fiilis on kyllä se, että pää ei kestä eläkkeeseen asti, jos tämä meno työpaikoilla jatkuu tällaisena.
Vierailija kirjoitti:
Itse kanssa räpiköinyt yli kymmenen vuotta työelämässä ja voin samaistua täysin aloitukseen. Enemmistö työpaikoista ollut surkeita ja sairaita. Ikävä kyllä nykyinen työ kanssa yhtä tuskaa, lisäksi olen joutunut silmätikuksi, kun olen uskaltanut puhua työpaikan ongelmista. Mutta näinä aikoina ei oikein ole tarjolla muita kuin matalapalkkaisia orjahommia. Tällä hetkellä fiilis on kyllä se, että pää ei kestä eläkkeeseen asti, jos tämä meno työpaikoilla jatkuu tällaisena.
Aika samat fiilikset. Työpaikoilla he joutuvat usein ensimmäisenä silmätikuiksi, jotka eivät alistu siihen kohtaloon ja kehtaavat nostaa epäkohtia esiin. Ihan sama kuinka asiallisesti tämän tekee. Sellainen on suurta myrkkyä. Paras ja halutuin työntekijä tuntuu olevan sellainen, joka alistuu osaansa ja ottaa mitä tahansa vastaan valittamatta. Kyllähän vuosien aikana työelämässä näki vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on totta. Mutta miksi työpaikoilla sallitaan tällainen kahtiajaottelu, siis että osa laiskottelee ja käy töissä lähinnä tapaamassa työkavereita ja loput tekevät näiden laiskamatojenkin työt. Eihän se palvele ketään! Työteho ei ole edullinen työnantajalle, palkkaa maksetaan lorvimisesta ja hyvät ja osaavat työntekijät palavat loppuun. Myöskin epäpätevät pääsevät etenemään uralla vaikka talossa olisi oikeasti päteviä. Kertokaa mulle miksi.
Jo roomalaiset sen sanoivat : hajoita ja hallitse
7 vuotta työelämässä riitti minulle. Sairasta kuin lapseen sekaantuminen.
M52
Se että luokat pysyy. Jokaisessa luokassa ja työpaikassa on omat friikit, fiksut, nörtit, hiljaiset, lapselliset, paremmin ja huonommin toimeentulevia. Kivoja, reiluja, kieroja, ilkeitä.
Tämä on totta. Mutta miksi työpaikoilla sallitaan tällainen kahtiajaottelu, siis että osa laiskottelee ja käy töissä lähinnä tapaamassa työkavereita ja loput tekevät näiden laiskamatojenkin työt. Eihän se palvele ketään! Työteho ei ole edullinen työnantajalle, palkkaa maksetaan lorvimisesta ja hyvät ja osaavat työntekijät palavat loppuun. Myöskin epäpätevät pääsevät etenemään uralla vaikka talossa olisi oikeasti päteviä. Kertokaa mulle miksi.