Te,jotka katkaisseet välit vanhempiin/sisaruksiin
Kommentit (25)
Otan vähän hajurakoa välillä. Sitten taas menee hyvin.
Toinen vanhemmista oli narsisti. Joten vähän on se ajatustapa tarttunut sisarruksiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Liian eriävät mielipiteet asioista ja toisten sotkeutuminen elämään tavalla, mikä ei ole sopivaa.
Sama juttu.
Väkivaltainen alkoholisti ja lääkkeiden väärinkäyttäjä.
Alkoholin suurkuluttaja, soitteli kännissä keskellä yötä ja vittuili. Nyt kuollut.
Tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni kun olin teini. Tosin tässä tapauksessa en ehkä välttämättä käyttäisi edes sanaa vanhempi.
Vanhemmat on kuollut, olen heidän ainoa lapsensa, joten ei ole yhteyksiä sisaruksiinkaan.
Alkoholiongelmainen narsisti. Otti yhteyttä vain tujussa jurrissa ja silloin kehuakseen itseään, haukkuakseni minut, sisarukseni ja äitini, sekä pummatakseen rahaa. Yhtenä kertana tajusin, että ei mun tarvi tätä kuunnella, kun ei tämä tästä muuksi muutu. 20 vuoteen en ole vastannut puheluihin ja alan pikku hiljaa toipua lapsuuden kauhuista.
Oma isosiskoni kiusasi mua ihan joka päivä lapsuudessani, niin kauan kuin muistan. Elämäni paras päivä oli kun hän oli 16 ja muutti pois kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Nykyään hän asuu toisella puolella maapalloa, mikä on ihan hyvä etäisyys. Olemme yhteydessä ehkä kerta 10 vuoteen kun hän käy Suomessa.
M44
Sisko oli kaverilleen kertonut yksityisasioitani ja tämä kaveri sitten oli kertonut miehelleen joka sattui olemaan samassa työpaikassa ja siellä edelleen kertoili asioitani eteenpäin.
Isäni oli väkivaltainen alkoholisti. Katkaisin aikuisena välit häneen useamman ahdistavan vierailun ja puhelun jälkeen. Isän kuoltua veljeni katkaisi välit minuun, koska olin ollut niin julma isällemme. En ymmärrä tärä, isä pieksi meitä kumpaakin viikottain lapsena. Kai suru saa tekemään outoja. Välit on edelleen poikki 10 vuoden jälkeen.
No yks veli soitteli öisin tai öisin, kun olin kännissä. Ei koittanut pitää yhteyttä päivällä vaan öisin.
Ei sellaisesta yhteydenpidosta oikein tullut mitään, niinku aamuyöllä kello kolme.
En varsinaisesti ole katkaissut välejä. Äitini suuttuu aina oudoista asioista, aloittaa mykkäkoulun ja sitten hänet pitää lepytellä takaisin puheväleihin. Kolme vuotta sitten suuttui, kun minulla oli housut hänen synttäreillään. Kesäjuhliin puetaan kuulema aina mekko ja häpäisin hänet kaikkien nähden. Minulle riitti, päätin etten ota ekana yhteyttä. Emme ole olleet tekemisissä sen jälkeen.
Päihteiden käyttäjä, alkoholisti, väkivaltainen, bipolaarinen ja narsisti. Surullista, mutta mahdotonta olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Päihteiden käyttäjä, alkoholisti, väkivaltainen, bipolaarinen ja narsisti. Surullista, mutta mahdotonta olla tekemisissä.
No mun veli oli "parempi ihminen..." Onkohan velkaa hänellä, mutta melko persaukinen se on, vaikka paiskii kovasti töitä. Tää huvittaa nykyään, koska se oli olevinaan parempi ihminen, kun kuuluu keskiluokkaan, käy hyvissä töissä jne. Halveksi köyhiä, mutta hän on itse melko köyhä nykyään.
Äidin narsistinen, omahyväinen käytös. "Hajoita ja hallitse"-ote koko perheeseen, jossa olen ollut se jatkuva silmätikku. Kyllästyin vuosikausien arvosteluun, kyykyttämiseen ja valheiden levittelyyn. Sekä tapaan puhua minulle/ minusta alentavasti. Kyllä helpotti kun pääsi eroon!!
Jouduin lapsena ottamaan vastuuta sisarus-katraastani, sillä välin kun vanhemmat keskittyivät ryyppäämään, tappelemaan ja tekemään lisää lapsia. Otin sen roolin velvollisuudentunnosta, kun en voinut avuttomia heitteillekään jättää. Koitin pitää palettia kasassa ja huolehdin muista. Eikä se ollut mitään satunnaista lapsenvahti-hommaa vaan 24/7 työ. Uhrasin siinä lapsuuteni ja teinivuoteni. Ja kun muutin pois kotoa, niin kuvittelin päässeeni irti siitä roolista. Mutta olinkin väärässä. Normaalissa perheessä vanhemmilta pyydetään neuvoja, kun elämässä tulee joku tenkkapoo tai tarvitaan taloudellista tukea. Meillä se olin minä johon tukeuduttiin. Aina. Jopa vanhempani teki tätä. Minulta ei kysytty, että "mitä kuuluu, miten voit?". Vaan tervehdyksen jälkeen heti pyydetään rahaa tai jotain palvelusta. Eikä tämä ole ollut mitenkään vastavuoroista. Tein päätöksen muutama vuosi sitten ottaa etäisyyttä kaikkiin perheenjäseniini. Etäisyys on tuntunut sen verran hyvältä, että se jatkuu edelleen. Toki yritin ensin muutamaankin otteeseen keskustella tästä, ja kuinka koen tämän roolin taakaksi ja epäreiluksi. Mutta minua ei joko ymmärretä tai ei haluta ymmärtää. Olen nyt yli 30v. En jaksa olla kenenkään palvelija.
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli väkivaltainen alkoholisti. Katkaisin aikuisena välit häneen useamman ahdistavan vierailun ja puhelun jälkeen. Isän kuoltua veljeni katkaisi välit minuun, koska olin ollut niin julma isällemme. En ymmärrä tärä, isä pieksi meitä kumpaakin viikottain lapsena. Kai suru saa tekemään outoja. Välit on edelleen poikki 10 vuoden jälkeen.
Veljesi on kunnon ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Päihteiden käyttäjä, alkoholisti, väkivaltainen, bipolaarinen ja narsisti. Surullista, mutta mahdotonta olla tekemisissä.
Olet puoliksi hänen geenejään..heittääkö sulla päässä?
Ei ole oikein mitään yhteistä juttua mistä esim keskustella...
Liian eriävät mielipiteet asioista ja toisten sotkeutuminen elämään tavalla, mikä ei ole sopivaa.