Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että olen masentuneen mieheni omaishoitaja
30.04.2025 |
Tähän tämä on mennyt. Aina kun olen muualla, olo on ihan hyvä ja toiveikas, mietin mitä kivaa tekisin illalla kotona. Huomatakseni joka ilta että tuo olo haihtuu kun astun kotiovesta sisään. Kuvailisin miestäni ahdistuspalloksi. Hän on silminnähden huonovointinen ja tuskainen joka päivä. Tämä alkoi yli 2 vuotta sitten ja huonompaan vaan menee. Päivät hän pystyy tsempata ja käy töissä, mikä on tosi hyvä, mutta sitten kotona on ihan minun varassani. Hän on saanut minut uskomaan, että minun pitää joka päivä kuunnella hänen ikäviä tunteitaan ja kannatella ahdistuksen ja surun keskellä. En oikein usko että tällaista voi empaattisimmaltakaan puolisolta vaatia vuosi toisensa jälkeen. Hoitoon on pyynnöstäni hakeutunut mutta ei tähän mikään tunnu auttavan.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos alkaisit tehdä itseksesi mukavia asioita? Antaisit miehen mököttää kotona.
Sitten huomaisit aika pian, että et tarvitse miestä mihinkään kun yksin on hauskempaa.
Mitä te niillä ukoilla edes teette? Kiinnostaa aidosti, mitä niin hienoa he tuovat elämäämme, että kannattaa uhrata oma terveys?
Ei edes munaa saa
Totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksin työreissussa. Ihana rauha ja työpäivän päälle ei tarvitse kuunnella valitusta toisen työpäivän kurjuudesta ja vielä väsyneenä yrittää tukea toista. Eilen illalla kylpy ja nukkumaan.
Minun mieheni masennuksen taustalla on traumoja eikä koskaan voi tietää, milloin ja miten trauma triggeröityy.
Esim. kerran lueskeltiin rauhassa lehtiä toisillemme ääneen ja artikkelissa puhuttiin musiikista. Ko. musiikki oli sitten liittynyt mieheni traumaan ja meni hiljaiseksi ja mökötti koko illan. Ja jos olemme vahingossa menneet johonkin miehelle tuttuun paikkaan, kuten lomalla tietämättäni vein hänet väärään kaupunginosaan ja kun itse olisin halunnut rentoutta ja ehkä romanttista yhteyttä, jouduinkin kannattelemaan toisen traumareaktioita koko päivän.
On lähes mahdotonta kokea mitään yhteyttä kun toinen vajoaa yhtäkkiä menneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni masennuksen taustalla on traumoja eikä koskaan voi tietää, milloin ja miten trauma triggeröityy.
Esim. kerran lueskeltiin rauhassa lehtiä toisillemme ääneen ja artikkelissa puhuttiin musiikista. Ko. musiikki oli sitten liittynyt mieheni traumaan ja meni hiljaiseksi ja mökötti koko illan. Ja jos olemme vahingossa menneet johonkin miehelle tuttuun paikkaan, kuten lomalla tietämättäni vein hänet väärään kaupunginosaan ja kun itse olisin halunnut rentoutta ja ehkä romanttista yhteyttä, jouduinkin kannattelemaan toisen traumareaktioita koko päivän.
On lähes mahdotonta kokea mitään yhteyttä kun toinen vajoaa yhtäkkiä menneeseen.
Järkyttävää elämää ja sinä siedät. Tuohan vie sinulta elämänilon. Elät elämääsi miehen ehdoilla. Mies päättää, että nyt ei saa olla kivaa kenelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni masennuksen taustalla on traumoja eikä koskaan voi tietää, milloin ja miten trauma triggeröityy.
Esim. kerran lueskeltiin rauhassa lehtiä toisillemme ääneen ja artikkelissa puhuttiin musiikista. Ko. musiikki oli sitten liittynyt mieheni traumaan ja meni hiljaiseksi ja mökötti koko illan. Ja jos olemme vahingossa menneet johonkin miehelle tuttuun paikkaan, kuten lomalla tietämättäni vein hänet väärään kaupunginosaan ja kun itse olisin halunnut rentoutta ja ehkä romanttista yhteyttä, jouduinkin kannattelemaan toisen traumareaktioita koko päivän.
On lähes mahdotonta kokea mitään yhteyttä kun toinen vajoaa yhtäkkiä menneeseen.
Jos rakastaisit, opettelisit tuntemaan hänen triggerinsä etkä altistaisi häntä uudelleentraumatisoinnille ilman tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni masennuksen taustalla on traumoja eikä koskaan voi tietää, milloin ja miten trauma triggeröityy.
Esim. kerran lueskeltiin rauhassa lehtiä toisillemme ääneen ja artikkelissa puhuttiin musiikista. Ko. musiikki oli sitten liittynyt mieheni traumaan ja meni hiljaiseksi ja mökötti koko illan. Ja jos olemme vahingossa menneet johonkin miehelle tuttuun paikkaan, kuten lomalla tietämättäni vein hänet väärään kaupunginosaan ja kun itse olisin halunnut rentoutta ja ehkä romanttista yhteyttä, jouduinkin kannattelemaan toisen traumareaktioita koko päivän.
On lähes mahdotonta kokea mitään yhteyttä kun toinen vajoaa yhtäkkiä menneeseen.
Järkyttävää elämää ja sinä siedät. Tuohan vie sinulta elämänilon. Elät elämääsi miehen ehdoilla. Mies päättää, että nyt ei saa olla kivaa kenelläkään.
Ahaa, eli pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa olemasta traumatisoitunut ja triggeröitymästä?
Jokainenhan saa triggeröityä mistä haluaa, mutta tuo vastaaja elää tuota myös. Miehen mökötykset ja tympeät hetket ovat aina läsnä.
Traumoissahan vellotasn loppuelämä, jos niin halutaan. Toisaalta voi tehdä muutoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://rakkaudenrevoluutio.fi/pitaisiko-erota/ laittaa ajattelemaan... Lukekaa!
Ostin hyvän mielen kurssin.
Luin hänen erokirjansa.
"Joskus molemmat puolisot ovat oppineet pitämään kumpaisenkin marttyyritarinoista kiinni, koska tutussa ja turvallisessa - siinä haitallisessakin rutiinissa - pitäytyminen on helpompaa kuin parisuhteensa ja muun elämänsä kuntoon laittaminen. Sääli ja pelko saavat pidettyä tarmokkaimmatkin ihmiset paikoillaan.
"Puolisollani ei ole mitään omaa turvaverkkoa. Hän olisi kuitenkin riippuvainen minusta ja perheestäni. En voi jättää häntä."
"Exäni lapsuudesta johtuva tunnekylmyys näkyi suhteessamme. Jos kerroin jollekulle läheisellemme kärsiväni, he kukin vuorollaan vain kehottivat minua ymmärtämään exääni - koska hänen lapsuus ja koska hänen kyvyttömyys parempaan ja koska sitä ja tätä. Kun tuo ihminen ehti ja kykeni kuitenkin kehittämään itseään ammatillisesti ja eteni urallaan, mikä oikeutti hänet olemaan silti minulle se lapsuutensa tuotos? Sekö että
minua ei ollut kohdeltu niin huonosti kuin häntä lapsena? En halunnut enää kantaa vastuuta hänen lapsuudestaan, joka olisi kuulunut hänen omaksi työstettäväkseen ammattiauttajan avulla."
Elämänkumppanin ei pitäisi olla vain perässä raahattava otus, jota pitäisi syöttää omalla onnellisuudella.
"Parisuhteessa on kaksi ihmistä ja neljä jalkaa. Väliaikaisesti voidaan seistä kolmella jalalla. Jos yksi jalka pettää, siinä on muut tukena, mutta se ei voi olla pysyvä asetelma."
Seura tekee kaltaisekseen, eikä pelkästään samanlaisten tuulipukujen osalta. Kuten haukottelu tai nauru tarttuu toiseen ihmiseen, myös tunteet tarttuvat aivojen peilisolujen avulla. Kun näkee toisen tekevän jotain, samat alueet omissa aivoissa aktivoituvat. Katsoessaan hauskojen kotivideoiden kaatuiluja tuntee kipua melkein itsekin. Kun omia peilisoluja ei voi
kontrolloida seuratessaan puolisonsa stressiä, negatiivisuutta tai nalkutusta, niin millaiseksi päättää haluta itsekin ohjautua pysymällä yhdessä tuon ihmisen kanssa?" Kati Niemi
Vierailija kirjoitti:
Jokainenhan saa triggeröityä mistä haluaa, mutta tuo vastaaja elää tuota myös. Miehen mökötykset ja tympeät hetket ovat aina läsnä.
Traumoissahan vellotasn loppuelämä, jos niin halutaan. Toisaalta voi tehdä muutoksen.
Niin elän. Minunkin elämäni ja kokemukseni värittyvät toisen tunnetilojen kautta ja nyt esim. kuvaamani musiikki ja paikat ovat saaneet huonon mielleyhtymän. Sama ei toimi toisin päin, eli en voi vaikuttaa hänen mielentilaansa ja kiskoa positiivisempaan. Liekö negatiivinen sitten kuitenkin voimakkaampi ja saa vallan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://rakkaudenrevoluutio.fi/pitaisiko-erota/ laittaa ajattelemaan... Lukekaa!
Ostin hyvän mielen kurssin.
Luin hänen erokirjansa.
"Joskus molemmat puolisot ovat oppineet pitämään kumpaisenkin marttyyritarinoista kiinni, koska tutussa ja turvallisessa - siinä haitallisessakin rutiinissa - pitäytyminen on helpompaa kuin parisuhteensa ja muun elämänsä kuntoon laittaminen. Sääli ja pelko saavat pidettyä tarmokkaimmatkin ihmiset paikoillaan.
"Puolisollani ei ole mitään omaa turvaverkkoa. Hän olisi kuitenkin riippuvainen minusta ja perheestäni. En voi jättää häntä."
"Exäni lapsuudesta johtuva tunnekylmyys näkyi suhteessamme. Jos kerroin jollekulle läheisellemme kärsiväni, he kukin vuorollaan vain kehottivat minua ymmärtämään
Kuka käskee jäämään? Kenen luvan ja siunauksen tarvitset lähtemiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://rakkaudenrevoluutio.fi/pitaisiko-erota/ laittaa ajattelemaan... Lukekaa!
Ostin hyvän mielen kurssin.
Luin hänen erokirjansa.
"Joskus molemmat puolisot ovat oppineet pitämään kumpaisenkin marttyyritarinoista kiinni, koska tutussa ja turvallisessa - siinä haitallisessakin rutiinissa - pitäytyminen on helpompaa kuin parisuhteensa ja muun elämänsä kuntoon laittaminen. Sääli ja pelko saavat pidettyä tarmokkaimmatkin ihmiset paikoillaan.
"Puolisollani ei ole mitään omaa turvaverkkoa. Hän olisi kuitenkin riippuvainen minusta ja perheestäni. En voi jättää häntä."
"Exäni lapsuudesta johtuva tunnekylmyys näkyi suhteessamme. Jos kerroin jollekulle läheisellemme kärsiväni, he ku
Pään sisäisen äänen ja omantunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli juuri Bookbeatin uutuuksissa kirja Marjo Ojalammi: Elävän leski. Kun psykoosi hautaa rakastetun.
On ihan eri diagnoosi enkä ole lukenut, mutta tuo "elävän leski" tuntuu osuvalta kun kaikki normaaliin parisuhteeseen kuuluvat asiat on saanut haudata. Ehkä en edes jaksa lukea, mutta halusin vain mainita jos jotain täällä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainenhan saa triggeröityä mistä haluaa, mutta tuo vastaaja elää tuota myös. Miehen mökötykset ja tympeät hetket ovat aina läsnä.
Traumoissahan vellotasn loppuelämä, jos niin halutaan. Toisaalta voi tehdä muutoksen.
Niin elän. Minunkin elämäni ja kokemukseni värittyvät toisen tunnetilojen kautta ja nyt esim. kuvaamani musiikki ja paikat ovat saaneet huonon mielleyhtymän. Sama ei toimi toisin päin, eli en voi vaikuttaa hänen mielentilaansa ja kiskoa positiivisempaan. Liekö negatiivinen sitten kuitenkin voimakkaampi ja saa vallan?
Ajattelin tässä taaksepäin yhteisiä vuosia ja nyt tuntuu, että minulla ei ole juuri omia, itselleni merkityksellisiä muistoja vaan kaikki on värittynyt miehen mukaan.
Vuoden kiertoa hänen kanssaan on raskasta ajatella eteenpäin. Heinäkuu oli rankka, koska siihen liittyy hänellä muisto X. Elokuukin on rankka, koska on tapahtuman Y vuosipäivä. Loka-marras-joulu on rankkaa, koska siihenkin ajoittuu raskas muisto ja hän märehtii jo joulun tuloa ja siihen liittyvät muistot masentaa. Tammi-maalis värittyy taas toisen trauman vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainenhan saa triggeröityä mistä haluaa, mutta tuo vastaaja elää tuota myös. Miehen mökötykset ja tympeät hetket ovat aina läsnä.
Traumoissahan vellotasn loppuelämä, jos niin halutaan. Toisaalta voi tehdä muutoksen.
Niin elän. Minunkin elämäni ja kokemukseni värittyvät toisen tunnetilojen kautta ja nyt esim. kuvaamani musiikki ja paikat ovat saaneet huonon mielleyhtymän. Sama ei toimi toisin päin, eli en voi vaikuttaa hänen mielentilaansa ja kiskoa positiivisempaan. Liekö negatiivinen sitten kuitenkin voimakkaampi ja saa vallan?
Ajattelin tässä taaksepäin yhteisiä vuosia ja nyt tuntuu, että minulla ei ole juuri omia, itselleni merkityksellisiä muistoja vaan kaikki on värittynyt miehen mukaan.
Vuoden kiertoa hänen kanssaan on raskasta ajatella eteenpäin. Heinäkuu oli
Puolisosi on sairas ja tavallaan sinäkin, kun elät tuota sairautta. Kuulostaa raskaslta, ankealta ja pelottavalta. Onko elämäsi mielekästä kuitenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainenhan saa triggeröityä mistä haluaa, mutta tuo vastaaja elää tuota myös. Miehen mökötykset ja tympeät hetket ovat aina läsnä.
Traumoissahan vellotasn loppuelämä, jos niin halutaan. Toisaalta voi tehdä muutoksen.
Niin elän. Minunkin elämäni ja kokemukseni värittyvät toisen tunnetilojen kautta ja nyt esim. kuvaamani musiikki ja paikat ovat saaneet huonon mielleyhtymän. Sama ei toimi toisin päin, eli en voi vaikuttaa hänen mielentilaansa ja kiskoa positiivisempaan. Liekö negatiivinen sitten kuitenkin voimakkaampi ja saa vallan?
Ajattelin tässä taaksepäin yhteisiä vuosia ja nyt tuntuu, että minulla ei ole juuri omia, itselleni merkityksellisiä muistoja vaan kaikki on värittynyt miehen mukaan.
Vuoden kiertoa hänen kanssaan on raskasta ajatella eteenpäin. Heinäkuu oli
Onhan tuossa 3kk eli 1/4 vuotta ookoo aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainenhan saa triggeröityä mistä haluaa, mutta tuo vastaaja elää tuota myös. Miehen mökötykset ja tympeät hetket ovat aina läsnä.
Traumoissahan vellotasn loppuelämä, jos niin halutaan. Toisaalta voi tehdä muutoksen.
Niin elän. Minunkin elämäni ja kokemukseni värittyvät toisen tunnetilojen kautta ja nyt esim. kuvaamani musiikki ja paikat ovat saaneet huonon mielleyhtymän. Sama ei toimi toisin päin, eli en voi vaikuttaa hänen mielentilaansa ja kiskoa positiivisempaan. Liekö negatiivinen sitten kuitenkin voimakkaampi ja saa vallan?
Ajattelin tässä taaksepäin yhteisiä vuosia ja nyt tuntuu, että minulla ei ole juuri omia, itselleni merkityksellisiä muistoja vaan kaikki on värittynyt miehen mukaan.
Vuoden kiertoa hänen kan
Just.
Miksi ihmeessä et eroa? Sinä et rakastunut mihinkään masentujaan ja jos menee tuollaiseen haksahtamaan tuollaiseen niin se on red flag ja ulkoruokintaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä et eroa? Sinä et rakastunut mihinkään masentujaan ja jos menee tuollaiseen haksahtamaan tuollaiseen niin se on red flag ja ulkoruokintaan.
Red flag on suhteen alussa, ei vuosien yhteiselon jälkeen.
Joo ja sitten kannattaa ottaa vaan itseään niskasta kiinni.
*sarkasmi