Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu että olen masentuneen mieheni omaishoitaja
30.04.2025 |
Tähän tämä on mennyt. Aina kun olen muualla, olo on ihan hyvä ja toiveikas, mietin mitä kivaa tekisin illalla kotona. Huomatakseni joka ilta että tuo olo haihtuu kun astun kotiovesta sisään. Kuvailisin miestäni ahdistuspalloksi. Hän on silminnähden huonovointinen ja tuskainen joka päivä. Tämä alkoi yli 2 vuotta sitten ja huonompaan vaan menee. Päivät hän pystyy tsempata ja käy töissä, mikä on tosi hyvä, mutta sitten kotona on ihan minun varassani. Hän on saanut minut uskomaan, että minun pitää joka päivä kuunnella hänen ikäviä tunteitaan ja kannatella ahdistuksen ja surun keskellä. En oikein usko että tällaista voi empaattisimmaltakaan puolisolta vaatia vuosi toisensa jälkeen. Hoitoon on pyynnöstäni hakeutunut mutta ei tähän mikään tunnu auttavan.
Kommentit (167)
Vastaan nyt näihin kommentteihin, että masennus on sairaus. Jos ihmisellä on toimintakykyä sen verran, että pystyy tekemään töitä, niin pitäisi pystyä ottamaan vastaan palautetta ja ottaa myös vastuuta siitä voinnistaan. Lääkitys toivottavasti on, voi joutua kokeilemaan lukuisia eri komboja ennen kuin joku toimii. Mutta kukaan muu ei pysty parantamaan masennusta, ei ole mitään ihmekeinoa tai apua, joka sen taikoisi pois. Jos muutosta ei tapahdu, läheinen tulee aivan varmasti sairastumaan itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En eläisi sekuntiakaan masentuneen miehen omaishoitajana. Tämä mimmi lähtisi lätkimään saman tien!
Olin itse naimisissa naisen kanssa, jolla masennusta ym. mielenterveysongelmat. Tuo on sellainen asia, joka sairastuttaa puolisoni lopulta. Otin eron ja hyvin menee nykyisin. Ei parisuhde ole mikään pakollinen velvollisuus, jossa oltava hamaan loppuun saakka. Ja käänteisesti, miehesi ei tällä hetkellä täytä kumppanin velvoitteita. Otat eron tai muuten masennut itse ja katkeroidut.
Lähde kun vielä on oma elämänhalu tallella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ikävää tekstiä täällä kategorisesti mielenterveysongelmista. Ei masennus kategorisesti tee ihmisestä hyvin itsekästä, täysin sokeaa ympäristölleen tai edes "aivan hirvittävää taakkaa". Näin voi tapahtua mutta kaikki eivät käyttäydy haasteista huolimatta samalla tavalla, ja hyvin negatiivinen puhe kaikkia sairastavia koskien on osa sairastavien kohtaamaa stigmaa.
Ei ole pakko sietää päivääkään ihmistä, jonka kanssa ei halua olla. Aggressiivista ja ikävää käytöstä ei ole pakko sietää. Jos ei ole luottoa toisen ihmisen arviointikykyyn ja toimintaan, voi tällaisten haasteiden kohtaaminen olla mahdotonta.
Ja hoitoon hakeutumisesta. Masennukseen tarjottu hoito on juttelua, melko hyödyttömiä lääkkeitä (WHO luokittelee näytön niiden tehosta kaikkeen masennukseen hyvin heikoksi), neuroleptejä eli antipsykootteja tai sähköiskun johtamista aivoihin. Käytössä olevat keinot ovat melko huonoja ja tehottomia eivätkä välttämättä tee masennuksen juurisyylle mitään. Keskusteluapu ei välttämättä auta, jos ihmisellä on jokin oikea ongelma ja senkin laatu vaihtelee todella kovasti. Oikeasti pitäisi kehittää keinoja ja tarjota hoitoja, joilla kroppa voisi päästä masennukseen liittyvästä tulehduskierteestä irti. Monilla masennusta kroonisesti sairastavilla on oikeasti myös joku muu diagnosoimaton ongelma, kuten maksasairaus tai esim. kilpirauhasongelma, jolloin mikään aivoihin suuntaava keino ei oikeasti voikaan tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse naimisissa naisen kanssa, jolla masennusta ym. mielenterveysongelmat. Tuo on sellainen asia, joka sairastuttaa puolisoni lopulta. Otin eron ja hyvin menee nykyisin. Ei parisuhde ole mikään pakollinen velvollisuus, jossa oltava hamaan loppuun saakka. Ja käänteisesti, miehesi ei tällä hetkellä täytä kumppanin velvoitteita. Otat eron tai muuten masennut itse ja katkeroidut.
Aika karua minusta ajatella, että koska toinen ei sairauden vuoksi "täytä kumppanin velvoitteita" niin ero vaan. Ymmärrän silloin jos tilanne uhkaa jatkua loputtomasti eikä toinen tee mitään parantaakseen tilannettaan. Mutta silti jotenkin tuntuu, että nykyään ollaan valmiita hylkäämään toinen heti kun on vähänkään enemmän vaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te naiset alennutte tällaiseen edes? Me emme elä missään 50-luvulla enää. Jokainen naisen voi ihan milloin vaan lähteä tuollaisesta suhteesta!
Tämän takia en halua kumppania jolla on ollut mt-ongelmia elämässään. Sanokaa mua nirsoksi ja pinnalliseksi, mutta mt-ongelmaista kumppania eli miestä en huoli koskaan. N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en halua kumppania jolla on ollut mt-ongelmia elämässään. Sanokaa mua nirsoksi ja pinnalliseksi, mutta mt-ongelmaista kumppania eli miestä en huoli koskaan. N28
Saat hylätä aika ison osan ihmisistä tuolla logiikalla, koska on todella yleistä kärsiä jonkinlaisesta mt-ongelmasta jossain kohti elämää. Ei mt-ongelmat ole aina tällaisia millaiseksi ne tässä keskustelussa kuvataan. Sinäkin voit hyvin sairastua, kuten kuka tahansa. Ei ole meistä kukaan niiden yläpuolella.
Täällä tuntuu osalla olevan aika ylimielistä suhtautumista. Pitää myös muistaa ettei masennus tai muutkaan mielen ongelmat näy todellakaan kaikilla samalla tavalla. Kannattaa jokaisen suhtautua nöyryydellä siihen, että meistä kuka tahansa voi joutua samaan tilanteeseen milloin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos huomaa että oma mielenterveys kärsii, hinta on liian kova.
Ei hit to sä olet vajaaälyinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäni yritti tuota. Hän tosin muuttui äärimmäisen ilkeäksi, jos hänen kannattelulleen ei omistautunut ja suorittanut sitä 100sesti. Hän uskoi parantuvansa, jos minä vain "puhuisin oikein" hänelle.
Onneksi on ex.
Tyypillinen itsekäs mt-ongelmainen mies.
Niin no, oli nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en halua kumppania jolla on ollut mt-ongelmia elämässään. Sanokaa mua nirsoksi ja pinnalliseksi, mutta mt-ongelmaista kumppania eli miestä en huoli koskaan. N28
Saat hylätä aika ison osan ihmisistä tuolla logiikalla, koska on todella yleistä kärsiä jonkinlaisesta mt-ongelmasta jossain kohti elämää. Ei mt-ongelmat ole aina tällaisia millaiseksi ne tässä keskustelussa kuvataan. Sinäkin voit hyvin sairastua, kuten kuka tahansa. Ei ole meistä kukaan niiden yläpuolella.
Jep. Eräs eksä joka eroai minusta tilanteeni takia sairastui itse myöhemmin ja alkoi taas ymmärrävä seura kelpaamaan.
Ap:n tilanne on kieltämättä hankala, johon ei mitään patenttiratkaisua ole. Itse olen vähän vastaavassa tilanteessa, mutta sillä erolla, että puoliso ei ole ollut työelämässä vuosiin, mutta psyykelääkitys kuitenkin toimii jotenkuten.
Jokaisen pitää viime kädessä tehdä omat ratkaisunsa, ei ne aina ole helppoja. Itse olen päättänyt jäädä, hyviäkin hetkiä on ja osaksi myös niiden menneiden hyvien hetkien vuoksi.
Näitä tekstejä kun luen niin olen niin onnellinen kun uskalsin jättää masentuneen, ailahtelevan alkoholistipuolisoni, joka ei koskaan suostunut hakeutua kunnon hoitoon. Jouduin kuunnella hänen kiukutteluaan kesken työpäivänkin, jos oli tapahtunut jotain yhtään raskaampaa arjessa, kiroili ja kirjoitti pitkiä valitusviestejä minulle. Sitten saattoi viikon kännätä ja kaikki oli aina minun syytäni. Nyt on kyllä hänellä ikävä minun ja lastemme luo asumaan kun joutuu käydä töissä ja maksaa omat kulunsa. Minua syyttää epäempaattiseksi ja psykopaatiksi kun en jaksa enää kuunnella.
Laitan tähän ketjuun, kun erillinen ketjuni keskittyi väärään asiaan eikä ongelmani ydintä ymmärretty.
Olen kirjoittanut tähän ketjuun 2kk sitten. Sen jälkeen olen mennyt ihastumaan työpaikalla. Flirtti ja kiinnostus on molemminpuolista. Luulen että sen pohjimmainen syy on oman suhteen vaikeudet ja se, miten suhteen dynamiikka pyörii miehen masennuksen ympärillä. Kaikki uudelleen lähentymisyritykset ovat johtaneet hänen ongelmien kuunteluun. Kaipaan kepeyttä ja sitä kevyt flirttailu tarjoaa.
Ymmärtääkö kukaan? Olenko kamala ihminen kun pakenen rankkaa tilannetta fantasioihin?
Vierailija kirjoitti:
Mun elämään sovi miehet tai kaverit jos alkaa nagailemaan. Ykskin kerta riittää ja se on adios! Good vibes only
Minkä ikäinen olet?
Vierailija kirjoitti:
Laitan tähän ketjuun, kun erillinen ketjuni keskittyi väärään asiaan eikä ongelmani ydintä ymmärretty.
Olen kirjoittanut tähän ketjuun 2kk sitten. Sen jälkeen olen mennyt ihastumaan työpaikalla. Flirtti ja kiinnostus on molemminpuolista. Luulen että sen pohjimmainen syy on oman suhteen vaikeudet ja se, miten suhteen dynamiikka pyörii miehen masennuksen ympärillä. Kaikki uudelleen lähentymisyritykset ovat johtaneet hänen ongelmien kuunteluun. Kaipaan kepeyttä ja sitä kevyt flirttailu tarjoaa.
Ymmärtääkö kukaan? Olenko kamala ihminen kun pakenen rankkaa tilannetta fantasioihin?
Et. Olet liian munaton jättämään miestäsi. Ihastuksella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Kunnollinen hoitosuunnitelma ja lääkitys. Ihan ensin lääkäriin. Sairauslomaa, lepoa?
Et voi miehesi murheita ratkaista tai loputtomasti kuunnella, voit olla tukena muuten. Kerro hänelle mitä toivot ja mihin olet valmis tai mitä et jaksa.
Säännölliset yhteiset kävelylenkit voisivat tehdä hyvää, mutta niitä ei käytetä vellomiseen vaan ulkoilmasta nauttimiseen. Kuulumisia voi vaihtaa tasapuolisesti eikä vain masentuneen monologia. Monologit käydään terapeutin kanssa. Haluaako miehesi parantua?