Tuntuu että olen masentuneen mieheni omaishoitaja

Keski iän ongelmia on myös hormonit .  Niihin on lääkkeitä. Eikä uskonnoilla saa ketään latistaa. 

Iso osa mielenterveysongelmaisten taakasta johtuu ulkopuolisuudesta ja jopa syrjinnästä. Onneksi aihe ei ole enää niin tabu, vaikka edellä mainittuja ilmiöitä esiintyykin. Erityisen hankalaa ihmisille tuntuu olevan mielenterveysongelmaisten ihmisten menestys. Nämä vähemmän menestyneet, "terveet" ihmiset yrittävät joskus jopa torpata joukosta erottuvan menestyksen. Nykyäänhän tosin maailman menestyneimmillä ihmisilläkin, kuten Elon Muskilla, on haasteita itsensä kanssa. Asiat ovat siis muuttumassa.

Masentunut mieheni vie minultakin kaiken elämänilon. Pitäisi vain kuunnella hänen ongelmiaan. Muut aiheet loukkaavat. Tänään loukkaantui kun kuuntelin äänikirjaa. Häntä olisi vain pitänyt kuunnella.

Mieslapsia.

Onko kukaan onnistunut ratkaisemaan tilannetta?

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan onnistunut ratkaisemaan tilannetta?

Rakastin mieheni ylös masennuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan onnistunut ratkaisemaan tilannetta?

Rakastin mieheni ylös masennuksesta.

🤣

Mieheni on ollut masentunut enemmän tai vähemmän muutamia vuosia. Se on ollut kuin hapen imevä synkkä musta pilvi kotona. Havahduin siihen kunnolla vasta, kun menin matkalle lasten kanssa ja tajusin, miten oli helppo hengittää ja päivä näytti kirkkaalta. Palattuani annoin ultimaattumin, että joko ottaa vastuuta voinnistaan tai tulee ero. Hän on vähän piristynyt sen jälkeen, mutta ei ole vieläkään mennyt lääkäriin. Masennus on kamalaa sekä puolisolle että lapsille, kadun sitä, että lapset ovat joutuneet elämään siinä ilmapiirissä niin pitkään, se altistaa heitäkin masentumaan aikanaan. Jälkikäteen ajatellen teinin vihaisuus on varmastikin ollut tätä, että masennus on tarttunut häneenkin.

Rakastat syvästi miestäsi. 💐

Olen juuri nyt minilomalla. Mies on mukana, mutta tekee päivät etätöitä. Odotin eilen iltaa, että ehdimme tehdä jotain mukavaa yhdessä. Mies halusi vain tilittää työn ongelmia, niitä samoja mitkä olen jo kuullut ja mille en mitään voi. Mies loukkaantui kun yritin katsoa maisemia ja puhua jostain muusta. Eli roolini on omalla vapaalla olla toisen työnohjaaja. Tuntuu että vedän perässäni kivirekeä joka ei edes ole omani.

Meillä ei ole ollut seksiä 10 kuukauteen. Ei kiihota olla mieheni hoitaja ja esileikkinä on murheiden kuuntelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäni yritti tuota. Hän tosin muuttui äärimmäisen ilkeäksi, jos hänen kannattelulleen ei omistautunut ja suorittanut sitä 100sesti. Hän uskoi parantuvansa, jos minä vain "puhuisin oikein" hänelle. 

Onneksi on ex.

Tyypillinen itsekäs mt-ongelmainen mies. 

Joskus voi käydä myös niin, että nainen ikään kuin projisoi oman pahan olonsa ahdistuneen miehen syyksi oikeuttakseen moraalittomat tekonsa. Haluaa siis käytännössä haluaa säälittävän ja ryhdittömän miehen, jollainen hänen isänsäkin saattoi olla. Miehen ahdistus voi myös johtua ainakin osittain tavasta, jolla nainen kohtelee häntä.

Aikanaan tuli vietettyä aikaa sellaisen naisen kanssa. Monien vuosien suhde ylläpiti ongelmia. Naisessa oli myös hyvin paljon narsistisia ja jopa sadistisia ominaisuuksia. Suhteen loputtu

Nyt tuli täysiverisen narsistin kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole ollut seksiä 10 kuukauteen. Ei kiihota olla mieheni hoitaja ja esileikkinä on murheiden kuuntelu.

Uuh!

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ollut masentunut enemmän tai vähemmän muutamia vuosia. Se on ollut kuin hapen imevä synkkä musta pilvi kotona. Havahduin siihen kunnolla vasta, kun menin matkalle lasten kanssa ja tajusin, miten oli helppo hengittää ja päivä näytti kirkkaalta. Palattuani annoin ultimaattumin, että joko ottaa vastuuta voinnistaan tai tulee ero. Hän on vähän piristynyt sen jälkeen, mutta ei ole vieläkään mennyt lääkäriin. Masennus on kamalaa sekä puolisolle että lapsille, kadun sitä, että lapset ovat joutuneet elämään siinä ilmapiirissä niin pitkään, se altistaa heitäkin masentumaan aikanaan. Jälkikäteen ajatellen teinin vihaisuus on varmastikin ollut tätä, että masennus on tarttunut häneenkin.

Teini on vihainen koska kaipaisi tukea,  välittämistä, huomiota, AIKUISUUTTA isältään joka vaan rypee uhriutuneena omassa pahassa olossaan. Lapset myös usein syyttävät sisimmässään itseään vanhempien ongelmista, ja kun turhautuminen lopulta purkautuu kokevat siitä lisää syyllisyyttä, kun "ei saisi lisätä vanhempien taakkaa." Tuollainen on ihan helvetillisen ahdistava ja stressaava ilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Itse naisena olen sitä mieltä, että nainen saa olla heikko ja masentunut. Miehen pitää silloin tukea ja kuunnella, mutta neuvoja tai ratkaisuja en halua kuulla. Ahdistunut tai maentunut mies on turn-off. Miehen pitää olla mies! Vahva ja itsevarma joka tilanteessa.

Voi jeesus kristus...kyllä meitä on moneen lähtöön. Vähän sama kuin sanoisi, että nainen saa sairastua diabetekseen, mies ei.

Täällä on aika kylmää asennoitumista joillain. On totta ettei läheisen kuulu toimia terapeuttina tai kannattelijana ja rajoja täytyy vetää ettei sairastu itsekin. Ei kuitenkaan ole tarpeen suhtautua ilkeästi, masennus on oikea sairaus ja pahimmillaan täyttä helvettiä ihmiselle joka siitä kärsii. Siinä voi oikeasti olla hyvin keinoton olo ettei yhtään mikään auta. Välillä kauhistuttaa tämä nykyinen ilmapiiri, jossa kaikesta pitäisi selvitä yksin ja mitään kielteistä ei siedetä. En tarkoita ap:ta, vaan joitain kommentteja täällä. Kenenkään omaishoitaja ei tarvitse olla eikä voi olla toisesta vastuussa, mutta masennus on sairaus siinä missä syöpäkin, haukkumisen voisi jättää pois. 

Minusta ap:n olisi hyvä muuttaa vaikka erilleen miehestä väliaikaisesti jotta saisi pidettyä itsestään huolta. 

vakka kantensa valitsee

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri nyt minilomalla. Mies on mukana, mutta tekee päivät etätöitä. Odotin eilen iltaa, että ehdimme tehdä jotain mukavaa yhdessä. Mies halusi vain tilittää työn ongelmia, niitä samoja mitkä olen jo kuullut ja mille en mitään voi. Mies loukkaantui kun yritin katsoa maisemia ja puhua jostain muusta. Eli roolini on omalla vapaalla olla toisen työnohjaaja. Tuntuu että vedän perässäni kivirekeä joka ei edes ole omani.

Tänään aamulla mies taas valitti ja sanoi vittumaisella äänellä: "mene sinä vaan pitämään hauskaa!"

Eli minun pitäisi lomalla olla syyllisenä siitä, että teen asioita joita itse haluan?

Onko tämä reilua?

Ap, minkälaista hoitoa mies saa?

Kyllähän se on tosiasia, että mt-oireilu tekee ihmisestä kuin ihmisestä itsekkään. Se ei ole kenenkään vika. Ei se tee siitä helpompaa kestää. Varsinkin kun kunnollista hoitoa ei saa taikka siihen ei suostuta.

Yksi suuri asia, miten läheisenä voi jaksaa, on asettaa rajat ja huolehtia niistä itse. Sietää se kaikki, mikä rajaamisesta nousee. Usein henkilö itsekin ajan kanssa ymmärtää, miksi näin on tehtävä.

Toinen iso tehtävä läheisellä on vaalia omaa mielenterveyttään. Tehdä kaikkia mukavia asioita. Tämä ja rajojen asettaminen isossa kuvassa sataa kaikki myös sairastuneen laariin.

Riippumatta siitä näkeekö hän sitä, ainakaan akuutisti, taikka ei. Sairaankaan mielipide, kuten ei kenenkään muunkaan, ei ole yhtä kuin tosiasia. Ne ovat kaksi eri maailmaa. 

Ei tule joutua vedetyksi sairaan maailmaan. Sitten kummatkin ovat samassa kuopassa. Erillään asuminen on hyvä asia eikä sen tarvitse tarkoittaa hylkäämistä tai sitä, ettei rakasta.

Voimia kaikille! Muistetaan ja sisäistetään se, että milloin tahansa ja kuka tahansa meistä voi sairastua. Mihin tahansa.