Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaista on olla tutkija?
29.04.2025 |
Yliopistolla kannustettiin minua jäämään ja aloittamaan väitöskirjan. Tutkijan ura kiinnostaa. Olen ehtinyt olla valmistumisen jälkeen niin monessa työpaikassa, eivätkä työtehtävät sopineet minulle.
Mutta mistä ihmeestä rahat? Olen saanut hieman negatiivisen kuvan tutkijan työstä. Kilpailu ja kontrolli on kovaa, ihmisiltä vaaditaan paljon ja suorittaminen palkitsee, jos palkitsee.
Olisi mielenkiintoista kuunnella mielipiteitä ja kokemuksia. Pitääkö olla jonkinlainen masokisti, jos haluaa tutkijaksi?
Kommentit (87)
Nykyään ei enää edes oteta työn ohella väitöskirjaa tekeviä, sillä odotusarvo on kova, teoreettinen tutkimus. Joten eka selvitettävä asia on että miten rahoitat väitöskirja-aikasi?
On todella tärkeää käydä myös vuosittain alan konferensseissa, joiden kustannukset on yhteensä helposti 2000-3000e. Näihin voi hakea apurahoja, mutta aina niitäkään ei saa.
Tutkintoajat on tiukentuneet, mutta kuorma laskenut vähän: opintoihin on silti hyvä varata vuosi ja vuosi/artikkeli + julkaisuaikataulu + yhteenvedon kirjoitus 6kk + tarkastus ym prosessit 6kk vähintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja huom, vaikka olisit proffa ja hankkisit itse miljoonat taloon, niin yliopiston hallinto päättää pitkälle miten niitä saa käyttää, myös rahoittaja sanelee tiukat käyttö- ja raportointiehdot. Saatat joutua vääntämään kummallisista asioista, esim miksi lensit konferenssiin aamulennolla etkä vasta 5h myöhemmällä.. Eli joku valvoo kaikkea tekemistä.
Opiskelijoiden palaute opetuksesta vaikuttaa isosti arviointiisi, joten on hyvä olla innostava, inspiroiva ja opiskelijoita tukeva opetustyyli, että saa jatkaa uralla.
Minulle tuki yllätyksenä se, että minun odotettiin kirjoittavan oppikirjoja ennen kuin sain vakipaikan. Olin kuitenkin julkaissut vaikka ja mitä muuta, mutta oppimateriaalit piti tuottaa. Sain vakiviran kolme vuotta ennen eläkeikää. Yliopistossa on paljon politiikkaa.. Ja hyväveliverkostoja. Olin nainen teknillisellä alalla.
Noin 30 vuotta tein pätkätyötä. 2kk-4 vuoden pätkiä. Useimmiten vuoden pätkiä. Välillä olin työtön kunnes sain jonkun sijaisuuden, apurahan, projektin tai muun. Opetus jätettiin yleensä kyllä minulle.
Itse väittelin pöhinäalalta, joten rahoitusta oli aina tarjolla hyvin. Keskeisintä on sen varmistaminen, ettei leipä lopu pöydästä kesken kaiken. Apurahoja ja jopa projektirahoitusta voi joutua hakemaan usein. Valmistumisen jälkeen sain töitä yliopistosta ulkomailta, mikä onklin nykyään tärkeä väylä tohtorien työllistymisessä. Suomalaisissa yliopistoissa on aika rajatusti paikkoja vapaana ja kilpailu niistä on kovaa. Alasta riippuen myös kotimaisissa yrityksissä ja julkisorganisaatioissa voi olla töitä, mutta kannattaa selvittää hieman etukäteen tilannetta.
Iso osa huippututkimuksesta tuotetaan nykyisin muualta kuin yliopistosta. Yliopistojen palkat on jääneet kivikaudelle, ei niillä elätä perhettä. Tutkimukselle ei jää aidosti aikaa kun sitä muuta sirkusta pitää pyörittää. Proffat on usein suuriegoisia jumalia. Ilmapiiri voi olla tuhoisa, monenlaista hyväksikäyttöä esiintyy.
Yliopistolle ei enää jää huiput vaan ne ressukat, jotka ei saa muuta työtä. Sitten olet sen lauman armoilla, mikä siellä sattuu olemaan. Itse lähdin ihan muuhun organisaatioon tutkijaksi. Julkaisen silti huippulehdissä ja paljon enemmän kuin olisin kyennyt yliopistolla julkaisemaan.
Yliopistot on rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisillä professoreilla ei ole enää motiivina tiede, vaan tittelit ja kilpailu. :( Kai on aina mitään ollut, mutta nyt sitä hyvää ei alalta meinaa enää löytyä. Tosi pinnallista ja markkinatalousmenoa. Huvittavinta on ne akateemisten some-tilit, jossa on tyrkkykuvia kuin jollain influensserilla konsanaan.
Näin pääset professoriksi:
- ole suomenruotsalainen tai omaa eksoottinen nimi
- jos haluat Aaltoon ole kokoomuslainen, jos HY:lle niin ole vasemmistolainen
- harrasta jotain trendilajia vakavasti Stubbin tapaan, mieluiten triathlonia
- omaa vauras, julkkispuoliso
- tutki jotain todella todellisuudesta irtautunutta ilmiötä
- valehtele cv:ssä, suurentele kaikkea tekemistäsi, julistaudu asiantuntijaksi kussakin nykyilmiössä vaikka et ymmärtäisi niistä hölkäsen pöläystä
- kannata vakavasti sustainability-arvoja, mutta lennä 10x vuodessa maailmalle milloin mihinkäkin kissanristiäiseen
- näe oma arvosi, hauku muut, nuoleskele dekaania ja rehtoraattia
- koe ylemmyyttä kryptisestä tiedartikkelista, jota ei lehden editorin lisäksi lue ikinä kukaan muu maailmassa, mutta moni viittaa Google-haun perusteella
Minä en suostunut tuohon, vaan lähdin diplomaattiuralle. Tämäkin oma pellemaailmansa toki, mutta ei niin tekopyhä ja abstrakti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin olet ikinä opiskellut yliopistossa, jos et tiedä mitä tutkija tekee.
Eikä sulla ole tarvittavaa tieteellisen ajattelun ja uteliaisuuden lahjaa.
Älä nyt viitsi. Suurimmalla osalla opiskelijoista ei ole kovinkaan selvää kuvaa siitä, mitä yliopiston henkilökunta tekee, eikä siitäkään, minkälaista väkeä siellä on töissä. Moni esim ei erota toisistaan yliopisto-opettajaa, yliopistonlehtorva ja professoria tai tutkijaa. Uskomattoman monet luulevat, että juuri heidän kädestään pitely on proffan päätyö.
Eivätkä he tätä tietoa juuri mihinkään tarvitsekaan, elleivät sitten ala suunnitella uraa yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin olet ikinä opiskellut yliopistossa, jos et tiedä mitä tutkija tekee.
Eikä sulla ole tarvittavaa tieteellisen ajattelun ja uteliaisuuden lahjaa.
Älä nyt viitsi. Suurimmalla osalla opiskelijoista ei ole kovinkaan selvää kuvaa siitä, mitä yliopiston henkilökunta tekee, eikä siitäkään, minkälaista väkeä siellä on töissä. Moni esim ei erota toisistaan yliopisto-opettajaa, yliopistonlehtorva ja professoria tai tutkijaa. Uskomattoman monet luulevat, että juuri heidän kädestään pitely on proffan päätyö.
Eivätkä he tätä tietoa juuri mihinkään tarvitsekaan, elleivät sitten ala suunnitella uraa yliopistossa.
Tämä. Tässä on hirveä epäkohta. Usein proffille perustutkinto-opiskelijat ei ole mitenkään aidosti olemassa, lähinnä omituinen, kasvoton lisäriesa muun työn ohella. Valitettavasti.
Usein opiskelijat olettaa olevansa tärkeässä roolissa. Oikeasti heiltä toivotaan vain pikaista valmistumista ja systeemistä poistumista.
Olen itse tutkija nyt ja näen tämän sisältä päin. Vain väitöskirjaopiskelijat on olemassa, mutta hekin vain vähän ja lähinnä omalle proffalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin olet ikinä opiskellut yliopistossa, jos et tiedä mitä tutkija tekee.
Eikä sulla ole tarvittavaa tieteellisen ajattelun ja uteliaisuuden lahjaa.
Älä nyt viitsi. Suurimmalla osalla opiskelijoista ei ole kovinkaan selvää kuvaa siitä, mitä yliopiston henkilökunta tekee, eikä siitäkään, minkälaista väkeä siellä on töissä. Moni esim ei erota toisistaan yliopisto-opettajaa, yliopistonlehtorva ja professoria tai tutkijaa. Uskomattoman monet luulevat, että juuri heidän kädestään pitely on proffan päätyö.
Eivätkä he tätä tietoa juuri mihinkään tarvitsekaan, elleivät sitten ala suunnitella uraa yliopistossa.
Tämä. Tässä on hirveä epäkohta. Usein proffille perustutkinto-opiskelijat ei ole mitenkään aidosti olemassa, lähinnä omituinen, kasvoton lisärie
Juuri näin. Suomessa katsotaan valtion rahoitusmallin vuoksi valmistuvien lukumäärää, ulkomailla puolestaan lukukausimaksujen vuoksi aloittavien määrää. Kummassakin tapauksessa perusopiskelijat ovat pelkkiä numeroita.
Yliopistossa on hyvät ja huonot puolensa:
-saa tehdä mitä haluaa intohimon mukaan. Toki sille on itse onnistuttava hankkimaan rahoitus. Kaikki eivät pysty siihen ja pystyvimmilläkin se on hetkittäin epävarmaa. Vaarana on myös, että oma identiteetti ja tutkijuus menee sekaisin ja sitten kun tulee vertaisarviointikommentit sydänverellä kirjoitetudts srtikkelista niin luhistuu se minuuskin joksikin aikaa. Kaikki eivät kestä sitä.
- Tutkimus on ihanaa ja siitä saa tehtyä itselleen aina vaan älyllisesti haastavampaa. Ei käy tylsäksi, ei rutinoidu, saa (pitää) olla luova ja innovatiivinen.
-opettaminen on kivaa ja joskus voi vaikutttaa toisten onnistumisen hetkiin. Joskus taas ei, vaikka kuinka yrittäisi. Opiskelijoiden epäonnistumiset on ankeita.
-yliopistoura on myös monella tapaa joustava: varsinkin tutkijavaiheessa ketään ei kiinnosta, oletko töissä 8-16 vai 20-04. Vasta kun sulla on se vakitehtävä, joudut yhtäkkiä viettämään kaiken aikasi hallintokokouksissa. Todennäköisesti olet toki töissä paljon enemmän kaikesta työhyvinvointipuheesta huolimatta, koska muuten et pärjää kilpailussa pennosista, mutta voit kyllä tehdä työsi ihan milloin vain ja isolta osalta myös missä vain. Toki tuo yllä mainittu ulkomaanjakso on käytännössä aika pakollinen.
-Työkaverit ovat usein kivoja ja kiinnostuneita samoisa asioista kuin sinä, joten heidän kanssaan on mukavaa. Jos sulla on tavallisessa maaiomassa ognelmia ÄOn kommunikaatiorangen kanssa, niin yliopistossa todennäköisesti ei ole, koska siellä kaikki muutkin on pari desiiliä keskivertoa älykkäämpiä - elämä siis muuttuu helpommaksi, ainakin jos suola ei ole hirveää tarvetta olla aina huoneen fiksuin ihminen (jolloin se muuttuu aivan helvetiksi). Ja toki työkaverit ovat sitten myös kilpailijoitasi aivan kaikessa. Ja liittolaisiasi. Verkostoituminen on äärimmäisen tärkeää, koska elantosi todennäköisesti on jossain kohtaa kiinni siitä. Älä kuvittele, että yksin olet suuri ajattelija. Yhteistyö on valttia, ja jastut ajatukset vaikuttavat nopeammin kuin salatut.Tästä voi tulla haasteita, etenkin jos egosi on kovin hauras.
Ennen kaikkea, yliopistoura on työura. Jos sinulla on ollut hankalaa monessa muussa työpaikassa, ei välttämättä ole syytä olettaa, että tämäkään olisi sen helpompaa. Etenkään jos et ole itse ollut millään lailla syyllinen hankaluuksiisi (tai et näe sitä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin olet ikinä opiskellut yliopistossa, jos et tiedä mitä tutkija tekee.
Eikä sulla ole tarvittavaa tieteellisen ajattelun ja uteliaisuuden lahjaa.
Älä nyt viitsi. Suurimmalla osalla opiskelijoista ei ole kovinkaan selvää kuvaa siitä, mitä yliopiston henkilökunta tekee, eikä siitäkään, minkälaista väkeä siellä on töissä. Moni esim ei erota toisistaan yliopisto-opettajaa, yliopistonlehtorva ja professoria tai tutkijaa. Uskomattoman monet luulevat, että juuri heidän kädestään pitely on proffan päätyö.
Eivätkä he tätä tietoa juuri mihinkään tarvitsekaan, elleivät sitten ala suunnitella uraa yliopistossa.
Tämä. Tässä on hirveä epäkohta. Usein proffille perustutkinto-opiskelijat ei ole mitenkään aidosti olemassa, lähinnä omituinen, kasvoton lisärie
Toisaalta vain pieni osa yliopistojen rahoituksesta ylipäätään tulee opetuksesta ja tutkinnoista, lasketaan se sitten sisäänoton tai valmistumisten perusteella - perusrahoituksesta vain puolet, ja kokonaisrahoituksesta reilusti alle kolmasosa (menestyvillä laitoksilla vielä vähemmän). Ja ilman tutkimusta ei olisi, mitä opettaa. Miksi siis opiskelijoiden pitäisi olla pääosassa proffien työnkuvassa? Opetuksen tuottamalla rahalla ei makseta edes vakiväen palkkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin olet ikinä opiskellut yliopistossa, jos et tiedä mitä tutkija tekee.
Eikä sulla ole tarvittavaa tieteellisen ajattelun ja uteliaisuuden lahjaa.
Älä nyt viitsi. Suurimmalla osalla opiskelijoista ei ole kovinkaan selvää kuvaa siitä, mitä yliopiston henkilökunta tekee, eikä siitäkään, minkälaista väkeä siellä on töissä. Moni esim ei erota toisistaan yliopisto-opettajaa, yliopistonlehtorva ja professoria tai tutkijaa. Uskomattoman monet luulevat, että juuri heidän kädestään pitely on proffan päätyö.
Eivätkä he tätä tietoa juuri mihinkään tarvitsekaan, elleivät sitten ala suunnitella uraa yliopistossa.
Tämä. Tässä on hirveä epäkohta. Usein proffille perustutkinto-opiskelijat ei ole mitenkään aido
Ei tietysti pääasia tarvitse olla, mutta opiskelijoidenkin näkeminen ihmisenä ja yksilöinä osana yliopistoa olisi jo hyvä alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa eri käytäntöjä läsnäolossa!
Kyllä meillä oli jo väitöskirjaopiskelijoina tiukka oletus siitä, että olemme aamukokouksissa, luennoilla, seminaareissa, väitöksissä, yhteisötilaisuuksissa, opetusavustajina, ryhmätöissä, ohjauskokouksissa, vierailuluennoilla, jne läsnä heti maanantaina klo. 9. Ja pieniä aputehtäviä piti toimittaa stand byna.
Ja etätyö on lähinnä päivä tai kaksi viikossa suotavaa edelleen, olettaen ettei näinä päivinä ole mitään ohjelmaa. Lomakin on tekosyy jos kampuksella tapahtuu jotain erityistä.
Kun kampus hiljenee 16 jälkeen niin tohtoriopiskelijat jäävät lukemaan ja kirjoittamaan. Toki moni kantiskin jää väsäämään hakuja.
Istua toimistohuoneessa ja olla tekevinään omaan tahtiin tai kaivaa nenää ja syödä räkää.
Yliopistolla voi pyörähtää kävelyllä. Jos sulla luento, niin osaat jo ulkoa, mitä noviiseille puhut tai esität/opetat.
Lounas ja kaffet. Ihan mitä vaan haluat minäkin päivänä.
Suojatyö mahdollistuu pelatessasi kortit oikein.
Seksologi tutkii miten saa naisen tulemaan.
Kivaa. Paljon ulkomaanmatkoja. Konferensseja ympäri maailmaa. Päivärahoja. Lopuksi professuuri jossain korkeakoulussa. Varma hyvä palkka ja hyvä eläke. Siisti sisätyö.
En tiedä onko tutkijoita erilaisia mutta eräs sukulaiseni on tutkija ja köyhä ja hyvin tuntuu hänellä vapaa-aikaa olevan, välillä käy kirjastoissa ja jotain kirjoittelee mutta muuten elää kuin työttömän elämää eli ei tee juuri mitään.
Alue: Aihe vapaa
Opettaminen on kivaa, tutkiminen on parasta, byrokratia on perseestä ja iso osa työstä menee suoraan viemäriin: epäonnistuneet tutkimukset, hylätyt julkaisut ja apurahahakemukset.