Millaista on olla tutkija?

Vierailija kirjoitti:

Kivaa. Paljon ulkomaanmatkoja. Konferensseja ympäri maailmaa. Päivärahoja. Lopuksi professuuri jossain korkeakoulussa. Varma hyvä palkka ja hyvä eläke. Siisti sisätyö.

Lotossa voittaminen suurin piirtein todennäköisempää.

Ei kyllä tutkijan ura on surkea uravaihtoehto melkeinpä millä tahansa mittarilla mitattuna. Kiinnostavaa toki mutta jotain pitäisi välillä syödäkin.

Yliopistolla on tosi mukavaa olla tutkijana. Kaikki työkaverit kannattavat vihreitä ja vasemmistoliittoa. Tutkimusten lähdeaineistoksi riittää, kun haastattelee paria kymmentä kaveria ja tuttua. Sen jälkeen kirjoittelee mielipiteet tutkimukseksi ja saa niille tieteen leiman. Näillä tutkimuksilla voi sitten perustella, miksi kommunismi on paras talousjärjestelmä ja miksi Suomi pitää islamisoida. Olen viihtynyt.

Ei välttämättä masokisti mutta pitää olla palava into tutkimukseen. Muuten et kestä mitenkään tutkijan uran lukuisia huonoja puolia.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistolla on tosi mukavaa olla tutkijana. Kaikki työkaverit kannattavat vihreitä ja vasemmistoliittoa. Tutkimusten lähdeaineistoksi riittää, kun haastattelee paria kymmentä kaveria ja tuttua. Sen jälkeen kirjoittelee mielipiteet tutkimukseksi ja saa niille tieteen leiman. Näillä tutkimuksilla voi sitten perustella, miksi kommunismi on paras talousjärjestelmä ja miksi Suomi pitää islamisoida. Olen viihtynyt.

Suorita nyt se peruskoulu ensin loppuun, niin keskustellaan sitten asiasta lisää.

Omasta mielestäni kyllä.

Tylsää on, yksinäistä olla tutkija. Pimeässä osastolla myöhään, ei ole seuraa kuin siivooja ja sekään ei osaa auttaa. 

Se on rokkitähtihommaa. Moni yrittää, kourallinen pärjää. Helpottaa sitä enemmän, mitä aiemmin tietää, kumpaan ryhmään kuuluu.

Monet väitöskirjan aloittaneista ystävistäni jättivät touhun kesken. Sivusta seuranneena en oikein suosittelisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä masokisti mutta pitää olla palava into tutkimukseen. Muuten et kestä mitenkään tutkijan uran lukuisia huonoja puolia.

Mitä huonoja puolia?

Vierailija kirjoitti:

Se on rokkitähtihommaa. Moni yrittää, kourallinen pärjää. Helpottaa sitä enemmän, mitä aiemmin tietää, kumpaan ryhmään kuuluu.

Varsinainen ongelma onkin siinä, että suhteellisen aikaisin kyllä näkee, jos ei tule pärjäämään. Sitä ei kuitenkaan voi nähdä, että tulee pärjäämään. Jokaiselta uraportaalta kun putoaa enemmän väkeä kuin etenee seuraavalle.

Vierailija kirjoitti:

Iso osa huippututkimuksesta tuotetaan nykyisin muualta kuin yliopistosta. Yliopistojen palkat on jääneet kivikaudelle, ei niillä elätä perhettä. Tutkimukselle ei jää aidosti aikaa kun sitä muuta sirkusta pitää pyörittää. Proffat on usein suuriegoisia jumalia. Ilmapiiri voi olla tuhoisa, monenlaista hyväksikäyttöä esiintyy. 

Yliopistolle ei enää jää huiput vaan ne ressukat, jotka ei saa muuta työtä. Sitten olet sen lauman armoilla, mikä siellä sattuu olemaan. Itse lähdin ihan muuhun organisaatioon tutkijaksi. Julkaisen silti huippulehdissä ja paljon enemmän kuin olisin kyennyt yliopistolla julkaisemaan.

Yliopistot on rikki. 

Tämä on varmaan melko alasidonnaista. Omalla alallani tutkimusta ei edes voi tehdä muualla kuin yliopistossa.

Hauskaa oli nuorena väitöskirjaa tehdessä. Sitten homma muuttui puuduttavaksi kun joutui opettamaan ja kerjäämään rahaa.

Nyt on täysin mennyt mielenkiinto koko hommaan. Yhä roikun yliopistolla, mutta nyt odotan vain eläkeikää, ei enää kiinnosta julkaista. Aikoinaan tuli satakunta julkaisua kirjoitettua. Nyt tulee harvakseltaan joitakin julkaisuja, joihin jatko-opiskelijat ovat laittaneet mun nimen, mutta en ole oikeasti tehnyt niihin mitään.

Tutkija ei tutki aihetta, mikä kiinnostaa, vaan aihetta joka rahoittajia kiinnostaa. Kolmasosa työajasta menee rahoituksen hakuun. Palkka prisman hyllyttäjän tasoa. Yksityinen sektori ei palkkaa tohtoreita ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tutkija ei tutki aihetta, mikä kiinnostaa, vaan aihetta joka rahoittajia kiinnostaa. Kolmasosa työajasta menee rahoituksen hakuun. Palkka prisman hyllyttäjän tasoa. Yksityinen sektori ei palkkaa tohtoreita ollenkaan.

Nojaa. Kyllä monessa rahoituskilpailussa voi ehdottaa ihan just sellaista aihettw, joka itseö kiinnostaa - mutta tietty pitää osata kertoa muillekin, miksi se on rahoituksen arvoinen. 

 

Totta on, että suomalainen yksityinen sektori ei juuri palkkaa tohtoreita, koska eivät ymmärrä sen merkitystä. Onneksi kansainväliset korporaatiot palkkaavat. Sekä insinöörejä ja biotieteilijöitä että humanisteja.

Tutkijan juttu on vähän sellainen elämäntehtävä. Itseltä tosin kiinnostus hiipui jo monta vuotta sitten. 

Moni professori ja tutkija on käsittämättömän tosissaan tutkimuksensa kanssa ja kuvittelee että sillä on jotain merkitystä. Moni ei malta lopettaa edes eläkeiässä vaan yhä yrittävät pysyä yliopistolla ja vääntää tutkimusta.

Itsellä ei ole sellaista harhakuvitelmaa että minun tutkimuksella olisi yhtään mitään merkitystä kenellekään muulle kuin minulle itselleni se loi hyvän uran. Vaikka H-indeksi onkin sellaiset 20. En ole enää tutkinut mitään moneen vuoteen ja jäähdyttelen vain eläkkeelle. Aion ottaa lopputilin jo muutaman vuotta ennen eläkeikää ja alkaa omalle eläkkeelle.

Nykyään kyllä arvostan yliopistotyön vapautta. Minä teen työt niin minimieffortilla kuin vain voi. Opetukset pidän vanhoilla kalvoilla ja tutki en mitään. Myös kaikki hallintotehtävät olen onnistunut jättämään, ennen olin laitoksen johtaja ja 50 alaista, erilaisten projektien johtaja, tiedekuntaneuvoston jäsen etc.

Nyt on nolla alaista ja nolla luottamustointa, olen onnellinen. Teen töitä noin 2 päivää viikossa ja muun ajan hoidan omia asioitani. Työn määrään nähden palkka on nykyään tosi hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkija ei tutki aihetta, mikä kiinnostaa, vaan aihetta joka rahoittajia kiinnostaa. Kolmasosa työajasta menee rahoituksen hakuun. Palkka prisman hyllyttäjän tasoa. Yksityinen sektori ei palkkaa tohtoreita ollenkaan.

Nojaa. Kyllä monessa rahoituskilpailussa voi ehdottaa ihan just sellaista aihettw, joka itseö kiinnostaa - mutta tietty pitää osata kertoa muillekin, miksi se on rahoituksen arvoinen. 

 

Totta on, että suomalainen yksityinen sektori ei juuri palkkaa tohtoreita, koska eivät ymmärrä sen merkitystä. Onneksi kansainväliset korporaatiot palkkaavat. Sekä insinöörejä ja biotieteilijöitä että humanisteja.

Kyllä tekniikan tohtoreita ja lääketieteen tohtoreita sijoittuu hyvin yksityisellekin sektorille.

Esim. Oikeustieteen, kauppatieteen, lääketieteen tohtorit pääsee kyllä korkeisiin virkoihin. Usein väitös on pakollistakin korkealle etenemiseen. Eurooppalaisessa kontekstissa etenkin. Ulkomailla kilpaillaan juuri näillä titteleillä.

Pelottaisi olla vain Suomen työmarkkinan varassa tänä päivänä, pelkästään talousluvut on sellaisia nyt, että on mahdollista, että lama jatkuu seuraavat 50 vuotta ja upotaan tosi syvälle.

Ellis-instituutti taitaa olla viimeinen oljenkorsi, jos se feilaa niin se oli sitten siinä. Tutkijat ja muut välkyt lähtee, maahan jää vain perustoiminta, joka vähän aikaa kykenee toimimaan, mutta suhteellinen elintaso laskee. 

Älkää ottako velkaa nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso osa huippututkimuksesta tuotetaan nykyisin muualta kuin yliopistosta. Yliopistojen palkat on jääneet kivikaudelle, ei niillä elätä perhettä. Tutkimukselle ei jää aidosti aikaa kun sitä muuta sirkusta pitää pyörittää. Proffat on usein suuriegoisia jumalia. Ilmapiiri voi olla tuhoisa, monenlaista hyväksikäyttöä esiintyy. 

Yliopistolle ei enää jää huiput vaan ne ressukat, jotka ei saa muuta työtä. Sitten olet sen lauman armoilla, mikä siellä sattuu olemaan. Itse lähdin ihan muuhun organisaatioon tutkijaksi. Julkaisen silti huippulehdissä ja paljon enemmän kuin olisin kyennyt yliopistolla julkaisemaan.

Yliopistot on rikki. 

Tämä on varmaan melko alasidonnaista. Omalla alallani tutkimusta ei edes voi tehdä muualla kuin yliopistossa.

Mikä ala? En keksi mitään mikä olisi tällainen! Kiinnostaa ihan akateemisesta kiinnostuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä masokisti mutta pitää olla palava into tutkimukseen. Muuten et kestä mitenkään tutkijan uran lukuisia huonoja puolia.

Mitä huonoja puolia?

Kova kilpailu, jatkuva kiire, kehno palkka, paljon byrokratiaa, joutuu muuttamaan töiden perässä, paljon epäonnistumisia, pätkäsopparit

Vierailija kirjoitti:

Tylsää on, yksinäistä olla tutkija. Pimeässä osastolla myöhään, ei ole seuraa kuin siivooja ja sekään ei osaa auttaa. 

Siivoojissa on monia akateemisesti koulutettuja.