Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa nepsy lastani.
28.04.2025 |
Lapsella (11v) todettu adhd jo vuosia sitten ja arki on yhtä kuormittavaa helvttiä... Kaikki mahdolliset tukitoimet on kokeiltu ja lääkityskin on parhaillaan kokeilussa. Silti olen aivan loppu... Aamusta alkaen kaikki on niin vaikeaa, joka asiassa tarvitsee ohjausta ja muistuttelua... Puhumattakaan tunteiden säätelystä, jota on vuosia harjoiteltu. Koulussa ja kotona tulistuu pienistäkin asioista ja kavereiden kanssa on vaikeaa. Olen niin loppu, että itken tätä kirjoittaessa. Vertaistukea?
Kommentit (111)
Jaksuja Sulle! Harmi tää nykyajan kasvatus, vanhaan aikaan sai selkäänsä ja ne nepsyilyt loppui siihen paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut kyllä minun kirjoittama kommentti. Ap
Lääkitys yleensä auttaa. Kannattaa nyt vaan luottaa siihen.
Vaikeeta näiden kanssa yleensä on, mutta kun vain jaksaa (joka on se vaikein asia) niin yleensä asiat rauhoittuvat, kun rutiinit kunnossa ja lääkitys kohdillaan.
Miten ruutuaika ja pelaaminen? Ne kannattaa laittaa aivan minimiin. Meillä toimi se, että kerran viikkoon pelipäivä ja muuten kaikki ruudut pois. Rauhoitti tilannetta todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vien lapsen järveen en jaksa enää olen ihan loppu
Ap
Sairasta
Vertaistukea en osaa antaa, mutta esimurkkuikä on TODELLA rankkaa aikaa monelle neurotyypillisenkin vanhemmalle. Ole siis itsellesi armollinen. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nepsyille turpaan ja netti pois niin kyllä helpottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vien lapsen järveen en jaksa enää olen ihan loppu
Ap
🤣
No sitten on muilla vähemmän ulinaa kuunneltavana ja maailma on taas hiukan rauhallisempi paikka!
Vierailija kirjoitti:
Oletko myös itse nepsy?
En ole. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä suorita liikaa. Ole normaalisti. Lapsikin on kireä kun vaan pitää suorittaa, jos sitä on läksyissä ja kaikessa. Voi sanoa nätisti että iltapalalle, hampaidenpesu jne. Älä tee mitään ylimääräistä juttua asioista. Säännöt tietysti on että mitä saa tehdä ja ei. Esimerkiksi verhojen repiminen alas on kiellettyä. Auttaisiko huumori joskus ja rennommin. Esiteini-ikä voi olla myös syynä jos on jotain kummallista. Ei sen ikäinen voikaan tietää vielä kaikkea kuten aikuinen. Tunteiden säätelyä on varmaan opittukin jo vai mitä, sekä edelleen, mutta tunteita ei saa tukahduttaa se ärsyttää lasta jos ei kuunnella miltä hänestä tuntuu todella - ettei sitä sivuuteta. Jos kokee että joku sivuuttaa ääni kohoaa. Missä on toinen vanhempi, onko ympäristö levoton tai koulu, vai ihan kivoja.
Ota lomaa. Harrastele. Hoida minimit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko myös itse nepsy?
En ole. Ap
Neuroepätyypillisyys on perinnöllistä
Yksi asia, mikä sinua kuormittaa, on se, että alitajuisesti odotat hänen muuttuvan normaaliksi, ja joka aamu sinä petyt, kun näin ei vieläkään ole käynyt. Se pettymyksen tunne on todella kuormittava.
En tällä viestilläni vähättele yhtään niitä muita asioita, jotka lapsen neuroepätyypillisessä käyttäytymisessä sinua kuormittaa. Ne ovat varmasti pääasiallinen syy siihen, että olet kuormittunut. Mutta viestin alussa kirjoittamani asia on ns. "turhaa kuormaa". Mikään lääke tai tukitoimi ei tee hänestä normaalia, ikinä.
Olen itse neuroepätyypillinen, ja kuormitun siitä, kun minulta vaaditaan asioita. Ja kun kuormitun, kuormitan käyttäytymiselläni myös muita. Asiat kannattaa esittää siten, että ne ei neuroepätyypillisissä aivoissa tunnu vaatimuksilta, vaan siltä, että haluan tehdä ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lääkitys niitä ongelmia juuri poista, lieventää vain ja lieventää lapsen oireita, niin että pystyy olemaan asian kanssa. Kauanko on ollut lääkitys, ?
Meillä kohta 7v adhd + lisäksi vielä autisti, joten haasteita löytyy meiltäkin aamusta iltaan.. Ei ole helppoa nepsy-lapsen kasvatus, voin vain kuvitella ettei se tästä helpotu kun teini-ikä alkaa. Poika tulinen luonne ja kiivastuu myös todella helposti, kaverisuhteet vähissä.
Nepsy-sanaa ei enää pitäisi käyttää. Neuromonimuotoisuus on parempi. Kyseessä ei ole hoidettavissa oleva sairaus eikä vamma, vaan pysyvä ominaisuus. Asiasta on paljonkin tietoa, miten tuollaisen lapsen elämää voi helpottaa. Esim. aistiyliherkkyyttä (tai aliherkkyyttä). Kouluun kannattaa olla tiiviisti yhteydessä ja pyytää esim. vähentämään läksyjä, jos ne kuormittavat liikaa. Joskus vaikka muutaman viikon tällainen jakso auttaa. Ehkä luokassa onkin käytössä sermit ja kuulosuojaimet, hiljaiset tilat ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko myös itse nepsy?
En ole. Ap
Neuroepätyypillisyys on perinnöllistä
Isällään on, minulla ei.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mikä sinua kuormittaa, on se, että alitajuisesti odotat hänen muuttuvan normaaliksi, ja joka aamu sinä petyt, kun näin ei vieläkään ole käynyt. Se pettymyksen tunne on todella kuormittava.
En tällä viestilläni vähättele yhtään niitä muita asioita, jotka lapsen neuroepätyypillisessä käyttäytymisessä sinua kuormittaa. Ne ovat varmasti pääasiallinen syy siihen, että olet kuormittunut. Mutta viestin alussa kirjoittamani asia on ns. "turhaa kuormaa". Mikään lääke tai tukitoimi ei tee hänestä normaalia, ikinä.
Olen itse neuroepätyypillinen, ja kuormitun siitä, kun minulta vaaditaan asioita. Ja kun kuormitun, kuormitan käyttäytymiselläni myös muita. Asiat kannattaa esittää siten, että ne ei neuroepätyypillisissä aivoissa tunnu vaatimuksilta, vaan siltä, että haluan tehdä ne.
Neurityypillinen taas kuormittuu valtavasti, kun pitää käyttää kaikenmaailman houkutuskeinot, jotta saisi neuroepätyypillisen toimimaan. Onko sekään oikein?
Alue: Aihe vapaa
Voimia