Lue keskustelun säännöt.
Oletteko valinneet kumppanin sillä ajatuksella, että "tämä on ihan kiva, se riittää mulle"
28.04.2025 |
Oletteko sinkkuna ollessa tehneet parinvalintaa sillä ajatuksella, että "tämä henkilö, jota nyt olen tapaillut, ei täytä kaikkia kriteerejäni enkä tunne vahvaa kemiaa, mutta hän on ihan kiva, ja se riittää minulle" ?
Jos olette, niin oletteko olleet tyytyväisiä? Vai hiipiikö teidän mieleenne, että"pitäisikö mun kuitenkin jatkaa vielä deittailua, että jospa mä paremmankin löydän?"
Itse ainakin olen kerran deittaillut 3kk ajan miestä, joka oli "ihan kiva ", mutta en missään vaiheessa tuntenut ihastusta häntä kohtaan. Hän itsekään ei ollut ihastunut minuun, niin yhdessä päätettiin lopettaa tapailu. Kerran deittailun alussa hän sanoi minulle, että "mulla on huono itsetunto, kun mä en voi uskoa, että sun kaltainen nainen voisi olla kiinnostunut minusta".
Kommentit (87)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ruman miehen tarvitse tyytyä, kun kukaan ei minua lähesty.
Mukava luonne ja vetovoima ovat asiat, joista en tingi. Ilman näitä ei suhde voi onnistua.
En. Ehkä hyvin nuorena kun oli epävarma ajautuja ja eroon päättyi melko äkkiä. Jos toinen on "ihan kiva", yhtäkkiä voi havahtua ällötykseen että toinen on kuin haiseva "koira" jonka kanssa asuu ja ihan väärä. Joku nylkyttävä outo hyypiö ja henkisyyttä ei olekaan? Osa juokin. Miksi menisi sellaisten kanssa yhteen. Kyllä joku laatu pitää olla vai mitä.
Vierailija kirjoitti:
Pippelini kertoo että tämä on riittävän hyvä.
Pakosta mieleen juolahtaa, onko "niissä" aivot ? Ei hitto... :)))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole kemiaa eikä romanttisia tunteita niin sehän on silloin ystävyyssuhde. Miksi siitä pitäisi suhde tehdä, en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin luulisin, että jos ikää alkaa olla jo lähes 40v ja on kova vauvakuume, niin silloin voi alkaa ajatella, että "ei sen kumppanin tarvii olla huippu, riittää kun se on ihan ok, niin saan pyöräytettyä sen lapsen kuin että jäisin lapsettomaksi"
Ap
Minä tein näin. Vauvakuumeessa en oikein miettinyt todellisia tunteitani, vaan kelpuutin ihan ok miehen, jonka ajattelin olevan hyvä isä, ja onkin. Kituutettiin yhdessä vuosikausia, mutta pakko oli lopulta myöntää että se vähäkin tunne niissä hormoonihuuruissa olikaan, loppui aika nopeasti. Enää en ikinä alkaisi suhteeseen, jos mies ei kunnolla kolahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mitä ajattelisit, jos saisit tietää kumppanisi tyytyneen sinuun ja olevan kanssasi vain siksi, kun ei ketään parempaakaan saanut?
Maailman kaikkein parhainta kumppania, taikka fantasiakumppaniaan, ei kenelläkään ole mahdollisuuksia valloittaa. Aina on tyydyttävä johonkuhun vähäisempään.
Rakastuminen on tila, jossa sä näet sen oman kumppanisi maailman parhaana.
Minulla on hyvinkoulutettu ja ihan hyvännäköinen vaimo, mutta silti voin vastata tuohon, että kyllä olen osittain mennyt naimisiin ajatuksella, että tämä on riittävän hyvä. En ollut mitenkään umpirakastunut, mutta olemme olleet naimisissa jo yli 30 vuotta.
Ihmisten pitäisi suhtautua avioliittoon vähintään yhtä paljon järjellä kuin tunteella.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5977735/hs-avioliitto-oli-satoja-vuosia…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena oli huono itsetunto ja tyydyin niihin, jotka minusta kiinnostuivat. Pitkä avioliitto meni "ihan kivasti", mutta kyllähän sitä muita vilkuili ja jokunen hyppykin tuli tehtyä. Harmitti tietenkin, että sitoutui "ihan ok" suhteeseen, eikä osannut vaatia enempää. Nelikymppisenä sinkkuunnuin, kun lapset lähti omilleen ja itseluottamus oli tuohon ikään jo kasvanut sen verran, että aloin itse tehdä sitä valintaa, keitä lähestyn, enkä todellakaan ole tyytynyt kehenkään. Sinkkuhurjastelua kesti jonkun vuoden, mutta viiskymppisenä sitten nappasin sellasen herkkupalan, että voin sanoa olevani nyt tyytyväinen vaimooni.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hyvinkoulutettu ja ihan hyvännäköinen vaimo, mutta silti voin vastata tuohon, että kyllä olen osittain mennyt naimisiin ajatuksella, että tämä on riittävän hyvä. En ollut mitenkään umpirakastunut, mutta olemme olleet naimisissa jo yli 30 vuotta.
Ihmisten pitäisi suhtautua avioliittoon vähintään yhtä paljon järjellä kuin tunteella.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5977735/hs-avioliitto-oli-satoja-vuosia…
Miksi ihmeessä, kun nykyään avioliitto ei ole mitenkään pakollinen, toisin kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä tyytyisinkö, ei ole kukaan ollut sen verta kiinnostunut, että olisi edes treffeille päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin luulisin, että jos ikää alkaa olla jo lähes 40v ja on kova vauvakuume, niin silloin voi alkaa ajatella, että "ei sen kumppanin tarvii olla huippu, riittää kun se on ihan ok, niin saan pyöräytettyä sen lapsen kuin että jäisin lapsettomaksi"
Ap
Paitsi jos ei ole kemiaa, niin ei saa lasta pyöräytetyksi..
Vissiin jotkut naiset kokee toisin, mutta itseäni ei kiihota seksi miehen kanssa johon ei ole mitään kemiaa.
Ei ole myöskään kivaa kasvattaa lasta, jonka isän kanssa ei sen kummemmin synkkaa.. se näkyy myös siinä lapsessa herkästi, ei oo ns. sun tyyppinen vaikka oma lapsi onkin..
Aivan omituista haluta lapsi ihmisen kanssa jota kohtaan ei mitään tunnetta sen kummemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
saatan panna jotain vähemmän priimaa, mutta vaimoksi on sitten eri materiaalit
Olisi kamalaa olla tuollaisen panemisen kohteena.
En pystyisi fyysisesti koskemaan mieheen, johon en olisi ollut ihastunut ja rakastunut. Onneksi löysin maailman parhaan miehen, yli 30v sitten, ja edelleen viihdymme yhdessä. Jopa sitä seksiä on säännöllisesti.
Riippuu omasta tunne-elämästä. Jos on tasainen luonne, niin sitä ihastusta pitää odottaa maailman tappiin asti. Uskon kuitenkin, että sellaisellekin henkilölle on jokin juttu, mikä kolahtaa, vaikka se ei suurta ihastusta olisikaan. Jokin toisen tavassa olla tai toimia herättää mielenkiinnon. Ja kyllä se riittää.
Suomessa on yli 600 000 sinkkumiestä ja saman verran sinkkunaisia. Ihan kiva ei riitä naisille vaan naiset haluaa täydellisen komean top 10 miehen joka on kuin kreikkalainen jumala. Jos vaan ihan kiva kiltti mies kelpaisi naisille niin suomessa olisi paljon vähemmän sinkkuja.
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi fyysisesti koskemaan mieheen, johon en olisi ollut ihastunut ja rakastunut. Onneksi löysin maailman parhaan miehen, yli 30v sitten, ja edelleen viihdymme yhdessä. Jopa sitä seksiä on säännöllisesti.
Minulla sama. En ymmärrä, miten yhden illan juttuja harrastetaan.
Itselläni kolme miestä ja toinen avioliitto.
n56
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tunnusti joskus, ettei hänellä ollut mitään ihmeellisiä kriteerejä. Kunhan oli joku ihan ok. Olemme olleet yhdessä 28 vuotta.
Mutta rakastaako miehesi sinua, ainakin nykyisin? Vai onko kanssasi vaan koska ei ole kiinnostusta muuttaa mitaan.
Maailman kaikkein parhainta kumppania, taikka fantasiakumppaniaan, ei kenelläkään ole mahdollisuuksia valloittaa. Aina on tyydyttävä johonkuhun vähäisempään.