Ottaisitteko isovanhemman muutamaksi viikoksi teille asumaan, kun puolisonsa kuoli ja kaipaa isovanhempi kaipaa nyt henkistä tukea?
Kommentit (49)
Riippuu minkälaiset suhteet on ollut muutenkin.
Tietysti. Otin iäkkään äitinikin.
Älä hyvä ihminen ota. Isovanhemman kotikunta katsoo että se on teillä hoidossa ja niittaa teidät omaishoitajaksi ennenkuin ehdit kissaa sanoa. Sen jälkeen on ihan turha hakea isovanhemmalle minkäänlaista hoivapaikkaa.
Itse asiassa tälläkin hetkellä asustelen mummini kanssa yksiössäni jossa keittokomero ja alkovi. Sopu sijaa antaa. Syynä tähän ratkaisuun on mummin talon putkiremontti.
Päihdeongelmainen isoäiti-täti-setä-anoppi-appi jne ?
Isovanhempani kuolivat jo mun ollessani vielä lapsi. Äitini kuoli vuosi sitten ja isä jäi yksin, mutta koska asuu tässä samassa taloyhtiössä, ei ollut tarvetta ottaa meille asumaan. Alussa kävin lähes päivittäin isän luona ja viime kesän jälkeen säännöllisesti kerran viikossa kahvilla. Jos asuisi jossain kaukana, en siltikään ottaisi, koska mulla ei le asunnossani porrashissiä eikä isä pysty enää kävelemään rappusissa. Omassa asunnossaan hänellä on porrashissi ja siksi pärjää siellä ihan hyvin.
En usko, mutta kävisin huolehtimassa hänestä päivittäin, jos matka ei olisi pitkä.
Vierailija kirjoitti:
En, koska jompikumpi joutuisi nukkumaan lattialla.
Mitä se haittaisi? Meille kun tulee sukulaisia yövieraiksi heistä ja meistä 5 "joutuu" nukkumaan patjalla lattialla.
Jos on hyvä patja, niin sehän on vain hauskaa olla siskonpedissä :)
Varmasti.
Ite sain opiskeluaikana assuu isovanhempieni luona ja säästin pitkän pennin kun ei tarvinnu mennä vuokrakämppään.
Ottaisin. Sekin on vanhempien kunnioittamista ja rakastamista <3
Vierailija kirjoitti:
Miettiikö kukaan, miltä itsestä tuntuisi tuossa tilanteessa? Ei siltä vaikuta. Tuskin sohvalla nukkuminen siinä surussa häiritsee.
Kyllä häiritsee. Koskaan ei ihminen valita niin pienestä kuin surressaan. Huono patja, väärää leipää, hyi, kasvismargariinia, yök miten haiseva pesuaine. Luoja, ota minut jo pois täältä.
Tämä voi tulla ajankohtaiseksi oman äitini suhteen joka alkaa olla jo liian muistamaton ja heikkokuntoinen enää pitkään asumaan yksin. Tila ei tule ongelmaksi kun on ylimääräinen huone, mutta äidin luonne on lievästi sanottuna hankala ja kanssaan saisin riidan ajoiksi 5 minuutin välein. Ehkä hankin varapäreitä ja rauhoittavia itselleni jos äiti meille muuttaa vaikka vain lyhyemmäksikin ajaksi. Hoitolaitokseen en häntä hennoisi viedä, sillä niistä on karuja kokemuksia sukulaisten osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettiikö kukaan, miltä itsestä tuntuisi tuossa tilanteessa? Ei siltä vaikuta. Tuskin sohvalla nukkuminen siinä surussa häiritsee.
Kyllä häiritsee. Koskaan ei ihminen valita niin pienestä kuin surressaan. Huono patja, väärää leipää, hyi, kasvismargariinia, yök miten haiseva pesuaine. Luoja, ota minut jo pois täältä.
Haistappa pitkä...
Ottaisin. Olemme ehdottaneet anopille meille muuttoa, talossa ois oma erillinen asunto kun muistisairaus pahenee. Nyt asuu 20 km päässä ja pärjää itekseen.
Miksi ottaisin AP:n isovanhemman kotiini? Ota se omaan kotiisi asumaan.
Omani ottaisin. Mies saa myös ottaa omansa, mutta huolehtii sitten itse kaikesta huolenpidosta. Semmonen työnjako molemminpuolin.
En voinut aikoinaan ottaa, koska oli muistisairas. Harmitti, mutta töissä olo ja vahtiminen ei sopineet yhteen.