Mies, oletko törmännyt naiseen, joka on yrittänyt saada sinut oman elämänsä taakanjakajaksi?

Montako tuollaista on sadassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen parisuhde perustuu sille ajatukselle, että saa siitä jotakin. Jos ei saa, niin miksei vaan jatka yksinelämistä?

Ehkä naisilla noin. Miehenä ajattelen vain että rakastan.

= saat pimpsaa aina, kun haluat. Miehillehän se yksinäisyys on sitä, että ei saa pimpsaa.

Teistä naisista ei ole muuta iloa, siis miehen kannalta katsottuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisena olen kyllä törmännyt miehiin, jotka yrittävät saada sisäköksi, kokiksi ja lastenhoitajksi omalle jälkikasvulleen. Lisäksi vongutaan seksiä, jossa sitten kiinnostaa vain se oma ilo. Aina hyötyminen mielessä.

Kai miehetkin saa suhteelta jotain haluta.

Eivät saa haluta naista palvelijaksi. Eivät todellakaan saa. Sen ovatkin monet yksin kuolleet miehet joutuneet huomaamaan.

Jos ei toiveet kohtaa niin ei sitten. Pidä tunkkis.

Lapset on sinkulle äkkiä rasite. Tilanne on symmetrisempi jos molemmilla on lapsia.

Joidenkin äiti-tuttujeni uuden miesystävät ovat olleet eräänlaisia mieslapsia. Lapsiin ei haluta tutustua ja kiintyä. Nimenomaan haetaan sitä hurvittelua ja seksiä. Annetaan ymmärtää, että joku mökkireissu lasten kanssa on ollut raskas. No onhan se hyvänen aika aivan eri juttu, kuin kahden nuoren aikuisen romanttinen kahdenkeskinen mökkireissu. Ei noilla äiti-hahmoilla ole ollut henkisessä kasvussa vikaa, vaan niillä miehillä. Näillä naisilla on tosin ollut oma työpaikka ja kunnolliset tulot, eli mikään elättäjäkuvio ei ole ollut kysessä. Ei omien lasten rinnalle voi ottaa mieslasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt olenko itse tällainen nainen. Rahaa en mieheltä tarvitse, mutta osallistumista elämään, eli käytännössä arkeen jossa ovat lapsenikin mukana. Myös sitä, että mies tutustuu lapsiin ja on heille luotettava aikuinen. Miesysyävä halusi vain koko ajan se ksiä ja huvitteluja ja jotain kahdenkeskisiä treffejä. Minusta sellainen on ihan lapsellista! Aikuisten suhteessa eletään yhteistä arkea ja kannetaan toisen taakkoja. Se kun aikuinen mies haluaa vain p anna ja matkustella ja huvitella on noloa. Pinnallisen tuntuista mielestäni.

No millä tavalla sinä kannoit miehen taakkoja ja autoit häntä arjessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen parisuhde perustuu sille ajatukselle, että saa siitä jotakin. Jos ei saa, niin miksei vaan jatka yksinelämistä?

Ehkä naisilla noin. Miehenä ajattelen vain että rakastan.

= saat pimpsaa aina, kun haluat. Miehillehän se yksinäisyys on sitä, että ei saa pimpsaa.

Teistä naisista ei ole muuta iloa, siis miehen kannalta katsottuna.

No eipä juuri teistä miehistäkään.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on sinkulle äkkiä rasite. Tilanne on symmetrisempi jos molemmilla on lapsia.

No usein käy niin että myös ne miehen muksut ja niiden hoitaminen jää naisen vastuulle, eli ei hyvä diili naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin äiti-tuttujeni uuden miesystävät ovat olleet eräänlaisia mieslapsia. Lapsiin ei haluta tutustua ja kiintyä. Nimenomaan haetaan sitä hurvittelua ja seksiä. Annetaan ymmärtää, että joku mökkireissu lasten kanssa on ollut raskas. No onhan se hyvänen aika aivan eri juttu, kuin kahden nuoren aikuisen romanttinen kahdenkeskinen mökkireissu. Ei noilla äiti-hahmoilla ole ollut henkisessä kasvussa vikaa, vaan niillä miehillä. Näillä naisilla on tosin ollut oma työpaikka ja kunnolliset tulot, eli mikään elättäjäkuvio ei ole ollut kysessä. Ei omien lasten rinnalle voi ottaa mieslasta.

On siis miesten vika, ettei yhveeteenaisille löydy kuin sekundakumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti sinä ap luulet olevasi elämässä menestynyt kun sinulla on auto ja asunto? 

Onko se payhwt maalitolppa?

Vai siirrelläänkö tarpeen mukaan minne huvittaa?

Eronneet lapselliset on aina pohjasakkaa, mitä siihen elämässä menestymiseen tulee.

En mutta semmoisiin jotka eivät anna kantaa niitä :|

Kaffebulla kirjoitti:

Kyllä se voi olla siinä ainakin sivuajatuksena, että saisi lapsille apua ja tukea ja vastuunkantajaa. Mikä on aika hirveä ajatus ottaen huomioon, että niillä lapsilla on isäkin!

Miksi ne isät eivät huolehdi lapsistaan yhtään? Kaikki jää äidille ja sitten epätoivoisena yritään haalia siihen joku lapseton mies avustajaksi, kun elämä on niin rankkaa.

Älkää vaan nuoret miehet haksahtako näihin naisiin! Se on lasten isän velvollisuus huolehtia lapsista, ei jonkun ventovieraan.

Samaa mieltä vastuu kuuluu vanhemmille.  Itse en koko yh olln aikana ottanut miestä tuohon enkä ota nytkään, vaikka lapseni on aikuinen.

Ok. Nainen siis haluaa että uusi mies kantaa vastuuta arjessa myös naisen lapsista. Saako mies sitten myös kasvattaa lapsia parhaaksi näkemällään tavalla, vai onko se nainen joka normit päättää ja mies sitten palvelijahyödykkeenä ne toteuttaa? Ikään kuin esimies-alainen asetelma?

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen juttu. Tasaiset kiltit miehet ei kelpaa kun hormonihurmassa jännämiehen kutsu vetää puoleensa. Sitten jännis siittää mahtimelallaan, mutta hänestä ei vähemmän yllättäen ole turvalliseen perhe-elämään, niin sitten haetaan sitä vakaata kilttimiestä.

Vai monestiko olette kuulleet tarinan menevän niin että kiltin ja hyvän miehen kanssa on perustettu perhe ja sitten se kilttis on jätetty ja vaihdettu jännikseen? Aivan, ei koskaan mene niin päin.

Ongelmahan on siinä että "kilttikset" eivät oikeasti ole kilttejä, vaan kaunaisia, katkeria, passiivisaggressiivisia naisvihaajia. Ennemmin minäkin ottaisin "jänniksen" jos olisi pakko valita, kuin "kilttiksen" joka pohjimmiltaan vihaa ja halveksii koko naissukupuolta. Oikeasti kiltti mies olisi toki paras vaihtoehto, mutta ei niitä kaikille naisille riit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen juttu. Tasaiset kiltit miehet ei kelpaa kun hormonihurmassa jännämiehen kutsu vetää puoleensa. Sitten jännis siittää mahtimelallaan, mutta hänestä ei vähemmän yllättäen ole turvalliseen perhe-elämään, niin sitten haetaan sitä vakaata kilttimiestä.

Vai monestiko olette kuulleet tarinan menevän niin että kiltin ja hyvän miehen kanssa on perustettu perhe ja sitten se kilttis on jätetty ja vaihdettu jännikseen? Aivan, ei koskaan mene niin päin.

Ongelmahan on siinä että "kilttikset" eivät oikeasti ole kilttejä, vaan kaunaisia, katkeria, passiivisaggressiivisia naisvihaajia. Ennemmin minäkin ottaisin "jänniksen" jos olisi pakko valita, kuin "kilttiksen" joka pohjimmiltaan vihaa ja halveksii koko naissukupuolta. Oikeasti kiltti mies olisi toki paras vaihtoehto, mutta ei niitä kaikille naisille riitä.

Heistähän tulee tuollaisia juuri siitä syystä, että he kokevat heitä käytettävän hyödyksi. He eivät kelpaa perheenperustamisvaiheessa, mutta sitten he kelpaavat kun jännis on paljastunut kelvottomaksi perheihmiseksi. Tuo on kuvainnollisesti vähän sama kuin toiset syö pizzasta keskustan ja sinulle tarjotaan lopuksi reunat.

Molemmat osapuolet tekee tässä sillai typerästi, että oletetaan toisen sopeutuvan siihen toisen elämään toisen ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen parisuhde perustuu sille ajatukselle, että saa siitä jotakin. Jos ei saa, niin miksei vaan jatka yksinelämistä?

Ehkä naisilla noin. Miehenä ajattelen vain että rakastan.

Rakkaus on tekoja. 

Ei, mutta useampikin on päättänyt kaataa omat ongelmansa minun niskaani. Ihan huvin vuoksi varmasti.

Onneksi ollaan tavattu miehen kanssa ihan nuorina ja persaukisina. Ei voi väittää, että kumpikaan olis ollut rahan perässä, kun vanhemmatkaan eivät mitään rikkaita olleet. Jos tulis ero, niin uutta en todellakaan ottais. Iso osa ihmisistä kantaa eletyn elämän taakkoja muodossa tai toisessa mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen parisuhde perustuu sille ajatukselle, että saa siitä jotakin. Jos ei saa, niin miksei vaan jatka yksinelämistä?

Ehkä naisilla noin. Miehenä ajattelen vain että rakastan.

Se rakastaminen sisältää sen että silloin haluat jakaa taakan sen rakastamasi ihmisen kanssa.