Miten ennen selvittiin rankoista kokemuksista kun ei ollut terapiaa tms?
Piti kai olla rumasti sanottuna todella sekaisin päästään että sai mielenterveyteen liittyvää hoitoa aikoinaan. Mutta otetaan nyt esimerkkinä vaikka tavalliset perheenäidit 1900-luvun alussa. Oli aika normaalia että oli synnyttänyt 10 lasta, joista puolet kuoli ennemmin tai myöhemmin lapsuusiässä. Tai mikä tahansa vastaava rankka kokemus, joka nykypäivänä olisi valtava tragedia joka ymmärrettävästi voisi johtaa vaikka pysyvään työkyvyttömyyteen terapioista ja hoidoista huolimatta. Mikä entisajassa sitten kannatteli ihmisiä eri tavalla? Esimerkiksi oma mummoni oli edellä kuvatun asian kokenut ja hän oli ihan iloinen ja nauravainen ihminen elämänsä loppuun saakka. En toki ollut paikalla niinä vuosina kun oli vaikeinta..
Kommentit (181)
Miksi luulet että selvittiin? Osa terapoi itseään viinalla, osa pisti itsensä narun jatkoksi, osa oli lopun ikänsä kitkeriä ja kauheita ihmisiä, jotka siirsivät pahan olon lapsilleen.
Ei monet selvinnytkään. Sitten ne feikkasivat osan ajasta iloista ja nauravaista ja kun se ei onnistunut, hakkasivat jäljellejääneitä lapsiaan, kiukuttelivat perheelleen ja riitelivät naapurien kanssa. Pilasivat omansa lisäksi monta muuta elämää. Alkoholin käyttö ei ollut niin tavatonta kuin koitetaan esittää - kieltolakia ei määrätty huvin vuoksi. Muitakin päivteitä oli tarjolla ja käytettiin.
Piti jatkaa elämää muiden lasten takia. Ei ollut aikaa jäädä märehtimään asioita. Oli hoidettava koti ja eläimet. Sekä muut lapset. Lapsikuolleisuus oli yleistä kun ei ollut vielä synnytykset yleisiä sairaalassa vaan kotona. Lääkkeitä ei ollut niin paljo. Ihmiset oli kai henkisesti vahvempia sillo. Oli pakko. Oli sodat ja muut lisäksi.
Asiat laitettiin tärkeysjärjestykseen.
Olihan varmaan näitä heikkokermoisia. Jotku joutui hoitoon. Mielisairaala tuli Suomeen vasta 1840-luvulla.
Sitä ennen osa hoidettiin kotona tai joutui muualle.
Mielialalääkeet hahah kaikilla paha olo muhhaa tätä nykyaikaa,ennen ei ollut aikaa keksiä tekosyitä vitutu,..n...mielialalääkeet ja nuorison pahoinvointi,joku on nyt mennyt pieleen ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Moni varmaan suuttuu kirjoituksestani, vaikka kärsin mielenterveydenongelmista itsekin.
Ennen ei ollut aikaa miettiä mielenterveyden ongelmia, joten niitä oli paljon vähemmän. Eikä niitä vähiäkään diagnosoitu. Aika meni ruuan ja muun fyysiselle elämälle välttämättömän miettimiseen. Nykyisin ihmisillä on liikaa aikaa pohtia omaa oloaan eikä se aina ole ihmiselle hyväksi.
Olet joiltain osin oikeassa, mutta kuten jälkeesi tulleissa kommenteissa perustellaan, kyllä ihmiset tavalla tai toisella oireilevat. Entisaikaan elämä oli todella raskasta, traumatisoivaa. Nykyisin monet ihmiset eivät kestä "normaaleja" vastoinkäymisiä. Esim. jäädään sairaslomalle, kun lemmikkihamsteri kuolee (tämä on ihan totta, ei vain esimerkki). Myös isovanhempien kuolema, läheisen sairastuminen ja avioero ovat normaaliin elämään kuuluvia asioita, jotka tulisi kestää ilman vuosikausien uhriutumista. Joku varmaan loukkaantuu tästä.
Isovanhemmat näyttävät usein hyvät puolensa lapsenlapsille. Itselleni tuli yllätyksenä, että se "kiva mummo" olikin todella vaikea persoona, ja traumatisoi omat lapsensa. Tämä tuli esiin vasta vuosia mummon kuoleman jälkeen, kun lapset alkoivat purkaa menneisyyttään.
Tutkimukset osoittavat myös, että esim. vakavasti masentunut voi olla ulospäin iloinen ja hymyilevä, aktiivinenkin. Se on feikkaamista, ja yllättävän yleistä.
Ei ne selvinneet. Siirsivät vaan traumansa seuraavalle sukupolvelle.
Vierailija kirjoitti:
Ei monet selvinnytkään. Sitten ne feikkasivat osan ajasta iloista ja nauravaista ja kun se ei onnistunut, hakkasivat jäljellejääneitä lapsiaan, kiukuttelivat perheelleen ja riitelivät naapurien kanssa. Pilasivat omansa lisäksi monta muuta elämää. Alkoholin käyttö ei ollut niin tavatonta kuin koitetaan esittää - kieltolakia ei määrätty huvin vuoksi. Muitakin päivteitä oli tarjolla ja käytettiin.
Kylläpäs annat negatiivisen kuvan entisaikojen ihmisten elämästä. Ei läheskään kaikilla tuollaista ollut.
Eiköhän ne hullut laitettu silloin näihin laitoksiin, pois kansan silmistä jos meni niin pahaksi.
Tää nyt on taas tätä vanhan maailman glorifiointia, joka ei perustu mihinkään. Sitä on viime vuosikymmeninä vihdoin tutkittu, miten valtavan mielenterveysongelmien tsunamin sota aiheutti Suomessakin. Osan mieli särkyi rintamalla, ja veteraanit myös käyttivät huomattavasti enemmän huumeita kuin mitä nykyään ymmärretään tai halutaan myöntää.
Tehtiin hommia ei mietitty synkkiä ajatuksia.
Miksi luulet, että selvittiin?
Siihen aikaan kauniisti kutsutut hullujenhuoneet olivat täynnä mm. entisiä sotilaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei monet selvinnytkään. Sitten ne feikkasivat osan ajasta iloista ja nauravaista ja kun se ei onnistunut, hakkasivat jäljellejääneitä lapsiaan, kiukuttelivat perheelleen ja riitelivät naapurien kanssa. Pilasivat omansa lisäksi monta muuta elämää. Alkoholin käyttö ei ollut niin tavatonta kuin koitetaan esittää - kieltolakia ei määrätty huvin vuoksi. Muitakin päivteitä oli tarjolla ja käytettiin.
Kylläpäs annat negatiivisen kuvan entisaikojen ihmisten elämästä. Ei läheskään kaikilla tuollaista ollut.
Jos nyt et huomannut niin aloitus koski traumaattisia elämänkokemuksia. Miksi tässä puhuttaisiin niistä joilla meni kaikki hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Mielialalääkeet hahah kaikilla paha olo muhhaa tätä nykyaikaa,ennen ei ollut aikaa keksiä tekosyitä vitutu,..n...mielialalääkeet ja nuorison pahoinvointi,joku on nyt mennyt pieleen ja pahasti.
Niin, sulla varsinkin näköjään.
ei siitä selvitty, siitä vaan ei puhuttu. poissa silmistä, poissa mielestä.
hullujenhuoneisiin vaan.
Silloin ei vellottu tunteissa ja elämää (lapset, tila, karja) piti jatkaa kaikesta paskasta huolimatta. Toiset selvisi paremmin kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Moni varmaan suuttuu kirjoituksestani, vaikka kärsin mielenterveydenongelmista itsekin.
Ennen ei ollut aikaa miettiä mielenterveyden ongelmia, joten niitä oli paljon vähemmän. Eikä niitä vähiäkään diagnosoitu. Aika meni ruuan ja muun fyysiselle elämälle välttämättömän miettimiseen. Nykyisin ihmisillä on liikaa aikaa pohtia omaa oloaan eikä se aina ole ihmiselle hyväksi.
Ei niitä ongelmia ollut vähemmän vaikka niitä ei mietitty eikä niistä puhuttu. Luepa vaikka Taakkasiirtymä-kirja.
Ei ne selvinneet. Traumoja siirrettiin eteenpäin. Nykyaika on siitä hyvää, että osa pystyy tämän traumakierteen katkaisemaan mm. terapialla. Minunkin suvussa oman käden kautta lähteneitä, juoppoja, masentuneita, uskonsa menettäneitä yms.
Vierailija kirjoitti:
Tehtiin hommia ei mietitty synkkiä ajatuksia.
Joo, ei ollut aikaa miettiä. oma kokemus
Alkoholi, väkivalta ja oma käsi. Perheväkivalta oli yleisempaa. Siinä saivat kyytiä lapset ja puoliso. Työnteko uupumukseen asti.
Osa selvisi osa ei ja lähti oman käden kautta.
Nykyisin osa niistä jotka silloin olisivat lähteneen oman käden kautta hakeutuvat terapiaan, toki osa lähtee yhä.
Mun mummi lähti oman käden kautta sen jälkeen kun mun isän pikkuveli hukkui 5 vuotiaana.