Kokemuksia kellään pienistä villakoirista, millainen luonne? Sopiiko iäkkäämmille? Vaatiiko paljon liikuntaa?
Kommentit (119)
Ehkä jotain muutakin rotua voisi harkita? Villiksissä myös turkinhoito on työlästä vaikka sen pitäisi lyhyenä.
Kaikki koirat vaativat lenkitystä. Meillä oli pieni chihuahua, joka ulkoili yhteensä n. kaksi tuntia päivässä. Ulkoilu ja muiden koirien tapaaminen on kuitenkin koiran tärkein elämänsisältö. Me ollaan nyt n. 60-vuotiaita ja emme enää uskalla ottaa uutta koiraa, koska ei ole takeita, että pysyisimme hyvässä kunnossa/elossa seuraavat 15 vuotta.
Bolonka helpompi, ei räksytä eikä ole yliaktiivinen
Johtuisiko ne räksyttämiset ja lenkillä räyhäämiset koulutukset ja aktiiviteettien puutteesta?
Eräällä sukulaistytöllä villakoira ja koiran elämä vaikuttaa aika tylsältä. Alle 2km pissalenkit, aamulla riittää pihassa kusetus. Sisällä koira vain makoilee ja hengailee. En tiedä miksi se koira pitänyt edes ottaa. Pehmolelu ajais saman asian kun mielenkiinto omistajalla riittää pelkästään silittelyyn. Kai pienetkin rodut kaipaa liikettä ja aktiiviteettejä?!
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne ole juuri räksyttäjiä?
No ei minun kohtaamat villakoirat haukkuneet ollenkaan. Oli yökylässä ja vuorokauden meillä aivan vieras kääpiövillis, niin ei se haukkunut yhtään, vaikka minulla oli omiakin koiria kotona.
Sama homma kun tapasin pariin otteeseen toyvillakoiraa, niin hipihiljaa sekin oli. Myös se äidin villis ei haukkunut kun näin sitä.
Liekö vika sitten minussa, että minua ei maksa vaivaa haukkua? Koirathan vaistoaa ihmisistä, onko ihminen hyväntahtoinen vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tehkäpä tämä rotutesti
Tämä testi on tosi hyvä. Tämän testin avulla löysimme sopivan rodun meille. Meinasin postata saman kuin sinä, että tää kannattaa tehdä ennen kuin valitsee rodun.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki koirat vaativat lenkitystä. Meillä oli pieni chihuahua, joka ulkoili yhteensä n. kaksi tuntia päivässä. Ulkoilu ja muiden koirien tapaaminen on kuitenkin koiran tärkein elämänsisältö. Me ollaan nyt n. 60-vuotiaita ja emme enää uskalla ottaa uutta koiraa, koska ei ole takeita, että pysyisimme hyvässä kunnossa/elossa seuraavat 15 vuotta.
Aikuinen kodinvaihtaja tai koditon?
Minun äiti otti pennun 70+ ja nykyisin hyvin molemmat mummut pärjäävät ja toisiaan ulkoiluttavat. Uskalsi ottaa pennun kun meitä mahdollisia koiranhoitajia olisi useampikin. Itse olen 60+ ja minulla on 2 suurehkoa liikuntaa, toimintaa ja koulutusta vaativaa koiraa. Ne pitävät minut liikkeessä.
Kyllä on kokemuksia pienistä villakoirista..
Niitä on koko sängyn alusta täynnä...kysy mitä haluat.
Joissain roduissa kuin myös yksilöissä on haukkuherkkyyttä joka on ymmärrettävä rotua valitessa, mutta liiallinen räksytys ei ole niillekään suotavaa vaan sitä opetetaan pois jo pennusta lempein keinoin. T. pikinokka ja 2 mitteliä kerrostalossa.
Aloittaja asutteko maalla vai kaupungissa. Meinaan, että onko seinänaapureita? Meinaan sitä rotuvalintaa jos teette sen testin (hankikoira.fi), niin jos päädyttekin johonkin toiseen rotuun.
Selitän vielä miksi kysyn. Kun niitä haukkuherkkiä kuten pienet pystykorvat, niin ei kannata ottaa riskiä sen kanssa kerrostalossa. Tietenkin taitavat koiraihmiset osaa nekin kouluttaa olemaan räksyttämättä tyhjää, kuten aiempi kommentoija kertoikin.
Aloittaja ei vastaa mitään. Oliko tämä provoaloitus sitten kuitenkin?
Katso eläinsuojeluyhdistysten aikuiset koirat. Joskus kotia etsii hyvätapainen aikuinen, terve ja fiksu koira ihan vaan omistajan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi (sairaus, maastamuutto, vauva tms)
En itse ottaisi noin aktiivista koiraa tuossa iässä, varsinkaan kun kyseessä on pitkäikäinen rotu. Vaikka nyt jaksaisi hyvin, ei voi tietää, millainen tilanne on esimerkiksi viiden vuoden päästä. Voi tulla kaikenlaisia terveysongelmia.
Meillä on ollut, sijoitus-kääpiövillakoira.
Hyvin energinen, aktiivinen. Vaatii koulutukseen panostamista. Haukkuherkkä, kimeä ääni. Ei sylikoira, enempi halusi leikkiä.
Eli kohtuullisen pitkään mutta sairastui silmäsairauteen vanhalla iällään.
Ne "räksyttävät" koirat ovat perimältään joko metsästys- tai vahtikoiria eli haukkuminen on perimässä ja niin kuuluukin olla. Kuitenkaan ne eivät saa haukkua 24/7 eikä turhaan. Koko ajan haukkuvilla koirilla on jotain pahasti pielessä ja yleensä aina syy löytyy omistajsta. Omat pystikset haukahtelevat ilosta kun joku perheenjäsen tulee kotiin, mutta se ei kauaa kestä. Käytävillä liikkujille ja sieltä kuuluville äänille niillä on kuurot korvat. Metsästysretkellä pikinokasta lähtee ääntä, ja kun olemme maalla mökillämme, kaikki kolme hälyttävät jos joku tulee pihapiiriimme, mutta yksikään ei jää haukkua louskuttamaan.
Ihania soputuvaisia iloisia . Helppoja kaikin puolin. Puudelit. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne ole juuri räksyttäjiä?
Puudelit ei räksytä.
Eikö ne ole juuri räksyttäjiä?