Lue keskustelun säännöt.
Miten tullaan kymmeniä kiloja ylipainoiseksi? Miten se omalla kohdallasi tapahtui?
25.04.2025 |
Syömällä, sairaus vai mikä oli syynä? Missä ajassa lihominen tapahtui? Jos laihduit niin miten onnistuit?
Kommentit (145)
Mirtazapin heitti minut nopeasti normaalipainoisesta pikkuisen ylipainon puolelle eli tuli 12 kg ja paino nousi ihan kivasta ja sutjakasta 63 kilosta 75 kiloon eli ylipainon puolelle noin 5 kiloa. Ja kylläpä näkyy vartalossa ja naamassa!! 12 kiloakin on kyllä paljon.
Lopetin lääkkeen, paino ei ikinä laskenut. En enää ikinä koske muutenkaan moiseen myrkkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttamalla ruokaa rakastavan puolison kanssa yhteen. Samoihin aikoihin vakava polvivamma ja treenaminen vähentyi. Tulee tehtyä maukkaita aterioita, eikä sitä voi vaan katsella kun toinen syö. Aika muutos sinkku aikoihin kun vaan naposteli pientä ja lämmin ateria kerran kaksi viikossa. Nyt olen tasapainottanut tilannetta pätäpaastolla.
Naisilla jojoilu on varmin tapa lihoa runsaasti. Pitää kitudieettiä tai paastoa ja sitten ratketa taas kunnon mässäilyyn.
Miehillä hyvä lihomiskeino on olut ja mättö.
Mulla alkoi kertymään kiloja, kun lapset alkoi itsenäisemmäksi.
Alakouluikäisenä kun ei tarvinnutkaan enää koko ajan juosta niiden kanssa tuolla ja täällä. Se lapsen oma reviiri kasvoi jne. Ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan pikku hiljaa.
Enkä mä ole koskaan ollut ulkonäkö orjentautunut, enkä vaa' alla kävijä. Vaatteissakin vaan siirryin käyttämään miehen vaatteita!
Äiti oli ainoa joka asiaan puuttui, mutta omalla ilkeällä tyylillään. Haukkui ja kettuili. Sisään ulos.
Viis-kuus vuotta otti ja sitten oli uuden duunin työhöntulotarkastus ja kylläpä akka perseelleen lensi.
Mä olin kaikkiaan lihonnut 40 kiloa ja oli verenpainetta, diabetes2, kolesterolit, vajaat kilpparit jne. Semmonen herätys.
Kyllä mä itseä sätin, kuten myös miestä, ettei mitään oo sanonut. No, ei häntä häirinnyt. Aha, kiva.
Kaverit mumisi vaan, kuten sisaruksetkin. Ei ole heidän tehtävänsä puuttua. Ok.
Lääkitykset ja elämäntapamuutosta sain kohdilleen vuodessa ja siinä lähti 23 kiloa. Sitten meni vielä pari vuotta, kun lähti 15 kiloa.
Jatkuvaa taistelua edelleen, etten repsahda kokonaan. Nykyään sitä vois syödä herkkuja kaiket päivät. Ahmimishetkiä tulee toisinaan. Ennen ei ollut.
Diabetestä ei enää ole, mutta muut jäi. Liikkuminen on lenkkeilyä joka toinen päivä. Ketuttaa, kun ruoka-asiat pyörii koko ajan päässä. Mitä saan ja mitä en syödä. Yrittänyt löytää mielenkiintoista tekemistä, että sais ton ruokamelun hiljentymään.
Kivat tekemiset on ruuanlaitto ja leipominen! Masennustakin tullut asian takia. Mä olen todella loppu tilanteeseen.
Normipainoon 10 kiloa. Tässä pysyminen täystyö. Haluanko mä tosiaan elää näin kiukkusena ja kärsien, mutta terveenpänä vai oikeasti elämästä nauttien?
Miten päädytään tekemään valtavasti hölmöjä aloituksia Vauvalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryyppäsin 3kk putkeen ja paino nousi 15kg
Yleensä ryypätessä laihtuu, koska samalla unohtaa syödä.
No minulle tuli 20 kg lisää painoa kun söin prednisolonia autoimmuunisairauden oireisiin. Annos ei ollut edes kovin suuri, ja elämäntapani eivät muuttuneet mitenkään muuten, en siis syönyt enemmän yms. ja liikuin yhtä paljon kuin ennenkin.
Kun prednisolonin syöminen loppui, tuo 20 kg lähti pois muutamassa kuukaudessa - tekemättä melkein mitään.
Oletan, että aika iso osa siitä oli pakko olla nestettä. Mikä on aika älytön ajatus kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin töihin ja tein duunia kymmenen vuotta. Lopetin samalla aika suurelta määrin skeittaamisen jota tuli tehtyä nelisen tuntia päivässä.
Aika nopeesti olin sitten kymmenen vuoden pääsä läski 20kg ylimääräistä. Työelämä sen teki.
Lopetin työt korona-aikana ja aloin taas skeittaamaan. Olen taas laiha.
Työtä olisin jatkanut jos se olisi kerryttänyt säästöjä ja ollut taloudellisest kannattavaa. Lähinnä vei koko päivästä päivän ja minulle ei jäänyt mitään.
Siksi lopetni ja en ole menossa koskaan töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole löydetty oikein mitään selittävää tekijää painonnousulle. Noin 20 kiloa on tullut lisää, vaikka syömiset, liikkumiset ja nukkumiset ovat pysyneet samana viimeiset pari vuotta eikä elämässä ole mitään stressitekijöitäkään. Verikokeissa kaikki ok.
N44
Verikokeissahan voi olla paljonkin pielessä vaikka arvot on viitteissä eli ok lääkärin mielestä. Esimerkiksi ferritiini alle 30 on aivan liian alhainen ja vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan. Lääkärille se on ok koska ei ole vielä nollassa. Samoin kilpirauhasen vajaatoiminta voi olla paha vaikka olisi aina arvot viitteissä, kuten minulla. Kannattaa lukea itse enemmän viitearvoista ja kyseenalaistaa lääkärien sanomisia. Eivät kaikki lääkärit ole alansa huippuja, heissä on paljon niitä jotka rimaa hipoen saivat lääkärinluvat eikä sen jälke
Miten se kilpparin vajaatoiminta ilmenee? Vaihdevuodet alkoi ja nyt sain muutama kk sitten hormonikorvaushoidon. Tuntuu että paisun kuin pullataikina vaikka syön ja liikun kuten ennenkin. Peilistä katsoo takaisin plösö. Tuntuu etten voi syödä enää mitään muuta kuin rasvatonta rahkaa, vihreätä salaattia ja juureskeittoa, muuten paino vain nousee. Minua myös palelee koko ajan.
Kilpirauhashormonin puute hidastaa aineenvaihduntaa, mistä seuraa väsymystä, paleluherkkyyttä, painonnousua, ummetusta, sydämen sykkeen hidastumista, muistiongelmia ja ihon kuivumista. Usein esiintyy turvotusta silmissä, kasvoissa ja säärissä. Naisilla voi esiintyä kuukautishäiriöitä ja lapsettomuutta.
Netistä löytyy paljon tietoa.
Itselläni on ollut lääkitys jo vuosia ja veriarvot viitearvoissa, mutta osa oireista jatkuu. Laihtuminen ei onnistu, mutta lihomisen olen saanut loppumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ruokahalu luonnostaan, siihen vielä päälle lääkärin määräämä lääke jonka sivuvaikutuksena on ruokahalun kasvaminen. Kerrytin 20kg ylipainoa 10 vuodessa. Onneksi siitä on nyt 10kg jo pudonnut ja tarkoitus pudottaa vielä toinenkin 10kg. Ihan olen siis syömällä ja pitkän ajan kuluessa liikakiloni kerryttänyt. Nyt kun katson tarkemmin mitä syön, kilot tippuvat lähes itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Kilo vuodessa on tullut 25 vuoden aikana, nyt siis 25 kg ylimääräistä. Melko helposti on tullut eli 7000 kcl vuodessa eli 20 kcl päivässä tullut syötyä yli kulutuksen.
Kilo vuodessa minullekin nyt eläkkeellä ollessa, 15 kg tällä hetkellä. Olen jo niin vanha, että kovin paljon en enää ennätä kerryttää. Elämästä jäi hektisyys pois ja ruoka maistui kuten ennenkin. Tunnin lenkki päivässä ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisilla jojoilu on varmin tapa lihoa runsaasti. Pitää kitudieettiä tai paastoa ja sitten ratketa taas kunnon mässäilyyn.
Miehillä hyvä lihomiskeino on olut ja mättö.
Tuolle on oma nimensäkin: laihduttelu. Älä laihduttele, koska se lihottaa!
Kilpirauhasen vajaatoiminta. Astmaan ja allergioihin n. 3 kk vuodessa kortisonitabletteja, aluksi meni 3 vuotta putkeen.
Näillä keinoilla tuli 5 vuodessa 30 kiloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi kertymään kiloja, kun lapset alkoi itsenäisemmäksi.
Alakouluikäisenä kun ei tarvinnutkaan enää koko ajan juosta niiden kanssa tuolla ja täällä. Se lapsen oma reviiri kasvoi jne. Ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan pikku hiljaa.
Enkä mä ole koskaan ollut ulkonäkö orjentautunut, enkä vaa' alla kävijä. Vaatteissakin vaan siirryin käyttämään miehen vaatteita!
Äiti oli ainoa joka asiaan puuttui, mutta omalla ilkeällä tyylillään. Haukkui ja kettuili. Sisään ulos.
Viis-kuus vuotta otti ja sitten oli uuden duunin työhöntulotarkastus ja kylläpä akka perseelleen lensi.
Mä olin kaikkiaan lihonnut 40 kiloa ja oli verenpainetta, diabetes2, kolesterolit, vajaat kilpparit jne. Semmonen herätys.
Kyllä mä itseä sätin, kuten myös miestä, ettei mitään oo sanonut. No, ei häntä häirinnyt. Aha, kiva.
Kaverit mumisi vaan, kuten sisaruksetkin. Ei ole heidän tehtävä
Eikö sinulle ole yksikään lääkäri tarjonnut Mysimbaa? Sehän tehoaa kaksikärkisenä sekä mielialaoireisiin että myös vähentää mielitekoja ja ahmimista.
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi kertymään kiloja, kun lapset alkoi itsenäisemmäksi.
Alakouluikäisenä kun ei tarvinnutkaan enää koko ajan juosta niiden kanssa tuolla ja täällä. Se lapsen oma reviiri kasvoi jne. Ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan pikku hiljaa.
Enkä mä ole koskaan ollut ulkonäkö orjentautunut, enkä vaa' alla kävijä. Vaatteissakin vaan siirryin käyttämään miehen vaatteita!
Äiti oli ainoa joka asiaan puuttui, mutta omalla ilkeällä tyylillään. Haukkui ja kettuili. Sisään ulos.
Viis-kuus vuotta otti ja sitten oli uuden duunin työhöntulotarkastus ja kylläpä akka perseelleen lensi.
Mä olin kaikkiaan lihonnut 40 kiloa ja oli verenpainetta, diabetes2, kolesterolit, vajaat kilpparit jne. Semmonen herätys.
Kyllä mä itseä sätin, kuten myös miestä, ettei mitään oo sanonut. No, ei häntä häirinnyt. Aha, kiva.
Kaverit mumisi vaan, kuten sisaruksetkin. Ei ole heidän tehtävä
Orjentautunut? Voi lol. Tämä on pahempi kuin erinlainen tai sairaanloinen.
Vierailija kirjoitti:
No minulle tuli 20 kg lisää painoa kun söin prednisolonia autoimmuunisairauden oireisiin. Annos ei ollut edes kovin suuri, ja elämäntapani eivät muuttuneet mitenkään muuten, en siis syönyt enemmän yms. ja liikuin yhtä paljon kuin ennenkin.
Kun prednisolonin syöminen loppui, tuo 20 kg lähti pois muutamassa kuukaudessa - tekemättä melkein mitään.
Oletan, että aika iso osa siitä oli pakko olla nestettä. Mikä on aika älytön ajatus kyllä.
Minulle jäivät Prednisolon-kuureista emännän kyttyrä ja kuukasvot, vaikka turvotusta hävisikin. Joudun syömään kuureja perussairauteni mukaan. Siksi minulla ovat kahden eri koon puvustot alusvaatteita myöten.
Siihen riittää se että joka vuosi lihoo 2-3 kiloa. Semmoista ei huomaa kun samat vaatteet mahtuu hyvin. Kun vanhat kulahtaa on lähdettävä kaupoille ja siellä sitten tulee ostettua kokoa isommat koska koko ei kerro mitään ja ne kuitenkin venyy.
Onnistuu syömällä ns. suositusten mukaan. Vastaavasti laihtuu kun heittää vialliset suositukset romukoppaan ja syö ihmisen luontaisen ruokavalion mukaisesti eli lihaa ja eläinrasvaa.
Olin aina ollut hoikka enkä hirveästi miettinyt syömistä tai edes omistanut vaakaa. Aloin huomaamatta lihoa kun vaihdoin liikkuvasta työstä istumatyöhön ja työmatka piteni niin että aloin kulkea julkisilla jalkojen tai pyörän sijaan.
Arkiliikunnan jäätyä kokonaan pois lihoin pikkuhiljaa 30 kiloa ehkä 5-7 vuoden aikana. Käsittämätöntä on, etten oikein huomannut tätä. Senteissä se ei tarkoittanut kuin 10 cm lisäystä ympärysmittoihin tasaisesti, eli useimmat vaatteetkin mahtuivat edelleen. Lihominen tapahtui niin hitaasti, että kaiketi totuin peilikuvaani. Kuvittelin lihoneeni muutaman kilon, max 10, ja järkytys oli suuri kun kävin ekaa kertaa vuosiin vaa'alla.
Nyt olen laihduttanut nuo pois, ja myös se tapahtui tosi hitaasti, ehkä 5 vuoden aikana. En ollut millään erityisellä dieetillä vaan korjasin vain ruokavaliota terveellisemmäksi ja lisäsin askelia päivään.