Miten tullaan kymmeniä kiloja ylipainoiseksi? Miten se omalla kohdallasi tapahtui?
Syömällä, sairaus vai mikä oli syynä? Missä ajassa lihominen tapahtui? Jos laihduit niin miten onnistuit?
Kommentit (145)
Lihasmassa kuluttaa energiaa eniten, joten kun säännöllinen voimaharjoittelu raskauden myötä jäi mutta syöminen pysyi (raskauden jälkeenkin) samana, painoa myös tuli viitisen kiloa vuodessa.
Lapsen sairaalajakson (3vk) aikana söin stressiin roskaruokaa osastolla enkä liikkunut ollenkaan, painoa tuli silloinkin 5kg.
Ruuhkavuosina ylityöputkessa puolisen vuotta "sumusöin" iltaisin työkoneen ääressä, koska päivisin ei ehtinyt syömään kunnolla. Tämä on jonkinlaista tunnesyömistä, painoa tuli jälleen 5kg puolen vuoden ainana.
Nyt elämäntilanne ja -tavat ovat kunnossa ja paino tippunut viitisen kiloa puolessa vuodessa, pidän säännöllisesti myös taukoa painonpudotuksesta jotta elimistö pysyy kunnossa. Jos tulee taas ylityöpainetta tai muuta stressiä niin en silloin laihduta.
Söin liikaa, join liikaa alkoholia, ja liikuin liian vähän. Lihoin 55kg:sta 82:een parissa vuodessa. Nyt on tippunut kymmenen kiloa, mutta harmittaa että päästin itseni tuohon kuntoon. Voisin syyttää masennusta ja onnetonta avioliittoa (olen sittemmin eronnut) mutta se olin minä itse joka niitä herkkuja ja alkoholia laitoin kurkusta alas, eli omaa typeryyttäni lihosin. N53
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten kukaan pienten lasten äiti voi olla ylipainoinen. Päiväthän on yhtä juoksemista ja liikkumista. Lasten takia ruokakin on terveellistä.
Kokeile valvoa suurin osa ajasta vaikkapa 1,5v ja siinä samalla nappaile syömistä silloin kun satut ehtimään sen kaiken juoksemisen välissä. Helposti jää raskauskilot tippumatta siinä rytäkässä.
Olen tuo, jolle vastaat. Valvoin 5 vuotta, nuorimmainen alkoi nukkumaan kunnolla vasta 8-vuotiaana. Olin välillä niin väsynyt, että itkin. En kuitenkaan ikinä nappailut ruokaa, vaan istuin alas syömään samalla, kun lapsetkin söivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten kukaan pienten lasten äiti voi olla ylipainoinen. Päiväthän on yhtä juoksemista ja liikkumista. Lasten takia ruokakin on terveellistä.
Sulla on varsin ruusunpunainen käsitys lapsiperhearjesta. Kyllä aika moni lapsi kasvaa ihan eineksillä, makaroonilla, vanukkailla jne. Harvalla on lapsiperhearjessa voimavaroja kokata joka päivälle 5 terveellistä ja tasapainoista ateriaa.
Olen tuo, jolle vastaat. Ihan oma kokemus on kahden pojan kanssa, joilla oli ikäeroa kaksi vuotta. Tein sunnuntaisin kaksi ateriaa. Joita syötiin su, ma ja ti. Keskiviikkona oli einespäivä. Tostaina tein aterian, joita syötiin to, pe ja la. Samaa ruokaa syötiin monta pöivää.
Syömällä liikaa kulutukseen nähden. +10 kiloa tuli todella nopeasti, alle vuodessa, kun siirryin lähes pelkällä kahvilla elämisestä kaikenlaisen mässyn mättämiseen, 20 kiloa lisää vähän hitaammin, kun edelleen söin liikaa, vaikka vähemmän kuin nopeimman lihomisen aikana.
Nyt kilot ovat hitaasti sulamassa pois, luonnollisesti päinvastaisella metodilla, eli syön vähemmän kuin kulutan.
Kuormittavassa elämänvaiheessa kiloja kertyy helposti. Jos on sitä mieltä, että kaikilla on resursseja priorisoida liikuntaa ja ravitsemusta, ei varmaankaan ole kokenut mitään kovin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemalla nainen. Täytyy vaihtaa sukupuolta ja alkaa tehdä tällaisia aloituksia. Ihana elämä, täältä tullaan!
Aasiassa naiseus ei ole mikään tekosyy itsensä lihottamiselle. Ihanan sorjan sirpakoita ovat siellä. 😍
Myös aasialaiset miehet ovat huomattavasti hoikempia kuin länsimaiset miehet. Ei se hoikkuus siellä pelkästään naisten ominaisuus ole.
Syöpäleikkauksen jälkeen nousi paino 15kg. On kai aika paljon nesteturvotusta, joka ei lähde pois ravintoterapeutin ohjeista ja neuvoista huolimatta. En syö ollenkaan lisättyä sokeria, keinomakeutusaineita, vehnää enkä mitään ns. energialisiä. Eikä ole mitään lääkitystä tällä hetkellä. Liikun ja kävelen päivittäin. Tuossa on noin 10kg ylipainoa.Tämä tilanne ollut reilu kaksi vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Olut. Päivittäinen tissuttelu.
Lisään tähän vielä sen, että join vuosia joka päivä 5 olutta. Viikossa kertyi siis 35 alkoholiannosta, mikä on aikamoinen kalorimäärä.
Nykyisin alkoholia menee 10 annosta viikossa. Paino on alkanut vähitellen laskea.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole löydetty oikein mitään selittävää tekijää painonnousulle. Noin 20 kiloa on tullut lisää, vaikka syömiset, liikkumiset ja nukkumiset ovat pysyneet samana viimeiset pari vuotta eikä elämässä ole mitään stressitekijöitäkään. Verikokeissa kaikki ok.
N44
Verikokeissahan voi olla paljonkin pielessä vaikka arvot on viitteissä eli ok lääkärin mielestä. Esimerkiksi ferritiini alle 30 on aivan liian alhainen ja vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan. Lääkärille se on ok koska ei ole vielä nollassa. Samoin kilpirauhasen vajaatoiminta voi olla paha vaikka olisi aina arvot viitteissä, kuten minulla. Kannattaa lukea itse enemmän viitearvoista ja kyseenalaistaa lääkärien sanomisia. Eivät kaikki lääkärit ole alansa huippuja, heissä on paljon niitä jotka rimaa hipoen saivat lääkärinluvat eikä sen jälkeen ole paljon ollut mielenkiintoa lukea mitään uutta tutkimustietoa. Ovat ns "leipäpappeja" eli eivät usko oppeihinsa vaan tekevät työtä palkan vuoksi.
Syömällä paljon suklaata ja makaronia.
Helppo yhtälö saada kilo viikossa.
Söin mielialalääkkeitä. Puolessatoista vuodessa plus 36 kg.
Vaikea-asteinen masennus ja siitä johtuva täysi piittaamattomuus itseäni kohtaan
En tiedä...
Olin 4-v. kun paino alko kertyä, 7-vuotiaana todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta.
Sieltä asti olen ollut reilusti ylipainoinen.
Painoa en ole onnistunut laskemaan kuin silloin kun kilpparin vajis on liikalääkityksellä.
Masennus ja ahmintahäiriö ei ainakaan auta asiaa...
Traumaattinen lapsuus. Olin jo lapsena pullea, sain siitä kotona pilkkaa ja kiusaamista osakseni, mutta samalla ruoalla ja herkuilla lahjottiin ja lohdutettiin. Kehonkuva vääristyi tehokkaasti myös hyväksikäytöstä, johon myös lahjottiin herkuilla ja hiljaisuutta ostettiin herkuilla.
Nuorena sitten tuli syömishäiriö, paino tippui rajusti urheilemalla ja syömättömyydellä. Treeni oli todella rajua, kuukautiset loppuivat ja olin hyvin poikamainen. Osaksi tarkoituksella, hiukseni pidin todella lyhyinä. En halunnut että kukaan koskee minuun tai tulee lähelle.
Tätä jojoilua on sitten ollut koko elämä. Kilot tulevat helposti takaisin ja laihtuminen on kovan treenin ja syömättömyyden takana. Luonnostani olen pieni ja pyöreä, luontoäiti on päättänyt, että lyhyeen varteeni ympätään isot rinnat ja iso takapuoli. Taustani vuoksi moinen naisellisuus ei tunnu hyvältä, joten olen aina sodassa itseni kanssa.
Terapiatkin käyneenä en ole päässyt sopuun itseni kanssa. Ruokasuhteesta nyt puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole löydetty oikein mitään selittävää tekijää painonnousulle. Noin 20 kiloa on tullut lisää, vaikka syömiset, liikkumiset ja nukkumiset ovat pysyneet samana viimeiset pari vuotta eikä elämässä ole mitään stressitekijöitäkään. Verikokeissa kaikki ok.
N44
Verikokeissahan voi olla paljonkin pielessä vaikka arvot on viitteissä eli ok lääkärin mielestä. Esimerkiksi ferritiini alle 30 on aivan liian alhainen ja vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan. Lääkärille se on ok koska ei ole vielä nollassa. Samoin kilpirauhasen vajaatoiminta voi olla paha vaikka olisi aina arvot viitteissä, kuten minulla. Kannattaa lukea itse enemmän viitearvoista ja kyseenalaistaa lääkärien sanomisia. Eivät kaikki lääkärit ole alansa huippuja, heissä on paljon niitä jotka rimaa hipoen saivat lääkärinluvat eikä sen jälkeen ole paljon ollut mielenkiintoa lukea mitään uut
Miten se kilpparin vajaatoiminta ilmenee? Vaihdevuodet alkoi ja nyt sain muutama kk sitten hormonikorvaushoidon. Tuntuu että paisun kuin pullataikina vaikka syön ja liikun kuten ennenkin. Peilistä katsoo takaisin plösö. Tuntuu etten voi syödä enää mitään muuta kuin rasvatonta rahkaa, vihreätä salaattia ja juureskeittoa, muuten paino vain nousee. Minua myös palelee koko ajan.
Mulla lihominen alkoi kun lopetin aktiivisen liikunta harrastuksen 17 vuotiaana. Ajokortti omilleen muutto vaan pahensi asiaa. Jotenkin halus ,että tiukka kurinen elämä saa jäädä. Jotenkin vaikka tottakai tiesi lihoneensa sulki silmät asialta .Sitten vielä tapasin mieheni ja jatkuttiin yhdessä samoja tapoja iltasyönti tuli tavaksi jne.. lihoin 10 vuodessa yli 30kg .
Syömällä pullaa ja leipää, perunoita, makaronia eli pastaa.
Pääsin naimisiin, eikä enää tarvinnut meikata, sheivata, harrastaa liikuntaa, harrastaa seksiä eikä peitellä mielenterveysongelmia.
Ihanaa olla avioliiton auvoisessa satamassa!
N28
Mulla oli myös noin, ja raskauskilotlin lähti ihan itsestään. Sitten alkoivat vaihdevuodet ja painoa alkoi tulla itsestään. Nyt (53v) painan 15 kg enemmän kuin 40- vuotiaana. En jaksaisi kärsiä nälkää mutta pakko kai on alkaa seuraamaan tarkemmin mitä syön. Liikun paljon eikä ole oikein ajallista mahdollisuutta enempään, varmaan pitäisi yrittää lisätä sitten tehoja. Muuten on tiedossa 1-2 kg lisää joka vuosi.