Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mä en taida kohta enää jaksaa

Vierailija
23.04.2025 |

Mun elämä on aina ollut surkeaa, ei koskaan ole ollut hyvin. Pieniä hetkiä on onnea mutta sitten todellisuus iskee. Muilla menee koko ajan lujaa elämässään. Mulla siis nuoruuden liitto mihin en ole täysin tyytyväinen. Oon sairastunut ja en pysty töihin joten kukaan ei huolisi jos eroaisin. Lapsilla aina ongelmia. Rahaa ei ole ja sitä on vähän. Mieskin koko ajan lomautettuna. Velkainen talo jota pitäisi remontoida että saisi myytyä mutta remonttiin ei varaa. Tälläistä..olis ihana tuntea onnea omasta elämästä. Pidän etäisyyttä sukulaisiin ja ystäviin kun en jaksa kuunnella sitä kehumista

Kommentit (24)

Vierailija
21/24 |
24.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, jos olet sitä mieltä kuten kirjoitat että miehessäsi ja suhteessanne on asiat aivan pielessä, sitten pitää uskaltaa erota. On julmaa pilata oma ja toisen elämä jos kerran mahdollisuutta muutokseen ei ole. Kirjoitat miehestäsi rumasti. Ei ole ok elää perheenä ihmisen kanssa jota halveksii. Millaisen mallin se antaa lapsille? Olen todella harvoin eron kannalla, mutta jos muutoksen mahdollisuutta ei sinusta muulla tavalla ole niin sitten ero sen sijaan että käyt "valittamassa" ammattilaiselle ja jatkat tuollaista elämää. Ihan oikeasti, vastuu elämästäsi on sinun vaikka se on varmasti vaikeaa.

Vierailija
22/24 |
24.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun kaveri puhuu tuota ihan samaa, hän sanoo aina, että kun äitinsä kuolee niin hänkin lähtee. 

Että elää vain äitiään varten täällä. 

 

Ymmärrän kyllä, hänellä on monta monta mt ongelmaa, syö päivässä ruokakassillisen verran eri lääkkeitä.  Arki on vain selviytymistä ollut jo 20 vuotta, hyvänä päivänä saa vain kerran paniikkikohtauksen. 

Ei pysty käymään kylässä, esim mun luona. Ollaan yritetty, mutta hän on saanut kohtauksen ja juossut karkuun, sitten etsintäpartion kanssa etsitty häntä metsästä. 

Hänen paikka olisi avustettukoti, mutta eihän hän itse mielestään sinne kuulu, kaikki muut on sekopäisiä eikä hän. 

 

Häneen ei saa yhteyttä kuin harvoin, hän ei vastaa viesteihin. Nytkin olen viestiä laittanut, ei ole vastannut kuukauteen. Aina miettii, että onko sattunut jotain vai onko vain "semmonen olo". Monesti kysynyt hänen äidiltään, että mitä kaverille kuuluu, kun ei minulle vastaa.

Sitten kaveri laittaa viestiä, pahoittelee ja lupaa olla yhteydessä useammin, sama toistunut koko suhteemme ajan, kohta 15v. Aina kun nähdään, hän kiittää kun olen niin ihana ystävä hänelle, meillä on aina kivaa. 

Harmittaa, että hänen elämä on tuollaista, mutta jotenkin osaan ymmärtää miksi hän sanoo, että lähtee kun äitinsäkin. 

 

Elämä ei ole reilua.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/24 |
24.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sulla sentään talo ja perhe, mulla vain opintovelkaa ja vuokralla asun yksinäni. Minulla ei ole ketään. Sukulaisille olen vuokralla, mutta heitä kiinnostaa vain että vuokra maksetaan ajoissa. Muuten eivät ole kanssani tekemisissä.

Vierailija
24/24 |
24.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysyt mitä voit muuttaa. Muuta omillesi ja aloita mieluisa harrastus ja päiväkirjan pito. Ala tehdä lastesi kanssa jotain mukavaa kahdestaan säännöllisesti jotta saatte iloa ja rakkautta suhteeseenne. Kirjoita myös kirjeitä miehellesi, voit itse päättää haluatko lähettää ne. Ottakaa muutama kuukausi harkinta-aikaa ennen kuin päätätte suhteenne jatkosta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kuusi kaksi