Ovatko vanhemmat kateellisia vapaaehtoisesti lapsettomille (lapsivapaille) ?

Vierailija kirjoitti: 

Mietin asiaa. Ehkä asiat on nyt vähän eri tavalla kuin ennen. Sukupolvien välinen kuilu oli ennen isompi, jolloin nuorisokin kapinoi enemmän. Nykyisin monet hyvät vanhemmat osaavat keskustella asioista lapsiensa kanssa ihan eri tavalla kuin ennen tehtiin. Oma jälkikasvu on hyviä tyyppejä ja juttuja voidaan tehdä iloisesti yhdessä, ilman että olisi ns. rajattomasta kaverivanhemmuudesta kyse.

Luulen myös, että osa veloista tulee etäisistä perheistä. Jos ei ole kokemusta lämpimistä ja rakastavista vanhemmista, ei halua itsekään olla vanhempi.

ENKÄ siis halunnut yleistää, varmasti monet velat tulevat oikein hyvistäkin perheistä!

 Olen vela, koska en halua olla raskaana tai synnyttää. Kerrotko nyt olenko hyvästä vai huonosta perheestä?

Ei lapsettomia tarvitse sääliä. Se on ollut oma päätös halutaanko lapsia. Ei se tarkoita etteikö elämässämme olisi muita tärkeitä ihmisiä, Esim minulla on ihana kumppani, sisko, isä ja äiti. Siskon lapsia tykkään hoitaa mutta omia lapsia en ole koskaan halunnut,  eikä onneksi miehenikään. (Ehkä kohtalo saattoi meidät myös siksi yhteen:D)

Ei. Vanhemmat rakastavat lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan ole. Olen aina halunnut lapsia. Nuorena suurin pelkoni oli, että en saa lasta. Olen enemmänkin surullinen niiden puolesta, jotka eivät saa koskaan kokea miten järkyttävän suurta rakkautta voi olla olemassa. 

Kyllä olen menettänyt useamman vuoden yöunia , omaa aikaa ei juuri ole ollut jne . On ollut raskasta, mutta loppujen lopuksi elämässä on ollut paljon raskaampiakin hetkiä, jotka eivät johdu lapsesta. Ainoa minkä olisin halunnut jättää kokematta, on se suunnaton huoli silloin kun lapsi on ollut tosi sairas. Se hirveä huoli ja menettämisen pelko. 

Mulla on omaan mieheeni tuollainen suuri rakkaus. 

Vierailija kirjoitti:

En ikinä! Mulla on oma elämä, ura ja kaikkea mielenkiintoista ympärillä. Silti tunnen että elämässä ei olisi mitään ideaa ilman lapsia.

Ne on vaan parasta mitä mulle on tapahtunut, se ylpeys ja ilo, kanssaeläminen. Kauniit tyttäret, huimia saavutuksia. Ovat kuin parhaita ystäviä mutta vielä enemmän.

Et kuulosta ihan autenttiselta. Liikaa hyperbolaa.

Vierailija kirjoitti:

Velat tuntuvat unohtavan, että se lapsi on "raskas" ja "estää elämästä" vain muutaman vuoden. Kouluikäiset ovat jo aika hauskoja tyyppejä ja kunhan murkkuiästä pääsee yli niin sitä se ilo vasta alkaakin. Lapseni on luottohenkilöni ja paras matkustuskumppanini. Ystäviä on, mutta ovat kiireisiä. Ilman lasta olisin varmaan aika yksinäinen. Näin on hyvä.

Kyllä me ollaan nähty ihan kaikenikäisiä lapsia. Sain valtavan upeita arvioita lapsilta ollessani kerhotätinä. Minä vain en halua omia lapsia. Ei minun tarvitse tehdä lapsia, vaikka lapset pitävät minusta.

En ole halunnut lapsia mutta en koe olevani mikään "ikiteini". En liitele baarielämässä tms. Elän ihan normaalia, hyvää aikuisen ihmisen elämää. Mies on, hänkään ei ole kaivannut lapsia. Meillä on yhdessä mukavaa. Toki näemme myös sukulaisia ja kavereita, ja koen että elämässäni on ihan riittävästi sosiaalisia suhteita.

Vanhemmuus varmasti kasvattaa ihmistä, mutta niin myös moni muu asia tässä elämässä. Itsekeskseisyys, vastuunkanto tai muu elämänviisaus eivät niinkään riipu siitä onko henkilöllä lapsia tai ei, vaan ihan siitä miten elämässä asiat ottaa vastaan ja miten niitä käsittelee.

Vierailija kirjoitti:

En ole halunnut lapsia mutta en koe olevani mikään "ikiteini". En liitele baarielämässä tms. Elän ihan normaalia, hyvää aikuisen ihmisen elämää. Mies on, hänkään ei ole kaivannut lapsia. Meillä on yhdessä mukavaa. Toki näemme myös sukulaisia ja kavereita, ja koen että elämässäni on ihan riittävästi sosiaalisia suhteita.

Vanhemmuus varmasti kasvattaa ihmistä, mutta niin myös moni muu asia tässä elämässä. Itsekeskseisyys, vastuunkanto tai muu elämänviisaus eivät niinkään riipu siitä onko henkilöllä lapsia tai ei, vaan ihan siitä miten elämässä asiat ottaa vastaan ja miten niitä käsittelee.

Minulla samanlainen elämä plus että väsyn uusista ihmiskontakteista 

Vierailija kirjoitti:

Entä, jos niihin lapsiin on halunnut käyttää rahaa? Mies sai vauva-arjen keskellä olla 3 päivää kotona itsekseen mistä ensimmäisenä iltana oli kuulemma ollut vähän järkyttynyt siitä miten tyhjältä koti tuntui, kun minä ja vauva emme olleet siellä. Pizzaa tilattuaan ja katsottuaan telkkaria oli miettinyt, että tätäkö elämä ilman meitä olisi. Tämä siis kolmekymppisen miejen suusta kenen ajattelin riemusti kiljuen saavan lapsivapaata aikaa itselleen. Ei kaikkien elämän päätavoite oli kerryttää isoa summaa pankkitilille ilman mitään merkityksekästä käyttötarkoitusta.

 

Tämä ei siis veloille yleisesti vaan äsken vastanneelle.

Miehesi on tylsä tyyppi. Hän ei keksinyt muuta tekemistä itselleen, surullista.

-eri

Toivottavasti ei koska lapsia ei ole kenenkään pakko tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että ei se perhe-elämä vaikuta haluttavalta elämältä. Ainakaan minun mielestäni. Kaverit on saaneet lapsia ja mitä sitä olen seurannut, niin olen iloinen omista valinnoistani. Lapset ja kotileikit eivät ole minua varten ja hyvä niin.

Sama täällä. Toivon itse omia lapsia.

Mutta rehellisesti en ole lähipiiristä kuullut mitään positiivista asiasta...

Työkaverit ja ystävät jaksaa valittaa väsymystä, vastuuta ja sitä että parisuhde kärsii. Viimeksi työpaikan virkistyjäisissä kolme tuoretta äitiä valitti miten vartalo mennyt pilalle ja väsyttää.

Muistan omastakin lapsuudesta että äidillä ja isällä ei paljoa ollut yhteistä aikaa.

"No jos se lapsi otetaan mukaan, niin tietenkin kannetaan kun on itkuinen, ellei rattaita löydy. Yhden kerran otettiin sellaiset mukaan, koneessa menee helposti. Se reissu meni helposti kun tämä kuopus on rauhallinen. Eikä ollut aktiivi- vaan enimmäkseen rantaloma, mitä nyt autolla kierrettiin. 

Muuten ollaan tehty miehen kanssa lyhyempiä lomia kahdestaan, mutta en nyt viikoksi jättäisi pientä. Mut se on sitten jo toisen väittelyn aihe, toivottavasti ei mennä siihen ;)

ps. Miksi pitää liioitella? Kenen lapsi itkee koko ajan milloin mistäkin? Jos on tällainen hankalampi tapaus niin en toki lähtisi minäkään pidemmälle reissuun. Mutta luulen et liioittelit vain."

Niinno kun mua ei kiinnosta ne rantalomat. Ei hiukkaakaan innosta rannalla tai altaalla löhöily.

Ollaan miehen ja muun aikuisen seuran kanssa kiivetty jyrkänteille tai pyöräily parikymmentä kilometriä toiseen kylään katsomaan nähtävyyksiä, pyöräilty siellä vuoristossa. Ei lapsi siellä jaksaisi millään mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin lomien osalta alkaa perheellisiltä kuulua kaikenlaista vinkumista. En tiedä onko se kateutta, mutta selvästi harmittaa, kun lapsettomat tekee mitä lystää.

 

Voitko kertoa esimerkin, eli mitä kadehdittavaa teet? Kiinnostaa :)

Minulle on kerrottu esim, että ollaan kateellisia minulle, kun minun ei tarvitse roudailla lasta hoitoon ja pois ennen ja jälkeen työpäivän ja siitä, että minun on helppoa käydä kaupassa.

-eri

Mitä h*lvettiä tämä vastakkainasettelu taas on? Miksi meidän pitää vertailla ja lisätä näin toisiamme taakkoja?

Itse en ainakaan toistaiseksi ole saanut lasta sairaudestani johtuen vaikka olisin halunnut. En koe, että elämässäni olisi juuri kadehdittavaa, mutta nyt kun mietin asiaa niin miksipä sitten joku vertailuun sortuva ei kadehtisi sitä, että olen hoikka, urheilullinen, yliopistokoulutettu ja minulla on paljon aikaa huolehtia omasta hyvinvoinnistani. Se on toki itsellenikin tärkeää, mutta lapsettomuuden vuoksi olen melko onneton. Eihän lisätä toistemme taakkoja ja jutellaan työpaikoilla ja muualla naisten kesken mieluummin paljon muustakin kuin lapsista. Meillä kaikilla on varmasti muutakin elämää, olemmehan muutakin kuin äitejä tai lapsettomia naisia! Ei meitä ihmisiä voi lokeroida mustavalkoisesti. Ollaan ihmisiä toisillemme.

Itse olen kateellinen lapsellisten ihmisten lapsivapaille (suomenkieli on kaunis asia).

Moni ihminen ei ole fiksu tämän asian suhteen esim inttävät vuodesta toiseen ettekö nyt halua lapsia tai milloin teette lapsen. Sellaista jankkaamista en itse ymmärrä, siis ihankuin olisimme tekemässä sitä lasta sille sukulaiselle :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näe hyvää lastenkasvatusta kognitiivisena, vaan ennen kaikkea emotionaalisena ponnistuksena. Siinä ihminen joutuu käymään läpi oman lapsuutensa, ottamaan sieltä hyvän ja jättämään taakseen huonon. Kyllä, sen voi tehdä ilman lapsiakin, mutta yllättävän harva siinä täysin onnistuu.

Itse asiassa hyvä lastenkasvatus on ennen kaikkea kognitiivinen prosessi. Tämän vuoksi tutkimukset toisensa jälkeen ovat todistaneet, että ns. vanhojen äitien terveenä syntyneet lapset menestyvät keskimäärisesti elämässä joka mittarilla paremmin mitä nuorten äitien lapset. Äidin ikä nimittäin lisää heidän kognitiivisia kykyjään huolehtia jälkeläisensä tarpeista ja hyvinvoinnista.

Ohis, mutta eikö teistä kummastakaan tunteet (emootiot) ole osa kognitiota?

Piti kuukkeloida:

"Termillä'kognitio' viitataan usein kapeasti rationaaliseen mielen alueeseen, jolloin tunteet ymmärretään ei-kognitiivisiksi. Tunteiden tutkimuksessa kognitio kuitenkin käsitetään 'affektiiviseksi' (esim. Colombetti 2014) tai termiä käytetään yleisesti viittaamaan kaikkiin mielen prosesseihin."

Eli kummin vain ajattelee niin ei ole väärässä.

Lapsi tuo aika paljon vastuuta ja että pitää juosta paljon sosiaalissa tapahtumissa. Itse metin jopa tarkkaan lemmikin hankintaa,  jotkuthan niitäkin vain ottaa vaikka eivät mieti kaikkia kuluja mitä tulee. Ihailen kyllä lapsiperheitä ja jotka on miettinyt tarkasti ennen kun alkaneet lasta tehdä. Toivottavasti myös lapselliset ymmärtää miten tarkasti me lapsettomat olemme miettineet asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin etten tee ikinä lapsia- onneksi tein ja sain.

Meillä ei ole ollut tukiverkkoja eikä olla aina päästy kaikkiin rientoihin mutta ei yhtään harmita. Lasten myötä minulle aukesi ihan uusi maailma. Lasten myötä olen oppinut hirveästi uusia asioita ja pikkulapsiaikakin meni tosi nopeasti ohi.

Teini-ikäisten lasten kautta näen maailman ihan eri tavalla kuin ennen.

Vanhemmuus oli paras päätökseni ikinä. En ymmärrä mistä minun pitäisi olla veloille kateellinen.

Ihan vaan sitä, että kaikki ovat olleet lapsia ja oppineet ne samat asiat ollessaan itse lapsia. Kaikki aikuiset ovat olleet myös teinejä itse :D

Ei lapsuuttaan voi elää samaan aikaan lapsena ja aikuisen silmin katsottuna :) Et nyt ihan tajunnut mitä edellinen tarkoitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Mietin asiaa. Ehkä asiat on nyt vähän eri tavalla kuin ennen. Sukupolvien välinen kuilu oli ennen isompi, jolloin nuorisokin kapinoi enemmän. Nykyisin monet hyvät vanhemmat osaavat keskustella asioista lapsiensa kanssa ihan eri tavalla kuin ennen tehtiin. Oma jälkikasvu on hyviä tyyppejä ja juttuja voidaan tehdä iloisesti yhdessä, ilman että olisi ns. rajattomasta kaverivanhemmuudesta kyse.

Luulen myös, että osa veloista tulee etäisistä perheistä. Jos ei ole kokemusta lämpimistä ja rakastavista vanhemmista, ei halua itsekään olla vanhempi.

ENKÄ siis halunnut yleistää, varmasti monet velat tulevat oikein hyvistäkin perheistä!

 Olen vela, koska en halua olla raskaana tai synnyttää. Kerrotko nyt olenko hyvästä vai huonosta perheestä?

"varmasti monet velat tulevat oikein hyvistäkin perheistä!"

Mitä kohtaa tuosta et ymmärtänyt?