Ovatko vanhemmat kateellisia vapaaehtoisesti lapsettomille (lapsivapaille) ?
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.
Yöunet, vyötärön, välilihan, vapaa-ajan, rahaa?
Kommenttisi kertoo, ettet ymmärrä, mikä elämässä on todella arvokasta.
Haluatko tarkentaa mitä tarkoitat?
Oma terveys, hyvinvointi ja kyky maksaa laskut on erittäin olennaista elämässä. Jos näitä ei ole niin on melko ankeaa. Unettomuus erityisesti on äärimmäisen haitallista terveydelle ja stressaavaa ja samalla vanhentaa ihmistä useita vuosia.
Joo, me perheelliset ei maksetakaan koskaan laskujamme tai välitetää hyvinvoinnista tai terveydestämme. Hyvin vedetty! 👍
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jaksaisi elämää jos en olisi saanut tulla äidiksi.
En saanut lapsia, pakko ollut jaksaa ilman vai mitä olisi pitänyt tehdä?
Adoptio, sijaisperheenä olo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.
Yöunet, vyötärön, välilihan, vapaa-ajan, rahaa?
Kommenttisi kertoo, ettet ymmärrä, mikä elämässä on todella arvokasta.
Haluatko tarkentaa mitä tarkoitat?
Oma terveys, hyvinvointi ja kyky maksaa laskut on erittäin olennaista elämässä. Jos näitä ei ole niin on melko ankeaa. Unettomuus erityisesti on äärimmäisen haitallista terveydelle ja stressaavaa ja samalla vanhentaa ihmistä useita vuosia.
Et tiedä lapsiperhe-elämästä mitään, tuskin onnestakaan, kun noin katkerasti ajattelet asioista
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ne, jotka katuvat lapsiaan voivat olla (ja tutkimuksen mukaan heitäkin on) Muutkin ehkä jonain hetkenä, mutta yleisesti kaiketi eivät. Ja onko sillä oikeastaan väliä?
Kyllä. Jos vähän ajattelee empaattisesti niin huomaa, että kuviossa on yksi henkilö, jolle asialla on merkitystä. Lapsi.
Kuka haluaa kuulla, että vanhemmat katuvat omaa olemassaoloa? Miltä se tuntuu lapsesta? Saada kuulla että vanhemmat ovat tyytymättömiä lapseen vain koska on syntynyt?
Lapsi huomaa kun vanhemmat katuvat valintaa. Rakkauden puutetta ei voi piilottaa. Siinä lapsi on kärsijänä.
Toki vanhemmat voivat ajatella että "ihan sama" mutta sitten voisi miettiä että miksi ikinä alkoi vanhemmaksi kun ei yhtään ajattele miltä lapsesta tuntuu.
Miten tämä liittyy lapsellisten kateuteen veloille? Jos se on ihan se ja sama onko kateellisia vai eivät?
En ole koskaan harmitellut että on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.
Yöunet, vyötärön, välilihan, vapaa-ajan, rahaa?
Näin voi ajatella vain ihminen, joka ei ole kokenut sitä ääretöntä rakkautta ja onnea mitä lapset tuo elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.
Oletko ajatellut että vela voisi ajatella samoin? Mitä kaikkea sinä menetät?
Esim. näin: "Vanhempi ei tiedä mitä elämä ja vapaus on eikä koskaan opi tuntemaan itseään on kun on hankkinut itselleen lapsen? Vanhempi uhraa elämänsä ja rahansa toisen eteen eikä koskaan pääse toteuttamaan syvimpiä haaveitaan?"
Ihmisillä on eri elämän tavoitteet. Miksi säälit ihmistä, joka elää unelmaansa? Lapsi olisi velalle painajainen.
Mutta tuo on täyttä paskaa. Kaikki on olleet lapsettomia ennen lapsia. Kyllä tietää mitä lapsettoman elämä on. Lisäksi kun lapset kasvaa ja itsenäistyy, saa saman "vapauden" tehdä mitä vain.
Ohis
Kaikki ovat olleet lapsettomia, mutta ei lapsivapaita.
Lapsivapaa ei halua lapsia koskaan.
Jokainen on lapseton jossain vaiheessa. Mutta koska haluaa lapsen, tilanne voi muuttua elämässä.
Kaksi ihan eri asiaa ja todella iso ero henkisellä puolella. Toisella ei ole mitään kaipuuta ikinä vanhemmuuteen ja tietää sen usein hyvin nuorena.
Vähän sama kun vela sanoisi että tietää täysin miltä tahattomasti lapsettomalta lapsia haluavalta tuntuu. No ei voi tietää, koska vela ei halua lapsia. Toki voi empaattisesti yrittää samaistua toisen kokemukseen, mutta ne on ihan eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Lapset ovat jo aikuisia. Yhtä vapaa ole kuin lapsettomat
Et ole täysin vapaa joten vertaus ontuu. Joudut ajatella lapsiasi varmasti silloin tällöin, soittelet heille, ja jos heillä olisi haasteita, varmasti olisit huolissaan ja murheissasi heistä (?)
Velalla ei tätä tilannetta ole. Ei ole ketään lasta jota murehtia edes teoriassa. Vela on vapaa kaikesta tästä. Siksi vela on childfree, lapsista vapaa.
Vapaus on muutakin kuin fyysinen vapaus lähteä pois kotoa ilman lapsia tai että kotona on hiljaista. Se on myös psyykkistä ja sosiaalista.
Minulla on jo aikuiset lapset. En ole heistä mitenkään vapaa, vaikka ovat aikuisia, enkä haluakaan olla. Tapaan heitä kaikkia perheineen usein. He käyvät meillä, ja me käymme usein heillä. Käyn yhdessä lasteni kanssa myös teatterissa, oopperassa, ostoksilla jne. aina välillä.Hoidan lastenlapsia. Monesti ajattelen, että olisipa elämä hiljaista ja tyhjää, jos emme olisi tekemisissä. Ihanaa, että meillä on niin hyvät välit.
Sehän on ihanteellinen tilanne kun lapseton ei kadehdi lapsellisia eikä lapsellinen lapsettomia! Monienkaan tosin ei olisi kannattanut lapsia tehdä kun ei se vanhemmuus onnistu ja moni kärsii sen takia. Hienoa on myös se että jokaisella on vapaus valita täytyy vaan osata valita omalle kohdalle oikein.
Päin vastoin, säälin lapsettomia. Jää jotain äärettömän arvokasta kokematta, kun ei saa kokea vanhemmuutta. Toivottavasti saan vielä lastenlapsia ja saan kokea senkin onnen!
Onnellinen neljän lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.
Yöunet, vyötärön, välilihan, vapaa-ajan, rahaa?
Näin voi ajatella vain ihminen, joka ei ole kokenut sitä ääretöntä rakkautta ja onnea mitä lapset tuo elämään.
Etkö ole rakastanut äärettömästi puolisoasi ja ollut onnellinen puolisosi kanssa ennen kuin sait lapsen?
Oletko kertonut asiasta puolisolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.
Yöunet, vyötärön, välilihan, vapaa-ajan, rahaa?
Näin voi ajatella vain ihminen, joka ei ole kokenut sitä ääretöntä rakkautta ja onnea mitä lapset tuo elämään.
Ääretöntä rakkautta ja onnea saa elämässä muustakin. Toki lapset tuovat lapsia haluavalle nuo. Velalle taas lapset olisivat syy onnettomuuteen ja katkeruuteen
En ole. Säälin heitä, koska eivät pääse osalliseksi elämän suurimpaan iloon, omaan lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.
Yöunet, vyötärön, välilihan, vapaa-ajan, rahaa?
Kommenttisi kertoo, ettet ymmärrä, mikä elämässä on todella arvokasta.
Haluatko tarkentaa mitä tarkoitat?
Oma terveys, hyvinvointi ja kyky maksaa laskut on erittäin olennaista elämässä. Jos näitä ei ole niin on melko ankeaa. Unettomuus erityisesti on äärimmäisen haitallista terveydelle ja stressaavaa ja samalla vanhentaa ihmistä useita vuosia.
Joo, me perheelliset ei maksetakaan koskaan laskujamme tai välitetää hyvinvoinnista tai terveydestämme. Hyvin vedetty! 👍
Ohis
Harmi jos oma terveys, hyvinvointi ja raha-asiat ei ole prioriteettina. Lapsi kärsii siinä eniten jos vanhemmat ovat aina väsyneitä, stressaantuneita, rahan puutteessa jne.
Vierailija kirjoitti:
Päin vastoin, säälin lapsettomia. Jää jotain äärettömän arvokasta kokematta, kun ei saa kokea vanhemmuutta. Toivottavasti saan vielä lastenlapsia ja saan kokea senkin onnen!
Onnellinen neljän lapsen äiti
Miksi säälit ja haluat jotenkin mollata lapsettomia? Et sinä ole yhtään mitään enempää tai parempaa vaikka lapsia onkin. En minäkään velana sinua sääli tai ilku vaan olen onnellinen puolestasi että sait lapsia kun kerran niitä halusit ja elät elämääsi kuten itse haluat! Vaikka valintasi onkin eri kuin minulla niin ei se silti ole huonompi.
Miksi vapaaehtoisesti lapsettomat kuvittelevat, että lapsia hankkineet jotenkin erityisesti ajattelisivat vapaaehtoisesti lapsettomien valintojen taustoja?
Huomionhakuisuutta?
Epävarmuutta omista valinnoista?
Minulle on aivan yhdentekevää, hankkiiko joku täysin minulle tuntematon ihminen lapsia vai ei. En olisi ajatellut asiaa yhtään, ellei olisi tällaisia kummallisia aloituksia täysin mitättömästä asiasta.
Minulle lapset ovat olleet parasta elämässä ja se oikea elämäntapa. Nyt jo aikuiset lapset ovat edelleen suuri ilonaihe elämässäni.
Sen lisäksi, nuorena lapset hankkineena, olen täysin vapaa tekemään elämälläni, mitä haluan. Tämä noin 40-vuotiaasta lähtien.
Minäkin säälin lapsettomia. Ja näitä turhia kommentteja jostain välilihasta. 😂 Kyllä mulla on edelleen vyötärö, väliliha, rahaa ja mitä näitä nyt oli. Ja lapset on arvokkainta ja tärkeintä mitä mun elämässä on. Elämän ehtoopuolella ehkä moni vela saattaa katua ratkaisujaan. Siinä omassa itsekkäässä elämässä tuntuu siltä, ettei tarvitse ketään eikä mitään muuta kuin sen oman vapauden. Sitten kun olet neljän seinän sisällä vankina jossain hoitokodissa, niin on aikaa ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vapaaehtoisesti lapsettomat kuvittelevat, että lapsia hankkineet jotenkin erityisesti ajattelisivat vapaaehtoisesti lapsettomien valintojen taustoja?
Huomionhakuisuutta?
Epävarmuutta omista valinnoista?
Minulle on aivan yhdentekevää, hankkiiko joku täysin minulle tuntematon ihminen lapsia vai ei. En olisi ajatellut asiaa yhtään, ellei olisi tällaisia kummallisia aloituksia täysin mitättömästä asiasta.
Minulle lapset ovat olleet parasta elämässä ja se oikea elämäntapa. Nyt jo aikuiset lapset ovat edelleen suuri ilonaihe elämässäni.
Sen lisäksi, nuorena lapset hankkineena, olen täysin vapaa tekemään elämälläni, mitä haluan. Tämä noin 40-vuotiaasta lähtien.
Minäkin ihmettelen miksi jotkut haluavat tehdä siitä numeron etteivät he halua lapsia. Täysin neutraali asia.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin säälin lapsettomia. Ja näitä turhia kommentteja jostain välilihasta. 😂 Kyllä mulla on edelleen vyötärö, väliliha, rahaa ja mitä näitä nyt oli. Ja lapset on arvokkainta ja tärkeintä mitä mun elämässä on. Elämän ehtoopuolella ehkä moni vela saattaa katua ratkaisujaan. Siinä omassa itsekkäässä elämässä tuntuu siltä, ettei tarvitse ketään eikä mitään muuta kuin sen oman vapauden. Sitten kun olet neljän seinän sisällä vankina jossain hoitokodissa, niin on aikaa ajatella.
Mikä tarve sinulla on väkisin yrittää vääntää lapsettomuudesta niin negatiivista?
Onko velan kommentissa asiavirheitä?