Ovatko vanhemmat kateellisia vapaaehtoisesti lapsettomille (lapsivapaille) ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.

Yöunet, vyötärön, välilihan, vapaa-ajan, rahaa?

Kommenttisi kertoo, ettet ymmärrä,  mikä elämässä on todella arvokasta. 

Kateellinen? Ei todellakaan. Lähinnä myötätuntoa, jos jotain. Oma vanhemmuus on ollut tavallista kuormittavampaa eri syistä, niin ymmärrän kyllä hyvin, jos joku ei lapsia halua. Itse olen kaikista vastoinkäymisistä huolimatta ollut ratkaisuni tyytyväinen. Nyt lapset jo nuoria aikuisia ja kuinka palkitsevaa onkaan heidän kanssaan jutella kaikesta maan ja taivaan välillä, kevyempää ja syvällisempää. Fiksuja, tiedostavia ja kriittisiäkin persoonia. Kamala ajatuskin, että heitä ei olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.

Yöunet, vyötärön, välilihan, vapaa-ajan, rahaa?

Kommenttisi kertoo, ettet ymmärrä,  mikä elämässä on todella arvokasta. 

Haluatko tarkentaa mitä tarkoitat?

Oma terveys, hyvinvointi ja kyky maksaa laskut on erittäin olennaista elämässä. Jos näitä ei ole niin on melko ankeaa. Unettomuus erityisesti on äärimmäisen haitallista terveydelle ja stressaavaa ja samalla vanhentaa ihmistä useita vuosia.

Ainakin monet lapselliset tuttavat kateellisesti piikittelevät, kun käydään hotellilomilla pari kertaa kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin monet lapselliset tuttavat kateellisesti piikittelevät, kun käydään hotellilomilla pari kertaa kuussa.

Tuo on hyvin selvä kateuden merkki. Miten velojen hotellilomat on pois vanhemmilta? Ei mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan jaksaisi elämää jos en olisi saanut tulla äidiksi.

En saanut lapsia, pakko ollut jaksaa ilman vai mitä olisi pitänyt tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan jaksaisi elämää jos en olisi saanut tulla äidiksi.

Pelkäätkö yksinäisyyttä? Mikä saa sinut ajattelemaan niin?

Mitä helvetin yksinäisyyttä. Maailma on täynnä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.

Yöunet, vyötärön, välilihan, vapaa-ajan, rahaa?

Ajattelet natuskan kyvytöntä välilihaa Vanhapiika.    🤣🤣🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.

Yöunet, vyötärön, välilihan, vapaa-ajan, rahaa?

Kommenttisi kertoo, ettet ymmärrä,  mikä elämässä on todella arvokasta. 

Eli mikä?-eri

En ikinä. Nyt 41v ja lapset jo täysi-ikäiset ja koululainen. Mutta mies joskus puhuu ettei ois ehkä kantsinut hankkia lapsia ja jotenkin "ihailee" niitä joilla lapsia ei ole, koska niillä on se tietty vapaus. Hän kyllä rakastaa lapsia ja on hyvä isä,  mutta kun maailman tilanne on tällainen niin mietttii, kuinka paljon helpompi kuitenkin olisi jos lapsia ei olis, ei tarvis stressata heidän puolesta. 

Itse en ole ikinä ajatellut noin. Elämä kyllä kantaa 

Kyllä minä ainakin olen kateellinen monesta asiasta lapsettomien elämässä.

Samalla voin sanoa, että oma lapseni on rakas ja tietoisesti tehty.

Minusta se on ihan normaalia ja ihmisyyden ydintä, että on jostain asiasta kahta mieltä yhtä aikaa.

Varmaan ne, jotka katuvat lapsiaan voivat olla (ja tutkimuksen mukaan heitäkin on) Muutkin ehkä jonain hetkenä, mutta yleisesti kaiketi eivät. Ja onko sillä oikeastaan väliä?

En ole kateellinen lapsivapaasta, vuoroviikkohuoltajana mulla on sitä enemmän kuin haluaisin. Olen ehkä vähän kateellinen siitä että heillä ei ole lapsiin liittyviä huolia. Mulla on niitä paljon. Mutta kaikilla on aina omansa, ei kai niitä voi järjestykseen pistää (vaikka itselleni ne lapsiin liittyvät onkin isoimpia huolia). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.

Yöunet, vyötärön, välilihan, vapaa-ajan, rahaa?

Ajattelet natuskan kyvytöntä välilihaa Vanhapiika.    🤣🤣🤣🤣🤣

Mikä on natuska?  Mikä on kyvytön väliliha?

Eivät kaikki velat ole vanhojapiikoja, minäkin olen ollut naimisissa yli 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan jaksaisi elämää jos en olisi saanut tulla äidiksi.

Pelkäätkö yksinäisyyttä? Mikä saa sinut ajattelemaan niin?

Olen ollut masentunut nuorena, elämän halua ei ollut. Mutta sain tämän "tähtisilmän" ja kaikki muuttui! 

Elämme juuri sitä elämään kuin halusimmekin. Lapset ihan parasta mitä olemme saaneet aikaiseksi. Meillä on 2 lasta. Mies olisi halunnut lisääkin lapsia mutta minulle 2 lasta oli ok. Nyt lapset ovat jo aikuisia ja taas olemme vapaita kahden. En voisi kuvitella elämää ilman lapsia. Sopii varmasti monille mutta ei meille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Lapset ovat jo aikuisia.  Yhtä vapaa ole kuin lapsettomat

Et ole täysin vapaa joten vertaus ontuu. Joudut ajatella lapsiasi varmasti silloin tällöin, soittelet heille, ja jos heillä olisi haasteita, varmasti olisit huolissaan ja murheissasi heistä (?)

Velalla ei tätä tilannetta ole. Ei ole ketään lasta jota murehtia edes teoriassa. Vela on vapaa kaikesta tästä. Siksi vela on childfree, lapsista vapaa.

Vapaus on muutakin kuin fyysinen vapaus lähteä pois kotoa ilman lapsia tai että kotona on hiljaista. Se on myös psyykkistä ja sosiaalista.

Tämä on aina yhtä hauskaa, kyn lapseton tulee opettamaan vanhemmalle, millaista tämän elämä on. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ne, jotka katuvat lapsiaan voivat olla (ja tutkimuksen mukaan heitäkin on) Muutkin ehkä jonain hetkenä, mutta yleisesti kaiketi eivät. Ja onko sillä oikeastaan väliä?

Kyllä. Jos vähän ajattelee empaattisesti niin huomaa, että kuviossa on yksi henkilö, jolle asialla on merkitystä. Lapsi.

Kuka haluaa kuulla, että vanhemmat katuvat omaa olemassaoloa? Miltä se tuntuu lapsesta? Saada kuulla että vanhemmat ovat tyytymättömiä lapseen vain koska on syntynyt?

Lapsi huomaa kun vanhemmat katuvat valintaa. Rakkauden puutetta ei voi piilottaa. Siinä lapsi on kärsijänä.

Toki vanhemmat voivat ajatella että "ihan sama" mutta sitten voisi miettiä että miksi ikinä alkoi vanhemmaksi kun ei yhtään ajattele miltä lapsesta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

En, lähinnä säälin sellaista tyhjää elämää.

Tyhjyyttä voi täytellä niin paljon monilla muillakin asioilla kuten harrastuksilla, ystävillä, yhteisöillä, puoliso, lähiomaiset jne. eikä sen ole pakko olla ainoostaan lapset.

Kun lapset lähtevät omilleen niin täytyyhän jotain muutakin täytettä ja sisältöä olla elämässä kun ei niissä voi riippua loputtomiin ja vain niiden kautta alkaa elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.

Oletko ajatellut että vela voisi ajatella samoin? Mitä kaikkea sinä menetät?

Esim. näin:  "Vanhempi ei tiedä mitä elämä ja vapaus on  eikä koskaan opi tuntemaan itseään on kun on hankkinut itselleen lapsen? Vanhempi uhraa elämänsä ja rahansa toisen eteen eikä koskaan pääse toteuttamaan syvimpiä haaveitaan?"

Ihmisillä on eri elämän tavoitteet. Miksi säälit ihmistä, joka elää unelmaansa? Lapsi olisi velalle painajainen.

Mutta tuo on täyttä paskaa. Kaikki on olleet lapsettomia ennen lapsia. Kyllä tietää mitä lapsettoman elämä on. Lisäksi kun lapset kasvaa ja itsenäistyy, saa saman "vapauden"  tehdä mitä vain. 

Ohis