Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko vanhemmat kateellisia vapaaehtoisesti lapsettomille (lapsivapaille) ?
Kommentit (689)
"Toisekseen äitiys ei todellakaan ole lapsille välttämättä samanlainen kokemus kuin heidän äidilleen on ollut. Minun äitini on ollut henkeen ja vereen vain äiti. Itse taas olen halunnut ja saanut elämältäni enemmän. Äidilläni ei edelleenkään eläkeläisenä ole muuta elämää kuin me lapset ja lapsenlapset. Tuntuisi todella vieraalta itselle, että lapseni olisi ainoa elämäni sisältö koko loppuelämäni."
Aika iso ero siinä, että siinä, että "lapset ovat elämäni suurin saavutus" vs. "lapsi on elämäni ainoa sisältö koko loppuelämäni".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Vanhemmat eivät myöskään ole ikinä eläneet sellaista elämää jossa ovat lapsettomia ja tietävät etteivät lapsia aio jatkossakaan tehdä. "
Luepas nyt uudestaan tuo kommentti.
Luin ja ymmärsin. Vanhemmat halusivat saada lapsia. Siksi he eivät voi koskaan voi ymmärtää ihmistä joka ei koskaan halua saada lasta. Vanhemmat eivät voi koskaan elää lapsivapaata elämää elämänsä loppuun asti koska he ovat vanhempia.
Yksinkertaista.
-eri
Näin juuri. Lisääntynyt ihminen on kyllä elänyt lapsetonta elämää, mutta ei vapaaehtoisesti lapsetonta. Sellaista joissa ollaan onnellisia lapsettomuudesta ja tiedetään että ollaan sitä jatk
Noh itse olin kolmekymppiseksi asti vela ja siihen saakka ajettelin aina olevanikin. Sitten alkoikin mieli muuttumaan pikkuhiljaa. Eli enkö elänyt siihen saakka velan elämää?
Minä voisin hommata yhden lapsen jos olisi rahaa. Tienaan vuodessa 35 000e ja sillä tulen itsekseni nippa nappa toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Vanhemmat eivät myöskään ole ikinä eläneet sellaista elämää jossa ovat lapsettomia ja tietävät etteivät lapsia aio jatkossakaan tehdä. "
Luepas nyt uudestaan tuo kommentti.
Luin ja ymmärsin. Vanhemmat halusivat saada lapsia. Siksi he eivät voi koskaan voi ymmärtää ihmistä joka ei koskaan halua saada lasta. Vanhemmat eivät voi koskaan elää lapsivapaata elämää elämänsä loppuun asti koska he ovat vanhempia.
Yksinkertaista.
-eri
Näin juuri. Lisääntynyt ihminen on kyllä elänyt lapsetonta elämää, mutta ei vapaaehtoisesti lapsetonta. Sellaista joissa ollaan onnellisia lap
Et, sillä et ole vela.
Miksi kaikkea pitää polarisoida? Elämät ovat niin erilaisia. En minä ainakaan osaa toisten puolesta sanoa olisiko heidän elämänsä parempaa vai huonompaa ilman lapsia vai lasten kanssa.
Itse tässä pohdin jääkö lapsiluku kahteen vai pitäisikö kolmatta yrittää. Tällä hetkellä puolison kanssa ollaan sitä mieltä että tähän jää. Välillä kuitenkin läikähtää tunne että kyllä se kolmaskin olisi kultaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jokainen elää omaa elämäänsä, mutta tottakai toivon omille lapsilleni sitä minkä itse olen elämässä kaikkein tärkeimmäksi asiaksi oivaltanut."
Miksi mutta-sana? Miksi et hyväksy lapsiasi sellaisina kuin he ovat, esimerkiksi jos he valitsevat vapaaehtoisen lapsettomuuden? Mitä jos lapset eivät "oivalla" kuten sinä olet? Aiotko purkaa pettymyksen lapsiisi jos näin kävisi?
Mitä vanhemmuutta se sellainen on että ladataan lapselle paineet ja toiveodotukset miten hänen pitäisi elää hänen elämää?
Meillä on yksi lapsi. Olen aina kokenut jotenkin vaikeaksi samaistua monen lapsen vanhempiin enkä sitten ole lapsetonkaan. Ainakaan yhden lapsen kanssa eläessä ja ollessa ei tule mieleen yhtäkään syytä, miksi olisin kenellekään kateellinen. Halusin olla äiti ja elää lapsiperhe-elämää. Valitsin poimia vain rusinat pullasta vanhemmuuden suhteen ja jätin lapsiluvun yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkea pitää polarisoida? Elämät ovat niin erilaisia. En minä ainakaan osaa toisten puolesta sanoa olisiko heidän elämänsä parempaa vai huonompaa ilman lapsia vai lasten kanssa.
Itse tässä pohdin jääkö lapsiluku kahteen vai pitäisikö kolmatta yrittää. Tällä hetkellä puolison kanssa ollaan sitä mieltä että tähän jää. Välillä kuitenkin läikähtää tunne että kyllä se kolmaskin olisi kultaa
Ensimmäinen lapsi oli valtava muutos ja rahallinen kustannuserä. Toinen lapsi meni elämäntavan ja kustannusten suhteen aika lailla siinä samalla. Kolmas lapsi oli taas suuri muutos ja merkittävä rahallinen kustannuserä. Kolmen kanssa KAIKKI on niin paljon kalliimpaa, hyvin harvoin kaikki kolme ovat pystyneet olemaan puolta tuntia sovussa keskenään, AINA tulee riitaa, jossa kaksi liittoutuu yhtä vastaan. Ainoastaan liittoumat vaihtelee. Ja päivääkään en vaihtaisi pois. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kroppa ei muuttunut lasten myötä. Lapset jo aikuisia ja ikää vähän päälle 40. Lapsista saanut äärettömästi iloa ja sitä samaa yhä. Miten kivaa on saada halutessaan reissulle seuraksi ihan paras matkakaveri tai valmistella joulua ym juhlapyhiä yhdessä leipoen ja fiilistellen sekä niitä viettäen. Ystävät voi pettää mennen tullen kun priorisoivat ymmärrettävästi omia asioitaan aina. Lapset ja suku on sulla tukena aina ja kaikessa ja kun ne on sun geeneistä niin todennäköisesti myös olette suht samanlaisia. Enkä koskaan ole kokenut lasten estävän mitään mitä haluaisin. Kaikelle on aikansa.
Vierailija kirjoitti:
"Toisekseen äitiys ei todellakaan ole lapsille välttämättä samanlainen kokemus kuin heidän äidilleen on ollut. Minun äitini on ollut henkeen ja vereen vain äiti. Itse taas olen halunnut ja saanut elämältäni enemmän. Äidilläni ei edelleenkään eläkeläisenä ole muuta elämää kuin me lapset ja lapsenlapset. Tuntuisi todella vieraalta itselle, että lapseni olisi ainoa elämäni sisältö koko loppuelämäni."
Aika iso ero siinä, että siinä, että "lapset ovat elämäni suurin saavutus" vs. "lapsi on elämäni ainoa sisältö koko loppuelämäni".
No mikä saavutus ne lapset on? Melkein kuka vaan voi lisääntyä. Ennemmin se on saavutus, että pystyt tarjoamaan lapsille tasapainoisen ja hyvän kasvuympäristön ja heillä on hyvät eväät elämään, kun lentävät pesästä. Mutta ei se lasten saaminen itsessään ole mikään saavutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jokainen elää omaa elämäänsä, mutta tottakai toivon omille lapsilleni sitä minkä itse olen elämässä kaikkein tärkeimmäksi asiaksi oivaltanut."
Miksi mutta-sana? Miksi et hyväksy lapsiasi sellaisina kuin he ovat, esimerkiksi jos he valitsevat vapaaehtoisen lapsettomuuden? Mitä jos lapset eivät "oivalla" kuten sinä olet? Aiotko purkaa pettymyksen lapsiisi jos näin kävisi?
Mitä vanhemmuutta se sellainen on että ladataan lapselle paineet ja toiveodotukset miten hänen pitäisi elää hänen elämää?
Sinulla on paljon oletuksia. Toiveita voi olla itse kullakin, mutta ei kaikilla vanhemmilla todellakaan ole tarvetta toimia siten, että "ladataan lapselle paineet ja toiveodotukset miten hänen pitäisi elää hänen elämää".
Vierailija kirjoitti:
"Jokainen elää omaa elämäänsä, mutta tottakai toivon omille lapsilleni sitä minkä itse olen elämässä kaikkein tärkeimmäksi asiaksi oivaltanut."
Miksi mutta-sana? Miksi et hyväksy lapsiasi sellaisina kuin he ovat, esimerkiksi jos he valitsevat vapaaehtoisen lapsettomuuden? Mitä jos lapset eivät "oivalla" kuten sinä olet? Aiotko purkaa pettymyksen lapsiisi jos näin kävisi?
Mitä vanhemmuutta se sellainen on että ladataan lapselle paineet ja toiveodotukset miten hänen pitäisi elää hänen elämää?
En ole tuo jolle vastasit mutta sehän on vanhemman tehtävä nro 1 opettaa lapselle asioita perushoivan lisäksi. Sinullakin on varmasti elämänkatsomuksia ja arvoja, joita lapsellesi jakaisit. On paljon välimuotoja siinä tuputtaako lapselle asioita vai onko täysin vapaan kasvatuksen hedelmä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kroppa ei muuttunut lasten myötä. Lapset jo aikuisia ja ikää vähän päälle 40. Lapsista saanut äärettömästi iloa ja sitä samaa yhä. Miten kivaa on saada halutessaan reissulle seuraksi ihan paras matkakaveri tai valmistella joulua ym juhlapyhiä yhdessä leipoen ja fiilistellen sekä niitä viettäen. Ystävät voi pettää mennen tullen kun priorisoivat ymmärrettävästi omia asioitaan aina. Lapset ja suku on sulla tukena aina ja kaikessa ja kun ne on sun geeneistä niin todennäköisesti myös olette suht samanlaisia. Enkä koskaan ole kokenut lasten estävän mitään mitä haluaisin. Kaikelle on aikansa.
Se että suku olisi tukena, ei ole mikään itsestäänselvyys. Sekään ei ole tae että lapset olisivat yhteydessä kun muuttavat omilleen. Lapsi voi muuttaa ulkomaille eikä enää koskaan tule näkemään. Lapsi voi myös kuolla ennen vanhempaansa. Lisäksi jos lapsi riitautuu vanhempiensa kanssa, lapsista ei sen jälkeen kuulu mitään. Tyhjät vanhainkodit hyvä esimerkki siitä vaikka vanhainkodeissa suurin osa lienee vanhempia, lapset ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pari lähes 50v lapsetonta ystävää ja ei todellakaan käy kateeksi. Elämä on työntekoa ja sitten vapaat pitäisi pörrätä jossain baareissa, kun ei muutakaan ole. Mun baarijuoksut on juostu ja parikymppisenä ja musta on ihanaa viettää aikaa oman perheen kesken, toki meillä käy paljon ystäviäkin ja tehdään yhdessä kaikenlaista.
Minä ja pari velaystävääni emme pörrää baareissa vaan matkustelemme kotimaassa ja ulkomailla tutustuen kulttuuriin, paikalliseen väestöön yms.-vela 60v.
Ja lapsiperhe ei voi matkustella ja tutustua paikalliseen kulttuuriin? Meillä on kaksi omaa taloa eri kohteissa ulkomailla, hyvin on 4 lapsen kanssa päästy reissaamaan ja näkemään maailmaa
Kulkeeko lapset yön yli muka
Me tykätään pyöräillä ja kiipeillä yms. aktiivilomasta. Ei kyllä lapsi menisi siinä sivussa. Ehkä jollain altaan reunalla istuskelulomalla menee, mutta ei aktiivilomalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toisekseen äitiys ei todellakaan ole lapsille välttämättä samanlainen kokemus kuin heidän äidilleen on ollut. Minun äitini on ollut henkeen ja vereen vain äiti. Itse taas olen halunnut ja saanut elämältäni enemmän. Äidilläni ei edelleenkään eläkeläisenä ole muuta elämää kuin me lapset ja lapsenlapset. Tuntuisi todella vieraalta itselle, että lapseni olisi ainoa elämäni sisältö koko loppuelämäni."
Aika iso ero siinä, että siinä, että "lapset ovat elämäni suurin saavutus" vs. "lapsi on elämäni ainoa sisältö koko loppuelämäni".
No mikä saavutus ne lapset on? Melkein kuka vaan voi lisääntyä. Ennemmin se on saavutus, että pystyt tarjoamaan lapsille tasapainoisen ja hyvän kasvuympäristön ja heillä on hyvät eväät elämään, kun lentävät pesästä. Mutta ei se lasten saaminen itsessään ole mikään saavutus.
Olen eri jolle vastasit, mutta tuskin kukaan tässä ketjussa on puhunut pelkästä raskaudesta ja synnytyksestä, kun ovat puhuneet lasten saamisesta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toisekseen äitiys ei todellakaan ole lapsille välttämättä samanlainen kokemus kuin heidän äidilleen on ollut. Minun äitini on ollut henkeen ja vereen vain äiti. Itse taas olen halunnut ja saanut elämältäni enemmän. Äidilläni ei edelleenkään eläkeläisenä ole muuta elämää kuin me lapset ja lapsenlapset. Tuntuisi todella vieraalta itselle, että lapseni olisi ainoa elämäni sisältö koko loppuelämäni."
Aika iso ero siinä, että siinä, että "lapset ovat elämäni suurin saavutus" vs. "lapsi on elämäni ainoa sisältö koko loppuelämäni".
No mikä saavutus ne lapset on? Melkein kuka vaan voi lisääntyä. Ennemmin se on saavutus, että pystyt tarjoamaan lapsille tasapainoisen ja hyvän kasvuympäristön ja heillä on hyvät eväät elämään, kun lentävät pesästä. Mutta ei se lasten saaminen itsessään ole mikään saavutus.
Se on kyllä hyvä huomio. Lähes kuka tahansa ihminen pystyy lisääntyä. Sitä on eläinkunnassa osattu jo satoja miljoonia vuosia myös vähemmän kehittyneissä eläinlajeissa. Maapallolla on ollut miljardeja ihmisiä koko maailman historian aikana.
Suurempia saavutuksia on esim. juurikin laadukas vanhemmuus, mutta myös harvinaisen uuden taidon opettelu, tohtorin tutkinto, keksinnön keksiminen, kirjan julkaisu, koska kaikki nämä vaativat kognitiivisesti ihmiseltä enemmän kuin lisääntyminen.
En näe hyvää lastenkasvatusta kognitiivisena, vaan ennen kaikkea emotionaalisena ponnistuksena. Siinä ihminen joutuu käymään läpi oman lapsuutensa, ottamaan sieltä hyvän ja jättämään taakseen huonon. Kyllä, sen voi tehdä ilman lapsiakin, mutta yllättävän harva siinä täysin onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jokainen elää omaa elämäänsä, mutta tottakai toivon omille lapsilleni sitä minkä itse olen elämässä kaikkein tärkeimmäksi asiaksi oivaltanut."
Miksi mutta-sana? Miksi et hyväksy lapsiasi sellaisina kuin he ovat, esimerkiksi jos he valitsevat vapaaehtoisen lapsettomuuden? Mitä jos lapset eivät "oivalla" kuten sinä olet? Aiotko purkaa pettymyksen lapsiisi jos näin kävisi?
Mitä vanhemmuutta se sellainen on että ladataan lapselle paineet ja toiveodotukset miten hänen pitäisi elää hänen elämää?
Sinulla on paljon oletuksia. Toiveita voi olla itse kullakin, mutta ei kaikilla vanhemmilla todellakaan ole tarvetta toimia siten, että "ladataan lapselle paineet ja toiveodotukset miten hänen pitäisi elää hänen elämää".
Miksi toivoa toiselle (lapselle) asiaa, jos hän ei halua sitä? Se on odotusten asettamista lapsen näkökulmasta. Mitä jos lapsi toivoo, että sinä lopetat toivomisen hänen elämänvalinnoistaan?
Alue: Aihe vapaa
Näin juuri. Lisääntynyt ihminen on kyllä elänyt lapsetonta elämää, mutta ei vapaaehtoisesti lapsetonta. Sellaista joissa ollaan onnellisia lapsettomuudesta ja tiedetään että ollaan sitä jatkossakin.