Ovatko vanhemmat kateellisia vapaaehtoisesti lapsettomille (lapsivapaille) ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaa-aika, rahaa itselle, terveys, hoikkuus, sinkkumarkkinat, seikkailut ja kokemukset, ovat valintoja, joista luovutaan äitiyden yhteydessä.

Moni siis onnellinen kun on äiti mutta hyvä muistaa, että se sulkee pois yllä luetellut asiat, siis valtaosalta, kun täälläkin moni kitisee miksi olen lihava, miksi en saa miestä, miksi en saa nukutuksi ja sitä ja tätä ja tuota, siis ihan oma valinta.

En minä ainakaan noista ole luopunut kuin sinkkuudesta, mutta se meni jo ennen lasta, sillä olen onnellisesti naimisissa.

Hyvä juttu sinulle. Tosin maailmassa on paljon muita ihmisiä/vanhempia jotka eivät ole yhtä etuoikeutetussa asemassa. On työttömyyttä, on sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen, alakerta repeää, on köyhyyttä, on sairauksia, ei pääse hyvään kouluun, jne.

Kaikille ei mene yhtä hyvin kuin sinulla.

Monet ihmiset joutuvat luopumaan lapsien takia todella paljosta.

Miksi pitäisi olla kateellinen? Jokainen on polkunsa valinnut. 

Kolme lasta löytyy ja täytyy todeta, että en ole tässä 20v aikana juurikaan miettinyt muiden lapsettomuutta. En tiedä miksi edes pitäisi aihe kiinnostaa, kukin tyylillään

Vierailija kirjoitti:

Vastaus koski väitettä että vanhempi olisi yhtä vapaa kuin vela. Ei ole.

Vanhempi ei koskaan ole yhtä vapaa kuin vela. Velan vapaus tuo ehdottomasti omat hyvät puolensa. Ja sitten taas toisaalta sama vapaus tuo omat huonot puolensa.

Lapsellisten ja velojen ero on kuitenkin siinä, että moni vanhempi on kokenut kummankin elämän molemmat puolet. Velat taas ovat kokeneet ainoastaan lapsivapaan elämän. Tämän vuoksi olen itse tyytyväinen, etten aikoinaan kaikesta vanhemmuuden rankkuudesta huolimatta valinnut velan elämää. 

Ja ikävä kyllä tuo kokemusten puutteellisuus velan elämässä vie ainakin minulla hieman uskottavuutta heidän väitteistään. Mutta eihän asia minulle edes mitenkään kuulu ja itseasiassa kiitän heitä siitä, että he ovat omilla verorahoillaan tarjonneet minun lapsilleni yhteiskunnan tukea. :)

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta löytyy ja täytyy todeta, että en ole tässä 20v aikana juurikaan miettinyt muiden lapsettomuutta. En tiedä miksi edes pitäisi aihe kiinnostaa, kukin tyylillään

Sulla on juuri oikea asenne. Et ole tuomitsemassa tuntemattomien ihmisten elintapoja vaikka ne ovat erilaisia kuin sinulla. Kunpa useammat vanhemmat olisivat sinun kaltaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.

Yöunet, vyötärön, välilihan, vapaa-ajan, rahaa?

Olen 76-v neljän lapsenlapsen mummo. Saan nukkua niin pitkät yöunet kuin haluan, vyötärö katoaa myös lapsettomilta ikätovereiltani, väliliha ei ole vaivannut, vapaa-aikaa on ja rahaakin on sopivasti. Joten mikä on huonommin kuin lapsettomilla? Lastenlasten halit parasta. Vanhin lapsenlapsi valmistuu tänä keväänä mieleiseensä ammattiin. 

Kun sait lapset, nukuitko joka yö 10 tunnin unet putkeen, eikö kehossa tapahtunut mitään muutoksia raskauden ja synnytyksen jälkeen ja maksoiko joku toinen ihminen puolestasi lapsen elatuksen? Hoitiko robotti nämä kaikki sinun

Tämäkin on sellainen asia millä lapsen saannin myötä ei ole ollut suurta merkitystä. Ennen vauvaa pelkäsin lihomista, raskausarpia ja kaikkea pinnallista mitä kehon muuttumiseen saattaisi liittyä. Nyt lapsen kanssa nämä asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Niin iloinen olen omasta lapsesta. Monella perspektiivi muuttuu ja se mikä lapsettoman silmään saattaa vaikuttaa "surkealta kohtalolta" (esim löllö ja arpinen maha) ei oikeasti haittaa tai kiinnosta sitä lapsen saanutta yhtään, sillä maha ei ole löllö ja arpinen muuten vaan, vaan mittaamattoman tärkeän lapsen ansiosta. Silloin siihen vatsaankin suhtautuu ihan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta löytyy ja täytyy todeta, että en ole tässä 20v aikana juurikaan miettinyt muiden lapsettomuutta. En tiedä miksi edes pitäisi aihe kiinnostaa, kukin tyylillään

Niinpä, sama täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus koski väitettä että vanhempi olisi yhtä vapaa kuin vela. Ei ole.

Vanhempi ei koskaan ole yhtä vapaa kuin vela. Velan vapaus tuo ehdottomasti omat hyvät puolensa. Ja sitten taas toisaalta sama vapaus tuo omat huonot puolensa.

Lapsellisten ja velojen ero on kuitenkin siinä, että moni vanhempi on kokenut kummankin elämän molemmat puolet. Velat taas ovat kokeneet ainoastaan lapsivapaan elämän. Tämän vuoksi olen itse tyytyväinen, etten aikoinaan kaikesta vanhemmuuden rankkuudesta huolimatta valinnut velan elämää. 

Ja ikävä kyllä tuo kokemusten puutteellisuus velan elämässä vie ainakin minulla hieman uskottavuutta heidän väitteistään. Mutta eihän asia minulle edes mitenkään kuulu ja itseasiassa kiitän heitä siitä, että he ovat omilla verorahoillaan tarjonneet minun lapsilleni yhteiskunnan tukea. :)

Vanhempi ei ole elänyt elämän kumpaakin puolta. Hän ei ole elänyt lapsivapaana elämänsä loppuun asti.

Vanhemmat eivät voi koskaan tietää miltä tuntuu viettää lapsivapaat vuosikymmenet 30/40/50/60/jne vuotiaana.

Vanhemmat ovat vanhempia koko elämänsä ajan eikä heistä tule lapsivapaita myöhemmällä iällä. Ei vanhemmuuteen käytettyääjä vuosia voi pyyhkiä pois menneisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en tätä ääneen sanoisi mutta kyllä olen kateellinen ja katkera. Mitä sitten? Rakastan toki lastani ei se sitä muuta.

Arvostan rehellisyyttäsi. Liian moni vanhempi ei pysty samaan rohkeuteen kuin sinä. Se on askel eteenpäin, että voi päästää irti ikävistä tunteista ja oppia elämään asian kanssa.

 

Kiitos. Tästä aiheesta ei vaan voi keskustella oikeastaan kenenkään kanssa ei edes anonyymisti netissä. Se on raskasta, kun ei saa mihinkään eikä mitenkään purettua tunteitaan vaan kaikki on padottava sisälle ja pidettävä suu kiinni.

Mikä ikäisiä lapsesi on / ovat? Itse olen täysillä alkanut nauttimaan

Kiitos asiallisesta viestistäsi ja uskon, että tarkoitat hyvää. Tuossa jo sanoinkin noista kyselyistä mitä tulee, että missä on vika lapsessa, minussa vai jossain muussa elämässä olevasta. Kun missään ei ole mitään vikaa! Mun kuuluisi olla kiitollinen siitä, että mulla on kaikki tämä mistä moni vain haaveilee, mutta kun mä en vaan nauti. Lapsiperhe-elämä on kuitenkin hyvin erilaista kuin lapsettoman. Voihan sitä toki matkustella, muuttaa ja tehdä valintoja työelämään liittyen välittämättä muista kuin itsestään, mutta mun mielestäni se on väärin lasta kohtaan. Tietyissä rajoissa toki osa elämää, mutta mä ajattelen tämän yksinkertaisena valintakysymyksenä eli perhe-elämä vai lapseton elämä. En tarkoita, että lapsen takia pitäisi linnoittautua vaan kotiin mutta tuttu arki ja rutiinit ovat tärkeitä lapsen elämää ajatellen.

Ainaki kärryjä pukataan koko tien leveydeltä päin näköä, kai niissä kärryissä on keulassa jotkut piikitkin, että varmasti väistät autotien puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus koski väitettä että vanhempi olisi yhtä vapaa kuin vela. Ei ole.

Vanhempi ei koskaan ole yhtä vapaa kuin vela. Velan vapaus tuo ehdottomasti omat hyvät puolensa. Ja sitten taas toisaalta sama vapaus tuo omat huonot puolensa.

Lapsellisten ja velojen ero on kuitenkin siinä, että moni vanhempi on kokenut kummankin elämän molemmat puolet. Velat taas ovat kokeneet ainoastaan lapsivapaan elämän. Tämän vuoksi olen itse tyytyväinen, etten aikoinaan kaikesta vanhemmuuden rankkuudesta huolimatta valinnut velan elämää. 

Ja ikävä kyllä tuo kokemusten puutteellisuus velan elämässä vie ainakin minulla hieman uskottavuutta heidän väitteistään. Mutta eihän asia minulle edes mitenkään kuulu ja itseasiassa kiitän heitä siitä, että he ovat omilla verorahoillaan tarjonneet minun lapsilleni yhteiskunnan tukea.

Vanhemmat eivät myöskään ole ikinä eläneet sellaista elämää jossa ovat lapsettomia ja tietävät etteivät lapsia aio jatkossakaan tehdä.

En ole kateellinen. Oma lapseni on vela.

Vierailija kirjoitti:

Vapaa-aika, rahaa itselle, terveys, hoikkuus, sinkkumarkkinat, seikkailut ja kokemukset, ovat valintoja, joista luovutaan äitiyden yhteydessä.

Moni siis onnellinen kun on äiti mutta hyvä muistaa, että se sulkee pois yllä luetellut asiat, siis valtaosalta, kun täälläkin moni kitisee miksi olen lihava, miksi en saa miestä, miksi en saa nukutuksi ja sitä ja tätä ja tuota, siis ihan oma valinta.

Taas tätä mustavalkoista ajattelua. Jos olet äiti, menetät nämä. Minulla ainakin nuo kaikki,  sinkkumarkkinoilla oloa lukuunottamatta, säilyivät. Arvelen, että myös valtaosalla äideistä. Ja tuota sinkkumarkkinoilla oloa en kaipaa yhtään. Mutta niinkuin totesit, äitiys on kolmelle oma valinta.

" Vanhemmat eivät myöskään ole ikinä eläneet sellaista elämää jossa ovat lapsettomia ja tietävät etteivät lapsia aio jatkossakaan tehdä. "

 Miten niin ei ole ikinä eläneet lapsetonta aikaa?

Vierailija kirjoitti:

" Vanhemmat eivät myöskään ole ikinä eläneet sellaista elämää jossa ovat lapsettomia ja tietävät etteivät lapsia aio jatkossakaan tehdä. "

 

Luepas nyt uudestaan tuo kommentti.

"Meilläkin nuo kaksi oli refluksivauvoja ja olin imetysdieteillä yms. Mies ei silti lähtenyt muiden mukaan ja on ihanin isä ja puoliso mitä voisin toivoa. Että kyllä se syy oli ihan paskassa puolisossa, eikä siinä vauvassa. Siinä tietenkin on eroa, että mikä on kenestäkin raskasta ja kamalaa. Itse nautin siltikin vauvoista, vaikka refluksin kanssa oli alkuun tosi raskasta ennen kuin osasin dietata oikein (ja dietti oli toki itselleni raskas). Vauvavuodessa oli raskaita ja vähemmän raskaita aikoja."

Mä en kyllä nauttinut, se oli elämäni hirveintä aikaa. Lasta piti kanniskella ympäri kellon, yöt keinutin vaunukoppaa tai torkuin vauva sylissä keinuen. Päivisin vauva rauhoittui vain liikkuvissa vaunuissa tai autossa. Puklaili sellaisia ämpärillisiä maitoa, että keskellä yötä vaihdettiin patjoja ja lakanoita ja käytiin pesulla, kun sitä puklua oli joka paikassa. 

Tuosta miehestä. Oli ihan hyvä mies vauvan syntymään saakka, meillä oli oikeasti ihanaa yhdessä. Harmi, että elämä meni näin. 

En ole koskaan ollut uraihminen enkä välitä matkustelusta. Minulle lapseton elämäntyyli olisi tarkoittanut töissäkäyntiä, koiran ulkoilutusta, leffassa ja ravintoloissa käymistä. Parisuhdeiltoja. Minulle tästä ei olisi riittänyt loppuelämän viihdykkeeksi. Noin 5 vuotta sitä jaksoin ja nyt on perhe-elämän vuoro. Eli ei, en ainakaan tällä hetkellä ole kateellinen lapsettomille, mutta ei heidänkään pidä olla kateellinen minulle. Jokainen tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Vanhemmat eivät myöskään ole ikinä eläneet sellaista elämää jossa ovat lapsettomia ja tietävät etteivät lapsia aio jatkossakaan tehdä. "

 

 

 

Luepas nyt uudestaan tuo kommentti.

Luin ja ymmärsin. Vanhemmat halusivat saada lapsia. Siksi he eivät voi koskaan voi ymmärtää ihmistä joka ei koskaan halua saada lasta. Vanhemmat eivät voi koskaan elää lapsivapaata elämää elämänsä loppuun asti koska he ovat vanhempia.

Yksinkertaista.

-eri

"Sori vain, mutta pakko todeta sama. Jos mies ryhtyy tuossa tilanteessa pettämään, niin eiköhän se olisi joka tapauksessa tapahtunut jossain vaiheessa ilman vauvaakin. "

Ei mulla ollut kristallipalloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Elin lapsivapaata elämää yli 30 vuotiaaksi. Sekin oli hyvää aikaa. Lasten myötä elämä muuttui, mutta enimmäkseen hyvällä tavalla. Lasten kasvaessa sitä jo suree, miten nopeaa he siirtyvät omaan elämäänsä. Sitten elämme taas lapsivapaata elämää ja se on jälleen erilaista kuin nuorempana.

Itse toivon, etten tule koskaan kokemaan lapsivapaata elämää ja lapseni pysyy elämässäni niin kauan kun minussa henki pihisee. Lapseni on nimittäin lapsiani, vaikka ovat jo aikuisia ja omillaan. He ovat minun elämäni suurin saavutus. Lapsenlapsia en toivo itseni takia, vaan sen takia, että heillä olisi mahdollisuus kokea sama onni mitä minulla. Mutta jokainen heistä tekee tietenkin omat päätöksensä.

Kuulostaa vähän siltä että olisit salaa pettynyt

 

Jokaisen lapsen OIKEUS on olla ja samalla myös tietää olevansa omien vanhempiensa suurin saavutus. Minun äitini oli sitä omille vanhemmilleen jo 1950 -luvulla. Minä olin sitä omille vanhemmilleni. Puolisoni oli sitä omalle äidilleen. Ja meidän lapsemme ovat sitä minulle ja puolisolleni. 

Jokainen elää omaa elämäänsä, mutta tottakai toivon omille lapsilleni sitä minkä itse olen elämässä kaikkein tärkeimmäksi asiaksi oivaltanut. Itse asiassa muista elävästi keskustelun edesmenneen äitini kanssa yli 30 vuotta sitten. Kerroin silloin hänelle, kuinka paljon häntä rakastan ja en ymmärrä miten tulen hänen menettämisen kestämään. Hän hymyili minulle siten kuten vain minun äitini minulle hymyili ja totesi, että "voi kulta pieni, sinun elämäsi tulee olemaan sinun lapsesi". Minulla ei vielä silloin ollut omia lapsia, joten en häntä tietenkään uskonut. Luojan kiitos, hänen sanansa tulivat kuitenkin olemaan totta myöhemmin.

Rehellisesti sanottuna, vanhemmus on aika ajoin aivan perseestä, mutta silti voin koko sydämmestäni sanoa, että minun lapseni ovat minun elämäni suurin saavutus. Minulla on hyvä puoliso, menestykäs työura, ihania ystäviä, kivoja harrastuksia. Mutta mikäli lapsilleni jotain tapahtuu, maailmani pysähtyy kuin seinään ja millään muulla ei ole väliä.