Lue keskustelun säännöt.
Ei 80-luvulla tavoiteltu mitään unelmien ammattia tai asuntoa
22.04.2025 |
Nyt monen pää on sekaisin vaihtoehdoista. Käsittääkseni myös ala mihin mentiin oli monelle se oikea. Nykyään pitäisi lähinnä olla unelmien työ ja työtä pitäisi rakastaa.
Suomessa on ollaan liian tutkintokeskeisiä. Esim tiedän yhden jolla oli yliopistotutkinto taidehistoriassa. Oli työtön mutta muutti Austrasliaan ja pääsi siellä töihin kaupunkisuunnitteluun. Sai paikan koska katsottiin että akateeminen tutkinto ja kyky oppia ala.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
niin tämä some-harha, jossa kaikki on ihanaa unelmaa, on valetta. kaikkihan me tiedetään, että nämä somessa leijuvat "vaikuttajat" ovat onttoja, mitättömiä huomion hakijoita, joiden elämässä ei ole mitään. ja sitten siivoojat ja talkkarit unelmoi sometähtien elämästä. miksi kukaan haluaa elää sisällötöntä elämää? nykyajan unelma on siis olla täysi mitättömyys, jolla on miljoona velkaa? se mitä ihminen tarvitsee, mahtuu reppuun, ja katto jos on pään päällä, niin ollaan jo aika hyvissä asetelmissa. tämä länsimainen kulutusjuhla tulee pian päätökseen, niin mitäs sitten teette ja unelmoitte?
Ihmisellä on oikeus unelmoida. Sitä paitsi tämä nykyinen polvi haluaa nousta suosta. Meidän vanhemmat kävi järjestään päihteillä. Monet korvaa päihteen terapialla ja keskittyy itsensä etsimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin 80-luvulla yliopistossa. Insinööriksi valmistunut mieheni oli työttömänä. Vuokra-asuntoa oli erittäin vaikea saada.
Kato se raha-Suomi dokumentti. 80-luku oli juppien ja rahan palvonnan kulta-aikaa. Ihmiset osti lainalla osakkeita
Nykyään asuntojen / talojen tilaa ja laatua on pakko kaikkien alkaa katsomaan ja ruotimaan. Jos halutaan saada kaikille kunnollista. Muuten asiat lipeävät käsistä ja mieli ei tiedosta. Kamalia taloja on nähty pilvin pimein, saisi rämät purkaa. Huonossa ei ole kiva, oli se uusi tai vanha. Jokaiselle oman valinnan mukaan olisi paras. Vikoja löytyy kaikista korjattavaksi aina tai remppaa. Lisäksi on järkevää että ihmiset voivat hyvin elämässään, ettei ole jatkuva masennus siellä missä joku työskentelee. Kyllä unelmia olisi hyvä saavuttaa. Vaikka jotkut alat eivät ole unelma. Joskus aloista löytyy hyviäkin puolia, jos kroppa kestää tai saa rauhassa tehdä. Jotkut alat nopeampia tahdiltaan taas, ei kaikille sovi.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kyllä silloinkion tavoiteltiin ammattia, työpaikkaa ja omaa asuntoa. Tavoitteet vain olivat paljon realistisempia .
Ja ne olivat helpompia saavuttaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat osti asunnon 70-luvulla ja se oli maksettu muutamassa vuodessa. Siis jos en väärin muista niin neljässä tai viidessä vuodessa. Kyseessä oli kaksi duunaria eli ei iso palkka. He kyllä maksoivat lainaa ahkerasti, varmaan todellakin jättivät kaiken muun odottamaan siksi aikaa, mutta silti ilmeisesti inflaatiokin söi jotenkin tätä lainaa, en ole ihan tajunnut miten se on mennyt mutta jotenkin noin. Sen jälkeen he hommasivat kesämökin ja kyllä sekin ihan oma oli jo 80-luvun puolessa välissä. 90-luvulla lamassa molemmat sai pitää työpaikkansa ja hommasivat siinä yksiön sijoitusasunnoksi. Siinä asuin minäkin vuoden lukion jälkeen. Ja sekin oli velaton nopeasti kun saivat alennuksella lama-aikana. Nyt kesämökkiä on laajennettu ja modernisoitu, 70-luvulla ostettu asunto remontoitu ja arvo noussut sijainnin vuoksi. Ja se sijoitusasuntokin myytiin huomattavalla voitolla. Kaksi autoakin oli, toisen sentään möivät kun äiti ei enää uskalla ajaa. Eipä ihme että voivat viettää Kanarialla talvet ja kesät mökillä. Enkä valita koska itse perin aikanaan tämän, olen siinä rehellinen. Mutta sanokaas moniko nykypäivän liukuhihnaduunari tekee saman? Ei se ole mahdollista. Ja se on mielestäni kyllä vähän kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, juuri näin. Silloin päästiin eläkkeelle suht nuorena ja hyväkuntoisena ja siinä vaiheessa oli maksetut asunnot ja mökit jo plakkarissa. Nykyään täytyy yrittää elää jotenkin mielekästä elämää jo ennen eläkettä, kun noita em. ei ole enää luvassa.
Ei se läheskään kaikilla tuollaista ollut. Minä olin kasarilla kouluikäinen lapsi, ja meillä oli kyllä köyhää. Isä oli kaivinkoneen kuljettaja, ja äiti oli ollut kaupanmyyjä, mutta kun meitä lapsia syntyi 3, ei enää kannattanut niin pienen palkan takia käydä töissä vaan jäi kotiäidiksi, pitäen perhepäivähoitajana siinä 1-2 lasta sitten lisätienestien lähteeksi myös.
Meillä oli aina hemmetin köyhää ja rahasta stressi ja ahdistus. Asuttiin halvassa vuokrakaksiossa huonolla alueella. Autona (isä ehdottomasti tarvitsi auton työhönsä) oli ensin va
Lainaus:*Eihän tuo lainaamasi väittänyt, että näin kaikilla olisi ollut. On kuitenkin fakta, että kasarilla tavallisella duunarilla oli ihan erilaiset mahdollisuudet kuin mitä nykyään. Kyllähän tuossa omassa esimerkissäsikin kerrot kuinka kolmen lapsen alle 40-vuotiaat vanhemmat, kaivinkonekuljettaja ja osa-aikainen myyjä saivat asuntolainan ja ostettua rivarin. Koitapa tehdä sama tämän päivän Suomessa.*
Miksei se muka onnistuisi tänä päivänä? Itse asiassa kaikilla tuntemillani perheellisillä alle 40v pareilla on omistusasunto (kerrostalo, rivari tai okt). Ja itse asiassa yksi pariskunta taitaa olla myyjä-metsäkoneen kuljettaja :-). Eivät kyllä asu Helsingissä.
Täällä palstalla yritetään luoda harhaa, että kaikilla nuorilla aikuisilla menee ihan helvetin huonosti, eikä ole varaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet väärässä ap. Niin väärässä kuin olla voit.
Silloin oli koulutus, lukio, yliopisto, ammattikoulut, ja opistot, suuressa arvossa.
Nuoret halusivat oman, tietyn ammatin. Se saatiin koulutuksella.
Työpaikkoja oli opiskelun jälkeen tarjolla. Perhettä ja kotielämää arvostettiin.
Lapsia tehtiin. Rakennettiin omakotitalo. Tai ostettettin oma asunto.
Suomella meni hyvin.
Liiankin hyvin 1980-luvun loppupuolella.
Se sokaisi ihmiset. Rahaa oli paljon tarjolla, lainaa sai helposti, alhaiset korot.. Samoin yritykset saivat valuuttalainoja, ulkomailta, halvoilla koroilla.
Sitten talous ylikuumeni.
Siitä alkoi heti 1990-luvun syvä lama. Suomi vajosi.
"Suomi muuttuu vuokra-asujien maaksi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla opetettiin ettei kannata opiskella, sillä duunarilla on jo talo maksettu silloin kun maisteri vasta valmistuu velkoineen. Näin itselle sanottiin ihan kirjaimellisesti. Opiskelua pidettiin kasarilla vähän tyhmänä, tarpeettomana. Kasarilla nuoren miehen ensimmäinen asia mikä piti ostaa oli hyvä auto, ei asunto. Autoilukulttuuri oli vahva silloin.
Ei meillä vaan ollut mitään tuollaista.
Kokemuksesi johtuu siitä, että olit työväenluokkaisessa perheessä ja ympäristössä. Teillä ei ollut menestymisen paineita siksi.
Minä taas kasvoin korkeakoulutettujen menestyvien johtajajien perheiden ympäröimänä ja siellä oli kunnianhimoa ja tavoitteet korkealla. Vaikka olen mielestäni ihan ok onnistunut elämässä, en ole silti yltänyt samalle tasolle kuin vanhempani ja heidän kaveriperheensä, vaan olen nykyään köyhempi ja huonommassa työmarkkina-asemassa.
Tuo kunnianhimo ja perheen asenne oli totta meidänkin perheessä. Oli jo hienoa kun maanviljelijän pojasta tuli opistoinssi tai edes teknikko. Kakskymmentä vuotta myöhemmin huomasin, että kyllä minun pää riitti diplomi-insinööriksikin ja vielä helposti. Omaa jälkikasvua ole potkinut persiille tavoittelemaan asioita isosti, alemmas pääsee aina. Toisesta tuli ekonomi joka pääsi suoraan työelämään ja toisesta tulee joku päivä toivottavasti DI. Toivottavasti löytävät kiinnostavat työt joilla pystyvät elättämään perheensä kohtuudella.
"Vuokralla asuvia asuntokuntia jo yli miljoona."
https://stat.fi/fi/uutinen/vuokralla-asuvia-asuntokuntia-jo-yli-miljoona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostettava asunto ei käy enää vakuudeksi pelkästään.
Lisäksi pitää olla säästöjä tai saada takaukseksi toinen kiinteistö.
Ja pitää olla vakituiset työpaikat.
Eli toisin sanoen suurin osa suomalaisista ei saa pankkilainaa enää nykyään.
Kannattaa varautua, että perikuntien asuntoja ei saa myytyä.
Vierailija kirjoitti:
Kato se raha-Suomi dokumentti. 80-luku oli juppien ja rahan palvonnan kulta-aikaa. Ihmiset osti lainalla osakkeita
Mutta ne lainojen korot saattoivat olla luokkaa 20%. Itse sain parhaasta määräaikaistalletuksestakin 17%. Korot olivat korkealla ja sittenhän sitä alettiin ottamaan valuuttalainaa. Kaikki oli hyvin kunnes markka devalvoitiin ja siitähän se syvä sukellus alkoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Suomessa on 200 000 asumatonta kiinteistöä. Autiotalon omistaja voi joutua korjaamaan luvattomien kulkijoiden jälkiä ja vastaa heidän turvallisuudestaan."
Olen vähän eri mieltä mukavasti elelyllä duunari palkalla 80-luvulla. Keskiansio oli, euroiksi muutettuna vuonna 1985 noin 973euroa.
Joitakin hintoja 1985 euoina
Jauheliha 400g 6,30
tomaatti 5,91 kg
suklaa 5,82 200g
kahvi 8,06 500g
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, juuri näin. Silloin päästiin eläkkeelle suht nuorena ja hyväkuntoisena ja siinä vaiheessa oli maksetut asunnot ja mökit jo plakkarissa. Nykyään täytyy yrittää elää jotenkin mielekästä elämää jo ennen eläkettä, kun noita em. ei ole enää luvassa.
Ei se läheskään kaikilla tuollaista ollut. Minä olin kasarilla kouluikäinen lapsi, ja meillä oli kyllä köyhää. Isä oli kaivinkoneen kuljettaja, ja äiti oli ollut kaupanmyyjä, mutta kun meitä lapsia syntyi 3, ei enää kannattanut niin pienen palkan takia käydä töissä vaan jäi kotiäidiksi, pitäen perhepäivähoitajana siinä 1-2 lasta sitten lisätienestien lähteeksi myös.
Meillä oli aina hemmetin köyhää ja rahasta stressi ja ahdistus. Asuttiin halvassa vuokrakaksiossa huonolla alueella. Autona (isä e
Minun ammattikoulun käynyt 1990-luvulla syntynyt lapseni osti ensimmäisen oman rivitalo-osakkeen omilla ansioillaan alle 30-vuotiaana tällä vuosituhannella. Oma äitini eli köyhänä niin 1980-luvun kuin sitä edeltäneet vuosikymmenet, lähinnä siksi, että miehensä joi kaikki liikenevät rahat eikä äidillä juuri omaa rahaa ollutkaan.
Hohhoijaa mikä boomer-ketju.
Maailma on kuulkaa muuttunut aika paljon neljässäkymmenessä vuodessa. 2. asteen koulutus on myös lakisääteisesti pakollinen nykyään.
Asuntojen hinnat karanneet pilviin. Työpaikkoja ei ole, ei edes niitä aloitustason duuneja, joista edetä muihin hommiin. Tuet leikattu minimiin, jos sattuisi töitä saamaan ja sitten kenkää, koska tuotannolliset ja taloudelliset syyt, tai nykyhallituksen jälkeen pelkkä: ei mikään, riittää itsosanomisen syyksi. Ei ihme ettei nuoret halua hankkia lapsia tähän maailmaan.
Työelämässä vaatimukset vähintään kymmenkertaistuneet kaikentasoisissa tehtävissä ja jos et ole työterveyden piirissä jonotat sadan vanhuksen kanssa saadaksesi hoitoa ehkä vuoden päästä, ellet satu kuolemaan ensin. Omalle eläkkeele pääset ehkä kahdeksankymppisenä, jos olet elossa.
Hullut idiootit heiluvat suurimpien ydinasemaiden johdossa jne. jne. Aika ottaa pää p:stä ulos AP.
Vierailija kirjoitti:
80-luvun työelämä oli kovin erilaista kuin 2020-luvun.
Silloin siivoojakin sai ok palkkaa. Minäkin tunsin äitini työpaikan siivoojan. Oli osa työyhteisöä.
Kaikki tuhottiin jo.
Nykyään nuoret ei vietä edes pääsiäistä tai tee mitään perinteisiä juttuja.
Se työväenluokka oli lipunkantaja. NYt kun heitä ei enää ole ja eivät jatka, niin meillä on muutama eliitti konservatiiveja, jotka ei saa myytyä perinteisiä arvoja eteen päin.
Tuhoamalla työelämän ja ostovoiman, tuhottin työväenluokka ja tätä paikataan sitten muualta tulleilla, jotka eivät hekään kauaa tee töitä halvalla.
Olisi tullut halvemmaksi maksaa kunnon korvausta tehdystä työstä aikoinaan. Toivottavasti ahneus kannatti edes joillekin. Hauska pidellä niitä rahoja tilillä lepäämässä. Onhan ne jo levänneet ja poikineet melkein kaksi sukupolvea jo.
Näin on käynyt. Oma ammattini ei ole kokonaan kadonnut mutta kovasti työt vähentyneet. Mutta kyllä me 1980-luvun nuoret tavoittelimme unelma-ammattia ja siihen oli monella paremmat mahdollisuudet kuin on nykyisin. Ja kyllä tavoitteena oli myös oma koti.