Lue keskustelun säännöt.
Ei 80-luvulla tavoiteltu mitään unelmien ammattia tai asuntoa
22.04.2025 |
Nyt monen pää on sekaisin vaihtoehdoista. Käsittääkseni myös ala mihin mentiin oli monelle se oikea. Nykyään pitäisi lähinnä olla unelmien työ ja työtä pitäisi rakastaa.
Suomessa on ollaan liian tutkintokeskeisiä. Esim tiedän yhden jolla oli yliopistotutkinto taidehistoriassa. Oli työtön mutta muutti Austrasliaan ja pääsi siellä töihin kaupunkisuunnitteluun. Sai paikan koska katsottiin että akateeminen tutkinto ja kyky oppia ala.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin ylioppilaaksi 80-luvun lopussa ja kyllä silloin pyrittiin opiskelemaan unelma-alaa, ostamaan asunto ja elämää aivan kuin nykyisinkin.
Ja minä 1966. Ihan samat tavoitteet kuin nykypäivänä.
Kyllä, ja vanhemmat kannustivat kouluttautumaan! Usein vanhemmat myös tinkivät omista tarpeistaan, että lapsi pääsi opintielle. Koulutusta myös arvostettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai tavoiteltiin. Minkä ikäinen sinä ap olit 80-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kato se raha-Suomi dokumentti. 80-luku oli juppien ja rahan palvonnan kulta-aikaa. Ihmiset osti lainalla osakkeita
Se tuntui siltä silloin, mutta itse asiassa nykyään on kulutusjuhlat potenssiin kymmenen verrattuna kasariin. Aika vaatimatonta oli kulutuksemme vielä silloin.
Silloin ensiasunnoksi riitti yksiö, opiskelijoilla soluasunto, vaatteita ja muuta tavaraa oli vain murto-osa nykyisestä, kaikenmaailman hilavitkuttimia ei ollut, kaukaisimmat lomamatkat oli Välimerelle ja Kanarian saarille, ei Thaimaahan tai Karibialle. Autoa ei välttämättä ollut ym.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa mikä boomer-ketju.
Maailma on kuulkaa muuttunut aika paljon neljässäkymmenessä vuodessa. 2. asteen koulutus on myös lakisääteisesti pakollinen nykyään.
Asuntojen hinnat karanneet pilviin. Työpaikkoja ei ole, ei edes niitä aloitustason duuneja, joista edetä muihin hommiin. Tuet leikattu minimiin, jos sattuisi töitä saamaan ja sitten kenkää, koska tuotannolliset ja taloudelliset syyt, tai nykyhallituksen jälkeen pelkkä: ei mikään, riittää itsosanomisen syyksi. Ei ihme ettei nuoret halua hankkia lapsia tähän maailmaan.
Työelämässä vaatimukset vähintään kymmenkertaistuneet kaikentasoisissa tehtävissä ja jos et ole työterveyden piirissä jonotat sadan vanhuksen kanssa saadaksesi hoitoa ehkä vuoden päästä, ellet satu kuolemaan ensin. Omalle eläkkeele pääset ehkä kahdeksankymppisenä, jos olet elossa.
Hullut idiootit heiluvat suurimpien ydinasemaiden johdossa jne. jne. Aika ottaa pää p:stä ulos A
Ei tukia mihinkään minimeihin ole leikattu. Työttömätkin näkyvät asuvan mukavasti, on pelit ja vehkeet, vaikkeivät rahassa uisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eriarvoisuus on kasvanut merkittävästi ja sitä myötä köyhyyden kuva muuttunut. Ennen ei pienituloisuus tehnyt samalla tavalla ulkopuoliseksi.
Työpaikkoja myös oli joten näkymä siitä että pärjää tulevaisuudessakin oli parempi.
Ennen oli samalla tavalla koulussa ne suositut tyypit, jotka tulivat menestyneistä, varakkaista perheistä ja sitten ne muut. Tuonne suosittujen joukkoon ei vähävaraisen perheen jälkikasvulla ollut mitään asiaa, keskituloisen perheen lapsillakin vähän niin ja näin. Näin ainakin meidän pikkukaupungissa.
Toisaalta mikäänhän ei estänyt eikä estä ponnistelemasta itse koulujen ja töiden kautta parempiin asemiin, jos sellaisia haluaa. Suomessa on vielä opiskelu käyttäjälle käytännössä ilmaista vaikka tohtoriksi asti. Väitän että normijärjellä varustettu ja päämäärätietoinen terve ihminen pärjää, jos on ahkera, ja tietysti että tekee järkeviä valintoja myös sen suhteen, mitä opiskelee. Alalla on väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei haluta mennä enää ulkomaille töihin. Nääki vauvafoorumin aihe vapaan työttömät on vaan vihasia hallitukselle sen sijaan et menis ulkomaille töihin.
Ei ulkomaille mennä noin vain töihin. Tämä on sitä pullistelua, mitä on totuttu joskus kuulemaan yliopistoväeltä. Että kouluttautuneet jättää Suomen ja Aivovienti lähtee maasta pois.
Mutta kyllä siellä "ulkomailla" on työttömyyttä ihan omasta takaa. Ei ne odottele kieli pitkällä että suomalainen tulee näyttämään, miten ne hommat oikein hoituu.
miten niin ei mennä noin vain? minä ainakin menin muutamaan maahan, kunnes jäin sille tielle. aina onnistui työllistyminen. tosin ei heti tutkintoa vastaava, mutta aika pian. heti vain työnhakuun, kieltä oppimaan. suomalaisuusu
Juuri noin. Esim. Keski-Euroopassa - suomalainenhan ei tarvitse työlupia EU-maihin - tulija voi asua alkuun hyvin edullisesti vaikkapa hostellissa kirjoilla, ja kysyä työpaikkaa esim. hotelleista vaikkapa siivoojana tms., jos ei kielitaito vielä riitä niihin oman alan tai toivealan töihin. Tähän tyyliin ystäväni aloitti Berliinissä, ja sitten myöhemmin, luonnollisesti saksan taidon parannuttua, pääsi siisteihin toimistohommiin. Ei tarvitse olla mitään pysyvämpää asuntoa tai työpaikkaa valmiina, tai säästöjä, jos siis oikeasti haluaa ja on draivia. Takaisin kyllä pääsee, jos ei onnistu, tai jos muusta syystä haluaa takaisin. Hieman rohkeutta, ihmiset!
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt Suomesta on hävinnyt monta kymmentä ammattia sitten 80-luvun.
Tilalle on tullut uusia !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Juuri noin. Esim. Keski-Euroopassa - suomalainenhan ei tarvitse työlupia EU-maihin - tulija voi asua alkuun hyvin edullisesti vaikkapa hostellissa kirjoilla, ja kysyä työpaikkaa esim. hotelleista vaikkapa siivoojana tms., jos ei kielitaito vielä riitä niihin oman alan tai toivealan töihin. Tähän tyyliin ystäväni aloitti Berliinissä, ja sitten myöhemmin, luonnollisesti saksan taidon parannuttua, pääsi siisteihin toimistohommiin. Ei tarvitse olla mitään pysyvämpää asuntoa tai työpaikkaa valmiina, tai säästöjä, jos siis oikeasti haluaa ja on draivia. Takaisin kyllä pääsee, jos ei onnistu, tai jos muusta syystä haluaa takaisin. Hieman rohkeutta, ihmiset!"
Ollaanko nykyään niin turvallisuushakuisia, että harvempi uskaltaa enää heittäytyä uusiin haasteisiin? Vaikka toisaalta juuri suomalaisilla on yhdet maailman parhaista turvaverkoista, joihin turvautua, jos ei jostakin syystä onnistu.
Olin vielä koululainen 80-luvulla. Isä oli raksamies ja äiti tehtaalla. Sinne tehtaalle minäkin pääsin 16- vuotiaana kesätöihin. Nykynuorille ei mokoma "paskaduuni" tunnu enää kelpaavan, mikäli tämän palstan keskusteluja on uskominen. Likaista ja kylmää siellä olikin, mutta koululaiselle palkka oli hyvä. Ajokorttini maksoin niillä ansioilla sitten pari vuotta myöhemmin ja lukion kirjat yms. Ei ollut isukkia maksamassa. Tupakka ja kalja oli ykkösprioriteetilla hänen menoissaan.
Pieni rivarikolmio oli kotina, siskon kanssa jaettiin huone. Ensimmäisen kerran sain oman huoneen 17-vuotiaana, kun isä muutti pois ja äiti majoittui olkkarin nurkkaan.
Unelmia oli sekä taloudellisia että ammatillisia. Kaikki eivät toteutuneet. Äitikin pääsi toteuttamaan unelmansa, kouluttautui ja perusti yrityksen. Se tosin tapahtui vasta kun isä vanhoillisten ajatustensa kanssa poistui kuvioista. Perhe eli pienillä tuloilla varsinkin äidin jäätyä yksinhuoltajaksi. Silti meillä oli aina siistit vaatteet (ei kuitenkaan merkkivaatteita) ja ruokaa pöydässä.
Näillä opeilla kasvoin ja talletin ne mieleeni. Omaa kotia aloimme puolisoni kanssa etsiä vasta 90-luvun lopulla. Silloinkin tärkeintä oli, että tulomme riittävät asumisen kuluihin. Ei siis haaveiltu mistään kivilinnasta ja miljoonan markan velasta. Rivarikolmiosta mekin aloitimme. Se oli meille unelmakoti silloin.
Unelma-ammatinkin sain, tosin vasta monen kokeilun kautta 40-vuotiaana. Nuorena ei ollut mitään unelma-ammattia. Ainoa mitä tiesin, en halunnut jäädä kylmään tehtaaseen töihin. Se kannusti opiskelemaan, kuten myös äidin kannustus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin tosiaan ei shoppailtu kuten nykyään. Sain aina vanhemman sisaruksen käytetyt vaatteet lapsena, vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä. Tietokoneen ostaminen oli iso ja kallis juttu, eikä sellaista joka perheestä löytynyt todellakaan. Moni ajatteli ettei ole sellaiseen varaa. Ulkomailla ei matkusteltu kuten nykyään. Tavallinen ulkomaanmatka oli risteily Tukholmaan eikä lentely ties minne kauas.
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin ylioppilaaksi 80-luvun lopussa ja kyllä silloin pyrittiin opiskelemaan unelma-alaa, ostamaan asunto ja elämää aivan kuin nykyisinkin.
Minä vuonna 1980 ja kyllä minäkin tavoittelin unelma-ammattia, ensi vuonna pitäisi päästä eläkkeelle ja kohta jo pari kymmentä vuotta olen ollut yhdessä niistä ammateista, joita olen tehnyt. Milloin hävisi työpaikka, milloin koko ala millä olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvun työelämä oli kovin erilaista kuin 2020-luvun.
1990 ura urkeni ja teen samaa työtä edelleen. Toki olen siihen vuosien saatossa ammattitutkinnon suorittanut.
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin ylioppilaaksi 80-luvun lopussa ja kyllä silloin pyrittiin opiskelemaan unelma-alaa, ostamaan asunto ja elämää aivan kuin nykyisinkin.
Niin 80- luvun lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin yhdeksänkymmentä luvun alussa pääsykokeissa, joissa matematiikan osiossa sisään päästäkseni oli vara menettää yksi piste. Olipa outo juttu, että päädyin alalle, joka ei suuria intohimoja herättänyt. Vain yksi tuttu jaksoi jauhaa "unelma-ammatista" johon hän ei päässyt, samalla kun muut kaikki kuulemma pääsivät unelma-ammattiinsa.
Olitko unessa? Miten 2000-luvulla syntynyt pystyy käymään pääsykokeissa 90-luvulla?
Missään mainita 2000- lukua. Kävi 90- luvun alussa pääsykokeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei haluta mennä enää ulkomaille töihin. Nääki vauvafoorumin aihe vapaan työttömät on vaan vihasia hallitukselle sen sijaan et menis ulkomaille töihin.
Ei ulkomaille mennä noin vain töihin. Tämä on sitä pullistelua, mitä on totuttu joskus kuulemaan yliopistoväeltä. Että kouluttautuneet jättää Suomen ja Aivovienti lähtee maasta pois.
Mutta kyllä siellä "ulkomailla" on työttömyyttä ihan omasta takaa. Ei ne odottele kieli pitkällä että suomalainen tulee näyttämään, miten ne hommat oikein hoituu.
Tämä uho, että lähden ulkomaille kun täällä on kaikki niin huonosti...no eräs ystäväni esim, lähti Ruotsiin korkeakoulututkinto plakkarissaan, ei löytynyt Tukholmasta kuin siivojan hommia, mistä tienaa kyllä ihan hyvin. Etsii koko ajan koulutusta vastaavaa työtä. Muuten kyllä suosittelen asumaan muuallakin, mutta ei missään ole helppoa työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän eri mieltä mukavasti elelyllä duunari palkalla 80-luvulla. Keskiansio oli, euroiksi muutettuna vuonna 1985 noin 973euroa.
Joitakin hintoja 1985 euoina
Jauheliha 400g 6,30
tomaatti 5,91 kg
suklaa 5,82 200g
kahvi 8,06 500g
No lyö markoiksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa mikä boomer-ketju.
Maailma on kuulkaa muuttunut aika paljon neljässäkymmenessä vuodessa. 2. asteen koulutus on myös lakisääteisesti pakollinen nykyään.
Asuntojen hinnat karanneet pilviin. Työpaikkoja ei ole, ei edes niitä aloitustason duuneja, joista edetä muihin hommiin. Tuet leikattu minimiin, jos sattuisi töitä saamaan ja sitten kenkää, koska tuotannolliset ja taloudelliset syyt, tai nykyhallituksen jälkeen pelkkä: ei mikään, riittää itsosanomisen syyksi. Ei ihme ettei nuoret halua hankkia lapsia tähän maailmaan.
Työelämässä vaatimukset vähintään kymmenkertaistuneet kaikentasoisissa tehtävissä ja jos et ole työterveyden piirissä jonotat sadan vanhuksen kanssa saadaksesi hoitoa ehkä vuoden päästä, ellet satu kuolemaan ensin. Omalle eläkkeele pääset ehkä kahdeksankymppisenä, jos olet elossa.
Ei pidä paikkaansa. Minun vanhemmat maksoivat ysärin velkojaan hautaan saakka, eli vuoteen 2020. Mitään helpotuksia eivät saaneet, eivät päässeet velkasaneeraukseen.
Nykyajan pullamössönuoret eivät tajua: Koskaan ei ole saatu niin suuria sossutukia kuin nyt, siksi valtionvelka onkin jo iso ongelma. Vielä 90-luvulla koko kylä muisteli jos joku kylältä kävi Kanarialla viikon, nyt nuoriso ramppaa ulkomailla Balin surffilomilla joka vuosi. Minäkin sain serkun käytetyt lenkkarit lapsena ysäril, nyt nettishoppaillaan Zalandoissa ei edes osata paikata vaatteita.
Kiittämättömät veetit! Oppikaahan olemaan. t.M38
Kyllä, mutta lainaa silloin kasarin lopussa tarjottiin kyllä nykyistäkin löysemmin. Ei ollut vielä luottotietoisysteemi yleisesti käytössä, joten niitä ei kyselty. Tuloja ei kyselty ja tarjottiin niin paljon kuin rohkesi ottaa. Siksi se lama osittain tulikin.