Lue keskustelun säännöt.
Ei 80-luvulla tavoiteltu mitään unelmien ammattia tai asuntoa
22.04.2025 |
Nyt monen pää on sekaisin vaihtoehdoista. Käsittääkseni myös ala mihin mentiin oli monelle se oikea. Nykyään pitäisi lähinnä olla unelmien työ ja työtä pitäisi rakastaa.
Suomessa on ollaan liian tutkintokeskeisiä. Esim tiedän yhden jolla oli yliopistotutkinto taidehistoriassa. Oli työtön mutta muutti Austrasliaan ja pääsi siellä töihin kaupunkisuunnitteluun. Sai paikan koska katsottiin että akateeminen tutkinto ja kyky oppia ala.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa mikä boomer-ketju.
Maailma on kuulkaa muuttunut aika paljon neljässäkymmenessä vuodessa. 2. asteen koulutus on myös lakisääteisesti pakollinen nykyään.
Asuntojen hinnat karanneet pilviin. Työpaikkoja ei ole, ei edes niitä aloitustason duuneja, joista edetä muihin hommiin. Tuet leikattu minimiin, jos sattuisi töitä saamaan ja sitten kenkää, koska tuotannolliset ja taloudelliset syyt, tai nykyhallituksen jälkeen pelkkä: ei mikään, riittää itsosanomisen syyksi. Ei ihme ettei nuoret halua hankkia lapsia tähän maailmaan.
Työelämässä vaatimukset vähintään kymmenkertaistuneet kaikentasoisissa tehtävissä ja jos et ole työterveyden piirissä jonotat sadan vanhuksen kanssa saadaksesi hoitoa ehkä vuoden päästä, ellet satu kuolemaan ensin. Omalle eläkkeele pääset ehkä kahdeksankymppisenä, jos olet elossa.
Hullut idiootit heiluvat suurimpien ydinasemaiden johdossa jne. jne. Aika ottaa pää p:stä ulos A
Nuorimmat buumerit on nyt 75, vuonna 1990 ne oli nelikymppisiä, parhaassa työiässä. Työelämä oli silloin aivan yhtä tiukkaa kuin nytkin, täysillä mentiin silloinkin, kunnes kaikki romahti 1991 markan devalvaatioon. Tämän hetkinen tilanne ei ole siihen verrattuna mitään. Pankit ryöstivät ihmisiltä talot ja yritykset, jopa verottaja ajoi yritykset tarkoituksella nurin. Niitä velkoja maksavat jotkut vielläkin jos eivät vetäneet itseään kiikkuun.
Kyllähän silloinkin pääsääntöisesti käytiin lukio tai amis vaikka se olikin vapaaehtoista. Nuoriso oli kuitenkin täyspäisempää, terapiassa kävi yksi tuhannesta, nykyään tuntuu joka toisella oleva kausikortti kallonkutistajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa mikä boomer-ketju.
Maailma on kuulkaa muuttunut aika paljon neljässäkymmenessä vuodessa. 2. asteen koulutus on myös lakisääteisesti pakollinen nykyään.
Asuntojen hinnat karanneet pilviin. Työpaikkoja ei ole, ei edes niitä aloitustason duuneja, joista edetä muihin hommiin. Tuet leikattu minimiin, jos sattuisi töitä saamaan ja sitten kenkää, koska tuotannolliset ja taloudelliset syyt, tai nykyhallituksen jälkeen pelkkä: ei mikään, riittää itsosanomisen syyksi. Ei ihme ettei nuoret halua hankkia lapsia tähän maailmaan.
Työelämässä vaatimukset vähintään kymmenkertaistuneet kaikentasoisissa tehtävissä ja jos et ole työterveyden piirissä jonotat sadan vanhuksen kanssa saadaksesi hoitoa ehkä vuoden päästä, ellet satu kuolemaan ensin. Omalle eläkkeele pääset ehkä kahdeksankymppisenä, jos olet elossa.
Hullut idiootit heiluvat suurimpien ydinasemaid
Ei maksa. Ne ysärin velat on annettu anteeksi jo aikoja sitten ihan erillisellä päätöksellä.
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin ylioppilaaksi 80-luvun lopussa ja kyllä silloin pyrittiin opiskelemaan unelma-alaa, ostamaan asunto ja elämää aivan kuin nykyisinkin.
Ja minä 1966. Ihan samat tavoitteet kuin nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin ylioppilaaksi 80-luvun lopussa ja kyllä silloin pyrittiin opiskelemaan unelma-alaa, ostamaan asunto ja elämää aivan kuin nykyisinkin.
Mutta ei tässä mittakaavassa mitä nykyään. Itsekin opiskelin alaa joka tuntui sopivalta. Eikä ensiasunto ollut mikään hulppea omakotitalo.
En tunne ketään jonka ensiasunto olisi ollut hulppea omakotitalo. Ja aika monet kaverit ovat opiskelleet alaa joka tuntui sopivalta, itseni mukaan lukien.
Viaton haaveilu tekee elämästä siedettävämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorimmat buumerit on nyt 75, vuonna 1990 ne oli nelikymppisiä, parhaassa työiässä.
Baby Boomers were born from approximately 1946 to 1964.
En kyllä millään matematiikalla saa nuorimmista 1964-syntyneistä boomereista 75-vuotiaita. Jos et tiedä edes minkä ikäisiä boomerit ovat, niin ei paljon painoarvoa ole muillakaan mutinoillasi. Työelämä on täysin erilaista ja kaikilta ei lama vienyt taloja. Itseasiassa nykysukupolvi on köyhin pitkästä aikaa, kiitos tämän yhteiskunnan, jonka kultapossukerholaiset on ryöstäneet jättieläkkeillään.
Kannattaisi lukea vähän muutakin kuin Seiskaa.
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ollut tätä duunarivihaa ja halveksuntaa, mitä nyt on. Ei ollut mikään häpeä olla sairaalan keittäjä tai varastomies. Käytännön ammatteja katsotaan nykyään alaspäin. Se on tosi harmi.
Siitä on tullut kierre. Kun ei arvosteta, ei makseta kunnon palkkaa ja kun ei makseta kunnon palkkaa, ei arvosteta.
Minä arvostan tosi korkealle monet käytännön työt, mekaanikot, korjaajat, käden taitajat, mutta nämä ammatit on halveksittu nuorten silmissä pilalle. Pitää olla tietotyötä, pitää olla etätyötä, muu on häpeä.
Käytännön työt ovat tosi tärkeitä. Mietin, että jos nykynuoret arvostavat "sisäsiistejä" töitä, opiskelevatko he sitten sen mukaan täysillä, jotta olisivat riittävän päteviä tekemään niitä "älytöitään"? PISA-tulokset ainakin viittaavat siihen, että keskimäärin alkaa osaaminen liukua pikemminkin alaspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorimmat buumerit on nyt 75, vuonna 1990 ne oli nelikymppisiä, parhaassa työiässä.
Baby Boomers were born from approximately 1946 to 1964.
En kyllä millään matematiikalla saa nuorimmista 1964-syntyneistä boomereista 75-vuotiaita. Jos et tiedä edes minkä ikäisiä boomerit ovat, niin ei paljon painoarvoa ole muillakaan mutinoillasi. Työelämä on täysin erilaista ja kaikilta ei lama vienyt taloja. Itseasiassa nykysukupolvi on köyhin pitkästä aikaa, kiitos tämän yhteiskunnan, jonka kultapossukerholaiset on ryöstäneet jättieläkkeillään.
Kannattaisi lukea vähän muutakin kuin Seiskaa.
Boomer-sana on peräisin englannin kielestä, ja sillä viitataan Yhdysvalloissa baby boomer -sukupolveen eli 19461964-syntyneisiin. Suomessa baby boomereiden vastine on suuret ikäluokat eli noin vuosina 19451950-syntyneet.
Tässä ketjussa puhutaan Suomen tilanteesta, joten boomerit ovat 1945-1950-syntyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla opetettiin ettei kannata opiskella, sillä duunarilla on jo talo maksettu silloin kun maisteri vasta valmistuu velkoineen. Näin itselle sanottiin ihan kirjaimellisesti. Opiskelua pidettiin kasarilla vähän tyhmänä, tarpeettomana. Kasarilla nuoren miehen ensimmäinen asia mikä piti ostaa oli hyvä auto, ei asunto. Autoilukulttuuri oli vahva silloin.
Riippui varmasti ihmisen taustasta tämä. Kyllä minua ja sisaruksiani kannustettiin opiskelemaan, kaikki olimme koulussa hyviä. Ei tullut mieleenkään hakeutua duunarin töihin suoraan peruskoulusta, vaan kouluja on käyty ja akateemiset jatkotutkinnot opiskeltu. En tunnu ketään ikäisiäni, joiden mielestä opiskelu olisi ollut tyhmää tai tarpeetonta, kasarillakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei haluta mennä enää ulkomaille töihin. Nääki vauvafoorumin aihe vapaan työttömät on vaan vihasia hallitukselle sen sijaan et menis ulkomaille töihin.
Ei ulkomaille mennä noin vain töihin. Tämä on sitä pullistelua, mitä on totuttu joskus kuulemaan yliopistoväeltä. Että kouluttautuneet jättää Suomen ja Aivovienti lähtee maasta pois.
Mutta kyllä siellä "ulkomailla" on työttömyyttä ihan omasta takaa. Ei ne odottele kieli pitkällä että suomalainen tulee näyttämään, miten ne hommat oikein hoituu.
miten niin ei mennä noin vain? minä ainakin menin muutamaan maahan, kunnes jäin sille tielle. aina onnistui työllistyminen. tosin ei heti tutkintoa vastaava, mutta aika pian. heti vain työnhakuun, kieltä oppimaan. suomalaisuusuho kannattaa jättää sikseen, koska se vain hidastaa integroitumista (katteeton asenneongelma, ei kiinnosta paikallisia yms.)
Vierailija kirjoitti:
Eriarvoisuus on kasvanut merkittävästi ja sitä myötä köyhyyden kuva muuttunut. Ennen ei pienituloisuus tehnyt samalla tavalla ulkopuoliseksi.
Työpaikkoja myös oli joten näkymä siitä että pärjää tulevaisuudessakin oli parempi.
Ennen oli samalla tavalla koulussa ne suositut tyypit, jotka tulivat menestyneistä, varakkaista perheistä ja sitten ne muut. Tuonne suosittujen joukkoon ei vähävaraisen perheen jälkikasvulla ollut mitään asiaa, keskituloisen perheen lapsillakin vähän niin ja näin. Näin ainakin meidän pikkukaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei haluta mennä enää ulkomaille töihin. Nääki vauvafoorumin aihe vapaan työttömät on vaan vihasia hallitukselle sen sijaan et menis ulkomaille töihin.
Ei ulkomaille mennä noin vain töihin. Tämä on sitä pullistelua, mitä on totuttu joskus kuulemaan yliopistoväeltä. Että kouluttautuneet jättää Suomen ja Aivovienti lähtee maasta pois.
Mutta kyllä siellä "ulkomailla" on työttömyyttä ihan omasta takaa. Ei ne odottele kieli pitkällä että suomalainen tulee näyttämään, miten ne hommat oikein hoituu.
miten niin ei mennä noin vain? minä ainakin menin muutamaan maahan, kunnes jäin sille tielle. aina onnistui työllistyminen. tosin ei heti tutkintoa vastaava, mutta aika pian. heti vain työnhakuun, kieltä oppimaan. suomalaisuusuho kannattaa jättää sikseen, koska se vain hidast
Miten se onnistuu? Otat vain ja lähdet, tietämättä sinne mennessäsi, missä tulet asumaan ja mistä saat työtä? Menet sitten perille päästyäsi paikalliseen kauppaan tai baariin kysymään, pääsenkö töihin ja mistä saan asunnon? Vai miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin ylioppilaaksi 80-luvun lopussa ja kyllä silloin pyrittiin opiskelemaan unelma-alaa, ostamaan asunto ja elämää aivan kuin nykyisinkin.
Mutta ei tässä mittakaavassa mitä nykyään. Itsekin opiskelin alaa joka tuntui sopivalta. Eikä ensiasunto ollut mikään hulppea omakotitalo.
Omistusasunnon ostaminen ei ole ollut erityisen houkuttelevaa enää laman jälkeen ja moni ostaa ensiasunnon vasta, kun on se perhe ja tilan tarvetta. Siksi ne omakotitalot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eriarvoisuus on kasvanut merkittävästi ja sitä myötä köyhyyden kuva muuttunut. Ennen ei pienituloisuus tehnyt samalla tavalla ulkopuoliseksi.
Työpaikkoja myös oli joten näkymä siitä että pärjää tulevaisuudessakin oli parempi.
Ennen oli samalla tavalla koulussa ne suositut tyypit, jotka tulivat menestyneistä, varakkaista perheistä ja sitten ne muut. Tuonne suosittujen joukkoon ei vähävaraisen perheen jälkikasvulla ollut mitään asiaa, keskituloisen perheen lapsillakin vähän niin ja näin. Näin ainakin meidän pikkukaupungissa.
Minä en huomannut tuollaista Helsingissä. Suositut tulivat kaikenlaisista perheistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ollut tätä duunarivihaa ja halveksuntaa, mitä nyt on. Ei ollut mikään häpeä olla sairaalan keittäjä tai varastomies. Käytännön ammatteja katsotaan nykyään alaspäin. Se on tosi harmi.
Siitä on tullut kierre. Kun ei arvosteta, ei makseta kunnon palkkaa ja kun ei makseta kunnon palkkaa, ei arvosteta.
Minä arvostan tosi korkealle monet käytännön työt, mekaanikot, korjaajat, käden taitajat, mutta nämä ammatit on halveksittu nuorten silmissä pilalle. Pitää olla tietotyötä, pitää olla etätyötä, muu on häpeä.Käytännön työt ovat tosi tärkeitä. Mietin, että jos nykynuoret arvostavat "sisäsiistejä" töitä, opiskelevatko he sitten sen mukaan täysillä, jotta olisivat riittävän päteviä tekemään niitä "älytöitään"? PISA-tulokset ainakin viittaavat siihen, että keskimäärin alkaa osaaminen liukua pikemminkin alaspäin.<
Ennen sai siistin sisätyön opiskelemalla merkantiksi, tai vain käymällä lukion. Nykyisin merkonomit joutuvat (tai pääsevät, jos ovat onnekkaita) kaupan kassalle. 80-luvulla kukaan ei joutunut pelkäämään, että neljän vuoden opiskelun jälkeen joutuvat kisaamaan 1000 muun kanssa osa-aikaisesta leffateatterin siivooja-popkorninmyyjän paikasta.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa mikä boomer-ketju.
Maailma on kuulkaa muuttunut aika paljon neljässäkymmenessä vuodessa. 2. asteen koulutus on myös lakisääteisesti pakollinen nykyään.
Asuntojen hinnat karanneet pilviin. Työpaikkoja ei ole, ei edes niitä aloitustason duuneja, joista edetä muihin hommiin. Tuet leikattu minimiin, jos sattuisi töitä saamaan ja sitten kenkää, koska tuotannolliset ja taloudelliset syyt, tai nykyhallituksen jälkeen pelkkä: ei mikään, riittää itsosanomisen syyksi. Ei ihme ettei nuoret halua hankkia lapsia tähän maailmaan.
Työelämässä vaatimukset vähintään kymmenkertaistuneet kaikentasoisissa tehtävissä ja jos et ole työterveyden piirissä jonotat sadan vanhuksen kanssa saadaksesi hoitoa ehkä vuoden päästä, ellet satu kuolemaan ensin. Omalle eläkkeele pääset ehkä kahdeksankymppisenä, jos olet elossa.
Hullut idiootit heiluvat suurimpien ydinasemaiden johdossa jne. jne. Aika ottaa pää p:stä ulos A
Varmasti on maailma muuttunut kovemmaksi, sitä en kiellä. Silti on väärin ajatella, että meille olisi kasarilla jotenkin tyrkytetty tukiaisia tai että me nuoret olisimme suurin joukoin menty suoraan peruskoulusta työelämään. Kyllä, kesätöissä olimme, mutta lukiot käytiin ja siitä jatkettiin opiskelemaan kuka minnekin. Ei ollut mitään itsestään selvyyksiä, vaan ihan samalla lailla teimme töitä niiden omien unelmien eteen.
Ja hullut olivat ydinasemaiden johdossa silloinkin, oli kylmä sota, jos tunnet ilmaisun. Silloin alkoikin sitten se liennytyksen aika, oli rauhanmarsseja ja kuviteltiin, että maailmasta tuli parempi paikka, kun itäblokki hajosi. Ehkä tulikin joksikin ajaksi, minkä seurauksena mm. asevarustelua kahlittiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun työelämä oli kovin erilaista kuin 2020-luvun.
Silloin siivoojakin sai ok palkkaa. Minäkin tunsin äitini työpaikan siivoojan. Oli osa työyhteisöä.
Varmasti oli osa työyhteisöä, koska siivouksia ei vielä tuolloin ulkoistettu. Palkkansa oli silti paska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eriarvoisuus on kasvanut merkittävästi ja sitä myötä köyhyyden kuva muuttunut. Ennen ei pienituloisuus tehnyt samalla tavalla ulkopuoliseksi.
Työpaikkoja myös oli joten näkymä siitä että pärjää tulevaisuudessakin oli parempi.
Ennen oli samalla tavalla koulussa ne suositut tyypit, jotka tulivat menestyneistä, varakkaista perheistä ja sitten ne muut. Tuonne suosittujen joukkoon ei vähävaraisen perheen jälkikasvulla ollut mitään asiaa, keskituloisen perheen lapsillakin vähän niin ja näin. Näin ainakin meidän pikkukaupungissa.
Olin luokaltani ainoa, joka päätyi yliopistoon. Köyhän yksinhuoltajaäidin (duunari) tytär. Muutama varakkaan perheen tytär oli luokassa, opiskelivat sairaanhoitajiksi. Ei ollut kastijakoa, kiitos kannustavan opettajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei haluta mennä enää ulkomaille töihin. Nääki vauvafoorumin aihe vapaan työttömät on vaan vihasia hallitukselle sen sijaan et menis ulkomaille töihin.
Ei ulkomaille mennä noin vain töihin. Tämä on sitä pullistelua, mitä on totuttu joskus kuulemaan yliopistoväeltä. Että kouluttautuneet jättää Suomen ja Aivovienti lähtee maasta pois.
Mutta kyllä siellä "ulkomailla" on työttömyyttä ihan omasta takaa. Ei ne odottele kieli pitkällä että suomalainen tulee näyttämään, miten ne hommat oikein hoituu.
miten niin ei mennä noin vain? minä ainakin menin muutamaan maahan, kunnes jäin sille tielle. aina onnistui työllistyminen. tosin ei heti tutkintoa vastaava, mutta aika pian. heti vain työnhakuun, kieltä oppimaan. suomalaisuusu
ensin töihin johonkin hotelliin, kalatehtaalle, oppaaksi tai koiranpelastustarhalle (järjestävät majoitusta sinkulle työntekijälle). sitten välittömästi alat hakea sivu/lisäduunia ja työkavereilta tai salilta löydettyjen tuttavuuksien avustuksella löydät jonkun kimppaluukun. riippuen kielitaidosta ja ammateistasi pääset nopeammin eteenpäin. opiskelu siinä sivussa tuo lisäbuustia. käy ehdottomasti joku paikallinen lyhyt kurssi, esim. hoivatyö, taksi, tarjoilu yms, ja soluttaudut näin työmarkkinoille ja sairausvakuutuksen piiriin. lisäksi kielitaito kasvaa räjähdysmäisesti. yhdistele osa-aikahommia (siivous, respa, kauppa) ja ota vastaan sijaisuuksia. sitten voitkin jo opiskella siinä sivussa duunaillen pidempiä opintoja. opintolainaa myös suomesta huom. kaikista työsuhteista työtodistus ja haet seuraavaa jo, kun olet vielä työllistetty.
vaatii organisointikykyä, sitä oppii kyllä. kaikki tietysti helpompaa, jos olet jo valmistunut ammattiin. miksi tätä täytyy selittää?
Se tuntui siltä silloin, mutta itse asiassa nykyään on kulutusjuhlat potenssiin kymmenen verrattuna kasariin. Aika vaatimatonta oli kulutuksemme vielä silloin.