Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kun 18 v poika on muuttanut omilleen

Vierailija
21.04.2025 |

Mietin, missä vaiheessa pitäisi huolestua, kun poika ei vastaa puhelimeen.

Hänellä on päihdeongelma, johon ei ole auttanut päihdeyksikössä asuminen eikä koulukodissa pähteistä vierottautuminen.

Nyt hän on muuttanut omaan asuntoon. Ei vastaa puhelimeen, kun olen kysynyt miten menee. Vielä viikonloppuna otti viimeksi yhteyttä, nyt ei vastaa. 

Onko liian tungettelevaa, jos vain menen tällä viikolla oven taakse koputtelemaan?  Hänen elämäntyylinsä on sellaista, että ihme ettei hänelle ole jo sattunut pahemmin mitään. 

Milloin itse alkaisit huolestua jos oma lapsesi ei vastaa viesteihin ja soittoihin?

Kommentit (46)

Vierailija
41/46 |
21.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Taas saa perspektiiviä tähän arkeen. 3-vuotiaan pojan uhmakiukut on ollut tänään jotenkin ekstrahankalia, mutta onhan ne nyt pieniä ap:n murheiden rinnalla. Tässä sentään vielä voi vaikuttaa halaamalla, rauhoittamalla sylissä ja kääntämällä lapsen huomion johonkin muuhun. Ei varmaan ole tuulesta temmattu sanonta että pieni lapsi pienet murheet, iso lapsi isot murheet. En voi muuta kuin rukoilla ap että kaikki kääntyy vielä parempaan päin. Voimia!

Kiitos!! Ja tsemppiä sinulle teidän arkeen! 

 

Vierailija
42/46 |
22.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko pojasta kuulunut mitään?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/46 |
22.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä siltä, että nuori on nyt aika hukassa elämässään ja ihan heitteillä. Jos ei ole koulua eikä töitä, vaan ainoastaan päihteet.  Millä hän elää? Toivottavasti ei rikollisuudella. 18-vuotias on todella nuori, vaikka virallisesti onkin aikuinen. Hän tarvitsee valtavasti tukea, ei kuulosta kyllä siltä että hän on kyvykäs elämään yksin ja huolehtimaan itsestään. Olen, ap, nyt aika huolissani siitä mistä kerroit. Toivottavasti lapsi löytyy mutta ei homma voi siihen jäädä. Muuten voi tuolla elämänmenolla käydä huonosti.

 

Toisaalta minkä sille sitten välttämättä voikaan. Täysi-ikäinen voi kieltäytyä avusta niin halutessaan. Itselläni oli myös tuollainen vähän samanlainen kausi nuorena. Olin hakenut yliopistoon, en päässyt. Jotenkin masennuin, tapasin miehen joka käytti päihteitä ja ihastuin, muutin yhteen. Aloin käyttää itsekin. Äiti oli kovasti huolissaan, mutta minä kun en halunnut apua, haistatin pitkät. Ja kun alkoi "tunkeilla" enemmän, laitoin häneen kokonaan välit poikki vuosiksi, että saan olla rauhassa. Siihenkin täysi-ikäisellä ihmisellä on oikeus. (Mun tapauksessa lopulta kävi hyvin, se suhde huumeita käyttäneeseen mieheen meni poikki, eikä mulla ollut rahaa eikä intressiä hankkia aineita itsekseni, joten raitistuin ja vuoden päästä hain uudestaan opiskelemaankin, ja sillä kertaa pääsin).

Vierailija
44/46 |
22.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Onko pojasta kuulunut mitään?

On kuulunut! Ap

 

Vierailija
45/46 |
22.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pojasta kuulunut mitään?

On kuulunut! Ap

 

Ihanaa, mikä helpotus. Olen miettinyt teitä tuntemattomia, kun tiedän miltä tuntuu, kun on omasta lapsesta huoli. Kaikkea hyvää teille!

Vierailija
46/46 |
22.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pojasta kuulunut mitään?

On kuulunut! Ap

 

Ihanaa, mikä helpotus. Olen miettinyt teitä tuntemattomia, kun tiedän miltä tuntuu, kun on omasta lapsesta huoli. Kaikkea hyvää teille!

Kiitos ja kaikkea hyvää myös teille! Kyllähän aina hetkeks helpottaa kun kuulee lapsesta. Onneksi hänen kaverinsa vastailevat jos hän itse ei vastaa, ja kertovat mielellään jos tietävät jotakin. ap

 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi neljä viisi