Rehellisesti mitä vaihtoehtoja neljääkymmentä lähestyvällä on hankkia lapsi?

Aika ilkeää ja ymmärtämätöntä kommentointia monella. Todella typerää taivastella, että miksi lasta ei ole HANKITTU nuorempana. Elämää ei voi aina kontrolloida, puolisoa ei löydy, parisuhteet päättyy, elämäntilanteet vaihtuu. Ei se todellakaan ole aina omissa käsissä miten elämä menee ja milloin lasta voi yrittää. Kaikille sitä mahdollisuutta ei nuorempana vain tule.

Ei myöskään ole mitenkään harvinaista löytää parisuhde ja perustaa perhe myöhemmällä iällä tänä päivänä. Tiedän useita. 

Vierailija kirjoitti:

Aika ilkeää ja ymmärtämätöntä kommentointia monella. Todella typerää taivastella, että miksi lasta ei ole HANKITTU nuorempana. Elämää ei voi aina kontrolloida, puolisoa ei löydy, parisuhteet päättyy, elämäntilanteet vaihtuu. Ei se todellakaan ole aina omissa käsissä miten elämä menee ja milloin lasta voi yrittää. Kaikille sitä mahdollisuutta ei nuorempana vain tule.

Ei myöskään ole mitenkään harvinaista löytää parisuhde ja perustaa perhe myöhemmällä iällä tänä päivänä. Tiedän useita. 

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Aika ilkeää ja ymmärtämätöntä kommentointia monella. Todella typerää taivastella, että miksi lasta ei ole HANKITTU nuorempana. Elämää ei voi aina kontrolloida, puolisoa ei löydy, parisuhteet päättyy, elämäntilanteet vaihtuu. Ei se todellakaan ole aina omissa käsissä miten elämä menee ja milloin lasta voi yrittää. Kaikille sitä mahdollisuutta ei nuorempana vain tule.

Ei myöskään ole mitenkään harvinaista löytää parisuhde ja perustaa perhe myöhemmällä iällä tänä päivänä. Tiedän useita. 

Moni ihminen elää valitettavasti jossain omassa ylimielisyyden kuplassaan, eikä ymmärrä etteivät asiat ole itsestäänselviä. Jokaisen pitäisi olla nöyrä ja kiitollinen, jos onni on niin suonut, että lapsen on saanut. Se ei todellakaan ole vain itse päätettävissä milloin niitä ns. hankitaan.

Parisuhteita voi syntyä monella tavalla ja monella tavalla niitä päättyykin. Lapsenteko ei välttämättä parisuhdetta vaadi, mutta saattaa edistää sitä jossain määrin.

Sinänsähän ap:n tilanne ei ole millään lailla epätavallinen, itse asiassa se on melko yleinen. Tilanne on kieltämättä vakava, mutta ei toivoton. Siinä voi käydä hyvin, voi käydä huonosti ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin.

Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Ap, mikä on syynä, ettet ole löytänyt miestä? 

Kuinka usein käyt treffeillä?  Jos et muuten löydä treffiseuraa, kokeile tinderiä. Tai mistä minä vaikka olisit jo Tinderissä.  

Olen mies ja kuulostaa vähän oudolta, ettei alle 40v lapseton nainen löydä miestä. 

40v:nä tulee kiire.

Kiire altistaa huonoihin kumppanivalintoihin. Se altistaa katumiselle. Entä jos tulikin valittua huono isäehdokas?

Kiire altistaa riskeille, jotka voivat tulla myös lapselle vaaralliseksi. Yli 35v äideillä on merkittävästi suurentunut riski synnyttää lapsi, jolla on autismi, verrattuna nuorempiin äiteihin.

Kyse ei ole vain omasta valinnasta, vaan lapsen elämästä. Mitä jos lapsi saa jonkin vakavan sairauden eikä voi elää itsenäistä elämää ja kysyy aikuisena sinulta: "Miksi halusit minut vaikka tiesit riskit?" Mitä vastaat hänelle?

Minä sain ekan lapsen 36-vuotiaana, seuraavan 39- ja viimeisen 41-vuotiaana. Viimeinen oli yllätysraskaus. Ei pidä liikaa tuijotella tilastoja, vaan tehdä omalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

40v:nä tulee kiire.

Kiire altistaa huonoihin kumppanivalintoihin. Se altistaa katumiselle. Entä jos tulikin valittua huono isäehdokas?

Kiire altistaa riskeille, jotka voivat tulla myös lapselle vaaralliseksi. Yli 35v äideillä on merkittävästi suurentunut riski synnyttää lapsi, jolla on autismi, verrattuna nuorempiin äiteihin.

Kyse ei ole vain omasta valinnasta, vaan lapsen elämästä. Mitä jos lapsi saa jonkin vakavan sairauden eikä voi elää itsenäistä elämää ja kysyy aikuisena sinulta: "Miksi halusit minut vaikka tiesit riskit?" Mitä vastaat hänelle?

Vaikka se riski on keskimäärin suurempi kuin nuoremmilla äideillä se on silti edelleen hyvin pieni. Naiset ovat iät ja ajat saaneet lapsia nelikymppisinä etenkin aikoina jolloin ehkäisyä ei ollut, ei tämä ole mikään uusi asia.

Vierailija kirjoitti:

Etsi sellainen kaverivanhempi, ei tarvitse olla perinteinen parisuhde...

Ei helvetissä mitään kaverivanhemmuuksia. Lapsen elämä on eheintä joko ydinperheessä tai sitten perheessä, jossa on alusta asti vain yksi vanhempi. Eroperheissä lapsi valitettavasti joutuu jakamaan elämänsä monelle taholle, koska yleensä molempiin vanhempiin on kiintymyssuhde, jota on tärkeää vaalia, mutta sellainen ei ole ihanteellinen tilanne, eikä sellaiseen pidä varta vasten pyrkiä. Lapselle on henkisesti helpointa, kun on yksi koti, ja kaikki lapsen omat ihmiset jakamassa elämän tärkeitä hetkiä. Esim. joulut, ikimuistoisimmat lomamatkat, koko perhe yhdessä koossa, vaikka se olisikin pieni. Lapsen elämän soisi olevan eheää ja tietyllä tapaa täydellistä, eikä sitä, että aina on tunne, että joku tärkeä puuttuu.

Kolmekymppisenä saadut lapset oli ennen iltatähtiä.

Vierailija kirjoitti:

40v:nä tulee kiire.

Kiire altistaa huonoihin kumppanivalintoihin. Se altistaa katumiselle. Entä jos tulikin valittua huono isäehdokas?

Kiire altistaa riskeille, jotka voivat tulla myös lapselle vaaralliseksi. Yli 35v äideillä on merkittävästi suurentunut riski synnyttää lapsi, jolla on autismi, verrattuna nuorempiin äiteihin.

Kyse ei ole vain omasta valinnasta, vaan lapsen elämästä. Mitä jos lapsi saa jonkin vakavan sairauden eikä voi elää itsenäistä elämää ja kysyy aikuisena sinulta: "Miksi halusit minut vaikka tiesit riskit?" Mitä vastaat hänelle?

Onhan tuossa hyviä ajatuksen aiheita, mutta kyllä normaaleissa olosuhteissa kasvaneen aikuisen lapsen pitäisi kaiken vanhemmiltaan saamansa ja kokemansa jälkeen kysymättäkin tietää, miksi hänet on haluttu.

Sitten vaan mummotunneliin ja sieltä jatkoille.

Sukupuoliyhteys miehen kanssa tai keinohedelmöitys. Lapsen voi myös yrittää ostaa itä-euroopplaisen välittäjän kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40v:nä tulee kiire.

Kiire altistaa huonoihin kumppanivalintoihin. Se altistaa katumiselle. Entä jos tulikin valittua huono isäehdokas?

Kiire altistaa riskeille, jotka voivat tulla myös lapselle vaaralliseksi. Yli 35v äideillä on merkittävästi suurentunut riski synnyttää lapsi, jolla on autismi, verrattuna nuorempiin äiteihin.

Kyse ei ole vain omasta valinnasta, vaan lapsen elämästä. Mitä jos lapsi saa jonkin vakavan sairauden eikä voi elää itsenäistä elämää ja kysyy aikuisena sinulta: "Miksi halusit minut vaikka tiesit riskit?" Mitä vastaat hänelle?

Onhan tuossa hyviä ajatuksen aiheita, mutta kyllä normaaleissa olosuhteissa kasvaneen aikuisen lapsen pitäisi kaiken vanhemmiltaan saamansa ja kokemansa jälkeen kysymättäkin tietää, miksi hänet on haluttu.

Teet aika vahvan oletuksen. Netissä on paljon tarinoita aikuisista lapsista jotka ovat saaneet vanhemmiltaan köyhyyttä ja perinnöllisiä sairauksia. Nämä tarinat ovat karmivia. Lapset ovat menettäneet halun elää ja kritisoivat vanhempiensa valintaa lisääntyä. Redditistä löytyy tuhansittain näitä, jos kiinnostaa tutustua. Ei herkimmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40v:nä tulee kiire.

Kiire altistaa huonoihin kumppanivalintoihin. Se altistaa katumiselle. Entä jos tulikin valittua huono isäehdokas?

Kiire altistaa riskeille, jotka voivat tulla myös lapselle vaaralliseksi. Yli 35v äideillä on merkittävästi suurentunut riski synnyttää lapsi, jolla on autismi, verrattuna nuorempiin äiteihin.

Kyse ei ole vain omasta valinnasta, vaan lapsen elämästä. Mitä jos lapsi saa jonkin vakavan sairauden eikä voi elää itsenäistä elämää ja kysyy aikuisena sinulta: "Miksi halusit minut vaikka tiesit riskit?" Mitä vastaat hänelle?

Vaikka se riski on keskimäärin suurempi kuin nuoremmilla äideillä se on silti edelleen hyvin pieni. Naiset ovat iät ja ajat saaneet lapsia nelikymppisinä etenkin aikoina jolloin ehkäisyä ei ollut, ei tämä ole mikään uusi asia.

Ennen ei ole tiedetty tai välitetty asiasta. En tiedä onko se hyvä puolustus. Ennen vanhaan on tehty myös kaikkea muuta hurjaa joka ei ole enää sallittua nykyaikana, joten menneisyyteen tuijottelu ei ole tässä kovinkaan hyödyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40v:nä tulee kiire.

Kiire altistaa huonoihin kumppanivalintoihin. Se altistaa katumiselle. Entä jos tulikin valittua huono isäehdokas?

Kiire altistaa riskeille, jotka voivat tulla myös lapselle vaaralliseksi. Yli 35v äideillä on merkittävästi suurentunut riski synnyttää lapsi, jolla on autismi, verrattuna nuorempiin äiteihin.

Kyse ei ole vain omasta valinnasta, vaan lapsen elämästä. Mitä jos lapsi saa jonkin vakavan sairauden eikä voi elää itsenäistä elämää ja kysyy aikuisena sinulta: "Miksi halusit minut vaikka tiesit riskit?" Mitä vastaat hänelle?

Vaikka se riski on keskimäärin suurempi kuin nuoremmilla äideillä se on silti edelleen hyvin pieni. Naiset ovat iät ja ajat saaneet lapsia nelikymppisinä etenkin aikoina jolloin ehkäisyä ei ollut, ei tämä ole mikään uusi asia.

Se riski on todellakin erittäin pieni ja seulontoja tehdään jo raskausaikana. Tällainen syyllistäminen on typerää, kaikilla ihmisillä elämä ei mene niin, että lapsia voisi yrittää nuorempana. Vanhemmuudessa vanhemmalla iällä on myös paljon etuja ja positiivisia puolia.

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppisenä saadut lapset oli ennen iltatähtiä.

Kyllä niitä etenkin ennenvanhaan putkahteli säännöllisesti yli nelikymppisillekin ennen kuin ehkäisyn myötä oli mahdollisuus alkaa säännöstellä lasten tuloa.

Ihmettelyt, syyllistämiset ja ilkeilyt voisi jättää pois. Kuten täällä jo sanottu ei elämässä kaikki ole aina itsestä kiinni ja monesti mahdollisuus yrittää lasta on vasta vanhemmalla iällä. Ap ei myöskään tarkentanut ikäänsä, hän voi olla esim. 37-38v ja tuo on kyllä ainakin omissa piireissä täysin tavallinen ikä tulla äidiksi. Moni on löytänyt puolisonkin vielä tuossa iässä.

Itsellinen äitiys jos löytyy tukiverkostoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelyt, syyllistämiset ja ilkeilyt voisi jättää pois. Kuten täällä jo sanottu ei elämässä kaikki ole aina itsestä kiinni ja monesti mahdollisuus yrittää lasta on vasta vanhemmalla iällä. Ap ei myöskään tarkentanut ikäänsä, hän voi olla esim. 37-38v ja tuo on kyllä ainakin omissa piireissä täysin tavallinen ikä tulla äidiksi. Moni on löytänyt puolisonkin vielä tuossa iässä.

Nainenhan tunnetusti ei ole vastuussa ikinä mistään, vaan julmasti maailman armoilla kohtalon riepoteltavana, ei edes oman kohtunsa käytöstä.