Purskahdin itkuun kun näin millaisia hirviöviestejä kiusaajat olivat lähettäneet mun lapselle
Eikä lapsi ollut sanonut kiusaamisesta sanallakaan ennen kuin näytti ne viestit. En tajua miten en ole huomannut mitään. Oikeastaan ollaan riidelty lapsen kanssa, kun hän on antanut ymmärtää, että on itse hukannut ja rikkonut toistuvasti tavaroitaan. Tästäkään en tajunnut mitään.
Kommentit (280)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itku tuli. Omaakin lasta kiusattiin aikanaan.
- siinä toinen itkupilli. Lapsen siinä tulisi surra ja teidän tukea, vahvoina.
Totta kai sitä lapsen edessä on vahva ja ryhtyy toimiin. Se herkistely tulee sitten eri aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poliisi-ilmoitus heti!
Eiköhän nyt ihan ensimmäisenä yhteys opettajaan ja rehtoriin. Sen jälkeen kiusaajien vanhempiin.
Itse en enää lähtisi mihinkään vanhempien välisiin kokouksiin. Viranomainen toimii parhaiten. Nämä kiva-koulut ei toimi yhtään. Poliisi paras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tajusit pyytää puhelimen tarkistukseen,?
En pyytänyt vaan hän anto sen itse mulle Ja ryntäsi pois.-
Äkkiä raasu juossut pois ennenkuin vanmhempi purskahtaa (voimattomaan) itkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itku tuli. Omaakin lasta kiusattiin aikanaan.
- siinä toinen itkupilli. Lapsen siinä tulisi surra ja teidän tukea, vahvoina.
Kiusaajalapsilla on raivopäävanhemmat.
Siis lasten hirviömäisyys on ihan yllättävän sadistista. Ei kiusaaminen ole mitään pikkuhölmöä kiusoittelua vaan usein kärjistyy ihan väkivallaksi.
Hyvä, että lapsesi näytti viestit, kysy saako näyttää opettajalle ja rehtorille?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kertoi että kiusataan. Itku tuli vanhemmalta? Lapsi varmaan alkoi lohduttamaan, että eipä tässä mitään, älä hei itke.
Silloin kun lapsi kertoo tuollaista rankkaa asiaa, ei ole vanhemman itkun aika. Lapselle sen sijaan tulee antaa tilaa itkeä paha olo pois. Omat tunteet syrjään ja vahva vanhempi esiin.
Lapsi ei ollut silloin paikalla kun luin niitä viestejä ja ei lohduttanut mua. Ihan menin häntä lohduttamaan hänen huoneeseen, mutta anteeksi vain tarvitsin hetken aikaa koota itseni. En usko että hän siitä särkyi.
Oliskohan sekunnin sadasosa kun olisi itsellä puhelin kädessä, linjat kuumina joka suuntaan--ja lapsi ei ikinä enää tuohon kouluun. Piina loppuisi tasan tarkkaan siihen kun lapsi toisi asian julki!
En ainakaan purskahtaisi itkuu ja etsisi lohtua vauvapalstalta! Puolusta lastasi! Ei tommoseen kouluun enää jalallaankaan vaan soitto rehtorille ja poliiisille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poliisi-ilmoitus heti!
Eiköhän nyt ihan ensimmäisenä yhteys opettajaan ja rehtoriin. Sen jälkeen kiusaajien vanhempiin.
Minä tekisin heti poliisi-ilmoituksen ja sen jälkeen rehtorin puheille sekä vanhempiin yhteyttä. Meillä myös kiusattu koulutyttö , nyt aikuinen.Joutui vaihtamaan koulua ja isänsä muutti lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Tätä kouluvuotta ei ole enää paljoa jäljellä, joten anna lapsen suorittaa tämä kouluvuosi loppuun etänä. Ensi syksyksi sitten uusiin ympyröihin uuteen kouluun ja uudelle luokalle.
Itselläni aikanaan tuo oli ainoa, mikä auttoi. Siis, että vaihdoin koulua. Uudessa koulussa meininki oli sitten ihan toista, sain paljon kavereita ja sain sitä hyväksynnän kokemusta.
Vaikka paljon puhutaan, miten kiusaajan pitäisi vaihtaa koulua, niin ei se omalla kohdalla olisi mitään auttanut. Ei ollut yhtäkään kaveria, ja ne vaikka ne muutamat kovaäänisimmät olivat niitä pääkiusaajia, osallistuivat oikeastaan kaikki muut sillä naureskelulla. Eli kun kiusaaja järjesti kohtauksen minua kovaäänisesti kiusaten, nauroivat muut mukana, ja aina minut myöhemminkin nähdessään tirskuivat ja osoittelivat.
Vaikka ne pääkiusaajat olisi siirretty muualle, niin kiusaaminen olisi todennäköisimmin jatkunut eristämisenä. Ei kukaan halunnut olla kanssani missään tekemisissä, enkä usko että tämä mihinkään olisi muuttunut, vaikkei sitä äänekästä kiusaamista enää olisi niin paljoa ollut.
Kun uudessa koulussa kaikesta arastelustani huolimatta sain paljon kavereita, niin uskon tämän olleen merkittävä korjaava kokemus kehityksessäni. Sain vahvan merkin siitä, ettei minussa ollutkaan vikaa, vaan jostain syystä olin joutunut kiusaajien silmätikuksi, ja todnäk muut sitten suojasivat omaa selustaansa pysymällä minusta kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Just tuon takia ei nynnyvanhemmille lapsi kerro. Kun ne purskahtaa itkuun sen sijan että välittömästi vahvoina alkaisivat toimiin ja puolustamaan lastaan.
Itkupilli-vanhemmista ei ole mihinkään.
P.s Minäkään en kertonut. Suojelin "herkkis"-vanhempaa. Ja siedin 8 v kiusaamista.
Tuossa on asiaa. Marssit koulunpihalle pitämään tiukan ja sen verran kuuluvan saarnan tekijöille, että päät kääntyvät pidemmänkin matkan päästä. Uhreja voi olla enemmänkin, mitä sitä tekijöitä suojelemaan suljettujen ovien takana pidetyillä vaimeaäänisillä keskusteluilla. Pysyt juuri ja juuri asiallisuuden rajoissa, mutta annat ymmärtää, että äidin pyhä viha on nyt herätetty ja oli parasta olla viimeinen kerta kun kiusaavat lastasi tai ketään muutakaan. Jos ei auta, puhuttelet kiusaajien vanhemmat samaan malliin. (Älä ota omaa lastasi viereesi kiemurtelemaan vaikean näköisenä.) Koululle tiedoksi, mitä on tekeillä, turha odottaa koulun ratkaisevan ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis lasten hirviömäisyys on ihan yllättävän sadistista. Ei kiusaaminen ole mitään pikkuhölmöä kiusoittelua vaan usein kärjistyy ihan väkivallaksi.
Hyvä, että lapsesi näytti viestit, kysy saako näyttää opettajalle ja rehtorille?
-- Etr kai sinä nyt lastasi ala vastuuttamaan miten hänen kiusaamistilanteessa toimitaan? Sinä olet aikuinen ja vanhempi! Soitto ensin poliisille , sen jälkeen ilmoitus rehtorille (että poliisille jo soitettu) sen jälkeen lapsi pysyy kotona. Takkikin varastettu lapselta! Ja vanhempi sen kun tarvii aikaa koota itseään ja pillittää...
Joku karski äijä hakemaan koulusta jos pakotat lapsen (niin kuin varmaan teet) kiusattavaksi loppuvuodeksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itku tuli. Omaakin lasta kiusattiin aikanaan.
- siinä toinen itkupilli. Lapsen siinä tulisi surra ja teidän tukea, vahvoina.
Totta kai sitä lapsen edessä on vahva ja ryhtyy toimiin. Se herkistely tulee sitten eri aikana.
-- Mikä hemmetin herkistely? Sille lapsellehan tuo on kova paikka. Pitää suuttua tuollaisesta oikein kunnolla!
Mistä kiusaajat on saaneet puhelinnumeron? Ja jos on jonkun Facen kautta lähetelty viestejä, eikö kannattaisi poistua sieltä Facesta?
Vierailija kirjoitti:
Mistä kiusaajat on saaneet puhelinnumeron? Ja jos on jonkun Facen kautta lähetelty viestejä, eikö kannattaisi poistua sieltä Facesta?
Ensin säästöön todistukseksi tuo kiusaaminen ja sitten sulkea tili.
Väkivalta ei tietenkään ole ratkaisu, mutta myönnän joskus toivovani että näitä kiusaajia pääsisi vähän läpsimään. Parku ja ulinahan niiltä tulisi heti. Nauttisin joka hetkestä.
Sen sijaan pitää vain jaksaa koulun toimettomuutta ja lässytystä. Mikään ei muutu.
Ihan reippaalla avokämmentä naamaan -tervehdyksellä on kiusaaminen loppunut kuin seinään.
Kiusaajien vanhemmille korvausvaatimus rikotuista ja hukatuista tavaroista. Uskomatonta, kuinka monta kriminaalia saa kouluissa mellastaa.
Miettikääpä, jos itse rikkoisitte töissä kollegan tavaroita ja pöllisit kollegan takin. Poliisit olisivat välittömästi ovella ja työpaikka vaakalaudalla. Kuinka koulussa saakin edelleen p. rseillä hävyttömästi ilman seuraamuksia.
Vierailija kirjoitti:
Älkää jumalauta antako niitten räkönokkien kiusata! Ruvetkaa hankalaksi koululle ja rehtorille--
Ei kun jättäkää lapsi ihan yksinään murehtimaan huoneeseen tilannettaan ja menkää itse makkariin pillittämään..
Selkärankaa ja aikuisuutta kiitos!
aikoinaan meiän naapurin tyttöä kiusattiin koulussa. äitinsä soittti tytön kummisedän hakemaan likan koulusta. kiusaaminen loppui sinäpäivänä. joillain pelkkä ulkoinen habitus riittää. tosin se oli todella pelottava ukko. ja ruma.