Koetko pientä mielihyvää, jos henkilöllä, jolle et kelvannut, menee vähän huonosti?
En tarkoita mitään oikeasti pahaa, mutta jos hän on vaikka lihonut tai edelleen ilman rakkautta vuosienkin kuluttua, koetko pientä mielihyvää, jos hän lopetti tapailun sen vuoksi, että ei ollut sinusta niin kiinnostunut?
Tietenkin kaikki oikeamieliset tulevat nyt vastaamaan että "en tietenkään!" :) Itse myönnän kokevani näin. Siis riippuu tietenkin tyypistä, millainen fiilis hänestä jää tapailun jälkeen.
Kommentit (110)
En varsinaisesti, mutta kuulessani exän uuden parisuhteen romahtaneen odottamattomasti kuin korttitalo, ajattelin, että näin se karma huolehtii oikeudnemukaisesta lopputuloksesta.
En. Keskityn niihin ihmisiin joiden seurassa viihdyn ja jotka viihtyvät minun seurassani.
Minä myös kokenut vahingoniloa. Entinen poikaystävä lopetti seurustelun mun kanssa, kun laitoin stopin luonani syömisestä. Ei osallistunut kauppakuluihin pyynnöstäni huolimatta. Väitti jopa, että miten hän voi tulla kalliiksi, kun syö niin vähän.
Aikaa seurustelustamme on yli 40 vuotta. Facessa tuo tyyppi on nykyään todella läski (arviolta 150 kg). Hän näyttää ihan sairaaloisen lihavalta, mutta poseeraa aina ravintola-aterioiden ja viinilasien kanssa. Olisko päällä vielä hoitamaton diabetes!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pisara koston makeaa imelyyttä tipahtaa välillä kielelle. Mutta se tulee aina pyytämättä enkä jää hörppimään tai ammentamaan. Näitä siis tulee ja parasta antaa niiden mennäkin.
On jotenkin vinoutunutta ajatella kostoa, jos toinen ei vain kiinnostu. Naisille torjutuksi tuleminen on todella vaikeaa.
En ole tuo jota lainasit, mutta mistä ihmeestä sinä näet että anonyymi postaaja on nainen?
Kostaa sen että toinen ei kiinnostu- ei voi olla mies, ainoastaan easymode- narsisti voi toimia näin.
Ei kukaan oikea skotti.
Vierailija kirjoitti:
No kuule, täällä yksi oikeamielinen. En tunne tuollaisesta mielihyvää. Voi johtua siitä, etten muutenkaan ole luonteeltani vahingoniloinen. Voin jatkaa: en myöskään ole kateellinen. Nuo ominaisuudet vain nyt puuttuvat minulta.
Sinulla on jokin lahja mitä monilla ei ole. Onnea! Negatiiviset ajatukset ja tunteet eivät ole niiden arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
No kuule, täällä yksi oikeamielinen. En tunne tuollaisesta mielihyvää. Voi johtua siitä, etten muutenkaan ole luonteeltani vahingoniloinen. Voin jatkaa: en myöskään ole kateellinen. Nuo ominaisuudet vain nyt puuttuvat minulta.
Lääkitys tekee turraksi. Toisilta voi mennä myös haju- ja/tai makuaisti.
Vierailija kirjoitti:
En muistele mitään pakkeja. Toivon, että karma heittää paskaa tuulettimeen niille vedättäjille ja hyväksikäyttäjille, joita on muutama osunut tielle. Varmasti tuntisin mielihyvää, jos kuulisin, että heillä menee huonosti. Ajattelisin, että sitä saa mitä tilaa.
Taidat olla ex-mieheni. Sanavarastokin sopii kuin naulapyssy päähän.
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan yhdelle torjujalle. Hän vedätti kuukausitolkulla luritellen yhteisestä ikuisuudesta ja lämpöisistä tunteistaan, samalla kun manipuloi ja kontrolloi. Käytti myös seksuaalista valtaa. Kaiken hullunmyllyn jälkeen jätti saatesanoilla "ei romanttista viehätystä". Hänen kohdallaan toivon että kukaan toinen ei ikinä ikinä ikinä astele ansaan. En usko että hän kykenee sydänsuruun kenenkään ihmisen menettämisestä sillä ei rakasta aidosti, suurimmin murehtii sitä että on yksin ilman paapojaa ja seksiä. Sellaista siis toivon hänelle loppuelämäksi.
Kaikille muille onnea ja menestystä.
Apua. Kerrotko lisää, vähän saman kaltainen juttu nyt meneillään.
No en. Olin itse asiassa iloinen, kun luulin hänellä menevän todella hyvin. Sitten hän tekikin itsemurhan, joten ilmeisesti hänellä ei mennytkään hyvin.
Olen tuntenut vahingoniloa, kun näin entisen koulukiusaajani ajelevan ruosteisella mummopyörällä. Oli pahasti alkoholisoituneen näköinen. Kouluajoista kulunut useampi vuosikymmen.