Koetko pientä mielihyvää, jos henkilöllä, jolle et kelvannut, menee vähän huonosti?
En tarkoita mitään oikeasti pahaa, mutta jos hän on vaikka lihonut tai edelleen ilman rakkautta vuosienkin kuluttua, koetko pientä mielihyvää, jos hän lopetti tapailun sen vuoksi, että ei ollut sinusta niin kiinnostunut?
Tietenkin kaikki oikeamieliset tulevat nyt vastaamaan että "en tietenkään!" :) Itse myönnän kokevani näin. Siis riippuu tietenkin tyypistä, millainen fiilis hänestä jää tapailun jälkeen.
Kommentit (115)
En varsinaisesti, mutta kuulessani exän uuden parisuhteen romahtaneen odottamattomasti kuin korttitalo, ajattelin, että näin se karma huolehtii oikeudnemukaisesta lopputuloksesta.
En. Keskityn niihin ihmisiin joiden seurassa viihdyn ja jotka viihtyvät minun seurassani.
Minä myös kokenut vahingoniloa. Entinen poikaystävä lopetti seurustelun mun kanssa, kun laitoin stopin luonani syömisestä. Ei osallistunut kauppakuluihin pyynnöstäni huolimatta. Väitti jopa, että miten hän voi tulla kalliiksi, kun syö niin vähän.
Aikaa seurustelustamme on yli 40 vuotta. Facessa tuo tyyppi on nykyään todella läski (arviolta 150 kg). Hän näyttää ihan sairaaloisen lihavalta, mutta poseeraa aina ravintola-aterioiden ja viinilasien kanssa. Olisko päällä vielä hoitamaton diabetes!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pisara koston makeaa imelyyttä tipahtaa välillä kielelle. Mutta se tulee aina pyytämättä enkä jää hörppimään tai ammentamaan. Näitä siis tulee ja parasta antaa niiden mennäkin.
On jotenkin vinoutunutta ajatella kostoa, jos toinen ei vain kiinnostu. Naisille torjutuksi tuleminen on todella vaikeaa.
En ole tuo jota lainasit, mutta mistä ihmeestä sinä näet että anonyymi postaaja on nainen?
Kostaa sen että toinen ei kiinnostu- ei voi olla mies, ainoastaan easymode- narsisti voi toimia näin.
Ei kukaan oikea skotti.
Vierailija kirjoitti:
No kuule, täällä yksi oikeamielinen. En tunne tuollaisesta mielihyvää. Voi johtua siitä, etten muutenkaan ole luonteeltani vahingoniloinen. Voin jatkaa: en myöskään ole kateellinen. Nuo ominaisuudet vain nyt puuttuvat minulta.
Sinulla on jokin lahja mitä monilla ei ole. Onnea! Negatiiviset ajatukset ja tunteet eivät ole niiden arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
No kuule, täällä yksi oikeamielinen. En tunne tuollaisesta mielihyvää. Voi johtua siitä, etten muutenkaan ole luonteeltani vahingoniloinen. Voin jatkaa: en myöskään ole kateellinen. Nuo ominaisuudet vain nyt puuttuvat minulta.
Lääkitys tekee turraksi. Toisilta voi mennä myös haju- ja/tai makuaisti.
Vierailija kirjoitti:
En muistele mitään pakkeja. Toivon, että karma heittää paskaa tuulettimeen niille vedättäjille ja hyväksikäyttäjille, joita on muutama osunut tielle. Varmasti tuntisin mielihyvää, jos kuulisin, että heillä menee huonosti. Ajattelisin, että sitä saa mitä tilaa.
Taidat olla ex-mieheni. Sanavarastokin sopii kuin naulapyssy päähän.
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan yhdelle torjujalle. Hän vedätti kuukausitolkulla luritellen yhteisestä ikuisuudesta ja lämpöisistä tunteistaan, samalla kun manipuloi ja kontrolloi. Käytti myös seksuaalista valtaa. Kaiken hullunmyllyn jälkeen jätti saatesanoilla "ei romanttista viehätystä". Hänen kohdallaan toivon että kukaan toinen ei ikinä ikinä ikinä astele ansaan. En usko että hän kykenee sydänsuruun kenenkään ihmisen menettämisestä sillä ei rakasta aidosti, suurimmin murehtii sitä että on yksin ilman paapojaa ja seksiä. Sellaista siis toivon hänelle loppuelämäksi.
Kaikille muille onnea ja menestystä.
Apua. Kerrotko lisää, vähän saman kaltainen juttu nyt meneillään.
No en. Olin itse asiassa iloinen, kun luulin hänellä menevän todella hyvin. Sitten hän tekikin itsemurhan, joten ilmeisesti hänellä ei mennytkään hyvin.
On niitä pakkeja tullut, kun en ole tarpeeksi nätti ym, mutta olen kuitenkin löytänyt kumppanin ja olemme olleet yksissä yli 30 vuotta. En seuraa entisiä deittejäni, mutta jos kohdalle sattuu jokin somesivu tms niin voin katsoa, kylläkin ilman sen kummempaa kiinnostusta. Yhdestä tiedän että hän ei ole löytänyt ketään vakituista, mutta ehkäpä hän ei sellaista sitten ole toivonutkaan - mistä sen voi tietää. Jos näen jotain tietoa existä niin en tunne yhtään mitään.
Mulla ei ole kuin yksi ex, ja hänestä en ole sen koomin kuullut, joten no hard feelings, vaikka eron jälkeinen aika ei ollut erityisen mukavaa.
Mutta sitten on liuta naispuolisia vanhoja opiskelukavereita ja työkavereita, jotka ovat olleet jollakin tavalla kenkkuja kohtaani, ja myöhemmin jossain törmätessä olen todennut, että mullahan menee paremmin. En nyt tästä mitään riemua ole tuntenut, kunhan vain olen itsekseni asian todennut. Ja näin vanhempana ja viisaampana myös tajunnut, että ei niillä mennyt erityisen hyvin silloinkaan ja kiusaaminen johtui kateudesta. Tällä hetkellä yksi henkilö oikeastaan vähän säälittää, kun näen, kuinka yrittää epätoivoisesti pitää kulisseja yllä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Pisara koston makeaa imelyyttä tipahtaa välillä kielelle. Mutta se tulee aina pyytämättä enkä jää hörppimään tai ammentamaan. Näitä siis tulee ja parasta antaa niiden mennäkin.
On jotenkin vinoutunutta ajatella kostoa, jos toinen ei vain kiinnostu. Naisille torjutuksi tuleminen on todella vaikeaa.
Ja miehillekö ei ole? Kaikenmaailman stalkerit ja nettirikolliset ovat useimmiten miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Eikö siitä pitäisi ennemmin olla helpottunut ettei kelvannut? Muutenhan olisit nyt samassa veneessä sen kanssa, jolla menee huonosti.
Näin hyvin naiset osaavat tukea toista vaikeuksien keskellä, eivätkä ole heti painamassa toista maahan /s
Moni ihminen ei halua tukea vaikeuksien keskellä sellaista ihmistä, joka on ollut aiemmin hyvin ylimielinen eli lainatakseni sanojasi "heti painamassa toista maahan".
Jotkut ilmeisesti ihan oikeasti olettavat, että heidän sopii aina antaa joillekin kuten naisille huonoa ja silti odottaa itselleen aina hyvää ja tukea paluupostissa. He eivät lainkaan ymmärrä omaa arvottomuuttaan muille.
No vähän joo. Aikanaan poikaystävä petti, jätti ja vaihtoi toiseen tyttöön., jonka kanssa meni naimisiin
Tapasimme nyt parinkymmenen vuoden jälkeen. Kaljuuntunut oli ja tämä vaimokin oli jättänyt. Kun katsoin puolisoani, niin olin hyvin onnellinen miten asiat meni. Hävettää tunnustaa....
Olen tuntenut vahingoniloa, kun näin entisen koulukiusaajani ajelevan ruosteisella mummopyörällä. Oli pahasti alkoholisoituneen näköinen. Kouluajoista kulunut useampi vuosikymmen.