Koetko pientä mielihyvää, jos henkilöllä, jolle et kelvannut, menee vähän huonosti?
En tarkoita mitään oikeasti pahaa, mutta jos hän on vaikka lihonut tai edelleen ilman rakkautta vuosienkin kuluttua, koetko pientä mielihyvää, jos hän lopetti tapailun sen vuoksi, että ei ollut sinusta niin kiinnostunut?
Tietenkin kaikki oikeamieliset tulevat nyt vastaamaan että "en tietenkään!" :) Itse myönnän kokevani näin. Siis riippuu tietenkin tyypistä, millainen fiilis hänestä jää tapailun jälkeen.
Kommentit (110)
Kelpaaminen on vähän typerä sana. Jos ei natsaa niin ei natsaa. Ei tunteita voi pakottaa, minä en ainakaan haluaisi olla tyypin kanssa joka ei syty minusta.
Vierailija kirjoitti:
Kelpaaminen on vähän typerä sana. Jos ei natsaa niin ei natsaa. Ei tunteita voi pakottaa, minä en ainakaan haluaisi olla tyypin kanssa joka ei syty minusta.
Tietenkin jos tyyppi on täysi mulkku ja antaa pakit ilkeästi, niin sitten toki voi vähän nauttia siitä että mulkulla menee huonosti.
-sama kuin edellinen
Vierailija kirjoitti:
Kelpaaminen on vähän typerä sana. Jos ei natsaa niin ei natsaa. Ei tunteita voi pakottaa, minä en ainakaan haluaisi olla tyypin kanssa joka ei syty minusta.
Tämä, tunnen aina piston sydämessä kun pitää torjua mutta siinä säästetään molempien aikaa ja tunteita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelpaaminen on vähän typerä sana. Jos ei natsaa niin ei natsaa. Ei tunteita voi pakottaa, minä en ainakaan haluaisi olla tyypin kanssa joka ei syty minusta.
Tämä, tunnen aina piston sydämessä kun pitää torjua mutta siinä säästetään molempien aikaa ja tunteita
Tuntevatko kaikki palstamammat kollektiivista syyllisyyttä kilttien poikien tilasta?
Kai tajuat sitten tajuat sen että jos tunnet tuollaista ja oikein sydämesi kyllyydestä toivot toiselle pahaa niin sinä saat sen sitten tupla kertana takaisin ja vielä kovemmin.
Mutta jokainen taplaa tyylillään ja vastaa omista tekosistaa seuraukset!
Olin nuorena hyvin ihastunut erääseen mieheen ja tunne oli molemminpuolinen. Päätin kuitenkin kieltäytyä suhteesta hänen kanssaan, koska ajattelin, että maailmamme ovat liian kaukana toisistaan. En ihan luottanut suhteen kestävyyteen. Ikävöin häntä kuitenkin pitkään ja tyrin seuraavassa suhteessa. Myöhemmin kuulin, että se aikaisempi suuri rakkauteni, jonka olin jättänyt, oli jäänyt vähän yli kymmenen vuotta viimeisen tapaamisemme jälkeen työttömäksi ja eronnut seuraavasta suhteestaan. Olin surullinen hänen puolestaan enkä tippaakaan vahingoniloinen.
Tämä tapaus ei sikäli ihan vastannut ap:n kuvaamaan tilannetta, koska mies ei jättänyt minua. Mutta meidän jutun jälkeen tapahtui muuta sellaista, josta olisin voinut kantaa kaunaakin ja joka osoitti, että oli parempi, ettemme alkaneet suhteeseen.
Mulla on ollut epäonnea jokaisessa miessuhteessani. Vika lienee mussa.
T. Janina
En tiedä mistä puhut. Henkilö, jolle en kelvannut? En ole törmännyt sellaiseen henkilöön joka kelpaisi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelpaaminen on vähän typerä sana. Jos ei natsaa niin ei natsaa. Ei tunteita voi pakottaa, minä en ainakaan haluaisi olla tyypin kanssa joka ei syty minusta.
Tämä, tunnen aina piston sydämessä kun pitää torjua mutta siinä säästetään molempien aikaa ja tunteita
Tuntevatko kaikki palstamammat kollektiivista syyllisyyttä kilttien poikien tilasta?
Ikävä paljastaa, mutta olen lesbo, olis pitänyt kertoa tuossa
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä puhut. Henkilö, jolle en kelvannut? En ole törmännyt sellaiseen henkilöön joka kelpaisi minulle.
Ooho.
Sut ku nään, nään vaa vanhan tutun
Jonkun runkkarin käsikynkässä
Steissil sä työnnät lastenkärryjä
Miten menee hoe, miten miten menee hoe
Miten menee hoe, miten miten menee hoe
Näyttää et sun elämä on syvältä
Ja se tuntuu nii fakin hyvältä
En kyllä. Jos ei ole ollut kiinnostunut, niin eihän siitä loppupelissä olisi tullut minullekaan kuin mielipahaa. Kyllä pitää olla aika rankasti satuttanut ja loukannut ihan muuten, että rupean toivomaan kärsimystä ja kuolemaa. On vain yksi ihminen minun elämässäni tällainen.
En tiedä. Siis en tiedä, miten kenelläkin menee. Eikä oikeastaan kiinnosta. Mulla menee ihan hyvin.
Toistakymmentä vuotta sitten olin kovin ihastunut erääseen neitiin, mutta hänellä pyöri rinki ukkoja. En tiennyt tätä ennen kuin tulin dumpatuksi erään jännän kaivurikuskin vuoksi. Ukko sai jollain työmaalla iskun päähänsä ja joutui sairaseläkkeelle ja jatkuvaan hoivaan.
Tämä daami sitten 10 vuoden jälkeen otti yhteyttä ja kysyi vieläkö voitaisiin olla pari. Tunsin kyllä hyvää mieltä sanoessani että meni jo.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä puhut. Henkilö, jolle en kelvannut? En ole törmännyt sellaiseen henkilöön joka kelpaisi minulle.
Tähän voisin todeta, että ei hajuakaan. Ei ihmisiin pysty enää tutustumaan. Se on tulos tai ulos. Jos ei saman tien maata järkkymään jalkojen alla, on ihan turha edes yrittää.
Pisara koston makeaa imelyyttä tipahtaa välillä kielelle. Mutta se tulee aina pyytämättä enkä jää hörppimään tai ammentamaan. Näitä siis tulee ja parasta antaa niiden mennäkin.
Jos jotain erittäin pahaa tapahtuisi parillekin henkilölle, niin varmaan ostaisin shampanjaa.