Koetko pientä mielihyvää, jos henkilöllä, jolle et kelvannut, menee vähän huonosti?

Tuntemani ihmiset eivät ole netissä saavutettavissa. En voi tietää heidän elämästään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan isoa mielihyvää :D otti miehen, joka kohtelee selvästi huonosti. Kikkeliskokkelis.

 

Taidat olla sellainen klassinen nice guy 🤨 nainen teki oikein kun torjui sinut

That dog älähts to which kalig calahts?

Ei vaan huomaan että tuo kyseinen nainen väisti luodin tuon kommentoijan tapauksessa, vaikka nykyinenkään suhde ei ideaali olisikaan

Olin viime vuonna pitkään aivan tolkuttoman rakastunut vanhempaan duunarimieheen mikä jo silloin kitisi kun ei suhteet tunnu onnistuvan.

Haki sit huomioo netistä instabimboilta ja kuolasi niitä, ilmeisesti ihan tapana. Tuntui aina että ei hän musta silleen aidosti pitänyt vaikka sanoikin rakastavansa,mä olisin muuttanut heti hänen perässään 600 kilometrin päähän. Meni poikki yhden väärinkäsityksen vuoksi ja mies oli aikuinen ja flippaamisen jälkeen estot joka paikassa päälle, eli mä en olis siinä edes voinut mitään tehdä. Aika inhottavalta se tuntui mutta ilmeisesti sillä tarkoitus oli kun oon löytänyt oikein hyvän tyypin mitä ei tulis edes mieleen kehenkään vertailla. On niitä muitakin yrittäjiä ollut.

Mies vinkuu edelleen netissä ja kunnon setämies kommentointia vähän kaikille naisille.

Eikait siinä jos on onnellisempi noin. (Purki se estotkin jossain vaiheessa mutta en kokenut tarpeelliseksi alkaa taas juttelemaan)

Ainoastaan yhdelle torjujalle. Hän vedätti kuukausitolkulla luritellen yhteisestä ikuisuudesta ja lämpöisistä tunteistaan, samalla kun manipuloi ja kontrolloi. Käytti myös seksuaalista valtaa. Kaiken hullunmyllyn jälkeen jätti saatesanoilla "ei romanttista viehätystä". Hänen kohdallaan toivon että kukaan toinen ei ikinä ikinä ikinä astele ansaan. En usko että hän kykenee sydänsuruun kenenkään ihmisen menettämisestä sillä ei rakasta aidosti, suurimmin murehtii sitä että on yksin ilman paapojaa ja seksiä. Sellaista siis toivon hänelle loppuelämäksi.

Kaikille muille onnea ja menestystä.

En. Vahingonilo liittyy negatiiviseen kateuteen.

Mua ei oikeastaan kiinnosta mitä jonkun randomin elämässä tapahtuu.

Sen sijaan jos joku on kohdellut jotenkin huonosti (ei, huonosti ei tarkoita sitä että hän ei kiinnostunut juuri minusta) esim tehnyt pahaa, haukkunut alatyylisesti tms, ja saan kuulla että hänellä ei mene niin hyvin esim. Tyttöystävä jätti sikailun vuoksi voin ajatella "en ihmettele". 😃

Mutta en yleensä selvitä edes mitä vuosien takasille deiteille kuuluu tms. Ja pääsääntösesti toivon kaikille hyvää.

Ei. Joskus nuorempana ehkä, mutta nykyään, noin viisikymppisenä, en mieti ollenkaan miten jollain toisella menee. Syykin on hyvin yksinkertainen, eli jonkun toisen hyvin tai vähemmän hyvin menevä elämä ei paranna tai huononna minun elämänlaatuani mitenkään.

En. En myöskään pidä parisuhdetta minään ihmiselämän tavoitteena. En ymmärrä mikä hinku ihmisillä on pilata elämänsä ja rauhansa pariutumisella.

Muiden exien kanssa olen kaveri paitsi yhden, ja syystä.

Olen huomannut että tämä MIES on yksi palstamammoista. Siitä tuli aika makeat naurut. Hän halveksii naisia niin täällä kuin tosielämässäkin, vaikka sellaista viime kuulemalta frouvakseen yrittääkin haavittaa. Voi voi. :D

Kyllähän se vaan niin taitaa mennä. Tosin ääneen en sitä uskalla sanoa, vaan voivottelen silmät ymmyrkäisinä muiden mukana "ohhoh, onpas nyt käynyt hassusti".

Lähtökohtaisesti en, koska hän ei merkitse minulle enää mitään. 

Koen pientä mieltähyvää siitä, että luokallani ollut "rasva-näppi mopo-poika" pääsi jatkamaan opintojaan ammattikouun jälkeen ilman välivuosia  yliopistoon. - Vaikka yläasteen opinto-ohjaaja jaksoi säännöllsiesti muistuttaa, että kuinka hän ei nähnyt hänellä olevan edessään muuta kuin syrjäytyminen ja tuskin selviäsi edes ammattikoulusta, jonne joutuisi kun ei olisi päätä päästäkseen lukioon, jonne opon mielestä kaikki fiksuimmat ja jäkevimmät tai kuten hän usein sanoi kansakunann toivot pyrkivät opiskelemaan.

Olen hiukan katkera miehelle, joka "murusteli", siis antoi minulle paljon huomiota ajoittain, sitten taas saattoi olla hyvin lyhytsanainen ja kylmä, ei esim.vastannut välillä viestiin 22 tuntiin tai edes lukenut sitä, luulin jo että onko kaveri kuollut. Mies oli varsin vaativa mm.naisten ulkonäön suhteen, mutta kun hän oli itsekin hyvännnäköinen ja karismaattinen, senkin hyväksyin. Mies päätyi lopulta yhteen erään toisen naisen kanssa, jonka työkaverin satun tuntemaan. .. Ja sattumalta kuuli tältä työkaverilta, että tuo uusi nainen on jatkuvalla laihdutuskuurilla, syö töissä vain purkin proteiinirahkaa ja viipaleen vähähiilarista näkkileipää, kun pitää miehelle olla niin laiha! Tunsin vahingoniloa sitä naista kohtaan. Paskaan lykkäsi kätensä! 

Mullakin murustelija joka oli super vaativa, itse hyvännäköinen ja karismaattinen. Tosin muuten niin ongelmatapaus ettei minun mielestäni olisi varaa olla ihan niin kranttu, mutta minkäs teet. Hän lyttäsi itsetuntoani vähättelemällä, ivaamalla, negaamalla ja olemalla muutenkin hankala. Sitten taas toisaalta olin se upea joka pitää saada loppuelämän kumppaniksi! Ihan sekopää, toivottavasti mätänee mättäälleen.

Up

Annoin nuorena pakit monelle miehelle ihan ystävällisesti. Osa näistä levitti perättömiä tarinoita kevytkenkäisyydestä.

Sairastin vuosia korkean toiminnallisuuden vakavaa masennusta, joten minusta oli parempi antaa ystävälliset pakit, kuin pilata heidän elämää olemalla masentunut kumppani. Valheellisten juorujen levittely loukkasi ja masensi entuudestaan.

Ei kannata kellekään toivoa pahaa varsinkaan, jos eivät ole tehneet pahaa sinulle. Pakit voi olla syystä. Parempi olla suhteessa, jossa molemmat haluavat olla toistensa kanssa. Toista ei voi kahlita tai pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä toistepäin? Joku, jonka sinä torjuit, on mielissään kun sinulla menee huonosti. On ottanut yhteyttä ja nauranut vaikeuksillesi. 

Ottanut yhteyttä?

Minulla menee hyvin. Ei ole paljoa kenelläkään nauramista.

Mutta et kelvannut sille, jonka halusit! 

Koen mielihyvää, en yhtään häpeile myöntää sitä. Ihan sama mitä täällä nämä muita paremmat ihmiset jeesustelee. Nämä samat jeesustelijat on yleensä juuri niitä itse muille paskaa tehneitä.

Jos tapaukseen on liittynyt jotain inhottavaa, niin silloin käy mielessä nopea tyydytyksen tunne, joka vaihtuu yhtä nopeasti taikauskoiseksi peloksi siitä, että vahingonilo aiheuttaa itselleni epäonnea🤷

En osaa sanoa kumpi lopulta torjui kumman kauan sitten nuorena. Tunsimme useamman vuoden ja olimme ystäviä, mutta välillämme oli jotakin muutakin. Hän ei koskaan tehnyt aloitetta ja minä aloin seurustella toisen miehen kanssa. Se suhde meni aivan pieleen ja päättyi huonosti. En tiedä oliko hän vahingoniloinen minulle surkeasti päättyneestä suhteestani. Ainakin hänellä vaikuttaa menneen sittemmin kaikella tavalla tosi hyvin ja hän pitää tätä menestystään aktiivisesti esillä somessa. En voi olla ajattelematta, että onneksi en mennyt yhteen noin omahyväisen oloisen ihmisen kanssa.