Koetko pientä mielihyvää, jos henkilöllä, jolle et kelvannut, menee vähän huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Toistakymmentä vuotta sitten olin kovin ihastunut erääseen neitiin, mutta hänellä pyöri rinki ukkoja. En tiennyt tätä ennen kuin tulin dumpatuksi erään jännän kaivurikuskin vuoksi. Ukko sai jollain työmaalla iskun päähänsä ja joutui sairaseläkkeelle ja jatkuvaan hoivaan. 

Tämä daami sitten 10 vuoden jälkeen otti yhteyttä ja kysyi vieläkö voitaisiin olla pari. Tunsin kyllä hyvää mieltä sanoessani että meni jo. 

 

Ooho.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mistä puhut. Henkilö, jolle en kelvannut? En ole törmännyt sellaiseen henkilöön joka kelpaisi minulle.

Tähän voisin todeta, että ei hajuakaan. Ei ihmisiin pysty enää tutustumaan. Se on tulos tai ulos. Jos ei saman tien maata järkkymään jalkojen alla, on ihan turha edes yrittää.

"Saa maata järkkymään" - noin piti sanoman.

Vierailija kirjoitti:

Pisara koston makeaa imelyyttä tipahtaa välillä kielelle. Mutta se tulee aina pyytämättä enkä jää hörppimään tai ammentamaan. Näitä siis tulee ja parasta antaa niiden mennäkin.

Muistan vielä sen että näissä hetkissä on loistava tilaisuus harjoittaa myötätuntoa ja empatiaa. On järisyttävä vastalääke koston jälkimaulle,.. tämä vaatii kanttia.

Vierailija kirjoitti:

Kai tajuat sitten tajuat sen että jos tunnet tuollaista ja oikein sydämesi kyllyydestä toivot toiselle pahaa niin sinä saat sen sitten tupla kertana takaisin ja vielä kovemmin. 

Mutta jokainen taplaa tyylillään ja vastaa omista tekosistaa seuraukset!

Miten sinä itse laannutat koston mielihyvän kun saat sellaisia (ja niitähän tulee väistämättä jos on normaali elämänkolhuja kärsinyt ihminen)

En, en ajattele ihmisiä jotka ovat torjuneet minut

Nuorina hän lähestyi minua ja tapailimme jonkin aikaa, mutta sitten kumpikaan ei ottanut enää yhteyttä. Myöhemmin törmäsin häneen ohimennen, emme tervehtineet ja kuulin kun hän sanoi kirosanan kaverilleen minut nähdessään. Hän perusti perheen nuorena. Myöhemmin sain tietää, että hän on eronnut aikoja sitten ja on jo pitkään ollut uudessa parisuhteessa. Eli mekin olisimme varmaan eronneet jo kauan sitten, jos olisimme oikeasti seurustelleet.

Emme me olisi sopineet toisillemme, mutta olisi ollut hyvä, jos se suhde olisi päättynyt paremmin. Vuosien kuluttua on tullut mieleen, että olisi kiva nähdä nopeasti sen verran, että sanoisimme pari sanaa ihan asiallisesti toisillemme. Täytyy vaan hyväksyä se, että niin ei ehkä tule koskaan tapahtumaan ja että hänen silloinen tapailumme jälkeinen halveksuntansa ei kerro minun arvostani.

No en. Enkä seuraile sellaisten ihmsiten tekemisiä, jotka eivät ole aktiivisessa osassa elämääni. Ex? Juu heippa en tule koskaan katsomaan kuvaasi tai muistelemaan nimeäsi. Joku random treffikumppani? Ei voisi vähempää kiinnostaa mitä tekee elämällään. 

Minulla on omat jutut ja harrastukset. Jos joku on aktiivisesti läsnä elämässäni, jota tapaan, niin sitten voin sen tapaamisen ajan huomioida häntä. En stalkkaa, en jahtaa, en juoruile, en mieti mitä VARSINKAAN jollekin sellaisille tyypeille kuuluu, joiden kanssa en tule olemaan tulevaisuudessakaan tekemisissä.

Suosittelen sullekin. Hetkessä elämistä ja täyden huomion oman elämän positiivisille asioille antamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Pisara koston makeaa imelyyttä tipahtaa välillä kielelle. Mutta se tulee aina pyytämättä enkä jää hörppimään tai ammentamaan. Näitä siis tulee ja parasta antaa niiden mennäkin.

Tämä oli oikein hyvin kuvailtu, juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Toistakymmentä vuotta sitten olin kovin ihastunut erääseen neitiin, mutta hänellä pyöri rinki ukkoja. En tiennyt tätä ennen kuin tulin dumpatuksi erään jännän kaivurikuskin vuoksi. Ukko sai jollain työmaalla iskun päähänsä ja joutui sairaseläkkeelle ja jatkuvaan hoivaan. 

Tämä daami sitten 10 vuoden jälkeen otti yhteyttä ja kysyi vieläkö voitaisiin olla pari. Tunsin kyllä hyvää mieltä sanoessani että meni jo. 

 

Tuo on narsistista. Normaali ihminen ymmärtää, ettei koko maailma pyöri oman navan ympärillä eikä saa katkeria raivokohtauksia siitä, ettei tule valituksi johonkin tehtävään, kun joku onkin parempi.

Tosiasiassa se joka tuossa väisti luodin oli nainen.

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan yhdelle torjujalle. Hän vedätti kuukausitolkulla luritellen yhteisestä ikuisuudesta ja lämpöisistä tunteistaan, samalla kun manipuloi ja kontrolloi. Käytti myös seksuaalista valtaa. Kaiken hullunmyllyn jälkeen jätti saatesanoilla "ei romanttista viehätystä". Hänen kohdallaan toivon että kukaan toinen ei ikinä ikinä ikinä astele ansaan. En usko että hän kykenee sydänsuruun kenenkään ihmisen menettämisestä sillä ei rakasta aidosti, suurimmin murehtii sitä että on yksin ilman paapojaa ja seksiä. Sellaista siis toivon hänelle loppuelämäksi.

Kaikille muille onnea ja menestystä.

Mutta tuossa ei ole kyse siitä että olisit suuttunut pakeista vaan siitä, että hän kohteli sinua väärin. Vedätti ja hyväksikäytti.

Vierailija kirjoitti:

En, en ajattele ihmisiä jotka ovat torjuneet minut

Mutta kun mainitsee että ei ajattele, on jo väistämättä tullut ajatelleeksi.

Älä ajattele punaista elefanttia toimii juuri näin.

En. Toivon kaikkea hyvää. 

Lähinnä yhden eksän ja yhden entisen kaverin kohdalla kokisin mielihyvää jos he kasvaisivat henkisesti ja olisivat vähemmän itsekkäitä ja töykeitä käytökseltään. Syttyisi se lamppu pään päälle ja edes hetken kävisi mielessä että olinpa minä sitäkin kohtaan silloin ikävä vaikka se ei sitä ansainnut.

Ei parisuhdemielessä, vaan ystävyydessä on käynyt näin- tosin en siltikään ole vahingoniloinen.

Eräs ystävä otti etäisyyttä kun sai minusta hyödyttyä ensin tarpeeksi.

Kun ystävyyttä ei enää ollut, hän osasikin kolhujensa myötä arvostaa niitä ominaisuuksia mitä minussa ystävänä oli. Ainoa vaan että paluuta entiseen ei ole koska hän loukkasi minua katkoen sillat takanaan.

Ap:n kaltaiset ovat oikeasti aika karmivia. Parisuhde vaatii muodostuakseen aika paljon ja joskus kemiat eivät vain kohtaa. Ei ole normaalia, että se menee tunteisiin tavalla, että alkaa kantaa kaunaa torjuajaa kohtaan. Pikemminkin toivon, että kukin löytää onnensa. 

25 vuotta sitten eksäni oli sitä mieltä, että yks tyyppi on kiinnostunut minusta vain ja ainoastaan p1llun takia. Että jättää heti kun kyllästyy, luuletko sinä että se sinusta muka oikeasti on kiinnostunut ja tykkää, kyllä tuollaiset tiedetään! Ai luoja että mä saan niin paljon mielihyvää siitä, että sen p1llun perässä juoksijan kanssa ollaan oltu kohta 20 vuotta naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

No en. Enkä seuraile sellaisten ihmsiten tekemisiä, jotka eivät ole aktiivisessa osassa elämääni. Ex? Juu heippa en tule koskaan katsomaan kuvaasi tai muistelemaan nimeäsi. Joku random treffikumppani? Ei voisi vähempää kiinnostaa mitä tekee elämällään. 

Minulla on omat jutut ja harrastukset. Jos joku on aktiivisesti läsnä elämässäni, jota tapaan, niin sitten voin sen tapaamisen ajan huomioida häntä. En stalkkaa, en jahtaa, en juoruile, en mieti mitä VARSINKAAN jollekin sellaisille tyypeille kuuluu, joiden kanssa en tule olemaan tulevaisuudessakaan tekemisissä.

Suosittelen sullekin. Hetkessä elämistä ja täyden huomion oman elämän positiivisille asioille antamiselle.

 

Kaikki sinun suhteesi tulevat menemään vihkoon. Kuka pitää huolta ja paapoo kun selkä menee vihdoin kahtia?

En muistele mitään pakkeja. Toivon, että karma heittää paskaa tuulettimeen niille vedättäjille ja hyväksikäyttäjille, joita on muutama osunut tielle. Varmasti tuntisin mielihyvää, jos kuulisin, että heillä menee huonosti. Ajattelisin, että sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

No en. Enkä seuraile sellaisten ihmsiten tekemisiä, jotka eivät ole aktiivisessa osassa elämääni. Ex? Juu heippa en tule koskaan katsomaan kuvaasi tai muistelemaan nimeäsi. Joku random treffikumppani? Ei voisi vähempää kiinnostaa mitä tekee elämällään. 

Minulla on omat jutut ja harrastukset. Jos joku on aktiivisesti läsnä elämässäni, jota tapaan, niin sitten voin sen tapaamisen ajan huomioida häntä. En stalkkaa, en jahtaa, en juoruile, en mieti mitä VARSINKAAN jollekin sellaisille tyypeille kuuluu, joiden kanssa en tule olemaan tulevaisuudessakaan tekemisissä.

Suosittelen sullekin. Hetkessä elämistä ja täyden huomion oman elämän positiivisille asioille antamiselle.

 

Olettaen ettet kärjistä vaan puhut täyttä totta, niin tuota... miten tämän ilmaisisi? Psykopatia ilmenee mm. kuvailemallasi tavalla. En nyt tarkoita sitä ettei mieti exiään, vaan sitä että ihminen on "olemassa" vain silloin kun joudut häntä huomioimaan. Kuulostat kylmältä ja vähän pelottavalta tyypiltä.

En sellaisten ihmisten kohdalla, jotka ei ole olleet minusta kiinnostuneita, mutta joo kyllä koulukiusaajien tai muuten veemäisten ihmisten kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en. Enkä seuraile sellaisten ihmsiten tekemisiä, jotka eivät ole aktiivisessa osassa elämääni. Ex? Juu heippa en tule koskaan katsomaan kuvaasi tai muistelemaan nimeäsi. Joku random treffikumppani? Ei voisi vähempää kiinnostaa mitä tekee elämällään. 

Minulla on omat jutut ja harrastukset. Jos joku on aktiivisesti läsnä elämässäni, jota tapaan, niin sitten voin sen tapaamisen ajan huomioida häntä. En stalkkaa, en jahtaa, en juoruile, en mieti mitä VARSINKAAN jollekin sellaisille tyypeille kuuluu, joiden kanssa en tule olemaan tulevaisuudessakaan tekemisissä.

Suosittelen sullekin. Hetkessä elämistä ja täyden huomion oman elämän positiivisille asioille antamiselle.

 

Kaikki sinun suhteesi tulevat menemään vihkoon. Kuka pitää huolta ja paapoo kun selkä menee vihdoin kahtia?

Miksi toivot aktiivisesti pahaa vieraille ihmisille?

Sivusta