Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koetko pientä mielihyvää, jos henkilöllä, jolle et kelvannut, menee vähän huonosti?
21.04.2025 |
En tarkoita mitään oikeasti pahaa, mutta jos hän on vaikka lihonut tai edelleen ilman rakkautta vuosienkin kuluttua, koetko pientä mielihyvää, jos hän lopetti tapailun sen vuoksi, että ei ollut sinusta niin kiinnostunut?
Tietenkin kaikki oikeamieliset tulevat nyt vastaamaan että "en tietenkään!" :) Itse myönnän kokevani näin. Siis riippuu tietenkin tyypistä, millainen fiilis hänestä jää tapailun jälkeen.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pisara koston makeaa imelyyttä tipahtaa välillä kielelle. Mutta se tulee aina pyytämättä enkä jää hörppimään tai ammentamaan. Näitä siis tulee ja parasta antaa niiden mennäkin.
On jotenkin vinoutunutta ajatella kostoa, jos toinen ei vain kiinnostu. Naisille torjutuksi tuleminen on todella vaikeaa.
En ole tuo jota lainasit, mutta mistä ihmeestä sinä näet että anonyymi postaaja on nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kieltämättä ilahduin hiukan, kun näin kuvia entisestä ihastuksestani, jolle en kelvannut. Mies on minua 10v vanhempi, mutta oli ikäistään huomattavasti nuoremman näköinen silloin kun tapailimme, ja tosi komea, ja hän itsekin kehuskeli sillä miten "vuodet eivät ole minuun tarttuneet".
Noh, hän on vanhentunut nyt oikein urakalla! On tullut painoa, hiukset ja parta ovat harmaantuneet, ja ylipäätään kasvot ovat muuttuneet vanhan äijän kasvoiksi. Niin ne vuodet kuitenkin tarttuvat meihin kaikkiin...
Tää on niin totta! Lopulta se ikä näkyy kyllä, eikä esim. siistit vaatteet, hoikka kroppa ja terveet elämäntavatkaan sitä peitä. Toki näyttää kivemmalta, kun näyttää terveemmältä.
Mulla tapahtui rupsahdus yhtäkkiä. Vielä 5v sitten näytin selvästi nuoremmalta, mutta nut olen vanhentunut 5 vuodessa 10 vuotta. Tympii katsoa peiliin, kun muutos on niin nopeaa. Ja nainen olen, enkä ole kehunut olevani nuorekas. Mutta moni kehuu, ilman katetta.
Ap. kysymykseen totean ihan vilpittömästi, että en ole vahingoniloinen. Se on julmaa ja lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan yhdelle torjujalle. Hän vedätti kuukausitolkulla luritellen yhteisestä ikuisuudesta ja lämpöisistä tunteistaan, samalla kun manipuloi ja kontrolloi. Käytti myös seksuaalista valtaa. Kaiken hullunmyllyn jälkeen jätti saatesanoilla "ei romanttista viehätystä". Hänen kohdallaan toivon että kukaan toinen ei ikinä ikinä ikinä astele ansaan. En usko että hän kykenee sydänsuruun kenenkään ihmisen menettämisestä sillä ei rakasta aidosti, suurimmin murehtii sitä että on yksin ilman paapojaa ja seksiä. Sellaista siis toivon hänelle loppuelämäksi.
Kaikille muille onnea ja menestystä.
Mutta tuossa ei ole kyse siitä että olisit suuttunut pakeista vaan siitä, että hän kohteli sinua väärin. Vedätti ja hyväksikäytti.
Kyllä se kylmä torjunta lopussa oli se mistä olen katkera. Tajusin vedätyksen hyvän matkaa jälkikädessä. Meni vähän niinkuin hän ilmaisi: "psyyke pitkin v îtt ua". En viitsi yksityiskohdista sen enempää, olen melkein varma että kyseinen henkilö vähintään lukee palstaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toistakymmentä vuotta sitten olin kovin ihastunut erääseen neitiin, mutta hänellä pyöri rinki ukkoja. En tiennyt tätä ennen kuin tulin dumpatuksi erään jännän kaivurikuskin vuoksi. Ukko sai jollain työmaalla iskun päähänsä ja joutui sairaseläkkeelle ja jatkuvaan hoivaan.
Tämä daami sitten 10 vuoden jälkeen otti yhteyttä ja kysyi vieläkö voitaisiin olla pari. Tunsin kyllä hyvää mieltä sanoessani että meni jo.
Tuo on narsistista. Normaali ihminen ymmärtää, ettei koko maailma pyöri oman navan ympärillä eikä saa katkeria raivokohtauksia siitä, ettei tule valituksi johonkin tehtävään, kun joku onkin parempi.
Tosiasiassa se joka tuossa väisti luodin oli nainen.
Tämä viimeisin teksti on kyllä puuta heinää
Miten miehet löytävät entiset tyttöystävät, kun sukunimet yleensä vaihtuvat avioliittoon mennessä?
Etenkin ulkomaalaiset miehet, löytävätkö he koskaan entisiä suomalaisia tyttöystäviään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän of-topic mutta törmäsin Facebookia selaillessani entiseen kiusaajaan. Ei kiusannut pelkästään minua, hän oli todella ilkeä yläasteella. Oli lihonut tuntuvasti ja valitti köyhyyttä seinällään, postauksista selvisi että oli myös eronnut. Tunsin kyllä pienen vahingonilon, mitäs oli toisille julma
En silti menisi ilkkumaan päin naamaa, mulla menee paljon paremmin nykyään, enkä viitsi hänellä päätäni vaivata, mutta vähän kieltämättä virnistin.
No mulla oli ennen aviomiestäni yksi (1) vakavamman puoleinen suhde. Satuin kerran hänen fb-sivulleen ja hän kirjoitteli siellä aivan sekoja, paranoidisia juttuja miten kaikki poliisit, lääkärit ym viranomaiset ovat hänen jäljillään ja tekevät vahinkoa hänen asunnossaan kun hän on poissa.
Olin aika järkyttynyt että mies näyttää olevan noin syrjähtänyt. Olen vain mielissäni, ettei meistä sitten tullutkaan mitään, kun olisi kauheaa olla noin mt-ongelmaisen yksissä, ei siitä olisi mitään kunnon liittoa voinut tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kelpaaminen on vähän typerä sana. Jos ei natsaa niin ei natsaa. Ei tunteita voi pakottaa, minä en ainakaan haluaisi olla tyypin kanssa joka ei syty minusta.
Näinhän sitä helposti luulisi. Ketjussa kuitenkin nähdään, että monessa tämä aiheuttaa katkeruutta.
Varmaan minun eksäni saattaisi noin ajatellakin, mikäli tietäisi etten ole hänen jälkeensä löytänyt enään ketään. Jätin hänet siis tunteiden puuttumisen takia. Välillä mietin, että ehkä olisi pitänyt vaan yrittää pitempää, mutta en usko että missään maailmassa olisin jaksanut vuosia ihmistä, jota en rakasta. Olen tyytynyt siihen, että tulen todennäköisesti jäämään sinkuksi ja perustamaan perheen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelpaaminen on vähän typerä sana. Jos ei natsaa niin ei natsaa. Ei tunteita voi pakottaa, minä en ainakaan haluaisi olla tyypin kanssa joka ei syty minusta.
Näinhän sitä helposti luulisi. Ketjussa kuitenkin nähdään, että monessa tämä aiheuttaa katkeruutta.
Merkittävä osa tämän sivuston kirjoittajista on täysin vieraantuneita todellisuudesta. En olisi yllättynyt, jos muutama ei ikinä edes poistuisi kotoaan, vaan roikkuu täällä koko ajan.
En koe olevani erityisen "oikeamielinen", mutta suoraan sanottuna en seuraa sellaisten ihmisten elämää, joille "en ole kelvannut". Se nyt vaan on fakta, että mä en ole kaikkien tyyppiä samalla tavalla kun kaikki eivät ole mun tyyppiäni. Ei se ole mulle mitään lisää eikä multa pois miten heillä elämässä menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. En pientä, vaan suurta. Näin nuoruuden ihastukseni (jolle kelpasin lopulta yhden yön pysäkiksi) Cittarin kassajonossa epäsiistin ja persaukisen oloisena. Kärryissä seisoi kaksi alle kouluikäistä lasta ja thaimaalainen tms. vaimo lappasi ostoksia hihnalle. Ajattelin, että sillai sitten. Ellei olisi ollut oma perhe mukana, niin olisin mennyt tervehtimään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. En pientä, vaan suurta. Näin nuoruuden ihastukseni (jolle kelpasin lopulta yhden yön pysäkiksi) Cittarin kassajonossa epäsiistin ja persaukisen oloisena. Kärryissä seisoi kaksi alle kouluikäistä lasta ja thaimaalainen tms. vaimo lappasi ostoksia hihnalle. Ajattelin, että sillai sitten. Ellei olisi ollut oma perhe mukana, niin olisin mennyt tervehtimään.
Kyllä tuo on jännä ilmiö, että aasialainen nainen vaimona antaa tiettyä mielikuvaa.
Mullekin on tapahtunut vastaava asia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. En pientä, vaan suurta. Näin nuoruuden ihastukseni (jolle kelpasin lopulta yhden yön pysäkiksi) Cittarin kassajonossa epäsiistin ja persaukisen oloisena. Kärryissä seisoi kaksi alle kouluikäistä lasta ja thaimaalainen tms. vaimo lappasi ostoksia hihnalle. Ajattelin, että sillai sitten. Ellei olisi ollut oma perhe mukana, niin olisin mennyt tervehtimään.
Kyllä tuo on jännä ilmiö, että aasialainen nainen vaimona antaa tiettyä mielikuvaa.
Mullekin on tapahtunut vastaava asia :)
Tuo(kin) muistetaan aina kääntää muotoon "kun ei suomalaista saanut". Voisi samalla kysyä, kannattaako sitä suomalaista edes yrittää. Onko sen arvoista?
Kyllä koen mielihyvää.
Yhden tyypin osalta tunne meni ihan pakkomielteeksi. Aina piti vaan tsekata, että hänen silloinen muuttunut elämä oli alamäkeä. Sitten tsekkailu loppui, kun hän kuoli.
Deittailin yhtä miestä muutama vuosi sitten, joka draamaili ja kilahteli vähän kaikesta. Hänen suuri unelmansa oli saada kaunis nainen (minut) avo Porschen etupenkille ja kruisalla autolla ympäriinsä kesällä.
Näin hänet sattumalta instagramissa ja hän ajaa nykyään Fordilla (ei avoauto) ja nykyinen emäntä on kaikkea muuta kuin hänen naisihanteensa oli vielä muutama vuosi sitten. Vähän hymyilytti :D
Vierailija kirjoitti:
Eikö siitä pitäisi ennemmin olla helpottunut ettei kelvannut? Muutenhan olisit nyt samassa veneessä sen kanssa, jolla menee huonosti.
Näin hyvin naiset osaavat tukea toista vaikeuksien keskellä, eivätkä ole heti painamassa toista maahan /s
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pisara koston makeaa imelyyttä tipahtaa välillä kielelle. Mutta se tulee aina pyytämättä enkä jää hörppimään tai ammentamaan. Näitä siis tulee ja parasta antaa niiden mennäkin.
On jotenkin vinoutunutta ajatella kostoa, jos toinen ei vain kiinnostu. Naisille torjutuksi tuleminen on todella vaikeaa.
En ole tuo jota lainasit, mutta mistä ihmeestä sinä näet että anonyymi postaaja on nainen?
Kostaa sen että toinen ei kiinnostu- ei voi olla mies, ainoastaan easymode- narsisti voi toimia näin.
No kuule, täällä yksi oikeamielinen. En tunne tuollaisesta mielihyvää. Voi johtua siitä, etten muutenkaan ole luonteeltani vahingoniloinen. Voin jatkaa: en myöskään ole kateellinen. Nuo ominaisuudet vain nyt puuttuvat minulta.
Alue: Aihe vapaa
On jotenkin vinoutunutta ajatella kostoa, jos toinen ei vain kiinnostu. Naisille torjutuksi tuleminen on todella vaikeaa.