Lue keskustelun säännöt.
Järjestön IHASTUMINEN varattuun työkaveriin! Itsekin naimisissa
20.04.2025 |
Miten tästä tunteesta pääsee irti? Yöunet menee.
Kommentit (312)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa että ihmisen työpersoona voi olla hyvinkin erilainen kuin se mitä ihminen sitten oikeasti on vakiintuneessa suhteessa. Eksä sai aika ajoin muistamisia ja muuta kiitosta työkavereilta joita oli auttanut, kun samaan aikaan kotona minä jouduin pyytämään että olisiko mahdollista että hän sanoisi minulle huomenta 😂
Tämä. Mun miehen työkaverit ei ikinä uskoisi millainen se on oikeasti. Ero työminän ja kotiminän välillä on aika massiivinen. Töissä aina avulias herranenkeli, kotona äksyilevä, valittava ukko.
Mistä tiedät millainen miehesi on töissä? Oletteko samassa työpaikassa?
Emme ole, mutta olen silti tietoinen hänen saamastaan ylistyksestä työpaikalla. Ihan jo työpaikan palkitsimisten perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä lopulta kävi?
Sama tilanne.
Oikea ap
Ihastuminen on ihan ok, mutta täytyy osata myös päästää irti.
Onkohan AP vielä linjoilla?
Itselläni oli sama tilanne vuosia sitten. Ihastuminen oli jotain aivan järisyttävän suurta ja muuttui rakastumiseksi ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Pää oli aivan sekaisin, en nukkunut enkä syönyt, oli kuin psykoosissa olisin ollut. Ihastumisen kohde tuntui niin vastustamattomalta, maailman ihanimmalta ihmiseltä.. Tiesin että tein väärin, mutta enpä vaan pystynyt lopettamaan.
Joten turhaa sinulle on yrittää järkeä puhua. Parasta olisi, jos pystyisit olemaan ihastuksestasi erossa, siis täysin erossa, fyysisesti ja viestein. Ehkä voisit ajatella mitä menetät jos tuhoat kaiken mitä sinulla on. Asiat voivat mennä aluksi kivasti ja sitten täysin päin peppua. Oletko valmis menettämään sen, mitä sinulla nyt on.
Voi sinua raukkaa, en muuta sano. Tiedän mitä käyt läpi. Itse antaisin mitä vaan jos voisin palata tuohon ja estää itseäni tekemästä sen mitä sitten tein.
Sä oot jankuttanut tästä aiheesta jo viimeiset 20 vuotta. Oisko syytä poistaa jo tämmöiset samanlaiset aloitukset?
Vierailija kirjoitti:
Onkohan AP vielä linjoilla?
Itselläni oli sama tilanne vuosia sitten. Ihastuminen oli jotain aivan järisyttävän suurta ja muuttui rakastumiseksi ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Pää oli aivan sekaisin, en nukkunut enkä syönyt, oli kuin psykoosissa olisin ollut. Ihastumisen kohde tuntui niin vastustamattomalta, maailman ihanimmalta ihmiseltä.. Tiesin että tein väärin, mutta enpä vaan pystynyt lopettamaan.
Joten turhaa sinulle on yrittää järkeä puhua. Parasta olisi, jos pystyisit olemaan ihastuksestasi erossa, siis täysin erossa, fyysisesti ja viestein. Ehkä voisit ajatella mitä menetät jos tuhoat kaiken mitä sinulla on. Asiat voivat mennä aluksi kivasti ja sitten täysin päin peppua. Oletko valmis menettämään sen, mitä sinulla nyt on.
Voi sinua raukkaa, en muuta sano. Tiedän mitä käyt läpi. Itse antaisin mitä vaan jos voisin palata tuohon ja estää itseäni tekemästä sen mitä sitten tein.
Mitä tarkoitat linjoilla? Ei tämä ole mikään aikuisviihdepalsta, josta saa palkkaa jos kirjoittaa viestin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monta ihmistä järjestöön kuuluu? Ovatko he kaikki yhtä pakkomielteisiä? Kuinka sinun varattuna olosi vaikuttaa kokonaisuuteen?
En aio sanoa mitään.
Välillä on pakko tehdä työtä pareittain, mutta tämäkin harvoin. En mene nykyään enää samaan aikaan esim tauolle,vaan välttelen häntä.
Silti, kun hän tulee samana päivänä töihin,niin tulee se euforinen ihastumisen tunne
Pakko välillä vilkaista hänen suuntaansa,hän tekee samoin.
Oikea ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En aio sanoa mitään.
Välillä on pakko tehdä työtä pareittain, mutta tämäkin harvoin. En mene nykyään enää samaan aikaan esim tauolle,vaan välttelen häntä.
Silti, kun hän tulee samana päivänä töihin,niin tulee se euforinen ihastumisen tunne
Pakko välillä vilkaista hänen suuntaansa,hän tekee samoin.
Oikea ap
Aiotko tehdä mitään? Miten oma avioliittosi voi?
Vierailija kirjoitti:
Onkohan AP vielä linjoilla?
Itselläni oli sama tilanne vuosia sitten. Ihastuminen oli jotain aivan järisyttävän suurta ja muuttui rakastumiseksi ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Pää oli aivan sekaisin, en nukkunut enkä syönyt, oli kuin psykoosissa olisin ollut. Ihastumisen kohde tuntui niin vastustamattomalta, maailman ihanimmalta ihmiseltä.. Tiesin että tein väärin, mutta enpä vaan pystynyt lopettamaan.
Joten turhaa sinulle on yrittää järkeä puhua. Parasta olisi, jos pystyisit olemaan ihastuksestasi erossa, siis täysin erossa, fyysisesti ja viestein. Ehkä voisit ajatella mitä menetät jos tuhoat kaiken mitä sinulla on. Asiat voivat mennä aluksi kivasti ja sitten täysin päin peppua. Oletko valmis menettämään sen, mitä sinulla nyt on.
Voi sinua raukkaa, en muuta sano. Tiedän mitä käyt läpi. Itse antaisin mitä vaan jos voisin palata tuohon ja estää itseäni tekemästä sen mitä sitten tein.
Elämässä kun tekee valintoja niin sitten pitää pystyä kantamaan niiden seuraukset.
Harmillisen usein apn kaltaisten tilanteiden taustalla on ihmisen oma kyvyttömyys sanoittaa parisuhteessaan tunteitaan ja tarpeitaan.
Se ei ole puolison syy millään tavalla.
Ikävintä on jos tuosta johtuva salasuhteilu projisoidaan siihen syyttömän puolison viaksi kun ei itse pystytä katsomaan peiliin tekojaan.
Sellainen on raskaan sarjan henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan AP vielä linjoilla?
Itselläni oli sama tilanne vuosia sitten. Ihastuminen oli jotain aivan järisyttävän suurta ja muuttui rakastumiseksi ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Pää oli aivan sekaisin, en nukkunut enkä syönyt, oli kuin psykoosissa olisin ollut. Ihastumisen kohde tuntui niin vastustamattomalta, maailman ihanimmalta ihmiseltä.. Tiesin että tein väärin, mutta enpä vaan pystynyt lopettamaan.
Joten turhaa sinulle on yrittää järkeä puhua. Parasta olisi, jos pystyisit olemaan ihastuksestasi erossa, siis täysin erossa, fyysisesti ja viestein. Ehkä voisit ajatella mitä menetät jos tuhoat kaiken mitä sinulla on. Asiat voivat mennä aluksi kivasti ja sitten täysin päin peppua. Oletko valmis menettämään sen, mitä sinulla nyt on.
Voi sinua raukkaa, en muuta sano. Tiedän mitä käyt läpi. Itse antaisin mitä vaan jos voisin palata tuohon ja estää itseäni tekemästä sen mitä sitten tein.
Ja mitäs teit?
En ollut ihastunut 14 vuoteen. Edellisen kerran ihastuin nykyiseen aviomieheeni. Mutta ihastuminen iski kuin salama viime kesänä, vaikka luulin jo tulleeni tunnevammaiseksi. Ja jatkuu vain. Kun näen tämän (varatun) miehen, alan puhua sekavia ja urpoja ja näytän itsestäni hölmön puolen. Ehkä se on jokin itsesuojelumekanismi.
Olisi kyllä kiva tietää, mitä tämä mies minusta ajattelee. Luultavasti vain säälii. :D Mutta joo, tiedostan olevani jotain vailla nykyisessä suhteessani, ja siksi tällainen pääsi tapahtumaan. Riitti, että tämä ihastumiseni kohde kuunteli, jutteli ja suhtautui minuun ystävällisesti (ja sama yhä preesensissä). Hänessä on jotain niin "tuttua" ja magneettista.
En todellakaan haluaisi olla tässä tunnekuohussa, ja häpeän ja kadun, vaikka en edes ole tehnyt mitään vääryyttä, ellei ajattelemista ja unelmointia lasketa. Joku pieni osa minusta toivoo, että jotain joskus tapahtuisi, mutta väärinhän tällaiset ajatukset ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ollut ihastunut 14 vuoteen. Edellisen kerran ihastuin nykyiseen aviomieheeni. Mutta ihastuminen iski kuin salama viime kesänä, vaikka luulin jo tulleeni tunnevammaiseksi. Ja jatkuu vain. Kun näen tämän (varatun) miehen, alan puhua sekavia ja urpoja ja näytän itsestäni hölmön puolen. Ehkä se on jokin itsesuojelumekanismi.
Olisi kyllä kiva tietää, mitä tämä mies minusta ajattelee. Luultavasti vain säälii. :D Mutta joo, tiedostan olevani jotain vailla nykyisessä suhteessani, ja siksi tällainen pääsi tapahtumaan. Riitti, että tämä ihastumiseni kohde kuunteli, jutteli ja suhtautui minuun ystävällisesti (ja sama yhä preesensissä). Hänessä on jotain niin "tuttua" ja magneettista.
En todellakaan haluaisi olla tässä tunnekuohussa, ja häpeän ja kadun, vaikka en edes ole tehnyt mitään vääryyttä, ellei ajattelemista ja unelmointia lasketa. Joku pieni osa minusta toivoo, että jotain joskus tapahtuisi, mutta väärinhän tällaiset
Kuulostaa niin tutulta! Täällä täysin samat fiilikset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan AP vielä linjoilla?
Itselläni oli sama tilanne vuosia sitten. Ihastuminen oli jotain aivan järisyttävän suurta ja muuttui rakastumiseksi ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Pää oli aivan sekaisin, en nukkunut enkä syönyt, oli kuin psykoosissa olisin ollut. Ihastumisen kohde tuntui niin vastustamattomalta, maailman ihanimmalta ihmiseltä.. Tiesin että tein väärin, mutta enpä vaan pystynyt lopettamaan.
Joten turhaa sinulle on yrittää järkeä puhua. Parasta olisi, jos pystyisit olemaan ihastuksestasi erossa, siis täysin erossa, fyysisesti ja viestein. Ehkä voisit ajatella mitä menetät jos tuhoat kaiken mitä sinulla on. Asiat voivat mennä aluksi kivasti ja sitten täysin päin peppua. Oletko valmis menettämään sen, mitä sinulla nyt on.
Voi sinua raukkaa, en muuta sano. Tiedän mitä käyt läpi. Itse antaisin mitä vaan jos voisin palata tuohon ja estää itseäni tekemästä s
Ymmärrän että kiinnostaa, mutta se ei kuulu muille. Täällä on kovasti moralisoijia, jotka eivät pysty ymmärtämään tiettyjä asioita yksinkertaisesti siksi että eivät ole niitä koskaan itse kokeneet. On ymmärrettävää nostaa itsensä jalustalle, ja siihen teillä kaikilla on oikeus :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan AP vielä linjoilla?
Itselläni oli sama tilanne vuosia sitten. Ihastuminen oli jotain aivan järisyttävän suurta ja muuttui rakastumiseksi ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Pää oli aivan sekaisin, en nukkunut enkä syönyt, oli kuin psykoosissa olisin ollut. Ihastumisen kohde tuntui niin vastustamattomalta, maailman ihanimmalta ihmiseltä.. Tiesin että tein väärin, mutta enpä vaan pystynyt lopettamaan.
Joten turhaa sinulle on yrittää järkeä puhua. Parasta olisi, jos pystyisit olemaan ihastuksestasi erossa, siis täysin erossa, fyysisesti ja viestein. Ehkä voisit ajatella mitä menetät jos tuhoat kaiken mitä sinulla on. Asiat voivat mennä aluksi kivasti ja sitten täysin päin peppua. Oletko valmis menettämään sen, mitä sinulla nyt on.
Voi sinua raukkaa, en muuta sano. Tiedän mitä käyt läpi. Itse antaisin mitä vaan jos vo
En moralisoi. Kukaan ei tunnista sua täällä.
Jaahas. Palstalla todella pitkään alter egona pyörinyt sarjasalasuhteilija saapui ketjuun taas kaasuvalottamaan ihmisiä syytellen heitä moralisteiksi. Ei yllätä. Koska rauhaa itsensä kanssa ei ole tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas. Palstalla todella pitkään alter egona pyörinyt sarjasalasuhteilija saapui ketjuun taas kaasuvalottamaan ihmisiä syytellen heitä moralisteiksi. Ei yllätä. Koska rauhaa itsensä kanssa ei ole tehnyt.
Syyttely omista teoistaan ja projisointi kertoo enemmänkin ehkä käsittelemättömistä lapsuudesta kumpuavista traumoista.
Ehkäpä vanhemmilla ollut mt- ja päihdeongelmia ja siksi luonut itselleen valeminän jonka kautta parisuhteilussaan itseään ilmentää.
Ja pettää parisuhteissaan ja avioliitoissaan kun loppu viimein sitä myöntämättä pelkää itse hylkäämistä ja omilla jaloillaan oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan AP vielä linjoilla?
Itselläni oli sama tilanne vuosia sitten. Ihastuminen oli jotain aivan järisyttävän suurta ja muuttui rakastumiseksi ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Pää oli aivan sekaisin, en nukkunut enkä syönyt, oli kuin psykoosissa olisin ollut. Ihastumisen kohde tuntui niin vastustamattomalta, maailman ihanimmalta ihmiseltä.. Tiesin että tein väärin, mutta enpä vaan pystynyt lopettamaan.
Joten turhaa sinulle on yrittää järkeä puhua. Parasta olisi, jos pystyisit olemaan ihastuksestasi erossa, siis täysin erossa, fyysisesti ja viestein. Ehkä voisit ajatella mitä menetät jos tuhoat kaiken mitä sinulla on. Asiat voivat mennä aluksi kivasti ja sitten täysin päin peppua. Oletko valmis menettämään sen, mitä sinulla nyt on.
Voi sinua raukkaa, en muuta sano. Tiedän mitä käyt läpi. Itse antaisin mitä vaan jos vo
Jospa onkin niin että pettäjä joka alkaa salasuhteilemaan nostaa mielessään itsensä jalustalle?
Kokee valheellisesti että hänellä on oikeus pettää, oikeus tehdä tietoista ja tahallista henkistä väkivaltaa parisuhteessaan?
Vakavalta psyykkiseltä ongelmalta ja pysyvältä luonnevialta kuulostaa jos asia toistuu suhteesta toiseen hänen kohdallaan.
Herää kysymys onko tuollainen minkään arvoinen ihmisenä, puolisona tai vanhempana kenellekään?
Tuskin.
Nyt keskustellaan ihastumisesta ei pettämisestä!
Sama tilanne.
Oikea ap