Järjestön IHASTUMINEN varattuun työkaveriin! Itsekin naimisissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi v##%u näitä varattuihin miehiin/naisiin ihastuneita. Yritä nyt vaan päästä yli. 

Noin mäkin olisin ajatellut vuosi sitten, mutta enpä ajattele enää. Kamala tilanne kaikinpuolin ja kun joutuu itse sen keskelle ymmärrys, myötätunto ja inhimillisyys kanssa ihmistenkin toilailuja kohtaan kasvaa taas hiukan.

Myötätunto kohdistuu täysin näihin petetyiksi tulleisiin, ei pettäjiin. Aikuinen ihminen ymmärtää erota liitostaan, jos se on huono eikä skannaile ympäriinsä uutta uhria. 

Mun myötätunto yltää kyllä kaikkiin osapuoliin. Myös ihastujiin. Ihastuminen ei tarkoita pettämistä. Kurja tilanne kaikin puolin. Voi ihastua myös ilman, että mitenkään "skannailee ympäriinsä uutta uhria" esim. Työpaikat valitettavasti otollisia paikkoja ihastua ilman että etsii mitään. Inhimillistä.

Itse ihastuin työpaikallani erääseen naiseen kesäkuussa 2018. Edelleenkin hän on sydämessäni. Hänellä oli silloin alle 10-vuotiaita lapsia ja hän piti enimmäkseen minuun etäisyyttä. Itse olin tuohon aikaan sinkku, mutta en kertonut sitä kenellekään. Yleensä ystävystyn helposti työkaverinaisten kanssa, jos itse niin haluan, mutta hänen kanssaan en onnistunut edes siinä. Tai no toisinaan meillä oli ihan hyviä keskusteluja, mutta sitten hän taas etääntyi.



Kovasti kärsin monta vuotta. Nyt olen seurustellut jo pidempään, mutta näen todella usein unia tuosta naisesta. Tuntui niin kohtalon eteen heittämältä. Näemme nykyään työn merkeissä harvakseltaan. Silti ilahdun aina suuresti, kun törmäämme edes hetken verran. Hirvittävän surullista ja kuluttavaa. Ihan kohta tulee 7 vuotta ensi-ihastumisesta. Edelleenkin tuntuu siltä, että jonain päivänä tähdet ovat vielä kohdillaan.

Terkkuja työkaverille.

-Mies-

Kiitos, terveisiä takaisin. Kova ikävä.

-Nainen-

Up

Uppis

Luontoarpa ajatuksissani.

Vieläkö ap kärsii unettomuudesta?

Ihastuin kollegaan 2017. Olemme molemmat varattuja. Tiedän tunteen.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin kollegaan 2017. Olemme molemmat varattuja. Tiedän tunteen.

 

Voi ei!! Kestääkö tää noin kauan. 

Miten tässä lopulta kävi?

Tätä on nyt keväällä ollut liikkeellä täälläkin päin. Yksipuoleista ja epätoivoista. Kärvistelyä. Jospa kesä auttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä lopulta kävi?

Niin juuri! Ap, oletko tullut järkiisi?

Ihastuminen työpaikalla on aika yleistä. Töissä ollaan fiksusti koska on pakko, näytetään huolitelluilta ja ainakin joissain työpaikoissa näytetään niitä kannuksiakin toisilleen eli kilvoitellaan siinä työn toteutuksessa. Siinä kun dynaamisessa ilmapiirissä tehdään töitä jonkun projektin parissa paljon yhdessä niin välillä kyllä kipinät sinkoilee siellä suunnittelutiloissa. Itsellä on ihana kokemus joka tulee ilahduttamaan mua hautaan asti, kumpikaan ei kylläkään tehnyt mitään fyysistä elettä mutta jos vaikka kynää ojentaessa sormet hipaisee ja koko tila sähköistyy niin se kyllä tuntui koko kropassa. ei tullut mieleenkään jäädä kotiin etätöihin :) sanoisin että ihastumiset kuuluu elämään. En epäile etteikö puolisollanikin voisi olla tällaisia kokemuksia.

Miten meille sitten kävi? Toinen meistä siirtyi toisen projektin pariin ja tilanne rauhoittui. Puolen vuoden päästä nähtiin isoissa juhlissa ja siellä sovittiin että pidetään yhteyttä. Ja ollaan niin tehtykin. Satunnaisia ihan asiallisia sähköposteja. Ehkäpä työt saattavat meitä vielä lähemmäs toisiamme ja päiväunelmointi saa jatkua :)

Onko teillä hyvää seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Odota rauhassa, järki tulee vielä takaisin. Ei kannata keväthuumassa tuhota kahta parisuhdetta ja työpaikkaa. Tule vaikka vuoden päästä kertomaan miten kävi.

Mulla tätä on kestänyt nyt kaksi vuotta. Samat tunteet ja ajatukset kuin ap:lla.

Mä pistän paremmaksi: 1988 ihastuttiin... molemmat. Kesti noin 10v, lähdin työpaikasta. Silloin tällöin tapasimme töiden merkeissä vielä toiset 10v. Oltiin vaan niiiin samalla aaltopituudella. Vieläkin, silloin tällöin muistan hänet...

Mäkin haluaisin, että kokonainen järjestö olisi minuun ihastunut. Aaah sitä tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen samaa kuin aina, eli mieti ihastustasi kakalla. Sitä hetkeä, kun hän vääntää oikein isoa ummetuspökälettä, hikikarpalot otsalla. Vai olisiko sittenkin varpusparvi? Ja noin, plop, se kakka putoaa pöntön seinämiä pitkin, jättäen isot jarrutusjäljet.. Eikä ihastuksesi edes pese käsiään, kun lähti vessasta. Hyi. 

Joko auttoi?

 

Ei vaan alkoi jöpöttää..

Vierailija kirjoitti:

Minä ihastuin kovasti työkaveriini. Oli vanhempi, perheenisä. Töissä olimme aina työvaatteissa ja sitten kun kerran näin hänet omissa vaatteissaan, ruusunpunaiset lasit räsähtivät rikki ja tippuivat: keski-ikäinen mies pukeutui kuin teini. Oli sen verran vastenmielinen näky, että ihastus loppui siihen.

Oli aika kevyt ihastus, jos tuollaiseen loppui. Puhut siis ihan eri asiasta kuin ap.