Ihminen joka ei kykene siivoamaan kotiaan

Hyvä kysymys. Tuota mietin itsekin. Henkilöllä masennus? Pelkkä siivousapu ei taida riittää? Hyvä apu/alku sekin varmaan olisi?

Hamstraus voi itsessään olla sairaus ilman masennustakin, se voi olla yksi ocd:n muoto. Masentuneellakin voi olla kämppä täynnä tavaraa ja roskaa, mutta masentuneella ei välttämättä ole ongelmia heittää tavaraa roskiin, sitä ei vaan jaksa tehdä. En tiedä miten voisi auttaa, tässäkin varmaan muutoksen pitäisi lähteä ihmisestä itsestään.

Minä en vaan jotenkin jaksa siivota. Ei kiinnosta, eikä näe pointtia vaikka nurkat kohta täynnä seittejä ja pölyä ja muuta skeidaa lattiat ja muut paikat täynnä. Ehkä kerran vuodessa saan tsempattua niin että siivoan kunnolla.

Aika sopimatonta ruotia toisten kotia näin. Jos asia kuuluu sinulle mitenkään ja olet aidosti huolissaan, niin KYSY.

Onko sinulta pyydetty apua? Jos ei, sinun ei tarvitse auttaa. Auttamisenhalu on usein kontrollointia. Jos henkilö on itse tyytyväinen sikolätissä elämiseen, ei sinun tunteillasi ole väliä.

Hamstraaminen on sitä paitsi mielenterveysongelma. Siihen puuttuessa on erityisen tärkeää, että hamstraaja itse haluaa muutosta.

Hankala siivota jos paljon tavaraa. Ensin pitää päästä eroon turhasta roinasta. Tai ainakin viedä ne varastoon. Usein taustalla mielenterveysongelma tai muistisairaus. Jos muutakin ongelmaa näyttää olevan niin huoli-ilmoitus sossuun.

Minä vaan yksinkertaisesti vihaan siivoamista

No jos on oikeasti hirveässä kunnossa niin jotain jaksamisen ja elämänhallinnan ongelmia. Mutta usein kyse on siitä että ei ole luonnostaan järjestelmällinen eikä edes välttämättä huomaa sotkua mikä toiselle on jo häiritsevää. Ihmisillä on todella erilaiset kriteerit siihen mikä on tarpeeksi siisti koti.

Lähipiirissä on. Tykkää käydä muilla kylässä ja matkustella ja puhua pälpättää omasta itsestään vaikka 24h mutta kämppänsä on kauhea. Olen tullut tulokseen että on patalaiska ja tyhjät tynnyrit kolisee eniten.

Olisi liian helppoa kuitata se masennukseksi. Ongelma voi olla paljon syvällisempi merkityksettömyyden tunne. Miksi joku ylipäätänsä siivoaa kun likaa tulee kuitenkin koko ajan lisää?

Mielenterveysongelma jos ei saa edes perussiisteyttä pidettyä yllä. Tai sitten patalaiska. Tunnen yhden tällaisen, asunto haisee jo oven ulkopuolelle, eteisestä asti on lattialla roinaa niin ettei meinaa kulkemaan mahtua. Työelämässä oleva ihminen josta ei ikinä arvaisi millaisessa läävässä asuu. On peruslaiska, passuuttaa mielellään itseään muilla.

Minulla masennus on johtanut hamstraamiseen, tavaroistani koin jotain iloa saavani. Nyt asunto kuin kaatopaikka ja motivaatiota ja jaksamista vaikea löytää siivoamiseen. Tilanne ahdistaa ja hävettää suunnattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelma jos ei saa edes perussiisteyttä pidettyä yllä. Tai sitten patalaiska. Tunnen yhden tällaisen, asunto haisee jo oven ulkopuolelle, eteisestä asti on lattialla roinaa niin ettei meinaa kulkemaan mahtua. Työelämässä oleva ihminen josta ei ikinä arvaisi millaisessa läävässä asuu. On peruslaiska, passuuttaa mielellään itseään muilla.

Juu, sama täällä että passuuttaa ihmisiä koko ajan mutta itse ei saa mitään aikaiseksi. Ei yhtään mitään. Patalaiska narsisti.

Toisilla vaan kiinnostuksen kohteet ovat kertakaikkiaan muualla kuin siivoamisessa. Ja kotona on kiinnostuksen kohteeseen liittyviä tärkeitä asioita niin paljon ettei sinne voi päästää ketään muutakaan "sekoittamaan" siivoamisella.

Koti on muutenkin jokaisen oma asia minkälaisessa siivossa sen pitää kunhan nyt ei ihan suuremmissa määrin pieneliöstöä ala liassa kasvamaan.

Mulla ADHD vaikuttaa noin vaikka pidän siisteydestä ja paljon siivoankin. On vain vaikeaa pitää sitä yllä, sillä erityisesti väsyneenä ja kiireen keskellä tavarat jää miten sattuu. Tavaraa kertyy koska olen ostanut ja ottanut sitä impulsiivisesti vastaan liikaa vuosia, varmaan joku dopamiinijuttu. Aloitan ja lopetan myös erilaisia harrastuksia varmaan keskimääräistä useammin, joten kotonani on ties mitä välineitä jotka muka joskus taas ihan pian aloitan uudestaan. Olen selvästi perinyt tämän sukulaiseltani ja välillä innostun valtavasti järjestelemään, karsimaan kaappeja turhasta jne. Mutta mielialat ja rytmit kun eivät kauaa pysy tasaisena tai samanlaisena, olen hyväksynyt tämän että kotini on välillä mitä on. Asian olen ratkaissut sillä että asun yksin, enkä häiritse väliaikaisilla kaaoksilla muita. Teen suursiivouksen aina silloin kun innostusta vähänkin riittää, siis ihan viimeisen päälle ja mahdollisimman tarkasti sillä tiedän että seuraavaan innostukseen saattaa mennä viikkoja. :D Välillä saan motivaatiota siihen että kutsun jonkun kylään, niin on pakko vähän järjestellä ennen. Paras apu muilta on se, ettei läheiset tuomitse ja kummastele kokoajan miksi olen hankkinut tämänkin jne. Antavat minun olla sellainen kuin olen. Masennuksesta johtuva sotku on kuitenkin eri asia, silloin tarvitsee apua. Ap jos kaverillasi ei esim. ole autoa ja sinulla on, voit mielestäni avuksi ehdottaa jos hän tarvitsisi apua esim. turhien tavaroiden kierrätykseen kuskaamiseen tai vaikka että tulet pitämään seuraa tavaroiden läpikäymiseen. Tuollainen apu voi olla monelle hamsterille parempi kuin se, että joku tulee tekemään homman puolesta. Itse tarvitsisin kannustusta ja maalaisjärkeä siihen, että joku muistuttaisi niitä perusasioita kuten että tehdään nyt vain yksi kaappi kerrallaan. Itsekseni vedän innostuspäissäni kaikkien kaappien koko sisällöt keskelle lattiaa, enkä sitten jaksakaan tehdä kaikkea kerralla. Sitten ne kasat jää pyörimään pariksi viikoksi nurkkiin, kun ai niin tuo piti viedä sinne ja tuo tänne, nämä käydä läpi siltä varalta jos voikin korjata jne... Syitä on vastaavaan käytökseen monia mahdollisia :)

Olen juuri aloittanut asuntoni siivoamisen. Tällä hetkellä täällä on aikamoinen kaaos, mutta uskoisin, että parin viikon päästä taas kiiltää. Tällä hetkellä siivous on tauolla, koska on niin kuuma, että en vain jaksa aloittaa mitään. Kylään kutsun harvoin ketään, koska en osaa leipoa tai laittaa ruokaa sillä lailla kuin vieraat odottaa. Vuosia sitten kyllästyin kuulemaan jälkikäteen kommentteja tarjoiluistani.

Ei ole masennusta eikä muitakaan mt-ongelmia, mutta sen sijaan on fyysisiä rajoitteita eli nivelrikko ja selän rappeutumaa. Tästä syystä siivous on lähes ylivoimainen ponnistus. Nyt joku ehdottaa, että ota siivooja. Aivan, mutta kun se suomalaisen naisen ajatus on, että sekaiseen kotiin ei voi päästää ketään vierasta ihmistä nuuskimaan ja tonkimaan paikkoja eli ennen kuin päästäisi siivoojan kotiin, pitäisi ensin siivota, ettei maine mene. Näin meidät vähän vanhemmat naiset on muinoin kasvatettu, ja mihin se pantteri pilkuistaan pääsisi, vaiva vain pahenee vanhetessaan. Joten eletään sitten pienen kaaoksen keskellä ja kohennellaan hiljakseen paikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Minulla masennus on johtanut hamstraamiseen, tavaroistani koin jotain iloa saavani. Nyt asunto kuin kaatopaikka ja motivaatiota ja jaksamista vaikea löytää siivoamiseen. Tilanne ahdistaa ja hävettää suunnattomasti.

Tarjoa kaljat niin tulen siivoamaan asuntosi ilman tuomitsemista :D olen itsekin elänyt joskus noin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en vaan jotenkin jaksa siivota. Ei kiinnosta, eikä näe pointtia vaikka nurkat kohta täynnä seittejä ja pölyä ja muuta skeidaa lattiat ja muut paikat täynnä. Ehkä kerran vuodessa saan tsempattua niin että siivoan kunnolla.

Sama juttu. Harrastan monenlaisia kuvataiteit ja käsitöitäa, joten projekteja on useampia tekeillä ja käytän mieluummin vapaa-aikani niihin kuin jynssämiseen vieraiden mieliksi. Toisaalta huvittaa nämä johtopäätökset elämänhallinnasta, kun yksi entinen tuttavani käytti huumeita ja hänen kotinsa oli askeettinen ja siisti. Toinen tuttavani on puolestaan alkoholisti ja hänen asunnossaan ei myöskään ole mitään, millä edes sotkea, mikäli edelliset tölkit on viety kauppaan. Kuulin, että poliisi tekee pika-arvion henkilön elämänhallinnasta kolmen kriteerin perusteella, joista yksi on se, kuinka siisti asunto on. Onneksi on vielä ne kaksi muutakin. Olen työni moitteetta ja vastuullisesti hoitava, täysin päihteetön taiteilijasielu: kotona sotkua tulee ja taidetta kertyy.

Mulla on useampikin sukulainen, joka asuu hamstrattujen tavaroiden, tuholaisten ja lian keskellä, mm. vanhempani. Iso omakotitalo kellaria ja vinttiä myöten täynnä tavaraa, pihalla vielä pari homeista vajaa, autotalli ja verstas. Tavaramäärä on kasvanut tasaisesti vuosikymmenten varrella, tavaroiden seassa on pieniä käytäviä että pääsee kulkemaan jääkaapille ja ovesta ulos. Ovat terveitä ja käyvät vielä töissä.

Olen tarjonnut apua monta kertaa mutta heitä ei kiinnosta.