Järjestön IHASTUMINEN varattuun työkaveriin! Itsekin naimisissa
Miten tästä tunteesta pääsee irti? Yöunet menee.
Kommentit (312)
Toki kannattaa muistaa, että tiedät siitä työkaverista vähemmän kuin aviopuolisostasi.
Hei ap, oon seurannut tätä ketjua sillä taistelen samanlaisten tuntemusten kanssa. Parisuhteeni olen luullut lähentelevän täydellistä mutta olen nyt tajunnut että taidankin olla tylsistynyt ja kaipaan intohimoa jota joku toinen osoittaa mua kohtaan. Olis kyllä ihan tosi huono ajatus alkaa hänen kanssaan mihinkään mutta silti vatvon sen mahdollisuutta yöt päivät. Kyllä se ohi menee, mutta tuleehan sitä mietittyä kaikenlaista... Salasuhdetta ensisijaisesti. Mutta mulla liikaa menetettävää. Ei kaikkea voi saada. Eli taistelu jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat etäisyyttä tai vaihdat työpaikkaa jos ei onnistu. Noita tulee ja menee.
Melkoisen kovat himot on jos pitää oikein työpaikkaa vaihtaa sen takia, ettei malta pitää käsiään erossa jostain. Silloin kyllä kannattaa ihan miettiä, että mitäpä jos....
Tämä, mitä jos ne himot on näin kovat? Mitä pitäisi tehdä?
Niin, ei sitä puolisoa ole valittu kaikista ihmisistä. Uudessa työpaikassa on uusia ihmisiä.
Vieläkinkö tämä järjestöjuttu seilaa täällä? Menkää eteenpäin elämässä!
Kirjoittelin tänne itse aiemmin neuvoksi että ohi se menee ja kannattaa vain ajatella huonoja puolia. Eipä sitten auttanut minullakaan vaan tunteet tuli takaisin entistä kovemmalla rytinällä. Jotenkin olen menettänyt lopunkin järkevän ajattelukyvyn, tilalle on tullut ajatus että kerran täällä vaan eletään. Ainoa mikä mut pitää aisoissa on ajatus puolison kunnioittamisesta. Niin kuin olen aiemmin tällaista halveksunut ja pitänyt mahdottomana.
Joo, luin justiinsa, että järjetön ihastuminen perustuu ihmisen biologiaan, sen on tarkoituskin sumentaa looginen ajattelu. Näin on varmistunut ihmislajin lisääntyminen ja geenien eteenpäin vieminen. Ei siinä muusta ole kyse. Siksi sitä varmaan sanotaankin järjettömäksi ihastumiseksi.
Hmm, miksi niin tapahtuu silloin kun biologinen kello ottaa viimeisiä askeleita.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, miksi niin tapahtuu silloin kun biologinen kello ottaa viimeisiä askeleita.
Varmaan just siks, että vielä ehtis. Loppukiri!
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittelin tänne itse aiemmin neuvoksi että ohi se menee ja kannattaa vain ajatella huonoja puolia. Eipä sitten auttanut minullakaan vaan tunteet tuli takaisin entistä kovemmalla rytinällä. Jotenkin olen menettänyt lopunkin järkevän ajattelukyvyn, tilalle on tullut ajatus että kerran täällä vaan eletään. Ainoa mikä mut pitää aisoissa on ajatus puolison kunnioittamisesta. Niin kuin olen aiemmin tällaista halveksunut ja pitänyt mahdottomana.
Ootko 8? Mikä aiheutti tunteiden takaisin tulon osaatko sanoa?
Asioita tapahtui. Nyt tahdon että tapahtuisi lisää.
Ajattele yläpäällä, älä alapäällä. Menee ohi, kokemusta on.
Up