Järjestön IHASTUMINEN varattuun työkaveriin! Itsekin naimisissa

No niin, ap. Aikaa kulunut huhtikuusta. Mitä on tapahtunut sen jälkeen? Oletko tullut järkiisi?

Vierailija kirjoitti:

Olen alle 30v nainen. Työpaikan varatut miehet on parhaimpia, tykkäävät touhuta vaikka mitä kanssani :)

Hyi. No, niin makaa kuin petaa. Kiva loppuelämä tiedossa kun (jos haluaisit) vakiintua.

Haluttais tietää menikö Ap:n ihastus ohi jo?

Huhuu ap

Mulla ei ainakaan ole mennyt. Olen laittanut muutaman viestin ketjuun mutten ole ap. Alkaa jo harmittaa. Vapaa-aika menee siinä että ajattelen vain häntä, töissä paikan päällä kierretään toisiamme kuin kissat kuumaa maitokippoa. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ainakaan ole mennyt. Olen laittanut muutaman viestin ketjuun mutten ole ap. Alkaa jo harmittaa. Vapaa-aika menee siinä että ajattelen vain häntä, töissä paikan päällä kierretään toisiamme kuin kissat kuumaa maitokippoa. 

Sama täällä, en ole ikinä ennen kokenut mitään vastaavaa. Ihastumisen tunteet aiempien seurustelukumppaneiden kanssa tuntuvat laimealta sipulikeitolta tähän tunteeseen verrattuna...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta tässä aloituksessa ja tuossa otsikossa on musta se, että tuo ap:n avioliitto on vähän niinku sivuseikka. Kohde varattu ja ai niin semmoinenpikkujuttu, että "Itsekin naimisissa"

Tämä.

Kumpi on ap:lle isompi ongelma/este se, että kohde on varattu vai ap:n oma avioliitto?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ainakaan ole mennyt. Olen laittanut muutaman viestin ketjuun mutten ole ap. Alkaa jo harmittaa. Vapaa-aika menee siinä että ajattelen vain häntä, töissä paikan päällä kierretään toisiamme kuin kissat kuumaa maitokippoa. 

Sama täällä, en ole ikinä ennen kokenut mitään vastaavaa. Ihastumisen tunteet aiempien seurustelukumppaneiden kanssa tuntuvat laimealta sipulikeitolta tähän tunteeseen verrattuna...

Sama täällä. Vuosi jo mennyt tässä kituuttaessa. Välillä tunteet vähän laimenee, mutta sitten ollaan taas enemmän tekemisissä työasioissa ja kaikki tunteet pamahtaa takaisin. Tuntuu jo niin väärältä kumppania kohtaankin. Jos tämä jatkuu, on varmaan pakko erota vaikkei haluaisikaan. En ainakaan itse haluaisi olla ihmisen kanssa, jonka tunteet ja ajatukset on aivan muualla. Mutta rn saa tätä loppumaankaan. Tunnen itseni persläveksi.

Niin minäkin, laitoin tuossa aiemmin viestiä kuinka vapaa-aika (jonka vietän puolisoni kanssa) menee toista ajatellessa. Elämäntilanne ei ole sellainen että olisin kumppania vaihtamassa, mutta kyllä tässä kaikenlaista synkkää vaihtoehtoa on tullut harkittua. Mitä jos tai jos. Vetovoima on vaan ihan älytön. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ainakaan ole mennyt. Olen laittanut muutaman viestin ketjuun mutten ole ap. Alkaa jo harmittaa. Vapaa-aika menee siinä että ajattelen vain häntä, töissä paikan päällä kierretään toisiamme kuin kissat kuumaa maitokippoa. 

Säälittävää. Kuuntele itseäsi.

Ei varmaan tapahtuisi sulle vai mitä?

Moralistit voi mennä muihin ketjuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin, laitoin tuossa aiemmin viestiä kuinka vapaa-aika (jonka vietän puolisoni kanssa) menee toista ajatellessa. Elämäntilanne ei ole sellainen että olisin kumppania vaihtamassa, mutta kyllä tässä kaikenlaista synkkää vaihtoehtoa on tullut harkittua. Mitä jos tai jos. Vetovoima on vaan ihan älytön. 

Ymmärrän tuskan. Tunteita ei voi myöskään kuolettaa, kun ei niiden herääminenkään ollut oma valinta. Yritän olla ajattelematta tuota toista, mutta joskus jos tehdään puolison kanssa yhdessä jotain, mietin minkälaista se olisi tämän toisen kanssa. Kamala syyllisyys tulee siitäkin. Ihan helvettiä.

Kermapiirakoita voi leipoa pikkujoulukauden ulkopuolellakin

Minä taas rakastun aina yhä uudelleen mieheni, siis omaani! En tiedä miten hän sen tekee, joku juttu vain on meidän välillä, joka vetää kuin magneetti, ja oltu yhdessä pitkään. Molemmilla sama juttu! Tiedän, ettei tällaisia parisuhteita ihan aikuisten oikeesti ole paljoakaan, hämmästelen itsekin joskus miten onnistuimme löytämään toisemme. Kiitollinen olen🙏

Vierailija kirjoitti:

Sama koettu joskus. Menee ohi. 

Mulla on kestänyt nyt 12 v. 

Huh huh. Ja sen ajan olet ollut yksin/toisen kanssako?

Vierailija kirjoitti:

Minä taas rakastun aina yhä uudelleen mieheni, siis omaani! En tiedä miten hän sen tekee, joku juttu vain on meidän välillä, joka vetää kuin magneetti, ja oltu yhdessä pitkään. Molemmilla sama juttu! Tiedän, ettei tällaisia parisuhteita ihan aikuisten oikeesti ole paljoakaan, hämmästelen itsekin joskus miten onnistuimme löytämään toisemme. Kiitollinen olen🙏

Tosi onnellinen tilanne! Meilläkin about noin tähän asti 20 vuotta, mutta nyt tuli tää uus pyörimään mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas rakastun aina yhä uudelleen mieheni, siis omaani! En tiedä miten hän sen tekee, joku juttu vain on meidän välillä, joka vetää kuin magneetti, ja oltu yhdessä pitkään. Molemmilla sama juttu! Tiedän, ettei tällaisia parisuhteita ihan aikuisten oikeesti ole paljoakaan, hämmästelen itsekin joskus miten onnistuimme löytämään toisemme. Kiitollinen olen🙏

Tosi onnellinen tilanne! Meilläkin about noin tähän asti 20 vuotta, mutta nyt tuli tää uus pyörimään mieleen.

Olisipa itselläkin näin. Varmaan aiemmin olikin. Mutta minkäs teet. Ei tunteitaan voi valita. Jos voisi, niin ehkä hankkiutuisin näistä tunteista eroon. Tai en tiedä. En oikeastaan tiedä olenko kokenut näin vahvoja tunteita aiemmin. Tai tuleeko niitä enää koskaan myöhemmin elämässä.