Järjestön IHASTUMINEN varattuun työkaveriin! Itsekin naimisissa

Vierailija kirjoitti:

Parasta tässä aloituksessa ja tuossa otsikossa on musta se, että tuo ap:n avioliitto on vähän niinku sivuseikka. Kohde varattu ja ai niin semmoinenpikkujuttu, että "Itsekin naimisissa"

Tämä.

Up

Mitä kuuluu ap:lle?

Vierailija kirjoitti:

Miten selvitä järjettömästä ihastumisesta naapuriin? Kertokaa tämä

Onko ikäeroa yli 35 vuotta?

Sama koettu joskus. Menee ohi. 

No niin, ap. Aikaa kulunut huhtikuusta. Mitä on tapahtunut sen jälkeen? Oletko tullut järkiisi?

Vierailija kirjoitti:

Olen alle 30v nainen. Työpaikan varatut miehet on parhaimpia, tykkäävät touhuta vaikka mitä kanssani :)

Hyi. No, niin makaa kuin petaa. Kiva loppuelämä tiedossa kun (jos haluaisit) vakiintua.

Haluttais tietää menikö Ap:n ihastus ohi jo?

Huhuu ap

Mulla ei ainakaan ole mennyt. Olen laittanut muutaman viestin ketjuun mutten ole ap. Alkaa jo harmittaa. Vapaa-aika menee siinä että ajattelen vain häntä, töissä paikan päällä kierretään toisiamme kuin kissat kuumaa maitokippoa. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ainakaan ole mennyt. Olen laittanut muutaman viestin ketjuun mutten ole ap. Alkaa jo harmittaa. Vapaa-aika menee siinä että ajattelen vain häntä, töissä paikan päällä kierretään toisiamme kuin kissat kuumaa maitokippoa. 

Sama täällä, en ole ikinä ennen kokenut mitään vastaavaa. Ihastumisen tunteet aiempien seurustelukumppaneiden kanssa tuntuvat laimealta sipulikeitolta tähän tunteeseen verrattuna...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta tässä aloituksessa ja tuossa otsikossa on musta se, että tuo ap:n avioliitto on vähän niinku sivuseikka. Kohde varattu ja ai niin semmoinenpikkujuttu, että "Itsekin naimisissa"

Tämä.

Kumpi on ap:lle isompi ongelma/este se, että kohde on varattu vai ap:n oma avioliitto?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ainakaan ole mennyt. Olen laittanut muutaman viestin ketjuun mutten ole ap. Alkaa jo harmittaa. Vapaa-aika menee siinä että ajattelen vain häntä, töissä paikan päällä kierretään toisiamme kuin kissat kuumaa maitokippoa. 

Sama täällä, en ole ikinä ennen kokenut mitään vastaavaa. Ihastumisen tunteet aiempien seurustelukumppaneiden kanssa tuntuvat laimealta sipulikeitolta tähän tunteeseen verrattuna...

Sama täällä. Vuosi jo mennyt tässä kituuttaessa. Välillä tunteet vähän laimenee, mutta sitten ollaan taas enemmän tekemisissä työasioissa ja kaikki tunteet pamahtaa takaisin. Tuntuu jo niin väärältä kumppania kohtaankin. Jos tämä jatkuu, on varmaan pakko erota vaikkei haluaisikaan. En ainakaan itse haluaisi olla ihmisen kanssa, jonka tunteet ja ajatukset on aivan muualla. Mutta rn saa tätä loppumaankaan. Tunnen itseni persläveksi.

Niin minäkin, laitoin tuossa aiemmin viestiä kuinka vapaa-aika (jonka vietän puolisoni kanssa) menee toista ajatellessa. Elämäntilanne ei ole sellainen että olisin kumppania vaihtamassa, mutta kyllä tässä kaikenlaista synkkää vaihtoehtoa on tullut harkittua. Mitä jos tai jos. Vetovoima on vaan ihan älytön. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ainakaan ole mennyt. Olen laittanut muutaman viestin ketjuun mutten ole ap. Alkaa jo harmittaa. Vapaa-aika menee siinä että ajattelen vain häntä, töissä paikan päällä kierretään toisiamme kuin kissat kuumaa maitokippoa. 

Säälittävää. Kuuntele itseäsi.

Ei varmaan tapahtuisi sulle vai mitä?

Moralistit voi mennä muihin ketjuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin, laitoin tuossa aiemmin viestiä kuinka vapaa-aika (jonka vietän puolisoni kanssa) menee toista ajatellessa. Elämäntilanne ei ole sellainen että olisin kumppania vaihtamassa, mutta kyllä tässä kaikenlaista synkkää vaihtoehtoa on tullut harkittua. Mitä jos tai jos. Vetovoima on vaan ihan älytön. 

Ymmärrän tuskan. Tunteita ei voi myöskään kuolettaa, kun ei niiden herääminenkään ollut oma valinta. Yritän olla ajattelematta tuota toista, mutta joskus jos tehdään puolison kanssa yhdessä jotain, mietin minkälaista se olisi tämän toisen kanssa. Kamala syyllisyys tulee siitäkin. Ihan helvettiä.

Kermapiirakoita voi leipoa pikkujoulukauden ulkopuolellakin