Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Läpsivät ja tukistavat äidit
16.03.2007 |
Muut menkää pois, tämä ketju ei ole tarkoitettu uteliaille tai muille taivastelijoille, vaan lastaan tukistaville tai läpsiville äideille, jotka haluavat lopettaa läpsimisen ja/tai tukistelun.
Kaipaisin vertaistukea ja tiedän, että on olemassa muitakin äitejä, jotka väsyneenä hermostuvat joskus lapselleen ja käyttävät ns. ruumiillista kuritusta. Tämä on vaan niin tabu aihe, ettei tästä koskaan puhuta missään, kun sehän on laitontakin.
Minua on kuritettu pienenä ja valitettavasti en pysty katkaisemaan ketjua vaan välillä läimäytän lastani, kuten tänään, kun 4v. oli täysin sietämätön. Hermostun ja tuo läimäytys tulee kuin automaattisesti. Miten minä voisin opettaa lapsilleni, kuinka suuttumusta pitää käsitellä rakentavasti, kun en pysyt siihen aina itsekään?
Olen aina pyytänyt lapselta anteeksi käytöstäni ja sanonut, ettei niin saa tehdä, vaan mikäs auttaa, kun hermostuessani silti välillä teen niin. Täällä oli joskus ketju, jossa joku äiti kertoi lopettaneensa lapsilleen huutamisen kokonaan ja väitti, että se onnistuu, kun vain päättää. Kyllä minäkin yritän olla huutamatta lapsilleni, mutten silti onnistu, vaikka miten päätän sen nyt lopettaa.
Kaipaisinkin nyt vertaistukea eli tukea äideiltä, joilla on sama ongelma (kiitos, en nyt kaipaa muita tähän neuvomaan) ja mietin olisiko meistä tueksi toisillemme, jotta saisimme tämän ketjun katkaistua.
Kommentit (87)
Tai sitä sulla jo onkin,sitä rohkeutta, et olisi muuten tänne tuollaista aloitusta tehnyt, kunnioitan sinua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ihmisen erottaa eläimestä se, että ärsykkeen ja reaktion välissä tapahtuu jotain ja juuri siihen hetkeen pitää tarttua. Jos ei muuta, niin sinä hetkenä voi vaikka juosta toiseen huoneeseen ja lyödä nyrkkiä seinään.
pelottavaa lapsen mielestä.
Itselleni tulee joskus raivon hetkellä samanlainen pettynyt, pelokas, vihainen, loukkaantunut ja katkera olo - kuin silloin lapsena kun olisin halunnut saada isältä huomiota, esim päästä syliin, mutta hän veteli pitkin korvia ja huusi. Olin silloin ihan pieni, ehkä alle 5v.
Myöhemmin pelkäsin isää niin paljon joskus, että tärisin joskus kun olin hänen kanssaan kahden.
Vaikka kuinka ymmärrän, miten väärin on lyödä (en ole nyt viimeiseen 1,5 vuoteen lyönyt), se tilanne jossa se aivan järkyttävä olo tulee, on vaikea kuvailla. Se on kuin maailma loppuisi ihan kokonaan, missään ei olisi rajoja ja kaikki se, mitä olen olisi uhattuna.
Myös muunlaisissa tilanteissa voi tulla sama olo. Ajattelenkin, että se olo juontuu jostain sellaisesta lapsuuden jutusta, jolle ei ole sanallista muistia. Vain silmitön kauhu ja epätoivo.
Ihan viime aikoina olen huomannut, että 3v kestäneestä terapiasta on alkanut tulla tuloksia. Kauhuja ei ole tullut vähään aikaan ja olen jopa välillä osannut olla rakentava tilanteissa, joissa se on aiemmin tuntunut melkein mahdottomalta.
on paljon pahempiakin vanhempia kuin minä ja siis todella paljon pahempia ja silti niitä ei saada pois niiltä vanhemmilta.
Idea on siinä, että tiedän tekeväni vääri ja haluan lopettaa sen. Ajatellaan vaikka niin, että eihän kukaan kasvata kukkapeltoakaan talloakseen sitä, niin miksi minä haluaisin vahingoittaa rakasta lastani käytökselläni.
Ja vaikka läpsiminen on väärin, niin onhan sitä paljon sallituakin käytöstä. jolla voi vahingoittaa lastaan: nöyryyttäminen ja halventaminen, arvostelu, uhkailu, nimittely... Se on ihan yhtä vahingollista tai vahingollisempaa. Minun paheeni on vain nykyään laiton ja siksi tabu.
Vierailija:
Lue viesti uudelleen, toope!
Että sinun huolenasi olisi kyseisessä tilanteessa kiinnijääminen!!
Sorry vaan!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olen aika monen kanssa näistä asioista jutellut, niin itse asiassa kaikki ovat sanoneet joskus tukistaneensa. Eivät ole hyväksyneet kaikki sitä, mutta jotkuthan pitävät sitä jopa ihan hyväksyttävänä. Joten huostaanottoa en todella pelkää.
Enemmänkin suren sitä, etten ole osannut antaa lapsilleni mallia siitä miten toisen ihmisen koskemattomuutta aina kunnioitetaan.
Olisin äärimmäisen nöyryytetty jos joutuisin tarhassa, sosiaaliviranomaisille tms. tukitoimissa selittelemään miksi lapsi lyö tai tukistaa nukkea kotileikissä.
Jos siitä nimittäin jää kiinni, sitä selvitellään tarhan opeille, psykologille, sosiaalivirastossa, lastensuojelussa ja tarhan johtajalle tms. Vaikka lapsia ei huostaanotettaisi, ei tälläisiä tarhassa voi lain mukaan painaa villaisella vaan siitä seuraa tutkintapyyntö ja useita tutkimuksia, jotta voidaan varmistua kodin turvallisuudesta.
Minusta se olisi äärimmäisen nöyryyttävää. Enkä ole koskaan ollut kovin kiinnostunut miltä näytän muiden silmissä.
Tämä ei todellakaan ole koko jutun pointti vaan yksi osa-alue, johon on syytä olla varautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sanaa et a.o. lauseesta ymmärrä? Mä voin suomentaa!
" En toki tarkoita, että kiinnijäämisen pelko on asiassa pahinta, mutta se kannattaa toki ottaa myös huomioon."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
Lue viesti uudelleen, toope!Että sinun huolenasi olisi kyseisessä tilanteessa kiinnijääminen!!
Sorry vaan!!!!
Ajattelen, miltä käytökseni näyttäisi, jos sitä sillä hetkellä videoitaisiin (niinkuin Super Nannyssa) ja näytettäisiin sitten myöhemmin telkkarista. Miten näkisin itseni ulkopuolisen silmin? Siinä ohjelmassahan ne äidit on välillä tosi noloina ja melkein itkevät, kun näkevät niitä räyhäämisotoksia. Silloin jotenkin tajuan, ettei tässä ole mitään järkeä, ja lopetan huutamisen. Toimisikohan sama muillekin? Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaa siis, että joku seisoo vieressä videokameran kanssa kuvaamassa... Saattaa loppua räyhäämishalut :)
Vierailija:
Ihmisen erottaa eläimestä se, että ärsykkeen ja reaktion välissä tapahtuu jotain ja juuri siihen hetkeen pitää tarttua. Jos ei muuta, niin sinä hetkenä voi vaikka juosta toiseen huoneeseen ja lyödä nyrkkiä seinään. Oman raivon hallitsemisessa auttaa, jos miettii etukäteen, mitä tekee, kun lapsi käyttäytyy todella rumasti. Onko esimerkiksi jäähy (minuutti/ikävuosi) oikea ratkaisu? Lisäksi lapsen kanssa voi sopia palkitsemisjärjestelmästä hankalien tilanteiden voittamiseksi. On tärkeää, että lopetat. Muuten annat viestin, että pienempäänsä saa lyödä ja lapsesi saattaa myöhemminkin kokea, että hänen täytyy hyväksyä väkivalta lähisuhteessa, jos niin huono tuuri sattuisi käymään. Hae tarvittaessa tukea vaikka perheneuvolasta. Sieltä voi saada apua oman vihansa hallitsemiseen.
Ihmisen erottaa eläimestä moraali ja itseymmärrys. Ärsyke-reaktio nopeus on yksilöllistä ja impulssikontrollihäiriötä voidaan myös hoitaa, mutta siihen tarvitaan ammattitaitoinen hoitohenkilö eikä mikään " mä en enää ikinä" päätös riitä. Turha syyllistää ihmisiä, jotka ovat matkalla muutokseen ja parempaan tulevaisuuteen.
Onnea matkaan joka ikiselle.
Helsingissä se on kuin hammalääkäri: pikku kolotuksen takia ei pääse ja jos ajan saa niin sen saa merkitä sitten ensi vuoden kalenteriin.
Vierailija:
Ok, tämä äiti kysyy sit neuvolasta sen psykologin numeron ja menee käymään sen luona.
ap
Mutta kun napsahtaa niin kaikki järjellinen aivotoiminta pysähtyy ja vain joku limbinen järjestelmä jatkaa toimintaa.
Vierailija:
Ajatelkaa siis, että joku seisoo vieressä videokameran kanssa kuvaamassa... Saattaa loppua räyhäämishalut :)
Vierailija:
Mutta kun napsahtaa niin kaikki järjellinen aivotoiminta pysähtyy ja vain joku limbinen järjestelmä jatkaa toimintaa.
Huoh, tuo on niin totta!
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
Niinkuin kiinnijäämisenpelko tässä ois se pointti!