Lue keskustelun säännöt.
Aikuisen miehen pelaaminen tökkii mua...
20.04.2025 |
Oonko ainut?Jotenkin oon ajatellut ettei enää nelissäkymmenissä jaksaisi kiinnostaa pelaaminen, mutta pettymyksekseni olen saanut huomata olleeni väärässä. Tapailemani mies pelaa mm. Cyberpunkkia, GTA:ta ja kaikenlaisia ihme roolipelejä joissa velhoja ja keijukaisia...jotenkin itselleni tämä on tosi luotansätyötävää.
Kommentit (342)
Rakastan mun konsolia enemmän kun tyttöystävääni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi sitten lopettaa tapailu ja etsiä toinen.
Onko toi muka aidosti mielestäsi riittävä syy siihen?
Olen pelaamisesta tykkäävä nainen, neljäkymmentä kolkuttelee itselläkin lähivuosina ovella.
Jos tapailisin jotakuta, jolle tämä harrastus olisi ongelma, niin tosiaan toivoisin tästä heti kertovan, niin ei tuhlattaisi toistemme aikaa enempää.
Pelaaminen on harrastus siinä missä vaikka neulominenkin.
En ymmärrä miten se pelaaminen on aivotonta ajanhukkaa. Enemmän siinä aivoja tarvitsee kuin vaikka tv:n katsomisessa tai vauvapalstailussa. Jos taas kaikki hereilläoloaika pitäisi käyttää tavoitteelliseen suorittamiseen niin siinä ollaan kyllä ohituskaistalla loppuunpalamiseen.
Pelaaminen kehittää loogista ongelmien ratkaisu kykyä ja reaktio nopeutta mutta se ei ole tunteellista niin naiset ei sitä arvosta kun aisilla ei ole loogista ajattelukykyä poikkeuksiakin on en sitä sano
Mies pelannut Dotaa 6 ja 8 vuotiaitten kanssa koko pääsiäisen, normaalia? Ainakaan ei ole juopottelemassa tai ilotytöissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin vuosia tuommoisen kanssa. Pelasi paljon, myös kun lapset syntyivät. Siinä oli jo aika pahaa riippuvuutta. Me harjoiteltiin pyörällä ajoa pojan kanssa kotipihassa ja mies hakkas pleikkaa ja toisteli joo tuun kohta katsomaan. 5h myöhemmin havahtui että niin tosiaan se pyörälläajo.
Erohan siitä tuli sitten lopulta, toki muitakin syitä oli mutta kyllähän tuo vaikutti arkeen valtavasti. Exä pelaa edelleen paljon. Itse oon aika allerginen ruuduille, en oo missään somekanavissa.
Ehkä niiden jotka pelaa paljon, olisi hyvä löytää kumppani jolla sama intohimo.
Av-palsta ei ole yhtään parempi. Peleissä on yhteistyötä, täällä vain etsitään toisista pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Mies pelannut Dotaa 6 ja 8 vuotiaitten kanssa koko pääsiäisen, normaalia? Ainakaan ei ole juopottelemassa tai ilotytöissä
Mitäs vikaa juopottelussa ja ilotytöissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei ole harrastus. Harrastuksestakin syntyy jotain järkevää. Pelaamisesta ei mitään.
Se on vain addiktio.
Kakaramaista. Mutta tietenkin täällä puolustellaan valtavasti, kun itsekin ollaan jossain typerässä pelikoukussa. Jos pelaisin pasianssia koko päivän jatkuvasti, pitäisikö sitä joku harrastuksena?"
Olen pelaamista harrastava nainen.
Lapsuudessa tuli äidiltä tosi tutuksi tuo lause, että kaiken tekemisen pitäisi olla hyödyllistä. Että jos tekemisen lopputuloksena ei saa mitään, millä hän pääsisi kehuskelemaan ("näin hienosti meidän lapsi soittaa viulua! Juu, selvästi minuun tullut kunnianhimossaan."), niin se tekeminen on turhaa ja hyödytöntä.
Ja addiktiosta vähän erikoista puhua, kun epäilen monen käyttävän somea viikkotasolla paljon enemmän, mitä itse vietän pelien äärellä. Kun kaikki muut hommat on reilassa ja tarve saada työstressiä laskettua, niin jokin suosikkipeleistä lähtee pyörimään. Ei joka päivä, joinain päivinä on sitten liikuntaharrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Olin vuosia tuommoisen kanssa. Pelasi paljon, myös kun lapset syntyivät. Siinä oli jo aika pahaa riippuvuutta. Me harjoiteltiin pyörällä ajoa pojan kanssa kotipihassa ja mies hakkas pleikkaa ja toisteli joo tuun kohta katsomaan. 5h myöhemmin havahtui että niin tosiaan se pyörälläajo.
Erohan siitä tuli sitten lopulta, toki muitakin syitä oli mutta kyllähän tuo vaikutti arkeen valtavasti. Exä pelaa edelleen paljon. Itse oon aika allerginen ruuduille, en oo missään somekanavissa.
Ehkä niiden jotka pelaa paljon, olisi hyvä löytää kumppani jolla sama intohimo.
Jännä oletus, että pelaaminen on välittömästi addiktion tasolla, ilman mitään, mitään välimuotoja.
Olen itse opettanut lapseni pyöräilemään, kehittynyt työelämässä, ulkoilen paljon luonnossa jne. Ja tosiaan sivussa harrastan pelaamista.
Ja pakko vähän kuitata, että olet aika allerginen ruuduille että viihdy somekanavissa, ja olet silti täällä palstailemassa? Ehkä todellisuudessa vietät enemmän ruudun äärellä aikaa, mitä itsellesi oikeastaan tunnustat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies pelannut Dotaa 6 ja 8 vuotiaitten kanssa koko pääsiäisen, normaalia? Ainakaan ei ole juopottelemassa tai ilotytöissä
Epätervettä tuo on. Miehen pitäis olla ulkona ton ikäisten kanssa. Lasun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Pelailen tässä pleikkaria kohta tulee tyttöystävä töistä ja laittaa ruokaa. Spagettia nami.🤤Taitaa mennä koko päivä tänää pelaillen kun pitää saada peli läpi
Eli se lupaamasi imurointi jäi taas tekemättä.
Saat lähteä sen pelisi ja kaljapullosi kanssa äitisi luo pelailemaan. Heippa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se sentään edes wottia pelaa?
Kyllähän tuossa iässä pitäs jo pyrkiä makaan sohvalla ja lihomaan, siis geenit ne lihottaa kuitenki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitko jo varannut kiikkustuolit vierekkäin ja pinon ristisanalehtiä ja sukankutomistarpeet ja nyt harmittaa kun mies ei siinä viihdykään kanssasi.
Mulla on "mies", joka heti töistä päästyään ryntää koneelle pelaamaan, jos vaan hänen pikkuveljensä niin käskee. Sama viikonloppuaamuisin ja se jatkuukin sitten vaikka aamuyöhön asti. Ehkä pari pientä ruokataukoa jossain välissä, jos hyvin käy. Ja tuo pikkuvelikin parisuhteessa muka, ei kyllä tosiaan uskoisi.
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen kertoo kunnianhimottomuudesta. Tuloilla ei niin väliä, mutta haluan kunnianhimoisen, eteenpäin menevän miehen, joka tekee jotain järkevää.
Oletko itse eteenpäin pyrkivä kunnianhimoinen jårkeviä asioita tekevä nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse päätin etten uutta naista ota jos ero joskus tulee. Liitto on sinänsä onnellinen mutta jouduin luopumaan jo kauan sitten pelaamisesta, autoharrastuksesta ja kilpaurheilusta kun veivät liikaa aikaa. Nyt lapset on aikuisia ja voi taas harrastaa vähän paremmin, mutta aina on pallo jalassa kun ei voi mennä ja tulla kuten haluaa.
t. M51
Mennä ja tulla kuten haluaa? Niin onhan se kumma ettei parisuhteessa oleva voi elää kuin vapaa sinkku, pelkästään itselleen. On se niin väärin että puoliso olettaa/vaati? parisuhteen toisen osapuolen huomioivan myös hänet ja sen parisuhteen suunnitelmissaan. Miesrukka, pallo jalassa ja akkaperkele kiusaa. Naurettava pelle sinä olet etkä mikään mies.
Se pallo vaan laitetaan aina miehen jalkaan, ei naisen. Olisikohan tuossa jotain väärin.
Jos olisin tiennyt nuorena millaisia naiset ovat, olisin ryhtynyt munkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on "mies", joka heti töistä päästyään ryntää koneelle pelaamaan, jos vaan hänen pikkuveljensä niin käskee. Sama viikonloppuaamuisin ja se jatkuukin sitten vaikka aamuyöhön asti. Ehkä pari pientä ruokataukoa jossain välissä, jos hyvin käy. Ja tuo pikkuvelikin parisuhteessa muka, ei kyllä tosiaan uskoisi.
Entä paljonko itse vietät telkkarin äärellä Kardashianeja ja muuta laatuviihdettä seuraten?
Eihän taidenäyttelyissä käy kuin +60 naisia. Tuskin ap ja ap:n ukko vielä tuota ikäluokkaa on