Lue keskustelun säännöt.
Aikuisen miehen pelaaminen tökkii mua...
20.04.2025 |
Oonko ainut?Jotenkin oon ajatellut ettei enää nelissäkymmenissä jaksaisi kiinnostaa pelaaminen, mutta pettymyksekseni olen saanut huomata olleeni väärässä. Tapailemani mies pelaa mm. Cyberpunkkia, GTA:ta ja kaikenlaisia ihme roolipelejä joissa velhoja ja keijukaisia...jotenkin itselleni tämä on tosi luotansätyötävää.
Kommentit (318)
Vierailija kirjoitti:
En koskaan seurustelisi miehen kanssa, joka pelailee jotain pc- tai pleikkari pelejä. N28
No voi hitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan seurustelisi miehen kanssa, joka pelailee jotain pc- tai pleikkari pelejä. N28
Sulle sopiikin paremmin mies, joka ei osaa yhdyssanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietsikalla työskentelevä taas on jees, eli tärkeintä että miehellä ei ole kivaa ja tuottaa hyötyä kuppaajalle.
Niin. Yhteiskunnalle ja perheelleen hyötyä ja pääomaa tuottava on hyvä, itsekäs kuluttaja huono. Onko tässä jotain epäselvää? Samoin hyvä mies priorisoi kumppaninsa, eikä pidä tätä jonain nalkuttavana käyttöreikänä.
"Yhteiskunnalle hyötyä" ei muuten tuota kovinkaan moni työ, toki riippuu, miten hyöty määritellään. Luontokatoa, ilmastonmuutosta ja turhaa roskaa maailmaan ne kyllä tuottavat.
Siis kaikki normaalit miehet pelaavat, tietenkin! Itse olen maisteri, oma yritys, urheilen, kavereita... ja tottakai pelaan. Niin kuin jokainen kavereistani. Tietysti teen kaikkea muutakin, ja pelaaminen on yksi oikein mukava ajanviete. Oikeastaan ei-pelaavat miehet ovat poikkeus, paitsi ehkä 60-vuotiaista eteenpäin.
En katsonut koko ketjua, mutta jos on jo sanottu niin kertaus on hyvästä.
Yleissääntöhän on, että sellainen miehen harrastus, josta on naiselle jotain mitattavissa olevaa hyötyä, on kannatettavaa. Toisin sanoen kuntosalilla käyminen, remontointi, rakennusalan työt, eräretkeily, ruoanlaitto, hienostoravintolat, matkustaminen, omalla toiminimellä tehtävä pienyrittäjyys ja niin edelleen. Nämä ovat kaikki hienoja harrastuksia.
Vastaavasti sellainen miehen harrastus, josta ei ole naiselle jotain mitattavissa olevaa hyötyä - ja pahimmillaan vie miehen panostusta pois naisesta - on ehdottoman lapsellista ja tuomittavaa. Toisin sanoen videopelien pelaaminen taitaa olla se tavallisin esimerkki, MUTTA tässäkin tilanne muuttuu, jos mies tekee pelejä sivutoimisesti.
Sitten on kolmas kategoria, joille huonoja harrastuksia ovat sellaiset, joissa "istutaan vain koneen ääressä eikä tehdä mitään". Näin ollen esimerkiksi vaikkapa koodaamisen harjoittelu ja sivutoimisena kirjailijana toimiminen kaikkine siihen liittyvine blogeineen, nettisivustoineen jne. ovat tuomittavia, vaikka saisikin (pieniä) tuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni pelaa joskus, se on ok. En tykkäisi jos päivittäin monta tuntia pelaisi. Ja hänkään ei tykkäisi jos minä kököttäisin ruudun edessä jatkuvasti pelaamassa.
Siirry kauemmaksi, ettei ylety tökkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä naisten vastaavat harrastukset ovat? Nekö sitten ovat tosi kunnianhimoisia aina?
En usko, että pelaaminen sinällään on kenellekään ongelma, vaan se mitä pelaaminen heille edustaa. Pelaamiseen liittyy negatiivisia stereotypioita, jotka sitten aiheuttavat reaktion kuten AP:llä.
Sen sijaan, että pelkästään toteaa pelaamisen luontaantyötäväksi, AP:kin voisi hieman reflektoida ja kysyä itseltään, että miksi kokee sen luotaantyötäväksi. Mitä pelaaminen edustaa AP:lle? Tapahtuisiko sama reaktio, jos mies esim. lukisi fantasia- ja tieteiskirjallisuutta tai mangaa? Mitä toivoisit miehen tekevän pelaamisen sijasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että pelaaminen sinällään on kenellekään ongelma, vaan se mitä pelaaminen heille edustaa. Pelaamiseen liittyy negatiivisia stereotypioita, jotka sitten aiheuttavat reaktion kuten AP:llä.
Sen sijaan, että pelkästään toteaa pelaamisen luontaantyötäväksi, AP:kin voisi hieman reflektoida ja kysyä itseltään, että miksi kokee sen luotaantyötäväksi. Mitä pelaaminen edustaa AP:lle? Tapahtuisiko sama reaktio, jos mies esim. lukisi fantasia- ja tieteiskirjallisuutta tai mangaa? Mitä toivoisit miehen tekevän pelaamisen sijasta?
Ja harvemmin yksi harrastus on niin hallitseva, että se määrittää kaikkea vapaa-aikaa. Pelaamisen ohella voi vaikka lukea, kuntosaleilla, käydä museoissa, katsella elokuvia, rakentaa pienoismalleja tai perehtyä viinien valmistukseen.
Jostain syystä "pelaaminen" on joillekin se, mikä sitten lyö leiman toisen koko persoonaan, vaikka oikeasti yksilö tekisi paljon muutakin. Ja kun pelata voi myös korttia, lautapelejä, pöytäroolipelejä ja mitä nyt ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä naisten vastaavat harrastukset ovat? Nekö sitten ovat tosi kunnianhimoisia aina?
Naiset eivät jostain syystä tahdo vastata...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä viikonloppuna tein pihahommia ja vaihdoin vettiilikopantivisteen autoon ja kävin american car show ssa. Sitä ennen pelailin pari tuntia kun odottelin lähtöä näyttelyyn niin miksi se pelaaminen on siinä niin luokseentyöntävävääja kamalaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelaaminen minkä tahansa ikäisenä on ok, jos se pysyy hallinnassa ja saa muutakin elämässään tehtyä. Pelaaminen itsessään on harrastus muiden joukossa, ja se on muutenkin enemmän miehen kuin naisen mielenlaadulle suunnattu akvititeetti, joten naisten on turha asiaa päivitellä. Eihän miehetkään valita näille vaikka meikkausharrastuksistaan sun muista.
Jokaisen miehen kansalaisvelvollisuus pitäisi olla jonkin Sotapelin pelaaminen (pc tai konsoli) , ihan siinä missä Varusmiespalveluskin, ihan syystäkin, ei tarvi edes erikseen selittää.
Mutta Naisethan ei tätä voi millään ymmärtää, ei edes silloin kun nainen itse joutuu sotaan.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen kertoo kunnianhimottomuudesta. Tuloilla ei niin väliä, mutta haluan kunnianhimoisen, eteenpäin menevän miehen, joka tekee jotain järkevää.
Koskeeko myös pelinkehittäjiä, joista osa miljonäärejä? Takuulla myös pelaavat paljon!
Muistelen joskus lukeneeni jostain it-sankareista, jotka kielsivät omilta lapsilta pelaamise täysin?
En ymmärrä tuollaista kontrolloinnin tarvetta. Yleensäkin kaikki totaalikielto tai totaalikieltäytyminen kertoo ongelmallisesta suhtautumisesta. Kannattaa olla joustava ja utelias läpi elämän. Mikä tahansa kohtuudella voi olla ok, eikä ketään kannata pakottaa tai kontrolloida liikaa.
Minulta kiellettiin lapsena kaikki muut paitsi opettavaiset pelit. Eli jos se ei ollut lainkaan opettavainen, se oli kielletty. Äidin mielestä kaikessa vapaa-ajankin tekemisessä piti tehdä jotain hyödyllistä, kuten tyyliä kitkeä kasvimaata.
Kun muutin eka kertaa yhteen silloisen poikaystävän kanssa, niin tuli sitten tämän konsolilla tutustuttua erilaisiin peleihin, nykyään omistan oman konsolin ja sopivana hetkinä pelaan.
Huomaan kyllä, miten kasvattaa pitkäjänteisyyttä, kun epäonnistuessa joudut aloittamaan kaiken alusta niin monta kertaa kunnes onnistut. Ja tiettyjä taktiikoita pitää luoda, ei riitä että juokset kaikesta vain läpi ja toivot parasta.
Että sikäli vähän epäonnistui tuo äidin kasvatusajatus, löysin tien pelien luokse aikuisena, vaikka niitä niin lapsena kiellettiin.
Tässä se taas nähdään, suomalainen nainen on iljettävä pelaajavihamielinen otus. Mieluummin otetaan kaulatatutoiduilta jännämieheltä turpaan kun oltaisiin yhdessä kunnollisen gamerin kanssa joka ei juo viinaa tai hengaa kaupungilla. Videopelaajat ovat sivistyneitä, intellektuelleja, kielitaidollisesti osaavia. Samaa ei voi sanoa suomalaisesta kaljaa kittaavasta baarijuntista.
Jämänainen uhoo. :DDD