Oon niin kateellinen erään tuttuni elämästä, että itku pääsi

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keskittyä oman elämän hyviin asioihin. Pieniinkin. Sillä tulevaisuudessa voi olla jotain rankempaa ja silloin ajattelee, että voi kunpa olisin osannut elää toisin ja nyt elämä on liian kauheaa. Koettu on.

Olen tästä täysin samaa mieltä. Silloin kun elämässä on jotain hyvää tai asiat ovat yleisesti ottaen hyvin, siitä kannattaa nauttia täysillä. Mikään ei ole ikuista. On todella surullista jos hukkaa ne ihan hyvät aikansa kateuteen tai muuhun turhaan murehtimiseen koska myöhemmin käy kyllä ilmi, että ne olivat niitä hyviä aikoja. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina iloinnut jos sukulaisilla, ystävillä ja tuttavilla menevät asiat hyvin. Kateutta en tunne koskaan, mitä hyötyä siitä olisi. Ihan tavis olen ja aina omillani mukavasti toimeen tullut. 

Aina voi kysyä, miten teit tuon ja tuon ja soveltaa sitä omaan elämään. 

Tiedän, että monet kadehtivat minua aiemmin, opiskeluaikaisen poikakaverin kanssa pari kaunista lasta, hyvä työ, omakotitalo, matkoja, iso vene, pari uutta autoa, joita vaihdettiin usein. Miehen isä kuoli ja kaikki kuvittelivat, että viimeisetkin lainat tulevat perinnöllä maksettua.

Totuus oli, mies oli holtiton rahan käyttäjä, vaikka rahaa tuli sitä myös meni, jos tuli iso bonus se piti heti tuhlata, vaikkapa kalliiseen matkaan, oma palkkani oli keskitasoa, en voinut valittaa kun mies maksoi. Minua ahdisti kun mitään ei voinut säästään, kaiken oli oltava uutta ja kiiltävää. Molemmat vanhempani sairastivat ja sairastavat vieläkin, samoin veljeni, tämä lisäsi ahdistusta kun tiesin heidän elävän säästeliäästi ja oma perheeni tuhlasi.

Perintöä ei tullut miehen perhe oli rahan käytössä samanlaista tuhlaajaa, anoppi asuu pikkukaupungin kaksiossa. Vene oli miehen veljen kanssa yhteinen ja velkainen. Autot rahoitusyhtiön ja vaihdettiin kun loppusumma olisi pitänyt maksaa.

Sitten mies lähti, oli löytänyt nuoremman, pari vuotta selviteltiin mitä jäi 18v liitosta, noin 10 000€, molemmille.

Pari viikkoa sitten tuli tätin hautajaisista, että mietin olen serkuksista  köyhin, 50v minulla on osaomistus asunto, vajaa 30v lapset ja kissa. Pikku hiljaa olen säästänyt, keskituloisesta palkastani, mutta olen onnellinen, ei ahdista, elän paljon enemmän omien arvojeni mukaista elämää.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Itse olen nyt 40 ja olen tajunnut elämästä sen, että mikään ei ole täydellistä, vaikka se kuinka näyttäisi siltä!

Kauniissa kehossa voi olla sairauksia, jotka eivät näy päälle päin. Parisuhde voi olla suljettujen ovien takana väkivaltainen. Työpaikka voi olla stressaava, vaikka sillä tienaakin hyvin jne.

Elämässä aina jollakin menee paremmin, mutta onnellisuus piilee pienissä arjen asioissa ja niistä iloitsemisessa.

Olen 44 ja olisin varmasti onnellisempi, jos itse saisin näiden ongelmieni kanssa elää kauniissa talossa puolison kanssa ja tukenani olisi laaja ystäväpiiri ja lapsuudenperhe. Eikä tarvitsisi miettiä onko varaa ostaa ruokaa tai kehtaanko mennä ulos näin rumana. 

Ap

Kaikki rumat käy joskus ulkona, yleensä päivittäin. 

Sen homojääkiekkoilijan parisuhde oli hyvä esimerkki siitä että ulospäin näytetään vain niitä hyviä hetkiä.

Todellisuus voi olla hyvin erilainen.

Nuo onnistumiset ovat kovaa työtä ja oikeita valintoja, joita voivat jokainen tehdä.

💛

Fiksuja vastauksia, ilo nähdä.

En kommentoi ma saakka,

vetäydyn pääsiäisen viettoon.

S I L E N T I U M.  🤫

👋

Harmoninen täydellinen elämä olisi oikeasti ihan tyhjää. Se olisi niinkuin joku yhdentekevä postikortti. Oikeasti on maailma ja on ihmisiä ja näiden välillä on kitkaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi ihmisiä jotenkin lohduttaa se että jollain olisi vaikeaa kauniin ulkokuoren alla?? Mikä teitä vaivaa??

Ei suoraan lohduttaa, vaan suhteuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi ihmisiä jotenkin lohduttaa se että jollain olisi vaikeaa kauniin ulkokuoren alla?? Mikä teitä vaivaa??

En usko, että tuota on tarkoitettu lohdutukseksi vaan ns. palautuksesksi maan pinnalle. Ap tekee oletuksia ja on niiden perusteella kateellinen. Fakta kuitenkin on, että hän ei voi tietää. Siksi on turhaa olettaa mitään ja olla siis  omien kuvitelmiensa vuoksi kateellinen toiselle.

Jokainen kokee elämänsään vähintään tarpeeksi onnettomuutta. Ap:n olisi viisasta keskittyä tekemään omasta elämästään hyvää ja iloitsemaan jos hänellä on jotain hyvääkin. Muiden kuviteltujen elämien pohdinta ei siinä auta eikä heidän elämäntilanteensa, oli se sitten hyvä tai huono, tee ap:n elämästä yhtään sen parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Itse olen nyt 40 ja olen tajunnut elämästä sen, että mikään ei ole täydellistä, vaikka se kuinka näyttäisi siltä!

Kauniissa kehossa voi olla sairauksia, jotka eivät näy päälle päin. Parisuhde voi olla suljettujen ovien takana väkivaltainen. Työpaikka voi olla stressaava, vaikka sillä tienaakin hyvin jne.

Elämässä aina jollakin menee paremmin, mutta onnellisuus piilee pienissä arjen asioissa ja niistä iloitsemisessa.

Olen 44 ja olisin varmasti onnellisempi, jos itse saisin näiden ongelmieni kanssa elää kauniissa talossa puolison kanssa ja tukenani olisi laaja ystäväpiiri ja lapsuudenperhe. Eikä tarvitsisi miettiä onko varaa ostaa ruokaa tai kehtaanko mennä ulos näin rumana. 

Ap

Mistä voit tietää, että olisit onnellisempi? Et mistään, oletat vain.

Vierailija kirjoitti:

Nuo onnistumiset ovat kovaa työtä ja oikeita valintoja, joita voivat jokainen tehdä.

Meinaatko, että olen vaan surkutellut koko elämäni ajan? Kaikkein eniten harmittaa se, että olen tehnyt kovaa työtä enkä siltikään ole saanut mitään. Vanhempien rakkautta tai ystäviä ei edes voi saada työllä ja oikeilla valinnoilla..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Itse olen nyt 40 ja olen tajunnut elämästä sen, että mikään ei ole täydellistä, vaikka se kuinka näyttäisi siltä!

Kauniissa kehossa voi olla sairauksia, jotka eivät näy päälle päin. Parisuhde voi olla suljettujen ovien takana väkivaltainen. Työpaikka voi olla stressaava, vaikka sillä tienaakin hyvin jne.

Elämässä aina jollakin menee paremmin, mutta onnellisuus piilee pienissä arjen asioissa ja niistä iloitsemisessa.

Olen 44 ja olisin varmasti onnellisempi, jos itse saisin näiden ongelmieni kanssa elää kauniissa talossa puolison kanssa ja tukenani olisi laaja ystäväpiiri ja lapsuudenperhe. Eikä tarvitsisi miettiä onko varaa ostaa ruokaa tai kehtaanko mennä ulos näin rumana. 

Ap

Mistä voit tietää, että olisit onnellisempi? Et mistään, olet

Ei tästä paljon onnettomampikaan voi olla, joten voin sanoa varmaksi. Olisin onnellisempi jo sillä, että olisi oma sauna eikä kolistelevia seinänaapureita.

Ap

Eräs parikympppinen tuttuni vaan matkaili mallien seurassa ja ajeli aina uudella urheiluautolla. Sitten kuulin salaisuuden kulissien takaa: hän oli myös miljonääri 😩

Toivottavasti hänelle tulee edes syöpä, liikenneonnettomuus, HIV tai joku muu vastoinkäyminen lievittämään minun pahaa oloani.

Mitä se onnellisuus sinusta ap on? Sitäkö, että on varaa kaikkiin eteen tuleviin mielihaluihin, on varakas puoliso, kaksi lasta, volvo ja kultainen noutaja? 

Avasin aamulla ulko-oven, yöllä oli satanut ja sisään tulvi niin uskomattoman hyvä kevään tuoksu. Olin onnellinen.

"Niin särkyvää on onni tää. Niin mitättömästä voi kaikki sirpaleiksi sälähtää."

Vierailija kirjoitti:

"Niin särkyvää on onni tää. Niin mitättömästä voi kaikki sirpaleiksi sälähtää."

Mikä tän kommentin idea on? Parempi elää koko elämä surkeudessa, kun kaiken voi kuitenkin menettää?

Ps. Jotkut ovat niin onnekkaita ettei heidän elämäänsä tule mitään kovin isoja säröjä

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Itse olen nyt 40 ja olen tajunnut elämästä sen, että mikään ei ole täydellistä, vaikka se kuinka näyttäisi siltä!

Kauniissa kehossa voi olla sairauksia, jotka eivät näy päälle päin. Parisuhde voi olla suljettujen ovien takana väkivaltainen. Työpaikka voi olla stressaava, vaikka sillä tienaakin hyvin jne.

Elämässä aina jollakin menee paremmin, mutta onnellisuus piilee pienissä arjen asioissa ja niistä iloitsemisessa.

Olen 44 ja olisin varmasti onnellisempi, jos itse saisin näiden ongelmieni kanssa elää kauniissa talossa puolison kanssa ja tukenani olisi laaja ystäväpiiri ja lapsuudenperhe. Eikä tarvitsisi miettiä onko varaa ostaa ruokaa tai kehtaanko mennä ulos näin rumana. 

Ap

Kateuden tragedia on se, että kadehtija heittää omat mahdollisuutensa hukkaan. Kateellinen ihminen keskittyy vertaamiseen ja siihen, mitä häneltä puuttuu. Silloin hänen on vaikea tuntea kiitollisuutta mistään, vaan katkeruus hiipii herkästi elämään.

 

Onko sulla Ap haaveita? Oletko kirjannut ne ylös ja palastellut ne ja lähtenyt toteuttaa jotain niistä pieninä palasina? Ihminen voi vaikuttaa aika moneen asiaan itse. Joihinkin asioihin ei voi välttämättä vaikuttaa tai näihin käytetty aika ei takaa tuloksia tai ole rehkiminsen väärti. Ne voi unohtaa mutta ne asiat, joihin itse voit vaikuttaa, satsaa niihin.

Se, että itku pääsee, kertoo pikemminkin surusta. Ymmärrettävää silloin, kun itsellä on rankkaa.