Case furryt ja kontrolloinnin psykologia ja sosiologia

Osuit suoraan konservatiivisuuden kovaan ytimeen. "Normaaliuden" vaatiminen muilta on täsmälleen sitä, mistä siinä on kyse, koskipa sitten asia ihonväriä, pukeutumista, elämäntapaa, uskontoa tai mielipiteitä. Vastakohta, liberaalius, puolestaan pitää moninaisuuttaa kiinnostavana ja positiivisena asiana. On viitteitä siitä, että nämä asenteet olisivat osin synnynnäisiä.

Ei siinä oikeastaan muuta, kun että jos joutuu jostain syystä altistumaan heille vastoin tahtoaan niin sitten on ongelma. Ihan yhtä lailla, kun en halua katsella pertti perävaunukuskia napatanssitunnilla, en halua katsella pikkutyttöjä karvaperseisinä nelin kontin.

Lasten kohdalla tuossa tulee vielä se, että he eivät ehkä itse ymmärrä minkä tyyppisiä henkilöitä tuollainen sekoilu vetää puoleensa. 

Mutta jos kantaa itse täyden vastuun touhuistansa, ei pakota ketään muuta osallistumaan (esim. tunge peruskouluun esittelemään perversioitaan niin, että lapset ovat liimattu pulpettiin ja heidän on pakko katsoa), niin siitä vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Osuit suoraan konservatiivisuuden kovaan ytimeen. "Normaaliuden" vaatiminen muilta on täsmälleen sitä, mistä siinä on kyse, koskipa sitten asia ihonväriä, pukeutumista, elämäntapaa, uskontoa tai mielipiteitä. Vastakohta, liberaalius, puolestaan pitää moninaisuuttaa kiinnostavana ja positiivisena asiana. On viitteitä siitä, että nämä asenteet olisivat osin synnynnäisiä.

Jos minua tarkoitat, niin minähän olen konservatiivi. Tosin en pyri pakottamaan  kenellekään mitään tiettyä elämäntapaa. Pidätän vain itselleni oikeuden arvottaa itse kohtaamani ilmiöt. Jos koen jotkut ilmiöt typerinä, niin sitten koen.

En tosiaan ole liberaali siinä mielessä, että pitäisin kaikkea moninaisuuteen kuuluvaa positiivisena, sillä jokainen ilmiö ei ole positiivinen. Liberaali olen siinä mielessä, että suvaitsen ihmisten typeryyttäkin, enkä yritä sitä estää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tykkää nähdä naamioituneita ihmisiä julkisilla paikoilla. Oli naaman edessä sitten kommandopipo, pellemaski, naamari tai furri-pää. Tulee aika hernostunut olo sellaisesta. Jokainen kotonaan pukeutukoon miten haluaa.

Häiritseekö sinua heidän olemisensa kotonaan? Tai joissakin rajatuissa tapahtumissa. En ole itse nähnyt furreja julkisilla paikoilla, tämän pointin ymmärrän kyllä, ihmisten pitäisi olla tunnistettavia.

Periaatteessa kaikilla salassakin tehdyillä outouksilla ja pahuuksilla on tapana levitä, sillä jumalan silmät ovat kaikkialla. Mikään ei oikeasti ole salaista. Kaikki tulee aina julki. 

Itse vedän rajan aika tiukasti siihen, että vahingoitetaanko sillä sekoilulla muita. Eli jos pistät kotona omaan päähäsi furrimaskin, niin ok. Vaikka tämä ei pysyisikään yksityisenä tietona, niin silti menee vielä läpi seulasta. 

Jos sen sijaan pistät kotonasi ai:n tuottamaan sinulle lapsi- tai naisvihapornoa, missä kohdistat perversiotasi toisiin, ollaan ylitetty raja, mikä on ok ja mikä ei, vaikka tuo tapahtuisikin yksityisesti.

Kun kognitio kehittyy, päädytte lopulta pisteeseen jossa on selvää, että ihmisillä on kollektiivinen tajunta ja kaikki todellakin vaikuttaa kaikkeen. Siksi mitään täysin rajatonta vapautta ei ole. 

Se nyt vaan on tämän maailman luonne. Toki paljon perversioita ja häpeällisiä asioita ollaan sitten ajettu läpi niin, että niistä ollaan tehty valtavirtaa ja niihin osallistuu riittävän suuri joukko ihmisiä, jolloin lopulta kaikkien on niihin taivuttava. Hyvänä esimerkkinä tästä nyt vaikkapa "seksi". On ollut aika, kun on ollut vain parittelua. Sitten tuli avioliitto, jolloin mukaan astuikin jatkuva parittelu, hupiseksi. Sitten tämä väännettiinkin hupiseksiksi tuntemattomien kesken. Seksiaddiktioksi. Pornoksi. Ihmiskauppapornoksi. Ja niin edelleen, ja niin edelleen. 

Eli kyllä niitä sairauksia ja perversioita voi tehdä todeksi sniikkaamalla ne valtavirtaan, mutta lopulta ne yleensä poistetaan. Ihminen on mitä on, karvaton apina. Ei nelijalkainen pörröperse.

20, furreilu oli vain esimerkki. Kuten älykkäänä ymmärsit jo 20, tarkoitin kysymykselläni sitä, mistä juontaa juurensa ajattelutapa, tai jopa mielipiteet, jotka ovat hyvin voimakkaasti toisen ihmisen elämäntapaa vastaan? Mielipiteenvapaus on itsestäänselvää. Mutta miksi toisen ihmisen elämänvalinnat herättävät negatiivista arviointia, edes siellä omassa mielessä?

Haluan puhua tästä, en itsestäni tai "vääristä asenteistani". Et voi selittää toisen ihmisen ajattelua minun, randomin, korvien välillä. En ole maailman keskipiste.

Esimerkkinä: itseäni ei kiinnosta yhtään, miksi joku värjää hiuksensa pinkiksi, on homo tai vaikkapa harrastaa larppaamista. En ajattele näistä muiden tekemisistä yhtään mitään. Mielessäni pyörii lähes tauotta omat kiinnostuksen kohteeni, oma elämäni ja omat valintani. Muut ovat minulle joitakin entiteettejä, jotka toteuttavat omaa elämäänsä, enkä näe heidän valintojaan muutoin kuin neutraalisti, toteavasti. Joku voisi sanoa, että olen välinpitämätön, itseriittoinen tms. ja johtaa siitä sitten keskustelua eteenpäin. Mutta nyt ei puhuta minusta.

Vierailija kirjoitti:

Furrit on vai esimerkki. Tällainen muiden ihmisten elämän arvostelu on laaja ilmiö, pelkästään vaikka seksuaalinen suuntautuminen voi ärsyttää. Tai hyvin pieni asia, joka poikkeaa "normista". Haen lähinnä sitä tarvetta muiden ihmisten muuttumiseen, mikä ajaa siihen?

Ei minulla ole tarvetta heitä muuttaa, elleivät vahingoita toisia tai esimerkiksi simuloi sitä, tai osallistu sellaiseen. 

Jos lähtee tuollaiselle polulle, että on hyvin poikkeava, niin onko sitten valmis elämään mahdollisen syrjinnän ja oudoksunnan kanssa? Mielestäni siinä on myös joku raja, että kuinka paljolle saa toisia altistaa ja vaatia tasavertaista kohtelua, kun koko ajan työntää sitä rajaa. Vaikka voitkin teoriassa tehdä omalle kehollesi mitä tahansa, niin vaikkapa täysin viillelty keho ei ole välttämättä asia, jolle muut haluavat altistua edes näkemällä sen. Sitten jos itse syrjäyttää itsensä, ja sen jälkeen alkaa uhriutumaan kiusaamisesta, tai ettei tule kutsua johonkin, niin onkin itse kiusaaja. Jotkut vähemmistöt tätä tekevät nykyään, hyökkäävät jatkuvasti toisten kimppuun itse heitä kiusaten ja vaatien erikoishuomiota, kuin jotkut tyrannit

Jos tekee jotakin outoa ja vaatii muiden seuraavan sitä, on asettanut itsensä yksinvaltiaan asemaan ja hallitsemaan muita. Jos tekee jotakin outoa, se pitää siis olla valmis tekemään mahdollisesti yksin

Vierailija kirjoitti:

20, furreilu oli vain esimerkki. Kuten älykkäänä ymmärsit jo 20, tarkoitin kysymykselläni sitä, mistä juontaa juurensa ajattelutapa, tai jopa mielipiteet, jotka ovat hyvin voimakkaasti toisen ihmisen elämäntapaa vastaan? Mielipiteenvapaus on itsestäänselvää. Mutta miksi toisen ihmisen elämänvalinnat herättävät negatiivista arviointia, edes siellä omassa mielessä?

Haluan puhua tästä, en itsestäni tai "vääristä asenteistani". Et voi selittää toisen ihmisen ajattelua minun, randomin, korvien välillä. En ole maailman keskipiste.

Esimerkkinä: itseäni ei kiinnosta yhtään, miksi joku värjää hiuksensa pinkiksi, on homo tai vaikkapa harrastaa larppaamista. En ajattele näistä muiden tekemisistä yhtään mitään. Mielessäni pyörii lähes tauotta omat kiinnostuksen kohteeni, oma elämäni ja omat valintani. Muut ovat minulle joitakin entiteettejä, jotka toteuttavat omaa elämäänsä, enkä näe heidän valintojaan muutoin kuin ne

Jotkut ihmiset eivät kykene erottamaan toisia itsestään.

Esim. puhuin joskus eräälle henkilölle omasta urasuunnitelmastani, ja tämä älähti "entä jos ei halua X", vaikka toimi täysin eri alalla kuin minä, eikä millään mitä sanoin, ollut mitään tekemistä hänen kanssaan.

En oikein vieläkään täysin ymmärrä tuota reaktioa, oliko hänelle jäänyt kehittymättä jokin erillisen identiteetin hahmottamiseen vaadittava aivoalue, vai miksi hän reagoi minun urasuunnitelmaani, kuin olisin ohjannut häntä, vaikka toimi ihan eri alallakin?

Kyseessä kuitenkin korkeakoulutettu ihminen, eli teoriassa pitäisi olla kognitioltaan suhteellisen normaali.

En tiedä mistä tuossa oli kyse, mutta ihan vaan esimerkkinä.

Valitsin furrit saadakseni keskusteluun vauhtia. Otsikon aihe oli vain esimerkki.

Minua kiinnostaa, miksi muiden ihmisten neutraalitkin valinnat elämässään, jos ne poikkeavat omista ja omasta käsityksestä normaaliudesta, aiheuttavat edes siellä omassa mielessä negatiivista vastinetta? Haen kai jotakin psykologista selitystä asialle, on varmasti hyvin yleistä. Tavallaan yritän keskustelun kautta ymmärtää myös itseäni, miksi 'poikkean tästä normista', jos poikkean, ja suhtaudun neutraalisti muiden valintoihin. Kunhan he eivät satuta muita. Jokainen ymmärtänee, että se oma käsitys siitä mikä on normaalia, on vain oman mielensä tuotos ja tulkinta. Ei mikään absoluuttinen totuus.

Näkökulma kollektiivisesta tajunnasta oli mielenkiintoinen.

"Jos tekee jotakin outoa ja vaatii muiden seuraavan sitä, on asettanut itsensä yksinvaltiaan asemaan ja hallitsemaan muita. Jos tekee jotakin outoa, se pitää siis olla valmis tekemään mahdollisesti yksin"

Outoa sinusta, sinun tulkintasi siitä, mikä on outoa. Ymmärrätkö nyt mitä ajan takaa. Kaikki, mikä on sinusta outoa, ei ole yleinen käsitys outoudesta.

Vierailija kirjoitti:

20, furreilu oli vain esimerkki. Kuten älykkäänä ymmärsit jo 20, tarkoitin kysymykselläni sitä, mistä juontaa juurensa ajattelutapa, tai jopa mielipiteet, jotka ovat hyvin voimakkaasti toisen ihmisen elämäntapaa vastaan? Mielipiteenvapaus on itsestäänselvää. Mutta miksi toisen ihmisen elämänvalinnat herättävät negatiivista arviointia, edes siellä omassa mielessä?

Haluan puhua tästä, en itsestäni tai "vääristä asenteistani". Et voi selittää toisen ihmisen ajattelua minun, randomin, korvien välillä. En ole maailman keskipiste.

Esimerkkinä: itseäni ei kiinnosta yhtään, miksi joku värjää hiuksensa pinkiksi, on homo tai vaikkapa harrastaa larppaamista. En ajattele näistä muiden tekemisistä yhtään mitään. Mielessäni pyörii lähes tauotta omat kiinnostuksen kohteeni, oma elämäni ja omat valintani. Muut ovat minulle joitakin entiteettejä, jotka toteuttavat omaa elämäänsä, enkä näe heidän valintojaan muutoin kuin ne

Toimiipa lainaukset nyt huonosti.

Et halua puhua itsestäsi tai asenteistasi. OK, mutta kun vastaus kysymykseesi löytyy itsestäsi, jos olisit valmis sitä sieltä katsomaan.

Laveammassa ymmärryksessä kysymyksesi on, miksi ihmiset arvottavat yhtään mitään? Toisen ihmisen elämäntapa on vain yksi asia muiden joukossa, joka arvottuu. Sinäkin arvotat kielteisesti sen, että minä arvotan kielteisesti.

Et ole maailman keskipiste, mutta olet hyvä esimerkki tyypillisellä tavalla toimivasta ihmisestä. Katso oman avauksesi arvolatautuneita määritteitä. Sinähän arvotit muiden ihmisten käytöstä ja arvomaailmaa itsekin. En tee mitään eri kuin sinäkään, arvotan vain eri tavalla kuin sinä. Kumpikin meistä arvottaa, koska ihmisen on mahdotonta olla arvottamatta jotain. Siihen on syynä, että meillä on kyky muodostaa mielipiteitä ja meillä on kaikilla jokin käsitys oikeasta ja väärästä, vaikkei se käsitys sama olisikaan.

"

otkut ihmiset eivät kykene erottamaan toisia itsestään.

Esim. puhuin joskus eräälle henkilölle omasta urasuunnitelmastani, ja tämä älähti "entä jos ei halua X", vaikka toimi täysin eri alalla kuin minä, eikä millään mitä sanoin, ollut mitään tekemistä hänen kanssaan.

En oikein vieläkään täysin ymmärrä tuota reaktioa, oliko hänelle jäänyt kehittymättä jokin erillisen identiteetin hahmottamiseen vaadittava aivoalue, vai miksi hän reagoi minun urasuunnitelmaani, kuin olisin ohjannut häntä, vaikka toimi ihan eri alallakin?

Kyseessä kuitenkin korkeakoulutettu ihminen, eli teoriassa pitäisi olla kognitioltaan suhteellisen normaali.

En tiedä mistä tuossa oli kyse, mutta ihan vaan esimerkkinä"

Tuo on rajattomuutta. Kokee, että muiden valinnat elämässään kohdistuvat itseensä.

Rajaton ihminen ei hahmota eroa itsessään ja muissa, ja hyökkää voimakkaasti kaikkeen, mistä toinen ihminen puhuu, aivan kuin se kohdistuisi häneen itseensä.

Jokin narsisismin muoto, enkä tarkoita diagnoosia vaan jonkinlaista lapsuuden kehitysastetta, johon ihminen on jäänyt vangiksi? Itsekeskeisyyttä, kaikki liittyy ja vaikuttaa itseen, myös muiden tekemiset ja valinnat.

Kyllähän tuo on vaikeavammaisuuden merkki kiten therianit. 

Keskuteleeko täällä saatana tekoäly itsensä kanssa? Opetelkaa lyhentämään ja kirjoittamaan muutoin kuin kankeaa virastosuomea!!

Furryjen maailmassa esiintyy todistetusti eläimiin sekaantumista. 

"Et ole maailman keskipiste, mutta olet hyvä esimerkki tyypillisellä tavalla toimivasta ihmisestä. Katso oman avauksesi arvolatautuneita määritteitä. Sinähän arvotit muiden ihmisten käytöstä ja arvomaailmaa itsekin. En tee mitään eri kuin sinäkään, arvotan vain eri tavalla kuin sinä. Kumpikin meistä arvottaa, koska ihmisen on mahdotonta olla arvottamatta jotain. Siihen on syynä, että meillä on kyky muodostaa mielipiteitä ja meillä on kaikilla jokin käsitys oikeasta ja väärästä, vaikkei se käsitys sama olisikaan."

Tämän ymmärrän. Mitä ajattelet siitä, että jotkut ihmiset ajattelevat kuten minä? Miksi minun kaltaiseni suhtautuvat neutraalisti erilaisiin ilmiöhin kuten vaikkapa furreilu? Onko sinulla selitystä tälle?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miksi ihmiset arvostelee toisten tyyliä, jos niillä nyt on kuitenkin vaatteet päällä. Mielipiteiden olemassa olo on ihan ok, ja en mäkään tykkää kaikkien tyylistä. Mutta miksi sitä pitää alkaa haukkumaan ja neuvomaan, miten sen tyylin voisi muuttaa paremmaksi.

Tääkin palsta on täynnä aloituksia naisten hiuksista. Shokkivärit on tietysti yök, mutta milloin on pitkät hiukset rumat ja milloin lyhyet. Tai miten Kaisan pinkki sivusiili on mitenkään pois multa? Mun ei tarvitse tykätä siitä eikä hankkia samanlaista, vaikka Kaisalla sellainen onkin.

Mun mielestä se on vaan kiva, että ihmisillä on erilaisia tyylejä ja ne ovat löytäneet omansa, vaikka se eroaisikin mun estetiikasta.

Olet kuule ihan vapaa hieromaan val-koroskaisuuttasi muiden silmiin, mutta älä sitten ihmettele reaktioita. 

Keittiöpsykologinen arvioni on se että ihmisiä ärsyttää nykyään vallalla oleva superyksilökeskeinen kulttuuri ja siihen kiinteästi liittyvä huomiotalous. Ei jostain furryista välitetä todellisuudessa pätkän vertaa, se ei ole se ärsytyksenaihe, vaan ihmisiä ärsyttää se että mediassa ja somessa keskitytään niin valtavasti tuomaan esille jotain ihmisten henkilökohtaisia ominaisuuksia. On vaan yksinkertaisesti kyllästytty minä-minäkulttuuriin ja näkemään ihmisten yksityisasioihin keskittyviä artikkeleita. Puhun nimenomaan mediasta ja somesta koska ilman niitä suurin osa ihmisistä ei olisi edes kuullut vaikka nyt niistä furryistä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Valitsin furrit saadakseni keskusteluun vauhtia. Otsikon aihe oli vain esimerkki.

Minua kiinnostaa, miksi muiden ihmisten neutraalitkin valinnat elämässään, jos ne poikkeavat omista ja omasta käsityksestä normaaliudesta, aiheuttavat edes siellä omassa mielessä negatiivista vastinetta? Haen kai jotakin psykologista selitystä asialle, on varmasti hyvin yleistä. Tavallaan yritän keskustelun kautta ymmärtää myös itseäni, miksi 'poikkean tästä normista', jos poikkean, ja suhtaudun neutraalisti muiden valintoihin. Kunhan he eivät satuta muita. Jokainen ymmärtänee, että se oma käsitys siitä mikä on normaalia, on vain oman mielensä tuotos ja tulkinta. Ei mikään absoluuttinen totuus.

Näkökulma kollektiivisesta tajunnasta oli mielenkiintoinen.

Neutraali valinta on itsessään arvolautautunut termi. Sitä käyttämällä puhut siitä mistä minä käytin termiä normaali. Sinä haastoit sen termin käytön.

Ymmärrät varmaan, että meillä on eri käsitys siitä mikä on normaalia? Joten eikö ole ihan odotettavissa, että jonkin ilmiön aiheuttama vaste mielissämme eroaa toisistaan?

Sinä suhtaudut neutraalisti vain niihin valintoihin, jotka ovat sinusta neutraaleja. Mutta niinhän teen minäkin. Me vaan emme ole samaa mieltä siitä mikä on neutraali valinta, ja mikä on typerää.

Et kai sinä kuitenkaan kysy miksi ihmisten käsitys normaalista poikkeaa toisistaan? 

Vierailija kirjoitti:

Keskuteleeko täällä saatana tekoäly itsensä kanssa? Opetelkaa lyhentämään ja kirjoittamaan muutoin kuin kankeaa virastosuomea!!

Jätkä arvottaa.

Zombit, turrit ja muut vastaavat luonnovastaisuudet on tapana hoidella liekinheittimillä, ettei tauti pääse leviämään terveiden keskuuteen.