Muita joita ärsyttää nämä 50+ vuotiaat, joilla on mennyt kaikki aina elämässä putkeen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tarvitsevat ahkeruutta. Myös ne lääkäri-lakimiesten lapset. Peruskoulu varsinkin on terveelle helppoa, jos jaksaa vaan pitää takapuolen penkissä vuodesta toiseen ja tehdä läksyt kunnolla. 

 

Ne lääkäri-lakimiehet osaavat auttaa jälkikasvuaan kaikin tavoin - myös lähipiiri on yleensä yhtä kannustava ja hyvää mallia antava.. Eli hyvä kasaantuu. Jonkun työttömän alkoholistiperheen vesa ei osaa samalla tavalla suunnitella elämäänsä monin tavoin laiminlyötynä ja ilman verkostoja.

Tämä nyt on selvä asia. Se mikä ei ole on miksi työtön alkoholisti hankkii lapsia. 

tällä palstalla huomaa, että ne joihin kalikka kalahtaa ,alkaa heti haukkua muita kommentoijia, eli selkeästi oli tärkeä ja oikea aihe.

sairaille hoetaan että mene töihin, vaikka olis neliraajahalvaantunut, super noloa ja juuri tästä ap kirjoittaa, suomessa tätä on paljon, suomalaisilta puuttuu empatiaa ja myös älyä sekä hienotunteisuutta ja tahdikkuutta.koulussa jo tätä pitäs opettaa.oikea suhtautuminen esim.sairauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tarvitsevat ahkeruutta. Myös ne lääkäri-lakimiesten lapset. Peruskoulu varsinkin on terveelle helppoa, jos jaksaa vaan pitää takapuolen penkissä vuodesta toiseen ja tehdä läksyt kunnolla. 

 

Ne lääkäri-lakimiehet osaavat auttaa jälkikasvuaan kaikin tavoin - myös lähipiiri on yleensä yhtä kannustava ja hyvää mallia antava.. Eli hyvä kasaantuu. Jonkun työttömän alkoholistiperheen vesa ei osaa samalla tavalla suunnitella elämäänsä monin tavoin laiminlyötynä ja ilman verkostoja.

Tämä nyt on selvä asia. Se mikä ei ole on miksi työtön alkoholisti hankkii lapsia. 

Työttömän alkoholistin lapsi ei kuitenkaan ole itse valinnut vanhempiaan - ja jos hänellä ei mene tulevaisuudessa kaikki putkeen, ei se usein ole täyin hänen omaa syytään vrt. vakaassa lakimies-lääkäriperheessä kasvaen lopputulos voisi olla keskimäärin parempi.

Jokainen aikuinenkin kun on katsos ollut joskus itse lapsi - ja menneisyys tuppaa vaikuttamaan nykyhetkeen ja edelleen sitä kautta myös tulevaisuuteen.

Ihan jokaiselle tulee kaikennäköisiä vastoinkäymisiä, jos elää saa.

Meilläkin on perheessä kaksi koulutettua vanhempaa, joilla on ollut oikein hyväpalkkaiset työt, kolme lasta, talo pk-seudulla ja huvila, koiria, harrastuksia, matkoja, ulkomailla asumista ja vaikka mitä kuvaamasi kermaperse-normisettiä. Toisaalta on ollut masennusta, burnouttia, tusinat yt-neuvottelut stresseineen, sairautta, kuolemia, keskenmeno, kahden hometalon loukku vuosien oikeusriitoineen, sekopää vaihtari, monipuolisesti sekopäät vanhemmat sotatraumoineen, pihiyksineen, vähättelemisineen, ivaamisineen ja epäreiluine asenteineen, vanhusten omaishoitajuus... kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tarvitsevat ahkeruutta. Myös ne lääkäri-lakimiesten lapset. Peruskoulu varsinkin on terveelle helppoa, jos jaksaa vaan pitää takapuolen penkissä vuodesta toiseen ja tehdä läksyt kunnolla. 

 

Ne lääkäri-lakimiehet osaavat auttaa jälkikasvuaan kaikin tavoin - myös lähipiiri on yleensä yhtä kannustava ja hyvää mallia antava.. Eli hyvä kasaantuu. Jonkun työttömän alkoholistiperheen vesa ei osaa samalla tavalla suunnitella elämäänsä monin tavoin laiminlyötynä ja ilman verkostoja.

Tämä nyt on selvä asia. Se mikä ei ole on miksi työtön alkoholisti hankkii lapsia. 

Työttömän alkoholistin lapsi ei kuitenkaan ole itse valinnut vanhempiaan - ja jos hänellä ei mene tulevaisuudessa kaikki putkeen, ei

Tämäkin on ainakin fiksummille ihan selvä asia. Paljon pystyy kuitenkin itsekin vaikuttamaan vielä aikuisenakin. 

Minä kuulun näihin ihmisiin, joiden elämässä kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. En elä kulissia, vaan joka päivä olen valtavan onnellinen siitä mitä olen saanut elämässäni kokea. Valitettavasti tämä rassaa monia ihmisiä ja olenkin monta kertaa joutunut kuulemaan ihan kavereiden ja läheisten suusta, että olen päässyt liian helpolla. En ymmärrä, mikä saa ihmisen sanomaan tuollaista päin naamaa (en edes halua ajatella, mitä selän takana puhutaan). Olen kuitenkin ystävällinen kaikille, ajattelevainen ja kohtelias, haluan ihmisille pelkkää hyvää. Se ei vaan riitä, kateus jäädyttää ihmissuhteita ja pahinta on kokea sitä omasta lähipiiristä. Esim. oma äitini varmaan oikein odottaa, milloin alkaa alamäki tai tulee joku sairaus ja pääsisi nauramaan. Niin surullista.

Älkää olko kateellisia siitä, miten muiden elämä sujuu. Eläkää hetkessä ja nauttikaa niistä korteista, jotka teille on annettu. Kyllä kaikilla on lopulta taakkansa kannettavana, jos ei omasta takaa niin muiden ihmisten kasaamana.

Vierailija kirjoitti:

Kun menette aamuisin töihin, voitte ajatella, että siellä ne työttömät kotona nukkuvat ja heräilevät noin klo 11.00 kahvia juomaan. Klo 14.00 on toinen kahvi ja sen jälkeen päiväunet. 

Illalla katsotaan telkkaria. 

Kuka sitä nyt Uuno Turhapuroa kadehtisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse väsyin yrittämiseen 43 vuotiaana. Silloinen mies väsyi keskenmenoihin ja lapsen yritykseen ja lähti. Kyllähän se sattui, kun monella oli tuolloin jo lapset tehty ja minä en saanut ainuttakaan. Lapsettomuushoidot vei viime vaiheessa kaikki säästöni. Erossa muutin vuoralle ja itsemurhakin olisi ollut tuolloin mielekkäämpi vaihtoehto. Ymmärrän kyllä hyvin, että ihmisten kertomukset helposta ja täydellisestä elämästä saa palan nousemaan kurkkuun. Typerintä on saoa, että kaikkeen voi vaikutta itse. 

N 55

Elämässä on muutakin kuin lapset. Ihminen voi hyvin elää mielekästä elämää ilmankin. Mieskin voisi olla toisella asenteella vielä mukana. 

Kyllä, kyllä, kaikkea voisi, ja tätikin olisi setä, jos sillä olisi munat. 

Ei, vaan setä on nykyään täti, vaikka sillä on munat.

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun näihin ihmisiin, joiden elämässä kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. En elä kulissia, vaan joka päivä olen valtavan onnellinen siitä mitä olen saanut elämässäni kokea. Valitettavasti tämä rassaa monia ihmisiä ja olenkin monta kertaa joutunut kuulemaan ihan kavereiden ja läheisten suusta, että olen päässyt liian helpolla. En ymmärrä, mikä saa ihmisen sanomaan tuollaista päin naamaa (en edes halua ajatella, mitä selän takana puhutaan). Olen kuitenkin ystävällinen kaikille, ajattelevainen ja kohtelias, haluan ihmisille pelkkää hyvää. Se ei vaan riitä, kateus jäädyttää ihmissuhteita ja pahinta on kokea sitä omasta lähipiiristä. Esim. oma äitini varmaan oikein odottaa, milloin alkaa alamäki tai tulee joku sairaus ja pääsisi nauramaan. Niin surullista.

Älkää olko kateellisia siitä, miten muiden elämä sujuu. Eläkää hetkessä ja nauttikaa niistä korteista, jotka teille on annettu. Kyllä kaikilla on lopulta taakka

No niinpä. Olen juuri tätä edeltävän kirjoituksen vääntänyt immeinen, jolta on vieläkin hukassa siitä kaikesta hyvästä nauttiminen, mitä on. Kymmenien vuosien jälkeen kipuilen edelleen ongelmista äitini kanssa. Hän on melkein satavuotias, perheen narsisti-marttyyri ja todennäköisesti minä kuukahdan viikkoa ennen eläköitymistä kaikkien näiden murheitteni kanssa, koska äidin kanssa ei ole mitään asioita saanut selvitettyä, koska "hän ei riitele". Vieläköhän jostain terapiasta olisi apua? 

Miten lapsellisia ajatuksia aloittajalla. Kun ette voi tietää ihmisten elämästä paljon mitään.

Ei se toisten menestys haittaa mutta jos ne menestyjät ovat kus1päitä oikeistolaisia jotka pyrkivät polkemaan maanrakoon heikommin menestyneet, väittävät että koska minä menestyin, kaikki muutkin menestyvät ja jos eivät, niin ovat "laiskoja". Heikko menestys ei juuri koskaan johdu laiskuudesta vaan kaikenlaisista tekijöistä, vastoinkäymisistä ym. joita ylimieliset oikeistolaiset eivät ilmeisesti koskaan kohtaa. Sitten vielä pyrkivät viemään tuetkin pois itse keksimiensä valheellisten väittämien perusteella. Tämä jos mikä suututtaa ja paljon!

Minusta oikeistolaiset ovat menneet jo niin pitkälle että heitä pitäisi vähintäänkin tuntuvasti näpäyttää vastareaktiona...

Vierailija kirjoitti:

Ei se toisten menestys haittaa mutta jos ne menestyjät ovat kus1päitä oikeistolaisia jotka pyrkivät polkemaan maanrakoon heikommin menestyneet, väittävät että koska minä menestyin, kaikki muutkin menestyvät ja jos eivät, niin ovat "laiskoja". Heikko menestys ei juuri koskaan johdu laiskuudesta vaan kaikenlaisista tekijöistä, vastoinkäymisistä ym. joita ylimieliset oikeistolaiset eivät ilmeisesti koskaan kohtaa. Sitten vielä pyrkivät viemään tuetkin pois itse keksimiensä valheellisten väittämien perusteella. Tämä jos mikä suututtaa ja paljon!

Minusta oikeistolaiset ovat menneet jo niin pitkälle että heitä pitäisi vähintäänkin tuntuvasti näpäyttää vastareaktiona...

Muille pahaa toivova ihminen ei ole yhtään sen parempi.

Ei ärsytä, koska maapallolla ei ole ainuttakasn yli viiskymppistä, jolla olisi ihan kaikki asiat menneet aina täysin toivotulla tavalla. 

Ei ärsytä, vaan pikemminkin ihailen. Olisipa heitä enemmän. Lähemmin tutustuessa huomaan, että he ovat onnensa ansainneet (eikä heilläkään kaikki ole mennyt putkeen).

Esim. asunnottomien hyväksi työskentelevä voittaa tonttiarvonnassa unelmatontin, jolle rakentaa unelmatalon. Tuo on juuri sitä elämän oikeudenmukaisuutta. Elämässään menestyneillä ihmisillä on usein sydämen sivistystä ja auttamisen halua.

Peiliin katsomalla löytyy syypää omiin ongelmiin. 

Tutustuin jonkin aikaa takaperin tällaiseen oikeistolaiseen tyyppiin. Hän osoittautui alun jälkeen ihmiseksi joka näytti todelliset karvansa aika nopeasti. Työpaikan oli saanut suhteilla eikä tarvinnut paljoa miettiä miten työllistyä. Kokoajan puhui vain kuinka yltäkylläistä hänen elämänsä on, kuinka hänen vanhempansa ja kuinka vielä kumppanivalintakin oli osoittautunut rahan suhteen mahtavaksi  Se kuinka hemmoteltu hän oli ollut näkyi hänessä erittäin hyvin ja tiedosti itse kuitenkin sen kuinka hemmoteltu on.  Olisin voinut poliittisten näkemyserojemmekin takia tutustua häneen mutta siellä ei ehkä ollut ihmistä ketä halusin tuntea sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se toisten menestys haittaa mutta jos ne menestyjät ovat kus1päitä oikeistolaisia jotka pyrkivät polkemaan maanrakoon heikommin menestyneet, väittävät että koska minä menestyin, kaikki muutkin menestyvät ja jos eivät, niin ovat "laiskoja". Heikko menestys ei juuri koskaan johdu laiskuudesta vaan kaikenlaisista tekijöistä, vastoinkäymisistä ym. joita ylimieliset oikeistolaiset eivät ilmeisesti koskaan kohtaa. Sitten vielä pyrkivät viemään tuetkin pois itse keksimiensä valheellisten väittämien perusteella. Tämä jos mikä suututtaa ja paljon!

Minusta oikeistolaiset ovat menneet jo niin pitkälle että heitä pitäisi vähintäänkin tuntuvasti näpäyttää vastareaktiona...

Pahimpia on tyypit jotka on saaneet kaiken. Siis näitä on. Käytännössä siis vanhemmat säästäneet jo kaiken valmiiksi (eli käytännössä omistusasuntoa on jo maksettu pitkälle siinä vaiheessa kun voi vain mennä ja ostaa omistusasunnon), tiedän että on asuttu vanhempien omistamassa asunnossa, ja mitä vielä, työpaikkakin hankittu suhteilla. Mutta ihan kaiken ovat muka itse saavuttaneet kun ovat päässeet pitkälle. Samaan aikaan on ihmisiä, jotka on käytännössä lapsuutensa viettäneet stressissä epävarmoissa oloissa joissa rahasta on tiukkaa. Päällä jatkuva stressi ja huoli toimeentulosta - jo lapsena joka takuulla korreloi mielenterveyden kanssa joka korreloi elämässä onnistumisen kanssa. Samaan aikaan kun näiden kermaperseiden elämän suuria kysymyksiä on ollut esim. mitä harrastaisin. Ymmärrän kyllä että paremmintoimeentulevissakin perheissä voi olla ongelmia, mutta vaikuttaa että kaikkein eniten kermaperseillä ei ole oikeasti mitään käsitystä joidenkin tosielämästä. Se että on suhteita merkitsee hirveän paljon työuralla. Jos et saa sitä hemmetin harjoittelupaikkaa tai kosketusta työelämään, voit jäädä kierteeseen jossa ovet vaan pysyy kiinni ja et pääse kiipeämään tikkaille vaan jäät junnaamaan alatasolle. Korkeakoulutettujen lapset päätyvät tutkimusten mukaan korkeakouluihin. On aivan merkittävä vaikutus sillä, oletko saanut esim kotona tukea koulunkäyntiin.

Ja tiedostan, että hyvä tulotaso ei itsessään takaa hyvää tulevaisuutta lapsilla. Se vaatii työtä, mutta väittäisin että se on huomattavasti helpompi ponnistaa hyvistä olosuhteista kuin olosuhteista jossa lapsi kokee stressiä vanhempiensa toimeentulemisesta ja kokee pelkoa ja huolta kokoajan siitä. Lapsikin voi alkaa jo pelätä tuollaisissa olosuhteissa. Köyhyydestä ponnistaminen on paljon vaikeampaa kuin rikkaudesta ponnistaminen.

Eikä siinä mitään että joillakin on ollut etuoikeutettu elämä, mutta äänestetään puolueita jotka haluavat kurjistaa toisten elämää ketkä ei ole niin etuoikeutettuja.

Vierailija kirjoitti:

Surkuttelkun sijaan perse yölös penkistä. Mene peilin eteen niin sieltä se suurin syyllinen löytyy ! Eisteyksissä voi kääntyä myös toiseen suuntaan joten miksi teet vain paskoja valintoja ?

Ei yhteiskunnan kuulu jatkuvasti auttaa jos toinen ei tee mitään hyväkseen. 

Oletko koskaan kuullut pikkulinnun valittvan vähän ennen kuin se kuolleena putoaa oksalta ?

Itselläni on perse ylös penkistä enkä ole yhtään sen laiskempi kuin kukaan rikaskaan. Mt-ongelmia ei voi valita. Minulla ei ole ollut yhdenyhtä suhdetta ja kaiken olen itse tehnyt. Opiskelen alalla minne ei ollut kaikkein helpoin päästä sisään, yritän kuntoutua mt-ongelmista ja käyn samaan aikaan töissä. Hermosto niin ylikierroksilla että joskus makaan vain nuutuneena sängyssä kaiken suorittamisen jälkeen ja monesti mietin että tämäkö on elämän pointti ja sisältö? Elää näin? Nääntyneenä? En kuitenkaan sisimmässäni suuren määrän pettymyksiä jälkeen ole uskonut pitkään aikaan hyvään tulevaisuuteen enää tässä maassa. Harjoittelupaikkoja on aivan hirvittävän vaikea saada ilman suhteita. Melkein koko elämäni aina kun olen hakenut töitä on ovet kiinni.  Aika milloin olin todettu työkyvyttömäksi vei minulta vuosia tietyllä tavalla joka jätti aukon cv:hen. Se kun ei näy cv:ssä vaikka kävin terapiassa niin maan perkeleesti ja yritin saada itseäni kuntoon. En kuitenkaan koskaan ole luovuttanut. Kokeilin kaiken maailman mömmöjä jotka veivät minua vielä enemmän pohjalle. Tiedän mitä on työskennellä niissä "hanttihommissa" ja yrittää hakea parempia ja ovet pysyy nykytyötilanteen takia helposti kiinni silti. Jossain vaiheessa varmaan ikäsyrjintäkin tulee kuvioihin.

En usko että loppupeleissä rikkaammat ovat sen ahkerampia jos viitataan oikeasti siihen miten paljon voimavaroja jotkut käyttävät elämässään. Ihminen voi joutua käyttämään hyvinkin paljon voimavaroja esim selviytymisessä köyhyydestä ja totaalisesta itseluottamuksensa romahtamisesta. Olen aina tuntenut olevani jotenkin huonompi koska elin lapsuutenikin köyhyydessä. En ole osannut edes haaveilla. Nykyäänkään en haaveile - pessimisti ei pety.

En tunne ketään tällaista ihmistä. 

Enemmän tunnen ihmisiä ja perheitä, joilla on ollut vakavaa sairautta, avioeroa, työttömyyttä, lasten mielenterveysongelmia tai näitä kaikkia. 

Onko täysin ongelmattomia ihmisiä vain saduissa? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eivät nuo ymmärrä oikeasta elämästä mitään...

Mitä se oikea elämä on? Vastoinkäymisiä ja tuuliajolla oloa?